Hei!
Entisenä syömishäiriöisenä kerron pienen, opettavaisen tarinan.
Olin nuorena 15-vuotiaaksi asti normaalipainoinen, hyvin urheilullinen nuori, joka liikkui ja eli täysillä.
Riparin jälkeen joku erehtyi huomauttamaan sen aikana kertyneestä muutamasta kilosta: luin lehdestä kuinka nyrkkeilijät joskus oksentavat ruokansa saadakseen painon pidettyä kurissa....ja siitä se lähti.
Bulimiaa tuskin tarvitsee sen kummemmin tällä palstalla kuvailla --- sen verran kuitenkin, että en koskaan ahminut. Oksenin vain yksinkertaisesti ravintoni pois.
Parissa hassussa kuukaudessa painoni tipahti 20 kg.
Sain munasarjakystan vuoden oksennettuani, täynnä nestettä. (kuulemma yleistä bulimiaa sairastavilla/sairasteneilla). Toinen munatorvi ja munasarja tuhoutuivat, eikä toisistakaan ole juuri apua. Lapsia en siis voi koskaan saada.
Hampaista meni kiille oudoista paikoista, hiukset ohenivat.
En pelästynyt kasvainta vaan jatkoin oksentamista aina 23-vuotiaaksi asti, enemmän tai vähemmän salaisesti -- välillä sain hillittyä itseni.
34-vuotiaana kävin allergiaoireiden takia lääkärissä. Minulla todettiin laktoosi-intoleranssi, yliherkkä vatsa ja säilöntäaineallergia. En ollut allerginen lapsi enkä nuori. Lääkärin kanssa juttelin bulimiasta, ja hän totesi nuoruuden sairauteni voivan olla syynä näihin allergioihin.
Tällä hetkellä en voi syödä kaikkea sitä, mitä haluaisin. Aineenvaihduntani on kamalan hidas. Ruoka ei vieläkään sula normaalisti. Kiellettyjen aineiden lista kasvaa. En voi syödä mitään, missä on säilöntäaineita, kuten esimerkiksi vihannekset ja hedelmät. Vehnä ei sovi vatsalle myöskään.
Miettikää hyvät ihmiset tarkkaan, onko se sen arvoista. Nuori ihminen on kaunis ja hyvännäköinen painoindeksiin katsomatta!
Nyt, 40-vuotiaana tekisin mitä tahansa, jos saisin kellon viisareita käännettyä takaisinpäin. Tätä en soisi kenellekään muulle.
Nyt olen keski-ikäinen, ylipainoinen täti, joka ei voi laihduttaa kasvisruokavaliolla. En minä tätä olisi voinut arvata silloin nuorena. Toivon, että tämä vaikuttaa edes yhden ihmisen päätökseen hakea apua tai jutella jonkun ihmisen kanssa "salaisuudestaan". Bulimia tekee ihmisestä taitavan valehtelijan ja oksentamistilaisuuksien löytäjän. Salaaminenkin uuvuttaa! Eikö olisi ihanaa olla terve nuori ilman synkkiä salaisuuksia?
Entisenä syömishäiriöisenä kerron pienen, opettavaisen tarinan.
Olin nuorena 15-vuotiaaksi asti normaalipainoinen, hyvin urheilullinen nuori, joka liikkui ja eli täysillä.
Riparin jälkeen joku erehtyi huomauttamaan sen aikana kertyneestä muutamasta kilosta: luin lehdestä kuinka nyrkkeilijät joskus oksentavat ruokansa saadakseen painon pidettyä kurissa....ja siitä se lähti.
Bulimiaa tuskin tarvitsee sen kummemmin tällä palstalla kuvailla --- sen verran kuitenkin, että en koskaan ahminut. Oksenin vain yksinkertaisesti ravintoni pois.
Parissa hassussa kuukaudessa painoni tipahti 20 kg.
Sain munasarjakystan vuoden oksennettuani, täynnä nestettä. (kuulemma yleistä bulimiaa sairastavilla/sairasteneilla). Toinen munatorvi ja munasarja tuhoutuivat, eikä toisistakaan ole juuri apua. Lapsia en siis voi koskaan saada.
Hampaista meni kiille oudoista paikoista, hiukset ohenivat.
En pelästynyt kasvainta vaan jatkoin oksentamista aina 23-vuotiaaksi asti, enemmän tai vähemmän salaisesti -- välillä sain hillittyä itseni.
34-vuotiaana kävin allergiaoireiden takia lääkärissä. Minulla todettiin laktoosi-intoleranssi, yliherkkä vatsa ja säilöntäaineallergia. En ollut allerginen lapsi enkä nuori. Lääkärin kanssa juttelin bulimiasta, ja hän totesi nuoruuden sairauteni voivan olla syynä näihin allergioihin.
