niin onko enää paluuta?
Onko kokemuksia? Jos ei kokemuksia, niin entä näkemyksiä?
Kun parisuhteessa on mainittu sana ero,
Anonyymi
117
2179
Vastaukset
On näkemystä!
Mikäli parisuhteessa vain toinen puhuu, tai uhkailee erolla, se jättää mieleen epävarmuuden. Ollaan varpaillaan ja odotetaan, tapahtuuko se todella? Ehkä itse haluaisi vielä jatkaa ja yrittää, mutta kumppani ei.
Tekeekö toinen ratkaisun, joka vaikuttaa kummakin osapuolen elämään ja tulevaisuuden suunnitelmiin? Aivan hirveä tilanne.
Mikäli erosta puhutaan yhdessä ja ratkaisu on molempien toivomus, silloin asia on selkeämpää. Ollaan menossa (kumpikin tahollaan) uutta elmänvaihetta ja uusia mahdollisuuksia kohti. Ei tule yllätyksenä, saadaan rauhassa sopeutua uuteen tilanteeseen.- Anonyymi
Ei mitään uhkailua tietystikään. Asiallista keskustelua, josta kyllä tuo toinen osapuoli järkyttyi enemmän kuin itse.
Anonyymi kirjoitti:
Ei mitään uhkailua tietystikään. Asiallista keskustelua, josta kyllä tuo toinen osapuoli järkyttyi enemmän kuin itse.
Jos ei anna kumppanille mitään vihjeitä, että suhteessa on paha olla, niin saattaahan se toki tulla yllätyksenä.
Ehkä olisi hyvä antaa aikaa ja todeta jonkun aikaa, "meidän pitäisi jutella"- tyyliin? Pitää osata sanoa, mistä se paha olo kumpuaa ja selittää, mitkä asiat ovat johtaneet tunteiden viilentymiseen.
Jos ikinä itse olisin sellaisessa tilanteessa, yrittäisin selittää oman kantani ja tunteeni mahdollisimman hyvin.
- Anonyymi
Riippuu ihmisistä ja asenteista, myöskin miten reagoi suutuspäissään jne. Tuleeko suollettua erolla uhkailua. Jotkut eroilee harvase viikko riidellessään ja kohta kumpikaan ei korvaansa lotkauta koko ero sanalle. Arkipäiväinen sana.
Miten sitten meillä, yhden kerran olen ollut vähällä päräyttää "erotaan sitten", kun tilanne oli tulikuuma ja minä ylikypsä. Pidin kuitenkin sanan sisälläni, mutta lähellä kävi...
Elämä jatkuu.
Kyllähän erostakin täytyy voida puhua, jos suhde tuntuu enemmän rasitteelta toisen kanssa tai sitten pitää puhua korjausliikkeistä vaihtoehtoisesti. Miten mä suhtautuisin ero puheisiin, riippuumiten asian ilmaisee ja mitä siihen liitty.
🦟- Anonyymi
Tämä nyt oli meillä ensimmäinen kerta. Saa nyt nähdä. Kuumin tulipalo on ohi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä nyt oli meillä ensimmäinen kerta. Saa nyt nähdä. Kuumin tulipalo on ohi.
Jos kerran tarvetta erosta puhumiselle on, hyvä että puhuit. Ei ihan helppo puheenaihe nimittäin.
🦟 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kerran tarvetta erosta puhumiselle on, hyvä että puhuit. Ei ihan helppo puheenaihe nimittäin.
🦟No,
Elämässä on otettava riskejä :)
Jospa tämä parantaa suhdettu, kun käry häipyy? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No,
Elämässä on otettava riskejä :)
Jospa tämä parantaa suhdettu, kun käry häipyy?Hmm. Mitä sä meinaat riskillä? Taikka käry häipyyllä? 🤔
Siis oikeasti ero aikeissa, vaiko testaat vaan kepillä jäätä?
🦟 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm. Mitä sä meinaat riskillä? Taikka käry häipyyllä? 🤔
Siis oikeasti ero aikeissa, vaiko testaat vaan kepillä jäätä?
🦟"Hmm. Mitä sä meinaat riskillä? Taikka käry häipyyllä?"
No tietysti sitä, että tämä oli tässä vaikka oli vielä hyvääkin. Toinen loukkaantui niin pahasti, ettei paluuta enää ole.
Käryllä tietysti sitä katkua, mikä irtoaa, kun perimmäisiin ongelmien perkaus nostetaan pöydälle. Ei siinä kukaan riemastu, kun ne todella kenkuttavat asiat otetaan esiin. Että mikä tässä suhteessa ja sinussa ärsyttää.
Mutta jos keskustelu ns. puhdistaa pöytää ja ongelmakohtiin saadaan ratkaisuja, niin sehän on vaan hyvä, ja toivoa vielä on.
Ei tässä nyt vielä erottu olla, mutta ensimmäisen kerran tuli keskustelussa tämä vaihtoehto pöydälle, siis kymmeneen vuoteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Hmm. Mitä sä meinaat riskillä? Taikka käry häipyyllä?"
No tietysti sitä, että tämä oli tässä vaikka oli vielä hyvääkin. Toinen loukkaantui niin pahasti, ettei paluuta enää ole.
Käryllä tietysti sitä katkua, mikä irtoaa, kun perimmäisiin ongelmien perkaus nostetaan pöydälle. Ei siinä kukaan riemastu, kun ne todella kenkuttavat asiat otetaan esiin. Että mikä tässä suhteessa ja sinussa ärsyttää.
Mutta jos keskustelu ns. puhdistaa pöytää ja ongelmakohtiin saadaan ratkaisuja, niin sehän on vaan hyvä, ja toivoa vielä on.
Ei tässä nyt vielä erottu olla, mutta ensimmäisen kerran tuli keskustelussa tämä vaihtoehto pöydälle, siis kymmeneen vuoteen.Juujuu, nyt ymmärsin. Joo no tuo 10 vuotta tuntuu olevan jonkinlainen suhteen kriisipyykki. Ekan kerran nimittäin itsekin olen oikeasti harkinnut onko eroaminen todellakin ainoa vaihtoehto meidän 10 vuotuisen suhteen aikana. Täälläkin siis 10 vuoden töppä koettu.
En herkästi eroa, en pikku syistä, en piruuttani enkä varsinkaan, jos yhtään uskon asioiden tulevan kuntoon yrittämällä enemmän. Erolla uhkailua en harrasta, mutta mietin kyllä tykönäni, josko asiat on siinä mallissa, että tuntuu toivottomalta ratkoa.
Mutta uskon, että me omassa suhteessani voitetaan nämä loitontumiset ja rasittaa jutut.
Mitäpähän teillä nyt sitten tapahtuu. Toivottavasti saatte suhteenne vielä toimimaan. Kannattaa yrittää, jos asia ei ole perin paha juttu.
🦟 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juujuu, nyt ymmärsin. Joo no tuo 10 vuotta tuntuu olevan jonkinlainen suhteen kriisipyykki. Ekan kerran nimittäin itsekin olen oikeasti harkinnut onko eroaminen todellakin ainoa vaihtoehto meidän 10 vuotuisen suhteen aikana. Täälläkin siis 10 vuoden töppä koettu.
En herkästi eroa, en pikku syistä, en piruuttani enkä varsinkaan, jos yhtään uskon asioiden tulevan kuntoon yrittämällä enemmän. Erolla uhkailua en harrasta, mutta mietin kyllä tykönäni, josko asiat on siinä mallissa, että tuntuu toivottomalta ratkoa.
Mutta uskon, että me omassa suhteessani voitetaan nämä loitontumiset ja rasittaa jutut.
Mitäpähän teillä nyt sitten tapahtuu. Toivottavasti saatte suhteenne vielä toimimaan. Kannattaa yrittää, jos asia ei ole perin paha juttu.
🦟No ei tässä nyt mitään peruuttamattoman pahaa ole ilmassa. Ehkä välillä vähän taisteluväsymystä.
Tällaiset 10 vuotiaat on nykyaikana jo ihan hyvä saavutus. Tahtoo olla ne erot enemmänkin jossain 3 - 7 vuoden välillä.
Mutta ihan kokemuksella voin sanoa, että toisen kestämistähän nämä pitkälti on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei tässä nyt mitään peruuttamattoman pahaa ole ilmassa. Ehkä välillä vähän taisteluväsymystä.
Tällaiset 10 vuotiaat on nykyaikana jo ihan hyvä saavutus. Tahtoo olla ne erot enemmänkin jossain 3 - 7 vuoden välillä.
Mutta ihan kokemuksella voin sanoa, että toisen kestämistähän nämä pitkälti on.Eikös tää aihe kuuluis enemmänkin parisuhdepalstalle..?
- Anonyymi
Kai se on vähän siitä kiinni missä yhteydessä tuo sana on mainittu? Riitatilanteessa ilmoille heitettynä sillä on eri klangi kuin tilanteessa jossa pyydetään istumaan alas keskustelemaan parisuhteen nykytilasta.
-palstahessu- Anonyymi
Minä keskustelin rauhallisesti. Nainen ei ollut sen jälkeen kovin rauhallinen.
- Anonyymi
Pitää elää ja pitää naista hyvänä niin ettei se mainitse ero sanaa.
- Anonyymi
Tässä tapauksessa eron otin pöydälle minä (eli mies) ja ihan rauhallisesti olen suhtautunut sekä keskustellut.
Toinen osapuoli oli jonkin aikaa järkyttynyt ja veti kunnon draamailut. Otin nekin rauhallisesti. Nyt hänkin on jo rauhoittunut.
Jotain kokemuksia.
itsellä on ollut näköjään tapana noin kerran viidessä vuodessa ottaa sana ero esille. Mies ei mielestäni ole sitä sanaa koskaan käyttänyt. Oma kokemukseni on, että ero-sana on tupsahtanut suustani sellaisella hetkellä, että olen ollut henkisesti aivan poikki. En niinkään parisuhteen takia, vaan jos esim.perheessä on ollut muita murheita. Sitten jos mies on purkanut kiukkuaan minuun ja tuntunut ettei se lopeta enää ja koko ajan on mennyt överimmäksi hänen jutut (kuvaavaa, etten muista lainkaan, mistä on ollut kyse, jostain pikkujutusta, josta on sillä hetkellä paisunut hänelle jo äärettömän ärsyttävä jättimurhe), niin ajatus siitä, että mies vain haihtuisi ilmaan, on ollut tosi virkistävä. Sitten olen sen sanonut ja miehellä on pikkuhiljaa mennyt jakeluun, mitä se nyt sanoi, monologinsa aikana.
Olen kyllä juuri sillä hetkellä tarkoittanut sitä, että ero olisi minulle helpotus, mutta kun mies on rauhoittunut ja taas normaali, mieli on muuttunut. Miehelle se on ollut sellainen pysäyttävä juttu ja silloin se on viimeistään tajunnut, että on meuhkannut turhasta ja syynä hänellä ollut lähinnä väsymys. Kuten itselläkin. Aina tuosta ero-sanan maininnasta on ollut hyötyä. Mies on muuttanut käytöstään ja pyytänyt anteeksi. Silloin vasta hän on tajunnut katsoa asiaa minun näkökulmastani. Mutta eipä tuota ero-asiaa kannata alkaa viljellä. Jos siitä viikottain puhutaan, niin se muuttuu sanahelinäksi, niin itsellä kuin toisellakin.
Meillä nuo riitelytilanteet on varmaan siksi ongelmallisia, kun minun ja miehen lapsuudenperheet on aivan erilaisia tässä asiassa. Molempien vanhemmat on olleet naimisissa nuoruudesta lähtien tähän päivään ja ihan onnellisestikin. Niin ettei erosta kai sen enempää ole koskaan puhuttu. Mutta riitelyt on perheissä olleet aivan vastakohtia. Kun miehen vanhemmat riitelee, se on äänekästä suu vaahdossa huutamista toisen puheen päälle ja sitten kymmenen minuutin päästä asia on loppuunkäsitelty eikä kumpikaan enää muista koko riitaa. Mun vanhemmat taas ei riitele oikeastaan ollenkaan, en muista koskaan kuulleeni tai nähneeni sellaista. Ääntä ei koskaan koroteta.Mutta heillä on sellaista sanatonta vihjailua, ehkä vähän marttyyriasennetta, ainakin äidillä, jos toinen ei ymmärrä ja kulmien kohottelua. Ei kuitenkaan mykkäkoulua. Mykkäkoulu on itselle ja miehelle molemmille vieras tapa riidellä. Ja se on hyvä. Joku kaverini on sellaista joskus harrastanut, ja itse en tajua sitä ja sen ideaa ollenkaan.- Anonyymi
Kiitokset seikkaperäisestä selostuksesta. Tämä nyt oli meillä kymmenen vuoden jälkeen ensimmäinen.
Anonyymi kirjoitti:
Kiitokset seikkaperäisestä selostuksesta. Tämä nyt oli meillä kymmenen vuoden jälkeen ensimmäinen.
Joo, olipas mulla pitkä sepustus 😄Olettaisin, että se kuka eron mainitsee, kaipaa jotain selkeää muutosta johonkin, että suhde voisi jatkua. Tietysti on aina mahdollista, että asia on jo ikäänkuin loppuun mietitty ja takana on vaikka suhde toiseen tai ainakin haave siitä.Meillä ei ole koskaan ollut tällaisesta kyse, joten en tiedä, miten silloin edetään.
Niin eli kun jossain on mihesi mielestä korjattavaa tms. uhkaat erolla niin saat hiljaiseksi. Just, kyllä siinä mies nöyrtyy tuommoisella tokaisulla.
Harmaaritari kirjoitti:
Niin eli kun jossain on mihesi mielestä korjattavaa tms. uhkaat erolla niin saat hiljaiseksi. Just, kyllä siinä mies nöyrtyy tuommoisella tokaisulla.
