vanhempani ja sisarukseni ovat uskomassa.minä lähdin lestadiolaisuudesta ollessani n.15-vuotias.
en edes rippikoulua käynyt..
no.minun tarinani on tälläinen..
tapasin sitten pari vuotta sitten erään ulkomaalaisen miehen.olimme tiiviisti yhdessä,asuimme yhdessä.ajattelin että rakastan tätä miestä ja hän minua.kerroin hänelle perheeni uskonnosta ja kerroin myös kuinka paljon joitain arvoja siinä arvostan ja haluan itsekin noudattaa.
tänään tämä mies,jota kai vieläkin jollain tapaa rakastan,kävi minuun käsiksi.ajoin hänet ulos ja nyt sitten eroamme.emme ole naimisissa tms.
on niin paha olla.välillä -kun olimme vielä yhdessä- ajattelin että haluan lestadiolaisen miehen joka on turvallinen ja..ja että voin luottaa että hän on kanssani tapahtui mitä tapahtui.
olen ihan hajonnut.kaipaisin tukea ja ystäviä.olin vain hänen kanssaan.
nilkasta tulee verta ja itkettää.tuntuu ettei minulla ole ketään.voisiko joku lestadiolainen puhua kanssani jossain..chatissa vaikka.olen ihan epätoivoinen.
en edes rippikoulua käynyt..
no.minun tarinani on tälläinen..
tapasin sitten pari vuotta sitten erään ulkomaalaisen miehen.olimme tiiviisti yhdessä,asuimme yhdessä.ajattelin että rakastan tätä miestä ja hän minua.kerroin hänelle perheeni uskonnosta ja kerroin myös kuinka paljon joitain arvoja siinä arvostan ja haluan itsekin noudattaa.
tänään tämä mies,jota kai vieläkin jollain tapaa rakastan,kävi minuun käsiksi.ajoin hänet ulos ja nyt sitten eroamme.emme ole naimisissa tms.
on niin paha olla.välillä -kun olimme vielä yhdessä- ajattelin että haluan lestadiolaisen miehen joka on turvallinen ja..ja että voin luottaa että hän on kanssani tapahtui mitä tapahtui.
olen ihan hajonnut.kaipaisin tukea ja ystäviä.olin vain hänen kanssaan.
nilkasta tulee verta ja itkettää.tuntuu ettei minulla ole ketään.voisiko joku lestadiolainen puhua kanssani jossain..chatissa vaikka.olen ihan epätoivoinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ystävällesi ja juttele asiasta. Uskon että sinulla on uskovainen ystävä joka varmasti muistaa sinut ja haluaa jakaa tämän huolesi kanssasi. Voit hyvällä omalla tunnolla jättää tämän kulkijan ja ottaa vapaata sekä vetää vähän henkeä.
ei mulla oo oikein ketään ja siks tänne kirjoitin.en tiedä muutakaan paikkaa netissä.siis mielelläni en tälle palstalle kirjoittais.
kuitenkin tuntui jossain..niin hyvältä kun sanoit että voin hengähtää hetken..siltä tämä tosiaan tuntuu.vikaa on ollut mussakin -ja paljon mutta en jaksanut sitä epätietoisuutta että kestääkö tämä suhde vielä huomisen yli jne..paha olla.
hän käy toistekin. Anna kyseisen miehen olla ja katso elämääsi eteenpäin.
Kuulepa älä ole kuitenkaan epätoivoinen, ymmärrän tilanteesi. Olosi on varmaankin tuskallinen, mutta aika parantaa haavat. Älä jää kuitenkaan yksin tuskasi knssa vaan etsi ystäviä. Kyllä vrmasti löydät sellaisia joiden kanssa voit puhua asiasta.Ehkäpä olisi viisasta yrittää irrottautua ko. henkilöstä lopullisesti, alku hankalaa mutta aika parantaa.
Kokemuksestani tiedän että kun se oikea tulee kohdalle niin se tuntuu turvalliselle, luotettavalle ja rakkaalle. Sen takia sanoisin että älä hätäile mies asioissa, vaan tarkkaile, malta odottaa,"se oikea" kyllä löytyy, olet vielä nuori elämän alussa oleva, koko elämä edessä. Kokemuksestasi olet varmasti oppinut ja tullut jo paljon viisaammaksi. Älä kuitenkaan jää nyt yksin vaan ota yhteys vaikkapa joihinkin tietämiisi uskovaisiin, he kyllä kuuntelevat ja osaavat auttaa. Taivaan isän siunausta ja varjelusta nuoreen elämääsi.