Tällä hetkellä en voi syödä kaikkea sitä, mitä haluaisin. Aineenvaihduntani on kamalan hidas. Ruoka ei vieläkään sula normaalisti. Kiellettyjen aineiden lista kasvaa. En voi syödä mitään, missä on säilöntäaineita, kuten esimerkiksi vihannekset ja hedelmät. Vehnä ei sovi vatsalle myöskään.
Miettikää hyvät ihmiset tarkkaan, onko se sen arvoista. Nuori ihminen on kaunis ja hyvännäköinen painoindeksiin katsomatta!
Nyt, 40-vuotiaana tekisin mitä tahansa, jos saisin kellon viisareita käännettyä takaisinpäin. Tätä en soisi kenellekään muulle.
Nyt olen keski-ikäinen, ylipainoinen täti, joka ei voi laihduttaa kasvisruokavaliolla. En minä tätä olisi voinut arvata silloin nuorena. Toivon, että tämä vaikuttaa edes yhden ihmisen päätökseen hakea apua tai jutella jonkun ihmisen kanssa "salaisuudestaan". Bulimia tekee ihmisestä taitavan valehtelijan ja oksentamistilaisuuksien löytäjän. Salaaminenkin uuvuttaa! Eikö olisi ihanaa olla terve nuori ilman synkkiä salaisuuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhemmat lähtivät juuri pois kotoa ja ajattelin mennä laattaamaan ruokani. Nyt muutin mieleni.
Kiitos viestistäsi. Se sai todella ajattelemaan.
Sai ajattelemaan minutkit... tuli hieman surullinen olo :/ Tsemppii kuitenkin kaikille, kaikesta voi päästä yli jos itse vain haluaa
Kauanko sinulla tuo sairaus kesti ja kuinka rajua sinulla se oksentaminen oikein oli, kuin tuommoisia vaivoja/sairauksia sait? Ei käy kateeksi. Onneksi se on sinulla kuitenkin ohi.
Siskoni sairasti bulmiaa useita vuosia (ja sairastaa syömishäiriötä kai jollain tasolla edelleenkin, ei tietääkseni enää oksenna, mutta lähinnä kontrolloin kovasti syömisiään). Hän laihtui tuona aikana todella paljon ja pysyi vuosia hoikkana/laihana. Hän oksensi lähes kaiken syömänsä (päivittäin ja monta kertaa toisinaan) ja myös mässäsi kauheita määriä karkkia, pullaa, eineksiä, jne. (löysin hänen kätköjään). Nykyään hän on onnellinen vaimo ja äiti. Hänellä ei onneksi ole mitään noista sinun mainitsemista oireista/vaivoista, esim. hänellä on kaunis paksu tukka ja hyvä iho. Muutenkin hän hehkuu hyvää oloaan.
Suvussani on toinen tapaus, joka sairasti aikoinaan bulimiaa muistaakseni kymmenisen vuotta ennen kuin pääsi siitä perheensä avulla eroon. Hän oli normaalipainoinen koko tuon ajan. Hän oksenteli tuon kymmen vuoden ajan satunnaisesti ja oli kai välissä kuukausiakin oksentamati. Hänellä onkin nyt vuosia myöhemmin vaivoja ja sairauksia sitten enemmälti, joskaan niiden ei ole sanottu johtuvan kauan sitten sairastetusta syömishäiriöstä. Tiedä sitten.
Ja itselläni sitten on PCO, elottomat ja ohuet hiukset, huonokiilteiset hampaat, suolen toiminnan häiriöitä, kystia synnyttimissä, jne. Kuukautishäiriöitäkin on ollut jo vuosikausia (mm. jatkuvaa vuotoa) eikä hedelmöittyminen ole onnistunut. Ja kaikki tämä ilman syömishäiriötä. Sanoisin, että jos näitä vaivoja saa oksentelulla, niin miettikää kaksi kertaa ennen kuin tähän alatte.
Eli yksilöllistähän tuo kaikki loppujen lopuksi lienee. Kaippa meille kullekkin on oma taakkamme annettu.
Sen haluaisin sanoa, että minä itkin usein siskoni takia ja hän olikin tuon sairauden aikana kuin toinen ihminen (varautunut, omissa oloissaan oleva, manipuoloiva, jne.). Kannattaisi muistaa, että myös syömishäiriöisen läheiset kärsivät, joskus varmaan enemmän kuin itse syömishäiriöinen. Vieläkin pelkään, että siskoni sairastuu uudelleen.
Varmaankin jatkuva oksentelu aiheuttaa haittaa ja osalle pysyviä vammoja. Tuo on kyllä ihan uutta, että oksentamisesta voisi tulla kasvain? Näin ollen siskollanikin voisi olla kasvain. Niin, kasvainhan on kuitenkin eri asia kuin kysta, joka on harmittomampi (ei syöpään niin läheisesti liittyvä). Onkohan ne lääkärit ihan tosissaan tuon asian suhteen... Tuohan on iso juttu.