En uhkaile, vaan ehdotan sitä, koska se tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.Minun mielestäni on silloin suhteessa korjailtavaa, ei miehen mielestä. Ennen kuin hän tajuaa, että olen tosissani, että siinä tosiaan on korjailtavaa. Hänellä on tapana mesota asioista, jotka eivät liity mitenkään suhteeseen. Sama juttu hänen vanhemmillaan. Eivät he suhdeasioista toisilleen huuda, vaan siitä vaikka, että lämmitetäänkö sauna vai ei.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
En uhkaile, vaan ehdotan sitä, koska se tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.Minun mielestäni on silloin suhteessa korjailtavaa, ei miehen mielestä. Ennen kuin hän tajuaa, että olen tosissani, että siinä tosiaan on korjailtavaa. Hänellä on tapana mesota asioista, jotka eivät liity mitenkään suhteeseen. Sama juttu hänen vanhemmillaan. Eivät he suhdeasioista toisilleen huuda, vaan siitä vaikka, että lämmitetäänkö sauna vai ei.
Ja kyllä kerran viidessä vuodessa on hyvä saadakin mies hiljaiseksi :)
- Anonyymi
Harmaaritari kirjoitti:
Niin eli kun jossain on mihesi mielestä korjattavaa tms. uhkaat erolla niin saat hiljaiseksi. Just, kyllä siinä mies nöyrtyy tuommoisella tokaisulla.
Voihan se mies lähteäkin, jos joku on oikeasti todella huonosti, eikä korjausta ole luvassa. Samoin nainen. Ei kaikkeen kannata nöyrtyä.
Anonyymi kirjoitti:
Voihan se mies lähteäkin, jos joku on oikeasti todella huonosti, eikä korjausta ole luvassa. Samoin nainen. Ei kaikkeen kannata nöyrtyä.
Niin, ei se ole mikään pelkkä uhkaus. Kyllä minä sillä hetkellä harkitsen eroa ja sanon vain ääneen, mitä ajattelen. Jos mitään muutosta ei miehen käytökseen tulisi, alkaisin tehdä käytännön järjestelyjä asian eteen. Mulla on todella pitkä pinna, mutta joskus sekin voi katketa.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
En uhkaile, vaan ehdotan sitä, koska se tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.Minun mielestäni on silloin suhteessa korjailtavaa, ei miehen mielestä. Ennen kuin hän tajuaa, että olen tosissani, että siinä tosiaan on korjailtavaa. Hänellä on tapana mesota asioista, jotka eivät liity mitenkään suhteeseen. Sama juttu hänen vanhemmillaan. Eivät he suhdeasioista toisilleen huuda, vaan siitä vaikka, että lämmitetäänkö sauna vai ei.
No sinä ehkä ajattelet asiaa eri tavalla, minä ja lillis tuossa alempana ehkä ajatellaan sitten eri tavalla, kts. lilliksen hyvät kommentit. Mulla ainakin tuli tuosta sun jutusta vähän mieleen semmoinen että jos on vaikka joku todellinen ongelma jossain, ja mies siitä haluaa puhua sinä sitten saatat pitää sitä "jauhamisena" ja torppaat koko asiasta keskustelun erouhalla. Ei ihan reilua minusta eikä välttämättä hyvä kun sittenhän se ongelma itse jää edelleenkin korjaamatta kun miehen pitää ruveta hyvittelemään ja pyytelemään anteeksi. No joo, no enhän minä tarkemmin itedä teidän riidoista niin voi kai se olla oikeutettuakin mutta voisi olla myös sitä että vähän ilkeä tapa torpata keskustelu vaikeista asioista.
Harmaaritari kirjoitti:
No sinä ehkä ajattelet asiaa eri tavalla, minä ja lillis tuossa alempana ehkä ajatellaan sitten eri tavalla, kts. lilliksen hyvät kommentit. Mulla ainakin tuli tuosta sun jutusta vähän mieleen semmoinen että jos on vaikka joku todellinen ongelma jossain, ja mies siitä haluaa puhua sinä sitten saatat pitää sitä "jauhamisena" ja torppaat koko asiasta keskustelun erouhalla. Ei ihan reilua minusta eikä välttämättä hyvä kun sittenhän se ongelma itse jää edelleenkin korjaamatta kun miehen pitää ruveta hyvittelemään ja pyytelemään anteeksi. No joo, no enhän minä tarkemmin itedä teidän riidoista niin voi kai se olla oikeutettuakin mutta voisi olla myös sitä että vähän ilkeä tapa torpata keskustelu vaikeista asioista.
Lilliksellä oli ihan hyvä vastaus, mutta hän ei olekaan suhteessa mun miehen kanssa:) Kyse on nyt kuitenkin siitä, että minä olen se, joka haluaa silloin keskustella asioista. En torppaa keskustelua, vaan torppaan sellaisen tyhjän ilmaan huutelun, joka ei ole edes suunnattu mulle eikä kellekään muulle. Hän oman harmituksensa vaikkapa siitä, millainen ilma ulkona on. Minä sanon, että nyt en jaksa enää kuunnella sun huutoa yhtään päivää enempää siitä, että miksi tänäänkin sataa, vaan haluan että keskustellaan ihan oikeista asioista. Muuten en jaksa tätä arkea sun kanssa.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Lilliksellä oli ihan hyvä vastaus, mutta hän ei olekaan suhteessa mun miehen kanssa:) Kyse on nyt kuitenkin siitä, että minä olen se, joka haluaa silloin keskustella asioista. En torppaa keskustelua, vaan torppaan sellaisen tyhjän ilmaan huutelun, joka ei ole edes suunnattu mulle eikä kellekään muulle. Hän oman harmituksensa vaikkapa siitä, millainen ilma ulkona on. Minä sanon, että nyt en jaksa enää kuunnella sun huutoa yhtään päivää enempää siitä, että miksi tänäänkin sataa, vaan haluan että keskustellaan ihan oikeista asioista. Muuten en jaksa tätä arkea sun kanssa.
No mitä, anna huutaa jos ei sulle huuda :D Tulpat korviin ja ukko kartanolle huutamaan niin et tiedä mitään, lueskelet vaikka jotain hyvää kirjaa siinä sitten jäähtymistä odotellessa.
Harmaaritari kirjoitti:
No mitä, anna huutaa jos ei sulle huuda :D Tulpat korviin ja ukko kartanolle huutamaan niin et tiedä mitään, lueskelet vaikka jotain hyvää kirjaa siinä sitten jäähtymistä odotellessa.
No näinhän minä yleensä teenkin. Tuo on minun arkipäivää:) Just hommasin itselleni kalliit langattomat kuulokkeet, joilla kuuntelen äänikirjoja:) Nuo nyt vain oli tilanteita, joissa halusin saada jonkun kauan vaivanneen epäkohdan esiin (ei välttämättä liity mitenkään hänen huutamisensa aiheeseen), mutta toinen voi itkee jotain uunien vetämättömyyttä, tai vääränlaista ilmaa. Silloin voi tulla kerran viidessä vuodessa mieleen, että ei hitto kun olis niin paljon helpompaa, kun tuo kiukkupussi olis jossain eri huushollissa. Mutta tämmöstä tää on, kaksi sinkku-luonteista yksineläjää yrittää elää yhdessä. Siihen nähden aika hyvin toi 25 vuotta meillä kuitenkin.
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
No näinhän minä yleensä teenkin. Tuo on minun arkipäivää:) Just hommasin itselleni kalliit langattomat kuulokkeet, joilla kuuntelen äänikirjoja:) Nuo nyt vain oli tilanteita, joissa halusin saada jonkun kauan vaivanneen epäkohdan esiin (ei välttämättä liity mitenkään hänen huutamisensa aiheeseen), mutta toinen voi itkee jotain uunien vetämättömyyttä, tai vääränlaista ilmaa. Silloin voi tulla kerran viidessä vuodessa mieleen, että ei hitto kun olis niin paljon helpompaa, kun tuo kiukkupussi olis jossain eri huushollissa. Mutta tämmöstä tää on, kaksi sinkku-luonteista yksineläjää yrittää elää yhdessä. Siihen nähden aika hyvin toi 25 vuotta meillä kuitenkin.
Niin no joo, kyllä jossain on vikaa jos ei oo jo oppinu miten ne uunit saa vetämään :D No pikku vinkkinä laitan eli muutama sentti ikkunaa auki niin jo lähtee vetämään. Nykyään on liian tehokkaat poistoilmastoinnit, ne imee niin kovalla tohinalla ilmaa että jos ei raota ikkunaa ei tahdo vetää. Paras toki jos sammuttaa sen poistoilmakoneen uunin sytyttämisen ajaks ja pikkusen raottaa keittönikkunaa niin varmaan lähtee vetämään vaikka ois vähän matalapainettakin. Ens kerran kun raivoo tee noi em. salaa ja kato miten ihmeissään se on kun lähtikin niin hyvin vetämään uuni.
Harmaaritari kirjoitti:
No sinä ehkä ajattelet asiaa eri tavalla, minä ja lillis tuossa alempana ehkä ajatellaan sitten eri tavalla, kts. lilliksen hyvät kommentit. Mulla ainakin tuli tuosta sun jutusta vähän mieleen semmoinen että jos on vaikka joku todellinen ongelma jossain, ja mies siitä haluaa puhua sinä sitten saatat pitää sitä "jauhamisena" ja torppaat koko asiasta keskustelun erouhalla. Ei ihan reilua minusta eikä välttämättä hyvä kun sittenhän se ongelma itse jää edelleenkin korjaamatta kun miehen pitää ruveta hyvittelemään ja pyytelemään anteeksi. No joo, no enhän minä tarkemmin itedä teidän riidoista niin voi kai se olla oikeutettuakin mutta voisi olla myös sitä että vähän ilkeä tapa torpata keskustelu vaikeista asioista.
Harmikselta kehu. Tämä jää mieleen ;)
Hei, pidä lippu korkealla täällä. Sä oot ihan hyvä tyyppi ja on sulla ihan järkeviäkin juttuja, vaikka vähän jäärä ootkin 😄Lillis2020 kirjoitti:
Harmikselta kehu. Tämä jää mieleen ;)
Hei, pidä lippu korkealla täällä. Sä oot ihan hyvä tyyppi ja on sulla ihan järkeviäkin juttuja, vaikka vähän jäärä ootkin 😄Pidä vaan nyt huoli siitä omasta jäärästäs :D
Harmaaritari kirjoitti:
Niin no joo, kyllä jossain on vikaa jos ei oo jo oppinu miten ne uunit saa vetämään :D No pikku vinkkinä laitan eli muutama sentti ikkunaa auki niin jo lähtee vetämään. Nykyään on liian tehokkaat poistoilmastoinnit, ne imee niin kovalla tohinalla ilmaa että jos ei raota ikkunaa ei tahdo vetää. Paras toki jos sammuttaa sen poistoilmakoneen uunin sytyttämisen ajaks ja pikkusen raottaa keittönikkunaa niin varmaan lähtee vetämään vaikka ois vähän matalapainettakin. Ens kerran kun raivoo tee noi em. salaa ja kato miten ihmeissään se on kun lähtikin niin hyvin vetämään uuni.
Heh, meillä on 200 vuotta vanha talo (mun vanha mummola) ja kyllä hän on ikänsä uunien kanssa pelannut kotonaankin. Nuo on vaan niin vanhoja ja niissä on omat kommervenkkinsa, mitkä välillä unohtuu, kun vaikka ekaa kertaa tauon jälkeen alkaa taas niiden kanssa touhuamaan. Tuo oli vain yksi esimerkki. Tarkoitin, että ne suuttumisen aiheet on usein johonkin laitteeseen, olosuhteeseen tai muuhun minuun liittymättömään kohdistuvia, joten minä en niihin voi vaikuttaa.
Mutta nyt meen mustikkapiirakan tekoon, meinas ihan unohtua. Ja kuuntelen äänikirjaa, jos mies taas jupisee jotain omia horinoitaan:P Anoppi ottaa kuulemma aina kuulolaitteen pois korvastaan, kun ovat kaksistaan miehensä kanssa:Dyksinkertainen.blondi kirjoitti:
Heh, meillä on 200 vuotta vanha talo (mun vanha mummola) ja kyllä hän on ikänsä uunien kanssa pelannut kotonaankin. Nuo on vaan niin vanhoja ja niissä on omat kommervenkkinsa, mitkä välillä unohtuu, kun vaikka ekaa kertaa tauon jälkeen alkaa taas niiden kanssa touhuamaan. Tuo oli vain yksi esimerkki. Tarkoitin, että ne suuttumisen aiheet on usein johonkin laitteeseen, olosuhteeseen tai muuhun minuun liittymättömään kohdistuvia, joten minä en niihin voi vaikuttaa.
Mutta nyt meen mustikkapiirakan tekoon, meinas ihan unohtua. Ja kuuntelen äänikirjaa, jos mies taas jupisee jotain omia horinoitaan:P Anoppi ottaa kuulemma aina kuulolaitteen pois korvastaan, kun ovat kaksistaan miehensä kanssa:DNo tuo anopin kikka on lkyllä hyvä :D Mut joo, voihan se olla että jos on semmoseen jupinaan taipuvainen se voi ärsyttää mutta yhtä totta on että ei sitä varmaan kitkemäänkään pysty., sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Mutta toikin jännä, naiset ilmeisesti vielä suhteen alkuvaiheessa ainakin enemmän on semmoisia että saavat kilarit jos huomaavat että mies ei kuuuntele ollenkaan, niin sitten varmaan suhteen ollessa jo pitkällä ne ehkä paremmin ymmärtäisi sitä ajoittaista kuuntelemattomuutta :D
No onhan näitä eronneitakin, jotka ovat uudelleen palanneet yhteen..