Voin keskustella sähkö postilla.
[email protected]
Itse olen yli 20vuotta vanha poika ja menossa naimisin.
Rukoile. Kerro Jeesukselle kaikki - niinkuin Ystävälle kerrotaan. Hän auttaa sinua.
Etsi jostain seurakunta, jossa seurataan Jeesusta. Tutustu uskoviin ihmisiin, pura sydäntäsi myös heille.
Vanhoillislestadilaisuuteen en sinuna menisi, ellet välttämättä halua. Jeesuksen luona ja häntä seuraten on turvallisempaa.
huokauksesikin. Hän armahtaa syntistä ja johdattaa sua oikealle tielle, mutta ole kärsivällinen. Jumalalla on oma aikansa ja vastauksensa, mutta tärkeintä että luotat siihen varmaan apuun, sillä voin kokemuksesta kertoa, että apu tulee ja paremmin kuin luulet.
Tärkeää olisi nyt ajatella oikein tarkkaan, haluatko elämäsi antaa kokonaan Hänelle, sillä Jumala haluaa koko ihmisen hoidettavakseen.
Olet kuitenkin oikeilla jäljillä, sillä kukaan eikä mikään muu voi auttaa hädässä kuin Taivaan Isä. Ole rohkealla mielellä, saat apua ja voit olla myöhemmin itse auttaja jollekin.
Keksihän parempi tarina uskokoon ken uskoo.
Näinkin tietenkin saattaa olla, mutta.....
Jos et ole IHAN varma, niin ole silloin hiljaa!
Kyllä ihminen voi todellakin joutua rakkauden kaipuussaan hyvinkin raskaasti petetyksi ja vaikkapa raiskatuksi. Hyvä asia kutenkin että
henkilö on alkanut kaivata jotakin parempaa elämäänsä. Voisi sanoa että se on onni tässä onnettomuudessa.
kohdella silkkihansikkain tai olet vielä niin nuori ja sinisilmäinen ettei sinulla ole vielä käsitystä, mitä kaikkea pahuutta tämä elämä toisten eteen tuo ihan tahtomattaankin. Toivoa tietenkin saa ettet joudu sitä koskaan kohtaamaankaan.
Jos mies käy käsiksi yhtäkkiä kahden vuoden tuntemisen jälkeen, niin mitä teit että näin tapahtui? Jos mies pystyy kaksi vuotta kätkemään oman agressiivisuutensa, niin mitä nyt yllättäen sitten tapahtui. Onko teillä kovinkin erilainen kulttuuritausta? Etkö nähnyt tästä merkkejä aikaisemmin?
En halua syyllistää, mutta jos joku on päästään vialla eikä pysty hillitä agressiivisuuttaan, kannattaa sellainen jättää heti eikä hetken päästä.
en minä tiedä väkivaltaisuuden merkkejä,kun oma isäni ei koskaan ollut äidilleni väkivaltainen.
en tiedä oliko se sitte joku merkki että tämä mies suuttuessaan alkoi heitellä tavaroita?
ja nyt tilanteeni on sellainen että tämä mies haluaisi vielä yrittää kanssani..mutta en voi enää luottaa häneen.
mies ei lyönyt nyrkillä tms,mutta otti kiinni ja heitti sängylle.
paha olo vielä,koko päivän oon itkenyt.
päätän sitten olla hänen kanssaan tai en -kuitenkin minulla on kamala olo.on kamala olla hänen kanssaan ja ilman häntä.
ihan sama uskotko minua vai et,apua ja tukea ja neuvoja minä tänne tulin kyselemään.
Ei minunkaan isäni lyönyt äitiäni ja tottavie tunnistaisin epänormaalin agressiivisuuden!
Niin ei minunkaan, mutta taidan ymmärtää mistä ap kirjoittaa. Jos ja kun on saanut kasvaa itse turvallisessa kodissa, jossa kommunonti on ollut niin vanhemopien kuin sisarustenkin suhteen toista kunnioittavaa, saattaa uusi todellisuus yllättää.