- Anonyymi
No, katotaan nyt mitä tulee.
- Anonyymi
Toivoa on jos rakkautta on.
- Anonyymi
Sitähän riittää kyllä.
- Anonyymi
On se vähän kuin täällä ilmoittaisi, niin sitten on melkein tietoa. Asiahan käy hetimiten tappelemaan.
On sekä kokemusta että näkemystä. Kerran eläneenä parisuhteessa jossa toinen on käyttänäyt tuota ero -sanaa saadakseen tahtonsa läpi, päästääkseen ns. niskanpäälle, niin voin vaan todeta, että itse otan nuo sanat nykyään kirjaimellisesti. Se on sitten siinä. Kerrasta poikki.
Mua ei erolla enää kukaan uhkaile. Joka lausuu ne sanat, kantaa myös vastuun seurauksista. Saamansa pitää. Ja tässä olen aivan ehdoton eikä paluuta ole. Ei edes sen yhden kerran. Nimittäin, parisuhteessa molemmilla on oikeus perusturvalliseen oloon. Riidellä voi niinkin, että kummallakin säilyy se perusturvallisuuden tunne. Erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa. Keino vain päästä niskanpäälle, ottaa vallan. Minä en sellaisessa suhteessa tule ikinä enää olemaan.- Anonyymi
Tuollainen historia tietysti muokkaa ihmistä. Ja asioissa voi olla ehdotonkin. En nyt ihan varma ole onko se aina viisasta. Jokainen on kuitenkin omanlaisensa.
Jos tuollaista uhkailua harrastaa, niin eikö suhde ole sitten valtataistelua, ja pielessä jo muutenkin? Silloin totta kai kannattaa erota. Anonyymi kirjoitti:
Tuollainen historia tietysti muokkaa ihmistä. Ja asioissa voi olla ehdotonkin. En nyt ihan varma ole onko se aina viisasta. Jokainen on kuitenkin omanlaisensa.
Jos tuollaista uhkailua harrastaa, niin eikö suhde ole sitten valtataistelua, ja pielessä jo muutenkin? Silloin totta kai kannattaa erota.Tietysti muokkaa. :)
Minun elämässäni tämä on yksi niistä säännöistä joissa en jousta. Muut tekee sitten omalla tavallaan :)
Katsos, minä koen sen niin, että erolla ei uhata toista jos hänet rakastaa. Ei ole mitään syytä loukata ja pelätellä rakkaansa sellaisella. On paljon parempia keinoja kertoa että on pahaa olla.
Minusta se, että sallisin erolla uhkailun olisi aivan yhtä paha kuin että sallisin väkivallalla uhkailun. En salli sitäkään. Ansaitsen parempaa kohtelua. Jokainen ansaitsee.. Mua ei uhkailla enkä minä uhkaile. Hyvin yksinkertaista.- Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Tietysti muokkaa. :)
Minun elämässäni tämä on yksi niistä säännöistä joissa en jousta. Muut tekee sitten omalla tavallaan :)
Katsos, minä koen sen niin, että erolla ei uhata toista jos hänet rakastaa. Ei ole mitään syytä loukata ja pelätellä rakkaansa sellaisella. On paljon parempia keinoja kertoa että on pahaa olla.
Minusta se, että sallisin erolla uhkailun olisi aivan yhtä paha kuin että sallisin väkivallalla uhkailun. En salli sitäkään. Ansaitsen parempaa kohtelua. Jokainen ansaitsee.. Mua ei uhkailla enkä minä uhkaile. Hyvin yksinkertaista.Olen samaa mieltä, jos tuon sanan kerran sanoo kuolee syvältä sisältä jotain tärkeää pois. Luottamuksen perusjalkaan olisi tullut särö jota voi olla hankala enää millään laastilla paikkailla.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Olen samaa mieltä, jos tuon sanan kerran sanoo kuolee syvältä sisältä jotain tärkeää pois. Luottamuksen perusjalkaan olisi tullut särö jota voi olla hankala enää millään laastilla paikkailla.
AsianVierestäJuuri näin minäkin koen. Kiitos kun osasit pukea tuon sanoiksi.
Minä kirjoitin aiemmin että olen pohtinut lopettamista. Nyt olen tehnyt päätöksen. Lopetan viikonloppuna. Täällä on yhä todella huono henki ja niin paljon ilkeilyä. En kaipaa sellaista. Palstailun pitäisi myös antaa jotain eikä vain ottaa. Sitä paitsi, elämä on muualla ja siinä tapahtuu juuri nyt niin paljon kaikkea uutta ja kivaa :)
Käyn täällä satunnaisesti lauantaihin asti ja toivotan porukoille hyvää jatkoa. Sinulle siis myös. Kaikkea hyvää ja paljon onnenhippusia polullesi.Anonyymi kirjoitti:
Olen samaa mieltä, jos tuon sanan kerran sanoo kuolee syvältä sisältä jotain tärkeää pois. Luottamuksen perusjalkaan olisi tullut särö jota voi olla hankala enää millään laastilla paikkailla.
AsianVierestäMä olen eri mieltä:) Olen tosiaan 25 vuotisessa suhteessa varmaan viitisen kertaa uhannut erolla, jos miehen käytös ei suhteessa muutu. Hän on siis hyvin temperamenttinen ja impulsiivinen, vaikkakaan ei lainkaan väkivaltainen ihminen. Paha suustaan, mutta ei niin, että haukkuisi kuitenkaan esim. minua, eikä ole henkisesti väkivaltainen. Sellaisen kanssa en todellakaan olisikaan hetkeäkään. Kerran tuli juttua, että onko meidän suhteessa koskaan uhkailtu erolla. Hän ei oikeasti muistanut, että näin koskaan olisi tapahtunut. En tiedä olisiko pitänyt olla loukkaantunut.. Mutta ainakin hänen käytöksensä muuttui parempaan suuntaan, kun keskustelu erosta aikanaan käytiin. Ja se tietty osa epäkypsää käytöstä loppui. Vaikkei perusluonne tietenkään. En siis usko, että mitään kovin suurta kolhua miehelle tuli, päinvastoin perustuksia tuli korjattua vähän vakaammaksi.
- Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Tietysti muokkaa. :)
Minun elämässäni tämä on yksi niistä säännöistä joissa en jousta. Muut tekee sitten omalla tavallaan :)
Katsos, minä koen sen niin, että erolla ei uhata toista jos hänet rakastaa. Ei ole mitään syytä loukata ja pelätellä rakkaansa sellaisella. On paljon parempia keinoja kertoa että on pahaa olla.
Minusta se, että sallisin erolla uhkailun olisi aivan yhtä paha kuin että sallisin väkivallalla uhkailun. En salli sitäkään. Ansaitsen parempaa kohtelua. Jokainen ansaitsee.. Mua ei uhkailla enkä minä uhkaile. Hyvin yksinkertaista.Komppaan.
🦟 - Anonyymi
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Mä olen eri mieltä:) Olen tosiaan 25 vuotisessa suhteessa varmaan viitisen kertaa uhannut erolla, jos miehen käytös ei suhteessa muutu. Hän on siis hyvin temperamenttinen ja impulsiivinen, vaikkakaan ei lainkaan väkivaltainen ihminen. Paha suustaan, mutta ei niin, että haukkuisi kuitenkaan esim. minua, eikä ole henkisesti väkivaltainen. Sellaisen kanssa en todellakaan olisikaan hetkeäkään. Kerran tuli juttua, että onko meidän suhteessa koskaan uhkailtu erolla. Hän ei oikeasti muistanut, että näin koskaan olisi tapahtunut. En tiedä olisiko pitänyt olla loukkaantunut.. Mutta ainakin hänen käytöksensä muuttui parempaan suuntaan, kun keskustelu erosta aikanaan käytiin. Ja se tietty osa epäkypsää käytöstä loppui. Vaikkei perusluonne tietenkään. En siis usko, että mitään kovin suurta kolhua miehelle tuli, päinvastoin perustuksia tuli korjattua vähän vakaammaksi.
Tuo on aika henkilökohtaista miten tuollaisen ottaa. Ne jotka tuntevat syvästi voivat ottaa sanat vakavammin, erilaisia ihmisiä me kaikki olemme.
Mielestäni parisuhteeseen ei kuulu minkään sortin uhkailu. Tietysti minullakin on takana parisuhde jossa tuota keinoa käytettiin joten sellaista ei todellakaan kiinnosta kokea uudelleen. Jos et tee sitä tai tätä, teen niin tai näin....argghh.
Parisuhteeseen voi latautua kauheita paineita ilman asiallista keskusteluyhteyttä.
AsianVierestä - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Juuri näin minäkin koen. Kiitos kun osasit pukea tuon sanoiksi.
Minä kirjoitin aiemmin että olen pohtinut lopettamista. Nyt olen tehnyt päätöksen. Lopetan viikonloppuna. Täällä on yhä todella huono henki ja niin paljon ilkeilyä. En kaipaa sellaista. Palstailun pitäisi myös antaa jotain eikä vain ottaa. Sitä paitsi, elämä on muualla ja siinä tapahtuu juuri nyt niin paljon kaikkea uutta ja kivaa :)
Käyn täällä satunnaisesti lauantaihin asti ja toivotan porukoille hyvää jatkoa. Sinulle siis myös. Kaikkea hyvää ja paljon onnenhippusia polullesi.Hyvää jatkoa. 🤗
🦟 yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Mä olen eri mieltä:) Olen tosiaan 25 vuotisessa suhteessa varmaan viitisen kertaa uhannut erolla, jos miehen käytös ei suhteessa muutu. Hän on siis hyvin temperamenttinen ja impulsiivinen, vaikkakaan ei lainkaan väkivaltainen ihminen. Paha suustaan, mutta ei niin, että haukkuisi kuitenkaan esim. minua, eikä ole henkisesti väkivaltainen. Sellaisen kanssa en todellakaan olisikaan hetkeäkään. Kerran tuli juttua, että onko meidän suhteessa koskaan uhkailtu erolla. Hän ei oikeasti muistanut, että näin koskaan olisi tapahtunut. En tiedä olisiko pitänyt olla loukkaantunut.. Mutta ainakin hänen käytöksensä muuttui parempaan suuntaan, kun keskustelu erosta aikanaan käytiin. Ja se tietty osa epäkypsää käytöstä loppui. Vaikkei perusluonne tietenkään. En siis usko, että mitään kovin suurta kolhua miehelle tuli, päinvastoin perustuksia tuli korjattua vähän vakaammaksi.
Tuollainen epäkypsä käytös on raskas taakka toiselle. Kyllä ymmärrän että sulla voi olla voimat koetuksella välillä. Eipä näissä voi kukaan sanoa toiselle mikä on oikein tai väärin. Jokainen suhde ja tilanne on ainutlaatuinen. Teillä tuo toimii.
Tsemppiä sinulle ja hyvää jatkoa :)Anonyymi kirjoitti:
Tuo on aika henkilökohtaista miten tuollaisen ottaa. Ne jotka tuntevat syvästi voivat ottaa sanat vakavammin, erilaisia ihmisiä me kaikki olemme.
Mielestäni parisuhteeseen ei kuulu minkään sortin uhkailu. Tietysti minullakin on takana parisuhde jossa tuota keinoa käytettiin joten sellaista ei todellakaan kiinnosta kokea uudelleen. Jos et tee sitä tai tätä, teen niin tai näin....argghh.
Parisuhteeseen voi latautua kauheita paineita ilman asiallista keskusteluyhteyttä.
AsianVierestäKun tuossa ei ole kyse uhkaamisesta, vaan ihan konkreettisesta vaihtoehdosta. Että olisiko elämämme helpompaa, jos asuttaisiin eri osoitteissa. Voishan suhde silti jatkua.
Etkä sinä voi tietää, kuinka syvästi mun mies tuntee:) Voi tuntea paljon syvemmin asioita kuin sinä. Hän on vain lyhytmuistinen. Jos joku kiista on selvitetty, hän unohtaa sen. Sama juttu minulla, Mitä sitä vanhoja muistamaan, jos asiat on nyt hyvällä tolalla. Nykyhetki ratkaisee. Tämän takia me ei kyetä mykkäkouluunkaan. Kun kumpikaan ei tunnin päästä enää muista, miksi piti olla hiljaa.- Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Onnenhippusia 🧞♂️
....🧚♀️....Kiitos, sinne myös. 🧚♀️
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on aika henkilökohtaista miten tuollaisen ottaa. Ne jotka tuntevat syvästi voivat ottaa sanat vakavammin, erilaisia ihmisiä me kaikki olemme.
Mielestäni parisuhteeseen ei kuulu minkään sortin uhkailu. Tietysti minullakin on takana parisuhde jossa tuota keinoa käytettiin joten sellaista ei todellakaan kiinnosta kokea uudelleen. Jos et tee sitä tai tätä, teen niin tai näin....argghh.
Parisuhteeseen voi latautua kauheita paineita ilman asiallista keskusteluyhteyttä.
AsianVierestäNäet sellaisen kuvan joka heijastuu itsestäsi? 😉
Kävin sulle vastaamassa toiseen ketjuun, näin anomuumina on työlästä kahlata ketjuja, onko kommentoitu vai ei, mutta vellikellona ilmoitin on. 😃
🦟 Lillis2020 kirjoitti:
Tuollainen epäkypsä käytös on raskas taakka toiselle. Kyllä ymmärrän että sulla voi olla voimat koetuksella välillä. Eipä näissä voi kukaan sanoa toiselle mikä on oikein tai väärin. Jokainen suhde ja tilanne on ainutlaatuinen. Teillä tuo toimii.
Tsemppiä sinulle ja hyvää jatkoa :)No tuskin minäkään mikään ihannevaimo olen (tai no... 🥰)
Tsemppiä sulle myös ja oikein paljon onnea elontiellä ja suhteen tiellä myöskin 🤗😉yksinkertainen.blondi kirjoitti:
No tuskin minäkään mikään ihannevaimo olen (tai no... 🥰)
Tsemppiä sulle myös ja oikein paljon onnea elontiellä ja suhteen tiellä myöskin 🤗😉Olet sinä 😉
Kiitos 🤗- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näet sellaisen kuvan joka heijastuu itsestäsi? 😉
Kävin sulle vastaamassa toiseen ketjuun, näin anomuumina on työlästä kahlata ketjuja, onko kommentoitu vai ei, mutta vellikellona ilmoitin on. 😃
🦟Kyllä, olen edelleen samaa mieltä. Tästä samasta syystä en hyväksy tiettyjä asioita parisuhteissa. On tullut itse valittua, itse tehnyt vääriä asioita jne.
Peiliin katsominen on siis jotain auttanut ja avartanut. Kun kerran on ollut henkilön kanssa joka uhkailee jopa itsemurhalla eron jälkeen, ei sellaista halua kokea uudelleen.
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, olen edelleen samaa mieltä. Tästä samasta syystä en hyväksy tiettyjä asioita parisuhteissa. On tullut itse valittua, itse tehnyt vääriä asioita jne.
Peiliin katsominen on siis jotain auttanut ja avartanut. Kun kerran on ollut henkilön kanssa joka uhkailee jopa itsemurhalla eron jälkeen, ei sellaista halua kokea uudelleen.
AsianVierestäLuitko sen tosirakkaus ketjun vastaukseni? Mä en tuota peili hommaa pysty mitenkään hyväksymään siinä kohtaa, että jos huomautan pettämisestä tai alkoholistin pämppäämisen tuhoisuudesta asiallisesti, niin saan turpaani, raiskataan ja koitetaan kuristaa hengiltä. 17-19-vuotias tyttö. Niin paha en ole ollut ikinä, että ansaitsisin noita tekoja.
En tosiaan näe peilissä minua tai syytä tehdä mulle niin. Lue se mun vastaus sieltä.
🦟 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luitko sen tosirakkaus ketjun vastaukseni? Mä en tuota peili hommaa pysty mitenkään hyväksymään siinä kohtaa, että jos huomautan pettämisestä tai alkoholistin pämppäämisen tuhoisuudesta asiallisesti, niin saan turpaani, raiskataan ja koitetaan kuristaa hengiltä. 17-19-vuotias tyttö. Niin paha en ole ollut ikinä, että ansaitsisin noita tekoja.
En tosiaan näe peilissä minua tai syytä tehdä mulle niin. Lue se mun vastaus sieltä.
🦟Meistä jokainen on vastuussa itsestämme, myös parisuhteissa.
Valitsemme itse seurustelukumppanimme? Valitsemme itse sen mitä kumppani voi tehdä ja mitä ei voi, mitä siedämme ja mitä emme voi sietää?
En ole koskaan tavannut huonoa naista, joskus kyllä sellaisia jotka eivät minulle ole olleet sopivia, varmasti jollekin toiselle ovat.
Onko ollut huonoja kokemuksia? Kirjoitan mieluummin opettavaisia mitä huonoja.
Olisinhan melko erikoinen mies jos sanoisin seurustelleeni huonon naisen kanssa. Samalla toteaisin tehneeni väärän valinnan eli arvostelisin omaa harkintakykyäni?
Tiedän, parisuhteista on vaikeitakin kokemuksia, niistä tulee oppia katkeroitumatta.
Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja jotain huonoa, ainakin minussa, toiset voivat tietysti olla täydellisiä parisuhteissa.
AsianVierestä - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Juuri näin minäkin koen. Kiitos kun osasit pukea tuon sanoiksi.
Minä kirjoitin aiemmin että olen pohtinut lopettamista. Nyt olen tehnyt päätöksen. Lopetan viikonloppuna. Täällä on yhä todella huono henki ja niin paljon ilkeilyä. En kaipaa sellaista. Palstailun pitäisi myös antaa jotain eikä vain ottaa. Sitä paitsi, elämä on muualla ja siinä tapahtuu juuri nyt niin paljon kaikkea uutta ja kivaa :)
Käyn täällä satunnaisesti lauantaihin asti ja toivotan porukoille hyvää jatkoa. Sinulle siis myös. Kaikkea hyvää ja paljon onnenhippusia polullesi.Muutaman päivän päästä lymyilet jo puskissa ja kahden viikon päästä palstailet täyttä päätä uudella nimimerkilläsi ;)
🦟 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muutaman päivän päästä lymyilet jo puskissa ja kahden viikon päästä palstailet täyttä päätä uudella nimimerkilläsi ;)
🦟Älä nyt, kyllä joku on Lillistä hiillostanut jo tovin, varmaan sama mikä hiillostaa välillä monia muitakin tällä palstalla. Sairasta touhuahan tuollainen on jos ei pystytä asioista asiallisesti keskustelemaan. Millainen on ihminen joka avaa palstan vain tuottaakseen toisille pahaa mieltä?
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Muutaman päivän päästä lymyilet jo puskissa ja kahden viikon päästä palstailet täyttä päätä uudella nimimerkilläsi ;)
🦟Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä ollaan päätetty että lopetetaan kumpikin palstailut.
- Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä ollaan päätetty että lopetetaan kumpikin palstailut.
Poistuessasi olisi yksi kiinnostava keskustelukumppani vähemmän.
Suomeksi sanottuna olet Presidentti Niinistöä siteeraten tolkun ihminen.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Poistuessasi olisi yksi kiinnostava keskustelukumppani vähemmän.
Suomeksi sanottuna olet Presidentti Niinistöä siteeraten tolkun ihminen.
AsianVierestäKiitos AV. Niin sinäkin olet. Jään varmasti kaipaamaan keskusteluja osan kanssa. Sinä kuulut ehdottomasti heihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muutaman päivän päästä lymyilet jo puskissa ja kahden viikon päästä palstailet täyttä päätä uudella nimimerkilläsi ;)
🦟Otappa urpo oma itikka jostain äläkä vittuile mun piikkiin.
🧞♂️ Anonyymi kirjoitti:
Otappa urpo oma itikka jostain äläkä vittuile mun piikkiin.
🧞♂️Hei, mä arvasin että oli joku muu. Mutta ei haittaa. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meistä jokainen on vastuussa itsestämme, myös parisuhteissa.
Valitsemme itse seurustelukumppanimme? Valitsemme itse sen mitä kumppani voi tehdä ja mitä ei voi, mitä siedämme ja mitä emme voi sietää?
En ole koskaan tavannut huonoa naista, joskus kyllä sellaisia jotka eivät minulle ole olleet sopivia, varmasti jollekin toiselle ovat.
Onko ollut huonoja kokemuksia? Kirjoitan mieluummin opettavaisia mitä huonoja.
Olisinhan melko erikoinen mies jos sanoisin seurustelleeni huonon naisen kanssa. Samalla toteaisin tehneeni väärän valinnan eli arvostelisin omaa harkintakykyäni?
Tiedän, parisuhteista on vaikeitakin kokemuksia, niistä tulee oppia katkeroitumatta.
Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja jotain huonoa, ainakin minussa, toiset voivat tietysti olla täydellisiä parisuhteissa.
AsianVierestäNo meinaatko, ettö vasiten valitsen väkivaltaiset loput suhteilleni? Jos oisin tiennyt mihin ne päättyy, en kai olis niuhin suhteisiin ryhtynyt ikinä.
Ei voi syyllistää uhria, jonkun sekoamisesta.
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No meinaatko, ettö vasiten valitsen väkivaltaiset loput suhteilleni? Jos oisin tiennyt mihin ne päättyy, en kai olis niuhin suhteisiin ryhtynyt ikinä.
Ei voi syyllistää uhria, jonkun sekoamisesta.
🧞♂️Niissä miehissä ei ole mitään hyvää, jotka päättää raiskata tai pahoinpidellä. Ne on paskaa.
🧞♂️ - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Hei, mä arvasin että oli joku muu. Mutta ei haittaa. :)
Tää ongelmahan tässä rekisteröimättömän nimimerkin käytössä on, joku irvailee kustannuksella.
Mäkin lopetan lauantaina, elokuun 1. päivä. Siksi siirryin jo puskiin vähän aiemmin. Voi vaan kadota. 😌🙂
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niissä miehissä ei ole mitään hyvää, jotka päättää raiskata tai pahoinpidellä. Ne on paskaa.
🧞♂️En ole katkera, mutta inhoan sellaisia ihmisiä. Enkä hyväksy ikinä. Olen just sellasten mulkkujen ja kiusaajien takia tällänen juntti. Enkä meinaa muuksi muuttua.
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No meinaatko, ettö vasiten valitsen väkivaltaiset loput suhteilleni? Jos oisin tiennyt mihin ne päättyy, en kai olis niuhin suhteisiin ryhtynyt ikinä.
Ei voi syyllistää uhria, jonkun sekoamisesta.
🧞♂️En tarkoita, mietin vain sitä eikö tuollaista käyttäytymistä nainen voi ennakkoon kontrolloida?
Lähtee pois suhteesta hissukseen mitään sanomatta.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
En tarkoita, mietin vain sitä eikö tuollaista käyttäytymistä nainen voi ennakkoon kontrolloida?
Lähtee pois suhteesta hissukseen mitään sanomatta.
AsianVierestäEi se AV toimi ihan noin. Dynamiikka on ihan erilainen kuin normaaleissa parisuhteissa.
- Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Ei se AV toimi ihan noin. Dynamiikka on ihan erilainen kuin normaaleissa parisuhteissa.
Ok, onhan niitä aika sairaita tapauksia nähty missä mies on helkkarin omistushaluinen.
Voihan se olla vähän vaikea irtaantua, varsinkin jos suhteessa olisi lapsia.
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tarkoita, mietin vain sitä eikö tuollaista käyttäytymistä nainen voi ennakkoon kontrolloida?
Lähtee pois suhteesta hissukseen mitään sanomatta.
AsianVierestäEi voi. Mä lähdin heti pois, kun tilanteet sai fyysisen muodon. Eli ne jäi kerta tekoihin, henkiset mollaamiset ja alta lipan laitot sen sijaan tulkitsin huonojen päivien kiukutteluiksi. Sanohhan ihmiset joskus pahaa edes tarkoittamatta.
Anteeksi sanaakin, kun voi hokea naiville hyväuskoiselle hyvän aikaa, tarkoittamatta oikeesti pahoillaan olemista.
Mutta sekin sana kokee inflaation helposti lopulta, kun tajuaa ettei se olekaan kuin juoni selvitä ahtaasta paikasta.
Siksi, se minä sinulle en tee mitään mitä sinä et itselles tahdo. Sinä minulle sen kaiken teet, mitä itsellesi tahdot. Perustuu tee toisille, kuten itsellesi toivot tehtävän ja kunnioitukseen.
Kun itse kohtelen toisia hyvin, enkä tee mitään heille mitä he ei itselleen tahdo, on toiten häpeä sitten, jos he kohtelee mua huonosti. Olkoon ilman minua sitten. Suutun ehkä kyllä, mutta sehän tuskin haittaa.
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei voi. Mä lähdin heti pois, kun tilanteet sai fyysisen muodon. Eli ne jäi kerta tekoihin, henkiset mollaamiset ja alta lipan laitot sen sijaan tulkitsin huonojen päivien kiukutteluiksi. Sanohhan ihmiset joskus pahaa edes tarkoittamatta.
Anteeksi sanaakin, kun voi hokea naiville hyväuskoiselle hyvän aikaa, tarkoittamatta oikeesti pahoillaan olemista.
Mutta sekin sana kokee inflaation helposti lopulta, kun tajuaa ettei se olekaan kuin juoni selvitä ahtaasta paikasta.
Siksi, se minä sinulle en tee mitään mitä sinä et itselles tahdo. Sinä minulle sen kaiken teet, mitä itsellesi tahdot. Perustuu tee toisille, kuten itsellesi toivot tehtävän ja kunnioitukseen.
Kun itse kohtelen toisia hyvin, enkä tee mitään heille mitä he ei itselleen tahdo, on toiten häpeä sitten, jos he kohtelee mua huonosti. Olkoon ilman minua sitten. Suutun ehkä kyllä, mutta sehän tuskin haittaa.
🧞♂️Kyllä elämä opettaa.
Itse rakastun syvästi mutta minut on aika helppo myös hajottaa eli tunnepuolen saa kyllä romutettua esimerkiksi sillä jos nainen sanoo haluavansa eron jos ei saa lasta.
Sitä miettii minkä arvoisena suhde nähdään molemmin puolin, tuleeko seuraavana joku muu aihe mikä olisi eron arvoinen?
Tässä sitä nyt ollaan hoideltu tytärtä jota en millään olisi halunnut. Naiset ovat kuitenkin monesti oikeassa, onhan tämä ollut parasta vähään aikaan elämässä. Kyllä sitä kerran voi jopa erota jos noin mukavan tyttären saa:)
No joo, elämä on valintoja. Joskus haluaa antaa toiselle jotain sellaista mikä hänelle olisi se "elämän tärkein asia" vaikka se olisi rikkonut oman sydämen. Olisi loppujen lopuksi tehnyt tosi väärin kieltäytyessään, kello kun käy ja mikä tunne olisi ollut jos sitä parasta lahjaa naisen elämässä ei olisi voinut tuottaa...en olisi sitä ehkä itselleni voinut anteeksi antaa, eron voi kun voi kuitenkin olla tukena ja elämässä mukana.