Kaikki eivät tunnista ja tiedosta varoitusmerkkejä tarpeeksi aikaisin. Ja vaikka tunnistaisivatkin jotakin outoa ja loukkavaa, ei väkivaltaan tottumattomalla välttämättä aivan hetkessä synny omien rajojen hanakka puolustaminen. Monesti aggression käyttäjää kohtaan on reagoitava samantyyppisesti, nopeasti! Se on vaikeaa, jos siihen ei ole tottunut.
Seurustelin itse jonkin aikaa mustasukkaisuuteen taipuvaisen kumppanin kanssa. Sain hetken aikaa seurata tunnevammaisen kumppanin hämmästyttäviä tunnereaktioita. Meni hetki ennen kuin tajusin mistä kiikasti. En ollut koskaan aiemmin joutunut samantyyppisten tunnepurkauksien kohteeksi. Kokemus oli ensimmäinen, mutta opettavainen ja kasvattava. Tajusin myös jollakin tapaa miten väkivaltaiset, alistavat parisuhteet alkavat kehittyä. Eivät yleensä kertaheitolla, vaan pikku hiljaa toisen itsemäärämisoikeutta nakerten. Toinen hiipii, eikä toinen edes huomaa myötäilevänsä hiipijää. Nyrkki ei omalla kohdallani ehtinyt heilahtaa, mutta varjoa ehdin onneksi väistää.
Ap. Älä varjonyrkkeile, vaan lähde. Sydän kyllä paranee. Vaihtoehtona ovat muutkin kuin vl-miehet ja väkivaltaan taipuvaiset "ulkomaalaiset". Älä katso miehiä noin mustavalkoisesti.
Mitäs jos yrittäisit löytää normaalin miehen? Ei mitään erikoista ulkomaalaista eri kulttuurista tullutta miestä, eikä uskonnolliseen äärisuuntaukseen kuuluuvaa miestä, vaan ihan tavallisen Jumalaan uskovan perusjampan. Kiinnostaisiko se yhtään vai menikö ihan mauttomaksi?
... rakas "tyttö päälle 20"!
Ei kannata jäädä kiinni vääriin tunnesiteisiin, niistä on vain vahinkoa elämääsi.
Mikään uskonto tai ryhmään kuuluminen ei voi tuoda todellista apua. Jeesus on ainoa, joka voi eheyttää särkyneen elämän - Hän on Hyvä paimenesi ja todella rakastaa Sinua.
Ymmärrän surusi ja hämmennyksesi, olen itsekin joutunut kokemaan miessuhteissa hylkäämistä ja kaltoinkohtelua (suomalainen tai vl ei ole välttämättä mikään turvatakuu, kokemusta on..) Mutta tänään minulla on ERÄS, joka ei koskaan hylkää eikä jätä :))
Tiedän myös, miten paljon hämmennystä ja kyselyä liittyy vl-liikkeestä lähtemiseen ja oman identiteetin ja elämän etsimiseen. Elämää EI ole tarkoitettu elämään omien voimien varassa, vaan Jumalan yhteydessä, joka on Sinut ja minut luonut.
Luovuta elämäsi Jumalan käsiin ja pyydä Häntä ottamaan se haltuunsa, Hän kuulee JOKAISEN kuiskauksen JA haluaa auttaa Sinua.
Vaikka Sinusta tuntuisi miten vaikealta tai oudolta kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla, Hän ON luvannut vastata jokaiselle joka vilpittömästi etsii Häntä.
Pyydä Häntä näyttämään suunta... johdattamaan Sinua... aúttamaan Sinua tuntemaan hänet.
Hänellä on täydellinen suunnitelma jokaiselle, joka haluaa sen vastaanottaa, ja se niin paljon enemmän kuin mikään inhimillinen voi antaa.
HÄn todella välittää juuri Sinusta.
rakkaudella,
spiritkid
meeppä käymään seuroissa tai kotona ja puhu asioista. jokasella on välistä vaikeaa ei tää elämä kauhean helppoa oo...
iiiiso halaus sinulle ja rukoile voimia että jaksat tämän elämän vaiheen yli. kyllä se siitä helpottaa.
ittellä oli kans elämä aika hunnigolla vähän aikaa sitten mutta soitin sitten pahimmassa ahdistuksessa äitille ja sain anteeksi kaikki, eikä tarvinu aatella että äiti kertos etteenpäin niitä asioita sai ihan turvallisesti kertoa kaikki mieltä painavat asiat....
mene ulos aurinkoon ja hengitä oikein syvään, ajattele onnellisia asioita joita elämässäsi on ollut ja usko tulevaan....
voimia sulle!