Tämä on sellainen järkiliitto mistä et tykkää. Siinä on kuitenkin sellaisia elementtejä joita missä tahansa parisuhteessa on aika vaikea saada. Joten mennään nyt näin, toistaiseksi.
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok, onhan niitä aika sairaita tapauksia nähty missä mies on helkkarin omistushaluinen.
Voihan se olla vähän vaikea irtaantua, varsinkin jos suhteessa olisi lapsia.
AsianVierestäNiin ja tiiätkö, aika moni nainen oikeasti on hyväntahtoinen ja rakkaudessaan naivi, antaa anteeksi antamasta päästyään. Se on oikeastaan helvetin ikävä sattuma, että peruskiltit ja hyväntahtoiset, hyväuskoiset naiset ja miksei miehetkin joutuu noiden daijujen käsiin (koska ne paskapäät haistaa helpot uhrit) ja näin meistä koulitaan kovapäisiä satuttamalla.
Kovaa kalloa ja paksua nahkaa se kasvattaa, mutta ei tee mieli ihan kaikkien tuttava ollakaan. Vapaaehtoinen erakoituminen on parempi vauhtoehto, kun huono seura irl nimenomaan. Netissä on vielä oma systeeminsä ja suojansa, kun lyö koneet pimeeks ne jää sinne.
🧞♂️ Anonyymi kirjoitti:
Ok, onhan niitä aika sairaita tapauksia nähty missä mies on helkkarin omistushaluinen.
Voihan se olla vähän vaikea irtaantua, varsinkin jos suhteessa olisi lapsia.
AsianVierestäJoo, ja on se vaikeaa ilman lapsiakin. Noissa suhteissa on niin vahvasti se manipulointi läsnä aina hyvittelyjaksoina. Siinä uhri ensin ottaa turpaan joko henkisesti, fyysisesti tai sekä että. Sitten seuraa hyvittelyjakso. Silloin uhri saa todella hyvää kohtelua, voi olla lahjoja, sitoumuksia (kosimista jne) matkoja, hellyyttä, rakkaudentunnustuksia, anteeksipyyntöjä jne. hyvittely saa uhrin jaksamaan, uskomaan taas kerran parempaan huomiseen. Uhrilta on systemaattisesti myös riistetty itsetunto. Lähteminen ei tunnu vaihtoehdolta ennenkuin joku tietty katkeamispiste on saavutettu ja se vaihtelee luonnollisesti. Moni uhri tarvitsisi ammattiauttajaa jo siihen, että saisi katkaistua tuon kierteen. Sillä tuo on kierre. Pirullinen sellainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ja tiiätkö, aika moni nainen oikeasti on hyväntahtoinen ja rakkaudessaan naivi, antaa anteeksi antamasta päästyään. Se on oikeastaan helvetin ikävä sattuma, että peruskiltit ja hyväntahtoiset, hyväuskoiset naiset ja miksei miehetkin joutuu noiden daijujen käsiin (koska ne paskapäät haistaa helpot uhrit) ja näin meistä koulitaan kovapäisiä satuttamalla.
Kovaa kalloa ja paksua nahkaa se kasvattaa, mutta ei tee mieli ihan kaikkien tuttava ollakaan. Vapaaehtoinen erakoituminen on parempi vauhtoehto, kun huono seura irl nimenomaan. Netissä on vielä oma systeeminsä ja suojansa, kun lyö koneet pimeeks ne jää sinne.
🧞♂️Joskus olin yhden naisen "tukihenkilönä" jolla oli todella sekopäinen huumeidenkäyttäjä ex-mies. Huomasin kyllä miten kovaksi keitetty nainen oli, veteli jopa miehiä turpaan grillijonossa jos joku poikkiteloin jotain pientä sanoi. Hänellä oli hellyyden kaipuu vaikka oli rivo, peloton ja rohkea.
AsianVierestä - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Joo, ja on se vaikeaa ilman lapsiakin. Noissa suhteissa on niin vahvasti se manipulointi läsnä aina hyvittelyjaksoina. Siinä uhri ensin ottaa turpaan joko henkisesti, fyysisesti tai sekä että. Sitten seuraa hyvittelyjakso. Silloin uhri saa todella hyvää kohtelua, voi olla lahjoja, sitoumuksia (kosimista jne) matkoja, hellyyttä, rakkaudentunnustuksia, anteeksipyyntöjä jne. hyvittely saa uhrin jaksamaan, uskomaan taas kerran parempaan huomiseen. Uhrilta on systemaattisesti myös riistetty itsetunto. Lähteminen ei tunnu vaihtoehdolta ennenkuin joku tietty katkeamispiste on saavutettu ja se vaihtelee luonnollisesti. Moni uhri tarvitsisi ammattiauttajaa jo siihen, että saisi katkaistua tuon kierteen. Sillä tuo on kierre. Pirullinen sellainen.
Sekopäistä touhua. Varmasti jos tuollaisesta pääsee irti nauttii jo pelkästä tasaisesta yksinolosta.
Ainut mitä kaipaa on läheisyys vaikka rikkonaista on ollutkin?
Ihmisillä on outo psyykkinen ominaisuus jolla suojelee itseään, haluaa unohtaa pahat asiat ja muistaa enemmän niitä hyviä?
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Sekopäistä touhua. Varmasti jos tuollaisesta pääsee irti nauttii jo pelkästä tasaisesta yksinolosta.
Ainut mitä kaipaa on läheisyys vaikka rikkonaista on ollutkin?
Ihmisillä on outo psyykkinen ominaisuus jolla suojelee itseään, haluaa unohtaa pahat asiat ja muistaa enemmän niitä hyviä?
AsianVierestäNo, itse kun siitä pääsin irti, keskityin vain perusasioihin alussa. Söin oikein, muistin juoda vettä, kävin töissä, hoidin kotia (josta muuten tuli turvapaikkani, ja johon aniharva on päässyt). Ja kyllä se tasaisuus, se rauha, se turva... kyllä se oli se oli ihan käsin kosketeltavissa.
Mä en aluksi kaivannut edes läheisyyttä. Ja olen ollut mestari työntämään ihmisiä pois elämästäni, vaikka hienoja ihmisiä ovat jokainen heistä omalla tavallaan ollut. Minä en ole kuitenkaan suojiani laskenut. En ennen nyt. Ja nytkin vain vähän kerrallaan.
Mä en halua unohtaa, haluan oppia kokemuksistani ja jakaa tietoa, auttaa muita uhreja. Sen minä haluan tehdä. Auttaa.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä elämä opettaa.
Itse rakastun syvästi mutta minut on aika helppo myös hajottaa eli tunnepuolen saa kyllä romutettua esimerkiksi sillä jos nainen sanoo haluavansa eron jos ei saa lasta.
Sitä miettii minkä arvoisena suhde nähdään molemmin puolin, tuleeko seuraavana joku muu aihe mikä olisi eron arvoinen?
Tässä sitä nyt ollaan hoideltu tytärtä jota en millään olisi halunnut. Naiset ovat kuitenkin monesti oikeassa, onhan tämä ollut parasta vähään aikaan elämässä. Kyllä sitä kerran voi jopa erota jos noin mukavan tyttären saa:)
No joo, elämä on valintoja. Joskus haluaa antaa toiselle jotain sellaista mikä hänelle olisi se "elämän tärkein asia" vaikka se olisi rikkonut oman sydämen. Olisi loppujen lopuksi tehnyt tosi väärin kieltäytyessään, kello kun käy ja mikä tunne olisi ollut jos sitä parasta lahjaa naisen elämässä ei olisi voinut tuottaa...en olisi sitä ehkä itselleni voinut anteeksi antaa, eron voi kun voi kuitenkin olla tukena ja elämässä mukana.
Tämä on sellainen järkiliitto mistä et tykkää. Siinä on kuitenkin sellaisia elementtejä joita missä tahansa parisuhteessa on aika vaikea saada. Joten mennään nyt näin, toistaiseksi.
AsianVierestäKiristäminen onkin väärin. Pidän sitä henkisenä väkivaltana, jos et taivu mun tahtoon meen ja teen. No sä taivuit ja sait ihanan tyttären, tuskin se enää niin iso murhe on. Mutta mites tuo lapsen äiti, joka kiristi sua?
Kuinka hän suhtautuu teidän järkiliittoon?
Joo, mä ymmärrän järkiliittojen syyt, mutten itse haluisi ryhtyä rakkaudettomaan liittoon. Minä haluan rakastaa ja olla rakastettu tai sitten kokonaan yksin, sinkku.
Mua ei saa järkiliittoon pysymään, ellei ole hengenhätä. Elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Tunteita pitää olla, mä kuolen suhteessa jossa tunteita ei ole. Enkä ole itsemurhakandidaatti sen suhteen.
Lapsen hyvän ja edun ekaksi laittaminen on tottakai nro 1. Mutta tuolleen kiristäen musta saisi äkkiä hyvin ikävän kumppanin.
🧞♂️ - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
No, itse kun siitä pääsin irti, keskityin vain perusasioihin alussa. Söin oikein, muistin juoda vettä, kävin töissä, hoidin kotia (josta muuten tuli turvapaikkani, ja johon aniharva on päässyt). Ja kyllä se tasaisuus, se rauha, se turva... kyllä se oli se oli ihan käsin kosketeltavissa.
Mä en aluksi kaivannut edes läheisyyttä. Ja olen ollut mestari työntämään ihmisiä pois elämästäni, vaikka hienoja ihmisiä ovat jokainen heistä omalla tavallaan ollut. Minä en ole kuitenkaan suojiani laskenut. En ennen nyt. Ja nytkin vain vähän kerrallaan.
Mä en halua unohtaa, haluan oppia kokemuksistani ja jakaa tietoa, auttaa muita uhreja. Sen minä haluan tehdä. Auttaa.Vaikea ottaa "tuhman miehen" jälkeen turvallinen ja kiltti?
Tunne-elämä, suojelet itseäsi koska pelkäät rikkovasi taas itseäsi?
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus olin yhden naisen "tukihenkilönä" jolla oli todella sekopäinen huumeidenkäyttäjä ex-mies. Huomasin kyllä miten kovaksi keitetty nainen oli, veteli jopa miehiä turpaan grillijonossa jos joku poikkiteloin jotain pientä sanoi. Hänellä oli hellyyden kaipuu vaikka oli rivo, peloton ja rohkea.
AsianVierestäJoo, ymmärrän hyvin tuon puolustautumisen. Olen itsekin ns. laumanvartija nykyään luonteeltani, mun laumaani vastaan nousevat saa vaikka turpaansa, jos muu ei auta. Puolustan itseäni ja puolustan laumaani, rakkaitani viimeiseen hengenvetoon.
Se on ihan tuon koulimisen tulosta. Kukaan ei lahjaksi enää minuakaan kiusaa. Ja mun rakkaiden kiusaaminen on mun kiusaamista. Olen kiltti ja säyseä, rakkailleni annan kaikkeni, mutta peruuttamaton kun on käytävä puolustuasemiin. Elän tai kuolen.
Sitä ei usein usko, kun ne jotka on sen puolen minusta nähneet käytännössä. Se ei ole lätinää, se faktaa.
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiristäminen onkin väärin. Pidän sitä henkisenä väkivaltana, jos et taivu mun tahtoon meen ja teen. No sä taivuit ja sait ihanan tyttären, tuskin se enää niin iso murhe on. Mutta mites tuo lapsen äiti, joka kiristi sua?
Kuinka hän suhtautuu teidän järkiliittoon?
Joo, mä ymmärrän järkiliittojen syyt, mutten itse haluisi ryhtyä rakkaudettomaan liittoon. Minä haluan rakastaa ja olla rakastettu tai sitten kokonaan yksin, sinkku.
Mua ei saa järkiliittoon pysymään, ellei ole hengenhätä. Elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Tunteita pitää olla, mä kuolen suhteessa jossa tunteita ei ole. Enkä ole itsemurhakandidaatti sen suhteen.
Lapsen hyvän ja edun ekaksi laittaminen on tottakai nro 1. Mutta tuolleen kiristäen musta saisi äkkiä hyvin ikävän kumppanin.
🧞♂️Minä olen tällainen lepposampi tapaus:)
Molemmilla omat asunnot, ollaan melko tiiviisti yhdessä, lähes päivittäin. Autetaan toisiamme jos tarve on. Kyllä tämä pyörii lapsen etu etunenässä. En ole vielä päässyt yli erouhkauksesta, jotenkin luotto on mennyt tai jotain. Se estää yhteenpaluun, on kuin pala kurkussa. Luulen lapsen jopa saavan enemmän näin mitä jos oltaisiin yhdessä.
Naiselle käy tällainen, onhan siinä naisenkin kannalta hyviä elementtejä. Moni nainen muuten sanoo ettei haluaisi miestä kotiinsa kuin silloin kun olisi jokin tarve. Ilmeisesti me miehet olemme osanneet olla myös rasittavia. Oma rauha, molemmilla.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Vaikea ottaa "tuhman miehen" jälkeen turvallinen ja kiltti?
Tunne-elämä, suojelet itseäsi koska pelkäät rikkovasi taas itseäsi?
AsianVierestäEi oikeastaan. En minä tiennyt taikka kokenut ottaneeni "tuhman" miehen. Hänhän oli alussa mitä kiltein ja hurmaavin. Ne huonot puolet tuli esiin asteittain. Näin varoitusmerkit, mutta ohitin ne. Naiiviuuttani. Uskoin, että olemalla kiltti ja vielä enemmän kiltti, hänkin muuttuisi kiltiksi mua kohtaan. Ja manipulointihan alkoi heti.
Mä en ole koskaan hakenut tuhmia, olen aina halunnut kilttejä. Mutta olen ollut helposti manipuloitavissa. Nyt näen varoitusmerkit ja myös uskon niihin. On vain vähän vaikeuksia luottaa ihmisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen enää. Ja itsesuojeluvaistoni on korkealla. Vähän joutuu säätämään tasoja vieläkin, kun tuppaan aika herkästi vetäytymään jos aistin jotain...- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen tällainen lepposampi tapaus:)
Molemmilla omat asunnot, ollaan melko tiiviisti yhdessä, lähes päivittäin. Autetaan toisiamme jos tarve on. Kyllä tämä pyörii lapsen etu etunenässä. En ole vielä päässyt yli erouhkauksesta, jotenkin luotto on mennyt tai jotain. Se estää yhteenpaluun, on kuin pala kurkussa. Luulen lapsen jopa saavan enemmän näin mitä jos oltaisiin yhdessä.
Naiselle käy tällainen, onhan siinä naisenkin kannalta hyviä elementtejä. Moni nainen muuten sanoo ettei haluaisi miestä kotiinsa kuin silloin kun olisi jokin tarve. Ilmeisesti me miehet olemme osanneet olla myös rasittavia. Oma rauha, molemmilla.
AsianVierestäHeh, huvittaa tuo loppukaneetti. 😄
Hyvä mies, hyvä nainen ei ainakaan mulle ole ongelma kotonani tai yhteisessä kodissa. Mutta rakkauttahan se tietysti vaatii. Mitään hampparia hyötyjää en koriini kyllä kaipaisi. Että siksees. 😃
Nojuu. Tajuan tai uskon tajuavani mitä tarkoitat palalla kurkussa ja omilla kodeilla sekä niiden kotien eduilla. Käy se noinkin. En dissaa enkä vähättele, vaikken itse jatkaisi parisuhdetta kiristämisen jälkeen. Onko teillä kuutenkin muukin, kuin huoltajuussuhde?
Ei ole pakko vastata, mutta jos on. Itse en siihin pystyisi. Erottua toki yhteishuoltajuus ja yhteistyössä, mutta kaikki intiimi olisi parina ohi auttamattomasti.
🧞♂️ - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Ei oikeastaan. En minä tiennyt taikka kokenut ottaneeni "tuhman" miehen. Hänhän oli alussa mitä kiltein ja hurmaavin. Ne huonot puolet tuli esiin asteittain. Näin varoitusmerkit, mutta ohitin ne. Naiiviuuttani. Uskoin, että olemalla kiltti ja vielä enemmän kiltti, hänkin muuttuisi kiltiksi mua kohtaan. Ja manipulointihan alkoi heti.
Mä en ole koskaan hakenut tuhmia, olen aina halunnut kilttejä. Mutta olen ollut helposti manipuloitavissa. Nyt näen varoitusmerkit ja myös uskon niihin. On vain vähän vaikeuksia luottaa ihmisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen enää. Ja itsesuojeluvaistoni on korkealla. Vähän joutuu säätämään tasoja vieläkin, kun tuppaan aika herkästi vetäytymään jos aistin jotain...Kannattaa antaa aikaa itselleen. Elämä muuttuu ja omatkin tunteet ja valmiudet muuttuvat.
Eron jälkeen on aika vaikea edes miettiä uutta suhdetta. On olemassa ihmisiä jotka hakevat korvikkeita, ikäänkuin eivät voisi elää yksin. Tunteellisemmat yksilöt eivät vain pysty uuteen suhteeseen neljään tai viiteen vuoteen. Suhteen kariutuminen on kuitenkin kokemuksena lähellä kumppanin kuolemaa, se sattuu pirusti.
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa antaa aikaa itselleen. Elämä muuttuu ja omatkin tunteet ja valmiudet muuttuvat.
Eron jälkeen on aika vaikea edes miettiä uutta suhdetta. On olemassa ihmisiä jotka hakevat korvikkeita, ikäänkuin eivät voisi elää yksin. Tunteellisemmat yksilöt eivät vain pysty uuteen suhteeseen neljään tai viiteen vuoteen. Suhteen kariutuminen on kuitenkin kokemuksena lähellä kumppanin kuolemaa, se sattuu pirusti.
AsianVierestäNäin olen tehnyt ja teen. Hitaasti hyvää tulee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa antaa aikaa itselleen. Elämä muuttuu ja omatkin tunteet ja valmiudet muuttuvat.
Eron jälkeen on aika vaikea edes miettiä uutta suhdetta. On olemassa ihmisiä jotka hakevat korvikkeita, ikäänkuin eivät voisi elää yksin. Tunteellisemmat yksilöt eivät vain pysty uuteen suhteeseen neljään tai viiteen vuoteen. Suhteen kariutuminen on kuitenkin kokemuksena lähellä kumppanin kuolemaa, se sattuu pirusti.
AsianVierestäHmm. Et mulle kommannut, mutta kommaan väliin, että itse taas en näe tunteellisuuden asteessa syytä, jos vuosia kuluu ennen uutta suhdetta, vaan kyvyssä eheytyä. Tunteelliset ihmiset kykenee kyllä eheytymään nopeamminkin.
Sikäli siis mahtaako eheytymisen kesto kertoa tunteellisuuden tasosta mitään? Toki tuskaa tuntee pitkään, joo tunnepuoli on arkana.
Mutta ihmiset eheytyy erilailla. Monen asian summa.
Nopeammin eheytyvä voi siis olla yhtä tunteellinen, kun hitaamminkin eheytyvä. Saa olla eri mieltä.
Kaivelen joku päivä psykologian tueksi väitteelleni, mutta nyt menen nukkumaan. Hyvää yötä joka sirkka ja sorkka. 😛
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Heh, huvittaa tuo loppukaneetti. 😄
Hyvä mies, hyvä nainen ei ainakaan mulle ole ongelma kotonani tai yhteisessä kodissa. Mutta rakkauttahan se tietysti vaatii. Mitään hampparia hyötyjää en koriini kyllä kaipaisi. Että siksees. 😃
Nojuu. Tajuan tai uskon tajuavani mitä tarkoitat palalla kurkussa ja omilla kodeilla sekä niiden kotien eduilla. Käy se noinkin. En dissaa enkä vähättele, vaikken itse jatkaisi parisuhdetta kiristämisen jälkeen. Onko teillä kuutenkin muukin, kuin huoltajuussuhde?
Ei ole pakko vastata, mutta jos on. Itse en siihin pystyisi. Erottua toki yhteishuoltajuus ja yhteistyössä, mutta kaikki intiimi olisi parina ohi auttamattomasti.
🧞♂️Saanko kysyä miksi et pystyisi?
En ole muita naisia katsellut, eikä hän ole katsellut muita miehiä.
Se että asumme eri asunnoissa ei ole muuttanut sitä yhteistä elämänkokemustamme yhtään huonommaksi. Aika kuluu ja tunteet muuttuvat. Ne voivat mennä parempaan tai huonompaan suuntaan. Tämä on kuitenkin hyvä testi, jos molemmat odottavat sitä parempaa uutta yhteistä lähtöä niin voihan se hetki joskus koittaa.
Aika näyttää.
AsianVierestä - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä ollaan päätetty että lopetetaan kumpikin palstailut.
Ketkä kumpikin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm. Et mulle kommannut, mutta kommaan väliin, että itse taas en näe tunteellisuuden asteessa syytä, jos vuosia kuluu ennen uutta suhdetta, vaan kyvyssä eheytyä. Tunteelliset ihmiset kykenee kyllä eheytymään nopeamminkin.
Sikäli siis mahtaako eheytymisen kesto kertoa tunteellisuuden tasosta mitään? Toki tuskaa tuntee pitkään, joo tunnepuoli on arkana.
Mutta ihmiset eheytyy erilailla. Monen asian summa.
Nopeammin eheytyvä voi siis olla yhtä tunteellinen, kun hitaamminkin eheytyvä. Saa olla eri mieltä.
Kaivelen joku päivä psykologian tueksi väitteelleni, mutta nyt menen nukkumaan. Hyvää yötä joka sirkka ja sorkka. 😛
🧞♂️Kaivelehan, en rakastu helposti joten se on varmasti ollut yksi syy.
Hyvää yötä.
AsianVierestä - Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Näin olen tehnyt ja teen. Hitaasti hyvää tulee.
Joko väsyttää? Mennäänkö nukkumaan:)
AsianVierestä Anonyymi kirjoitti:
Joko väsyttää? Mennäänkö nukkumaan:)
AsianVierestäJoo... tulee nopeammin viikonloppu kun nukkuu.... Hyvää yötä :)
- Anonyymi
Lillis2020 kirjoitti:
Joo... tulee nopeammin viikonloppu kun nukkuu.... Hyvää yötä :)
Öitä.
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saanko kysyä miksi et pystyisi?
En ole muita naisia katsellut, eikä hän ole katsellut muita miehiä.
Se että asumme eri asunnoissa ei ole muuttanut sitä yhteistä elämänkokemustamme yhtään huonommaksi. Aika kuluu ja tunteet muuttuvat. Ne voivat mennä parempaan tai huonompaan suuntaan. Tämä on kuitenkin hyvä testi, jos molemmat odottavat sitä parempaa uutta yhteistä lähtöä niin voihan se hetki joskus koittaa.
Aika näyttää.
AsianVierestäTunteita pitää olla, mä kuolen suhteessa jossa tunteita ei ole. Enkä ole itsemurhakandidaatti sen suhteen.
Siksi, järkiliitto me ehkä mielletään erilailla? Minulle parisuhteet on aina rakkaussuhteita, muuten ne ei ole parisuhteita. Minulle siis. Pitää olla tunteita. Olen 90% demi. 10% jätän tilaa seota vieraasta, jota kohtaan en tuntisi, kuin hillitöntä halua ja sellaisia ei ole tullut vielä irl kuin 1 vastaan, nainen joskus muinoin. Näin ei aina ole ollut.
Miehiä kohtaan 100% demi. Ei mitään vipinää ilman tunteita.
Järkiliitoksi taas miellän suhteet, joissa ei tunteilla ole sijaa.
Hyvää yötä taas.
🧞♂️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaivelehan, en rakastu helposti joten se on varmasti ollut yksi syy.
Hyvää yötä.
AsianVierestäLueskelin vielä sosiaaliyskologian kirjaa, ei meinaa uni tulla. Niin, tuohon eheytymiseen minusta ja ymmärrykseni mukaan vaikuttaa pikemminkin ihmisen itsetunto. Millaisen kolhun se saa tapahtuneista, sekä eletty elämä, siellä tapahtuneet asiat, stressinsietokyky, persoona, saatava tuki jne.
Yksilöllistä miten surutyöstä selviää ja eheytyy. Mietin, että ehkäpä sulle on tullut useampi järkytys siinä suhteessasi, mikä on vaikuttanut sun itsetuntoosi ja itsetuntoahan ei uudelleen rakenneta niin nopeasti, kun jos itsetunto ei saanut kolhua, selvittiin vain pettymyksellä.
Kun kokemukset voi satuttaa rikkomatta itsetuntoa, ja ne voi satuttaa rikkoen itsetunnon. Silloin jo pelkästään ollaan ihan erilaisen asian äärellä siinä määrin, että eheytyminen on jo lähtökohtaisesti urakan takana.
Uudelleen itsetunnon rakentaminen on urakka, verraten että koen kovia mutten saa itsetuntooni vaurioita, eikö?
Linkitän pitkä sepustuksen, mutta siinä on vähän vaikeella kielellä osa asiaa. Mutta hyvää asiaa.
https://www.traumaterapiakeskus.com/18
Itse koen kyllä saaneeni köniini, mutta en missään vaiheessa ole kokenut esim. itsetunnon hajoamista tai menetystä. En murtunut henkisesti, kadottanut itseäni tai elämäni suuntaa missään vaiheessa, loukkaannuin ja petyin kyllä. Mutta olen selvinnyt niistä kokemuksista nopeasti ohi ja todellakin väitän, että olen tunteellinen olento. Hyvin tunteellinen.
Tuo nopea eheytyminen vaan johtuu juuri siitä, että itsetuntoani ei saatu hajalle teoilla. Sain opetuksen mikä on ihmisen pahuus kuitenkin.
En ala ettiä emojia, kun läppärillä olen, enkä näe juuri mitään ilman silmälaseja lukeakkaan. Mutta huomenna vielä tai tänään kurkkaan tänne ja sitten otan ritolat.
Itikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lueskelin vielä sosiaaliyskologian kirjaa, ei meinaa uni tulla. Niin, tuohon eheytymiseen minusta ja ymmärrykseni mukaan vaikuttaa pikemminkin ihmisen itsetunto. Millaisen kolhun se saa tapahtuneista, sekä eletty elämä, siellä tapahtuneet asiat, stressinsietokyky, persoona, saatava tuki jne.
Yksilöllistä miten surutyöstä selviää ja eheytyy. Mietin, että ehkäpä sulle on tullut useampi järkytys siinä suhteessasi, mikä on vaikuttanut sun itsetuntoosi ja itsetuntoahan ei uudelleen rakenneta niin nopeasti, kun jos itsetunto ei saanut kolhua, selvittiin vain pettymyksellä.
Kun kokemukset voi satuttaa rikkomatta itsetuntoa, ja ne voi satuttaa rikkoen itsetunnon. Silloin jo pelkästään ollaan ihan erilaisen asian äärellä siinä määrin, että eheytyminen on jo lähtökohtaisesti urakan takana.
Uudelleen itsetunnon rakentaminen on urakka, verraten että koen kovia mutten saa itsetuntooni vaurioita, eikö?
Linkitän pitkä sepustuksen, mutta siinä on vähän vaikeella kielellä osa asiaa. Mutta hyvää asiaa.
https://www.traumaterapiakeskus.com/18
Itse koen kyllä saaneeni köniini, mutta en missään vaiheessa ole kokenut esim. itsetunnon hajoamista tai menetystä. En murtunut henkisesti, kadottanut itseäni tai elämäni suuntaa missään vaiheessa, loukkaannuin ja petyin kyllä. Mutta olen selvinnyt niistä kokemuksista nopeasti ohi ja todellakin väitän, että olen tunteellinen olento. Hyvin tunteellinen.
Tuo nopea eheytyminen vaan johtuu juuri siitä, että itsetuntoani ei saatu hajalle teoilla. Sain opetuksen mikä on ihmisen pahuus kuitenkin.
En ala ettiä emojia, kun läppärillä olen, enkä näe juuri mitään ilman silmälaseja lukeakkaan. Mutta huomenna vielä tai tänään kurkkaan tänne ja sitten otan ritolat.
Itikka"Minulle parisuhteet on aina rakkaussuhteita, muuten ne ei ole parisuhteita. Minulle siis. Pitää olla tunteita"
Tuskin ilman tunteita ihmiset toisissaan yrittävät roikkua, jos ei olisi tunteita eroaminen olisi helpompaa. Tuskin molemmilla olisi edes halua antaa tilaa toisilleen ilman tunnesiteitä?
Tämähän ei ole enää parisuhde. En pidä sitä huonona koska kyllä jokainen on asunut eri asunnoissa ennen kun yhteen mentäisiin. Voisi vaikka lyödä vetoa siitä miten ihmisillä se korkein rakkauden määrä ja tunteet ovat olleetkin juuri tuossa vaiheessa suhdetta, suhteen alussa.
Rakkaudesta sen verran etten ajattele löytäväni uutta naista pelkän rakkauden tunteen vuoksi, sellainen ei kiinnosta. Sehän olisi aikamoinen kierre jos ei voisi elää ilman alkuhuuman tunnetta. Riittää kun on lämpiniä ajatuksia, aito halu tehdä jotain hyvää toisen puolesta, olla välillä lähellä, olla tukena, jakaa arkea. Kaikki on hyvin niin kauan kun mikään ei tunnu epämiellyttävältä, tuntuu luontevalta.
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Minulle parisuhteet on aina rakkaussuhteita, muuten ne ei ole parisuhteita. Minulle siis. Pitää olla tunteita"
Tuskin ilman tunteita ihmiset toisissaan yrittävät roikkua, jos ei olisi tunteita eroaminen olisi helpompaa. Tuskin molemmilla olisi edes halua antaa tilaa toisilleen ilman tunnesiteitä?
Tämähän ei ole enää parisuhde. En pidä sitä huonona koska kyllä jokainen on asunut eri asunnoissa ennen kun yhteen mentäisiin. Voisi vaikka lyödä vetoa siitä miten ihmisillä se korkein rakkauden määrä ja tunteet ovat olleetkin juuri tuossa vaiheessa suhdetta, suhteen alussa.
Rakkaudesta sen verran etten ajattele löytäväni uutta naista pelkän rakkauden tunteen vuoksi, sellainen ei kiinnosta. Sehän olisi aikamoinen kierre jos ei voisi elää ilman alkuhuuman tunnetta. Riittää kun on lämpiniä ajatuksia, aito halu tehdä jotain hyvää toisen puolesta, olla välillä lähellä, olla tukena, jakaa arkea. Kaikki on hyvin niin kauan kun mikään ei tunnu epämiellyttävältä, tuntuu luontevalta.
AsianVierestäOnko rakkauden tunne sinulle sama asia kuin alkuhuuman tunne?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Minulle parisuhteet on aina rakkaussuhteita, muuten ne ei ole parisuhteita. Minulle siis. Pitää olla tunteita"
Tuskin ilman tunteita ihmiset toisissaan yrittävät roikkua, jos ei olisi tunteita eroaminen olisi helpompaa. Tuskin molemmilla olisi edes halua antaa tilaa toisilleen ilman tunnesiteitä?
Tämähän ei ole enää parisuhde. En pidä sitä huonona koska kyllä jokainen on asunut eri asunnoissa ennen kun yhteen mentäisiin. Voisi vaikka lyödä vetoa siitä miten ihmisillä se korkein rakkauden määrä ja tunteet ovat olleetkin juuri tuossa vaiheessa suhdetta, suhteen alussa.
Rakkaudesta sen verran etten ajattele löytäväni uutta naista pelkän rakkauden tunteen vuoksi, sellainen ei kiinnosta. Sehän olisi aikamoinen kierre jos ei voisi elää ilman alkuhuuman tunnetta. Riittää kun on lämpiniä ajatuksia, aito halu tehdä jotain hyvää toisen puolesta, olla välillä lähellä, olla tukena, jakaa arkea. Kaikki on hyvin niin kauan kun mikään ei tunnu epämiellyttävältä, tuntuu luontevalta.
AsianVierestäHuomenta. Tunnesiteitä ilman joo tuskin onnistuisi olla noin läheinen. Mutta eihän tunnesiteet ole välttis suinkaan sama asia, kun rakkaus mitä parisuhteessa on? Ystäviäkin kohtaan on tunnesiteitä, eikö? Ja en puhu alkuhuumasta, vaan rakkaudesta miksikä alkuhuuman jälkeen tunne muodostuu.
Se rakkaus pitää yhdessä, saa haluamaan toista, pysymään yhdessä, voittamaan vaikeudet, antamaan myös sitä tilaa jne. Tilaa annetaan myös joskus siksi, kun ei kyetä olemaan lähelläkään.
Alkuhuuman jälkeen juuri moni suhde kaatuu, koska rakkaus puuttuu. Alkuhuuma oli ihastumista. Suhteen alussa tunteiden hulluus oli varmaan korkeimmillaan, mutta tunteiden laatu taas on todennäköisesti ollut muuta kuin syvemmin rakastaessaan. En pidä alkuhuumaan varsinaisesti rakkautena, vaan ihastumisena ja rakastumisena ensisijaisesti positiivisten asioiden valossa. Negatiivisemmat nähdään ja tajutaan vasta, kun matka jatkuu ja esiin tulee todellinen minä kaikkineen.
Vasta alussa ei tunne toista ja rakasta toista sen pohjalta mitä toinen ihan aidosti ja oikeasti on, eihän ole mahdollista ennen kun ihmisen todella tuntee ja hyväksyy sellaisenaan tuntemaan oppimisen myötäkin. Sitten puhutaan rakkaudesta, kun tunnet toisen "vikoineen" ja vieläkin rakastat ja haluat tiiviisti olla hänen.
Niin, pelkän rakkauden tunteen vuoksi ei varmaan moni muukaan halua toista, en minäkään mutta minulla se ihastumisen/rakastumisen tunne on kuitenkin edellytys, että ylipäänsä haluan mitään intiimiä suhdetta, etenkään alakerran suuntaan.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/eiko-pelkka-seksi-kiinnosta-saatat-olla-demiseksuaali-7-faktaa-jotka
Ja monethan sanoo, ettei mitään parisuhdetta ole ilman seksiä. :)
Ajattelen vaan toisinpäin. Ei ole parisuhdetta ilman rakkautta, ilman seksiä voi olla, mutta seksiäkään ei ole ilman rakkautta.
Juu, tajuan pointtisi, mutta tajuatko sinä minun? :)
Itikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta. Tunnesiteitä ilman joo tuskin onnistuisi olla noin läheinen. Mutta eihän tunnesiteet ole välttis suinkaan sama asia, kun rakkaus mitä parisuhteessa on? Ystäviäkin kohtaan on tunnesiteitä, eikö? Ja en puhu alkuhuumasta, vaan rakkaudesta miksikä alkuhuuman jälkeen tunne muodostuu.
Se rakkaus pitää yhdessä, saa haluamaan toista, pysymään yhdessä, voittamaan vaikeudet, antamaan myös sitä tilaa jne. Tilaa annetaan myös joskus siksi, kun ei kyetä olemaan lähelläkään.
Alkuhuuman jälkeen juuri moni suhde kaatuu, koska rakkaus puuttuu. Alkuhuuma oli ihastumista. Suhteen alussa tunteiden hulluus oli varmaan korkeimmillaan, mutta tunteiden laatu taas on todennäköisesti ollut muuta kuin syvemmin rakastaessaan. En pidä alkuhuumaan varsinaisesti rakkautena, vaan ihastumisena ja rakastumisena ensisijaisesti positiivisten asioiden valossa. Negatiivisemmat nähdään ja tajutaan vasta, kun matka jatkuu ja esiin tulee todellinen minä kaikkineen.
Vasta alussa ei tunne toista ja rakasta toista sen pohjalta mitä toinen ihan aidosti ja oikeasti on, eihän ole mahdollista ennen kun ihmisen todella tuntee ja hyväksyy sellaisenaan tuntemaan oppimisen myötäkin. Sitten puhutaan rakkaudesta, kun tunnet toisen "vikoineen" ja vieläkin rakastat ja haluat tiiviisti olla hänen.
Niin, pelkän rakkauden tunteen vuoksi ei varmaan moni muukaan halua toista, en minäkään mutta minulla se ihastumisen/rakastumisen tunne on kuitenkin edellytys, että ylipäänsä haluan mitään intiimiä suhdetta, etenkään alakerran suuntaan.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/eiko-pelkka-seksi-kiinnosta-saatat-olla-demiseksuaali-7-faktaa-jotka
Ja monethan sanoo, ettei mitään parisuhdetta ole ilman seksiä. :)
Ajattelen vaan toisinpäin. Ei ole parisuhdetta ilman rakkautta, ilman seksiä voi olla, mutta seksiäkään ei ole ilman rakkautta.
Juu, tajuan pointtisi, mutta tajuatko sinä minun? :)
ItikkaJa minusta sinä AV rakastat exääsi, ehkä teillä on seksisuhdekin. Joytenkin ajattelen sinun olevan parisuhteessa etänä exäsi kanssa, etenkin jos jaatte sängynkin toisinaan yhdessä.
En tiedä miksi sanoisit olevasi sinkku, jos haluat edelleen ja rakastat edelleen exääsi kuten parisuhteessa? :)
Se. että asuu erillään ei tee sinkuksi, vaan se ettei ole parsiuhteen kaltaisessa suhteessa kehenkään. Ja jos et rakasta exääsi, on se järkiliitto silloin. Jos rakastat puhut turhaan järkiliitosta, koska olet rakkaudella suhteessasi.
Näin mun maailmakuvassani. Järkiliittoihin ei liity rakkaus, edut kylläkin.
Itikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta. Tunnesiteitä ilman joo tuskin onnistuisi olla noin läheinen. Mutta eihän tunnesiteet ole välttis suinkaan sama asia, kun rakkaus mitä parisuhteessa on? Ystäviäkin kohtaan on tunnesiteitä, eikö? Ja en puhu alkuhuumasta, vaan rakkaudesta miksikä alkuhuuman jälkeen tunne muodostuu.
Se rakkaus pitää yhdessä, saa haluamaan toista, pysymään yhdessä, voittamaan vaikeudet, antamaan myös sitä tilaa jne. Tilaa annetaan myös joskus siksi, kun ei kyetä olemaan lähelläkään.
Alkuhuuman jälkeen juuri moni suhde kaatuu, koska rakkaus puuttuu. Alkuhuuma oli ihastumista. Suhteen alussa tunteiden hulluus oli varmaan korkeimmillaan, mutta tunteiden laatu taas on todennäköisesti ollut muuta kuin syvemmin rakastaessaan. En pidä alkuhuumaan varsinaisesti rakkautena, vaan ihastumisena ja rakastumisena ensisijaisesti positiivisten asioiden valossa. Negatiivisemmat nähdään ja tajutaan vasta, kun matka jatkuu ja esiin tulee todellinen minä kaikkineen.
Vasta alussa ei tunne toista ja rakasta toista sen pohjalta mitä toinen ihan aidosti ja oikeasti on, eihän ole mahdollista ennen kun ihmisen todella tuntee ja hyväksyy sellaisenaan tuntemaan oppimisen myötäkin. Sitten puhutaan rakkaudesta, kun tunnet toisen "vikoineen" ja vieläkin rakastat ja haluat tiiviisti olla hänen.
Niin, pelkän rakkauden tunteen vuoksi ei varmaan moni muukaan halua toista, en minäkään mutta minulla se ihastumisen/rakastumisen tunne on kuitenkin edellytys, että ylipäänsä haluan mitään intiimiä suhdetta, etenkään alakerran suuntaan.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/eiko-pelkka-seksi-kiinnosta-saatat-olla-demiseksuaali-7-faktaa-jotka
Ja monethan sanoo, ettei mitään parisuhdetta ole ilman seksiä. :)
Ajattelen vaan toisinpäin. Ei ole parisuhdetta ilman rakkautta, ilman seksiä voi olla, mutta seksiäkään ei ole ilman rakkautta.
Juu, tajuan pointtisi, mutta tajuatko sinä minun? :)
ItikkaKuten sanoin, kaikki on hyvin niin kauan kun asiat tuntuvat luonnollisilta, myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Sanotaanko niin ettemme ole totaalikieltäytyjiä mutta aika harvoin sitä harrastamme(emme joka viikko), vain silloin kun se tuntuu oikealta. Ja tuntuuhan se siltä, toisinaan.
"Se rakkaus pitää yhdessä, saa haluamaan toista, pysymään yhdessä, voittamaan vaikeudet, antamaan myös sitä tilaa jne. Tilaa annetaan myös joskus siksi, kun ei kyetä olemaan lähelläkään"
Juuri tästä on ehkä kysymys.
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuten sanoin, kaikki on hyvin niin kauan kun asiat tuntuvat luonnollisilta, myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Sanotaanko niin ettemme ole totaalikieltäytyjiä mutta aika harvoin sitä harrastamme(emme joka viikko), vain silloin kun se tuntuu oikealta. Ja tuntuuhan se siltä, toisinaan.
"Se rakkaus pitää yhdessä, saa haluamaan toista, pysymään yhdessä, voittamaan vaikeudet, antamaan myös sitä tilaa jne. Tilaa annetaan myös joskus siksi, kun ei kyetä olemaan lähelläkään"
Juuri tästä on ehkä kysymys.
AsianVierestäJuu, älä pahastu mutta minä katselen sinua samoin silmin, kun kaikkia parisuhteessa olevia. Koska elät parisuhteen kaltaisesti, omasta kämpästäsi käsin. :)
Minusta sä et ole sinkku sanan varsinaisessa merkityksessä. Olet ehkä jalka oven välissä roikkuva varattu/sinkku tai pikemminkin vapaa irtaantumaan ilman eropuheita, jos löydätkin jonkun tai exäsi löytää jonkun. Oisko teillä ikään kuin vapaasuhde kaltainen suhde?
Panostetaan toisiimme niin kauan, kunnes jotain muuta ilmestyy mikä vie mukanaan?
Hmm. Niin lähellä oleminen voi olla vaikeaa joillekin. Kaikki ei pysty tuhkehtumatta. Mistä tuo tuli mieleeni, niin eräs exäni aina puhui tilan antamisesta, mutta todellisuudessa se tilan antaminen oli sitä ettei hän kyennyt olemaan lähelläkään. En tiedä miksei, mutta eräänlainen suoja selitys oli se annetaan tilaa. Kun olis pitänyt olla lähellä sanan varsinaisessa merkityksessä, laittaa kaikkensa likoon, hän pakeni. Ahdistui siitä läheisyydest ja sen tarpeesta toisella.
Kun oikeasti tarvitaan tilaa, koska ei kyetä olemaan lähelläkään. Siinä on kaksi variaatiota. Annat tilaa, vaikka kykenet olemaan lähelläkin tai annat tilaa, koska et kykene olemaan niin tiiviisti lähellä.
Eiköhän me jo saatu tämä jauhettua. :P
Mä tsuumailen tässä tänään silleen satunnaisesti ja huomenna en enää avaa sivuakaan, ettei jää jumiin. Ei kannata edes kurkkia, jos on taipumusta tarttua jutuntynkään kiinni ja jäädä jauhamaan.
Pari viikkoa vielä ennen koulujen alkua, jos neppailisi muksujen kanssa landella sen aikaa. Sitten pääsen vähän toteuttamaan itseänikin, kun arki alkaa lomailun sijaan. Tulee tarpeeseen se aika, ettei kukaan tarvi minua mihinkään. :)
Mitään hyvästejä en rustaa sen kummemmin, kaikki on pärjänneet täällä ennen minua ja pärjää minun jälkeenkin, en ole korvaamaton. Mutta hyvää jatkoa, jos ei tänään täällä törmätä enää.
Itikka - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja minusta sinä AV rakastat exääsi, ehkä teillä on seksisuhdekin. Joytenkin ajattelen sinun olevan parisuhteessa etänä exäsi kanssa, etenkin jos jaatte sängynkin toisinaan yhdessä.
En tiedä miksi sanoisit olevasi sinkku, jos haluat edelleen ja rakastat edelleen exääsi kuten parisuhteessa? :)
Se. että asuu erillään ei tee sinkuksi, vaan se ettei ole parsiuhteen kaltaisessa suhteessa kehenkään. Ja jos et rakasta exääsi, on se järkiliitto silloin. Jos rakastat puhut turhaan järkiliitosta, koska olet rakkaudella suhteessasi.
Näin mun maailmakuvassani. Järkiliittoihin ei liity rakkaus, edut kylläkin.
ItikkaNo miehenä ajatellen tässä suhteessa on vieläkin aviopuolison velvollisuudet.
Tehdäänhän nykyisin töitäkin etätyönä:)
Joku korona kuitenkin suhdetta vaivaa ja etäisyys on turvallisuustoimi.
Nyt pitää pakata, tytär ei ole koskaan saanut ongittua kalaa ja se olisi tämän päivän tavoite.
Otti jo ison sankon mukaan(optimisti), kerroin kyllä et jos yksi saadaan niin ihan hyvä sekin jo olisi.
Jos ei saada kalaa niin onhan se mukava grillailla vaikka makkarat ja muuten käveleksiä luonnonhelmassa.
Jos sataa vettä sekin on mukavaa, olla laavun suojassa nuotion räiskyessä, sekin on jo hyvä kokemus.
AsianVierestä
kyllä ero sana on tullut sanottua, eikä vain yhden kerran.
Tässä suhteen alusta asti mitäkin tapahtuu muutosta se tarvii.
yhteishyvään kummankin pyrkimystä, että sääntöjä mietitään aina että asiat tapahtuu molempien puolelta oikein.
Sääntöjen tekeminen on meidän suhteen avain ollut ja noudatetaan niitä sääntöjä, tahtoa se vaatii ja sitoutumista.On kokemuksia ja ero on tullut. Tosin ei se sitä aina sano. Se on van ilmaisu, että mahdollisuuksia on.
Ehkä itse näkisin ensimmäisen kerran sen sanan käytöllä olevan avaava vaikutus. Kannattaa puhella asiasta rakentavaan sävyyn, se ei ole maailmanloppu, mutta voi olla suhteelle jopa raikastava ja vapauttava sana johonkin hetkeen.
Ei siis kannata pelätä vaan päinvastoin. :o)- Anonyymi
Vai päinvastoin. Eli kannattaa viljellä ero sanaa.
Anonyymi kirjoitti:
Vai päinvastoin. Eli kannattaa viljellä ero sanaa.
Olisikohan parempi sellaisissa tilanteissa muistaa nuo lupaukset:
https://www.paimionseurakunta.fi/haat/avioliittoon-vihkimisen-kaava
"Jumalan edessä ja tämän seurakunnan / näiden todistajien läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.
Pappi kysyy morsiamelta:
Jumalan edessä ja tämän seurakunnan / näiden todistajien läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon."
Ehkäpä olisikin hyvä tilanteessa jossa aletaan erolla uhkailemaaan työntää sormet korviin ja julistaa "SINÄ LUPASIT olla uskollinen ja rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti, SINÄ LUPASIT" jos ero sitten tulee niin ei ainakaan ilman pientä syylisyyttä :DAnonyymi kirjoitti:
Vai päinvastoin. Eli kannattaa viljellä ero sanaa.
En ole sitä sanonut, että sitä pitäisi viljellä... Vaan että sen kuuleminen suhteessa ei kuitenkaan pitäisi olla pelottava asia.
Herättävä kylläkin.
Monia sanoja pidetään negatiivisina turhaan.
Kuolema, ero, ahdistus, viha, suuttuminen..... mitä näitä nyt vielä on... mutta ei ne aina ole kamalia ja inhoittavia asioita. :o)- Anonyymi
Harmaaritari kirjoitti:
Olisikohan parempi sellaisissa tilanteissa muistaa nuo lupaukset:
https://www.paimionseurakunta.fi/haat/avioliittoon-vihkimisen-kaava
"Jumalan edessä ja tämän seurakunnan / näiden todistajien läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.
Pappi kysyy morsiamelta:
Jumalan edessä ja tämän seurakunnan / näiden todistajien läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa NN:n aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon."
Ehkäpä olisikin hyvä tilanteessa jossa aletaan erolla uhkailemaaan työntää sormet korviin ja julistaa "SINÄ LUPASIT olla uskollinen ja rakastaa hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti, SINÄ LUPASIT" jos ero sitten tulee niin ei ainakaan ilman pientä syylisyyttä :DÄä, pitäisi olla tahdonhan mä, mutta vain siksi aikaa kun oikeesti rakastan. 😌
Nuo avioliittolupaukset on ihanteita, teoriaa, mutta jokainen rehellinen ihminen tietää, ettei noita voi luvata kunnes kuolema meidät erottaa. Tai voi, mutta pitää ymmärtää, että tilanne voi muuttua, rakkaus kirota ja ketjut katketa.
Pyrkimyksenä hienoja, lupauksina liikaa luvattuja, kunnes tosiaan on elämä yhdessä eletty. Sen näkee vasta päätepysäkillä mikä kesti, mikä ei. Ja minusta turhia lupauksia ei saa luvata. 😃
🧞♂️
- Anonyymi
Se on sellainen juttu että jos toinen uhkaa erolla eikä kuitenkaan eroa, on hän itse myöhemmin kovasti heikoilla. Miksi erolla uhkailijalle olisi enää uskollinen?
Hän itse murentaa yhdessä pysymiseltä pohjan.
Ajattelen asian näin että itse en uhkaile mutta sellaiselle voi olla paha yllätys tosiero. - Anonyymi
Tämä keskustelu lähti jotenkin väärille raiteille. Kauheasti täällä puhutaan uhkailusta. Ilmeisesti porukalla on täällä sellaisia kokemuksia.
En koe uhkailleeni. Ainoastaan keskustelleeni erosta ensimmäisen kerran tässä avoliitossa. Itse asiassa en edes muista kumpi sen varsinaisen sanan ensimmäisen kerran sanoi. Sen tiedän että minä tartuin aiheeseen hanakammin ja syvensin siihen suuntaan.
ApEi se minusta uhkailua ole minusta sekin vain järkevää muuten, olisi vain riitelyitä ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta ja jos ei sanominen mene perille.
- Anonyymi
Eli ilmaisit itsesi huonosti, ja nyt kun keskustelu lähtikin eri suuntaan kuin mitä tavoittelit, niin keskustelu on huono, niinkö?
"En koe uhkailleeni. Ainoastaan keskustelleeni erosta"
Turhaan puolustaudut Teit yleisen kysymyksen, et voi mitenkään olettaa ihmisten arvioivan nyt juuri sinun toimiasi.
Tee uusi aloitus jos haluat että asia puidaan eri näkökulmasta. Ei me olla ajatustenlukijoita täällä...
- Anonyymi
Hmm miehenä ja kokemuksella kun ajattelen: ensin on sen naisen vagina naitu ja sen jälkeen lähdetään "kavereiksi" :D
- Anonyymi
Anteeksi että sanon näin mutta minusta kysymys on esitetty väärään suuntaan ajassa: tärkeämpää kuin ero-sanan mainitseminen tai sen jälkeinen aika ovat ne syyt, jotka johtivat eron esille tuomiseen.
Yhden parisuhteen osapuolen ongelma on aina molempien ongelma. Oletkohan tehnyt selväksi, että jokin asia on ongelmallinen?
Jos asia on toisen osapuolen tiedossa ja hän on reagoinut siihen tai aikoo nyt reagoida, eron mainitseminen on vain merkki siitä, että asia oli sinulle tärkeä.
Sen sijaan jos toinen osapuoli kieltäytyy myöntämästä, että asia on ongelma, hän vähättelee tunteitasi. Samalla tavoin jos hän kieltäytyy reagoimasta ongelmaan, lopputulos on sama. Pahempaa on, jos kieltäytymistä on jatkunut jo menneisyydessä.
Monet ovat nykyään parisuhteissa tunteiden vuoksi. Sen vuoksi tunteiden täytyisi olla keskutelun kohteina usein ja rutiininomaisesti. Niitä ei (itsessään) näe, kuule, haista eikä maista, mutta jos toisen osapuolen tunteet jostain syystä ovat toisen osapuolen mielestä vähättelyn arvoisia, en ainakaan itse ymmärtäisi sellaiseen suhteen tarkoitusta.Kakki ihmiset eivät keskenään sovi mutta jos silti halutaan olla, tarvitsee muutoksen ettei paha olla puolisolla joka kertoo. Kyllä sitten erikaltaiset ihmiset pitää sitten tulla toimeen.
Myös lasten kanssakin tehdään ”sopimuksia” että rauha säilyy ei ole mitenkään poikkeavaa ja mitä pitempi suhde ei erosta edes puhuta vaan opittu elämään sääntöjen mukaan
Ihan jos kokemuksilla mennään niin minun tapauksissa naisilla on ollut uusi mies jo valmiina ennen kuin sana ero on tullut esille. Eli paluuta ei ole ollut.
Ihan noin näkemyksenä omalla kohdalla niin paluu tuon sanan jälkeen on marginaalinen. Ero sana kertoisi minulle että on joku ongelma nähty ja ratkaisu on jo tehty minun puolestani. Itse ajattelen niin että jos haluaa ongelmasta puhua niin ilmaisu on tyyliin "jos ollaan tässä asiassa näin eri mieltä niin miten asiassa edetään." Yleensä sitten asiaan yhdessä mietitään ratkaisu joista yksi toki voi olla ero.
Ehkä sellainen takaportti tuossa on että jos sitten ero-sanan kuultuani pakatessa nainen tulee kertomaan ettei hän sitä tarkoittanut vaan että hänen kodissaan se vain on ollut riidoissa tapana sanoa.
Sitä kun tahtoo ne kotoa opitut tavat tulla mukana niin tämä voisi kelvata perusteluksi nostaa tavarat takaisin hyllyyn. Toki nyt kun tietää minun reaktioni tuohon sanaan niin toista kertaa ei selitys mene läpi.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 937748
- 403722
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021876- 241160
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321013Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,28973Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53827Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31772Tähän vaivaan ei auta kuin kaksi asiaa
1. Tapaaminen uudestaan tai 2. Dementia Anteeksi kun olen olemassa🙄60739TÄSTÄ TAITAA TULLA SUOMEN HISTORIAN SUURIN USKONNONVAPAUDEN OIKEUDENKÄYNTI.
Sinun täytyy hyväksyä se että jos sinä vetoat uskonnonvapauteen, silloin sinun tulee antaa myös muille vastaava vapaus o268703