haluaisin perua kaksi asiaa, kaksi niin ratkaisevaa lausetta, kaksi elämäni muuttavaa asiaa... olin onnellinen, olin terve. tutustuin sinuun ja sinöä rakastuit minuun, enkä voinut antaa asioiden olla, kutsuit minut luoksesi, minä tulin.. tarjosit juotavaa, join, tulin känniin, elämäni pahimpaan känniin ja kun tajusin jostain jotain, niin heräsin sylistäsi, olimme aslasti. kännyssäni vilkkuu lukemattomat viestit, monet vastaamattomat puhelut. et herää vaikka herättelen sinua, et herännyt enään ikinä. sitten muistin mitä olin sinulle sanonut. käyn haudallisi usein, mutta en saa koskaan tietää annatko minulle anteeksi sitä mitä minä sanoin sinulle sinä kohtalokkaana yönä, jolloin yksi uusi elämä sai alkunsa ja vaati maksuksi toisen elämän, sinun elämän. olin pettänyt toista, olin saanut uuden elämän sisälleni. olin sanonut sinulle kaksi ratkaisevaa lausetta.. kuolit sinä yönä kasvaimeesi ja poikaystäväni jätti minut, olen yksin, pienen uuden elämän kassa, joka on sinun ansiotasi.. et ollut turha tässä mailmassa..
jos vain voisin
susanna
10366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mutta en huomannu ainakaan, että kerroit tossa runossa, että mitä ihmettä sä sitte sanoit sille, siis ne kaks lausetta...jäi vaivaan =)!!!
Onnea lapsen vuoksi...!!!
Runot ovatkin hyviä siksi, että ne jättävät miettimistä!
no en olisi kyllä uskonut, että tuon kuulee sun suustas ja vielä tällasen kauhistuksen yhteydessä.
ja sinulle, susanna, kirjoita nämä ihmissuhdepalstalle! äläkä ole enää aslasti ilman ehkäisyä...
...Sellaiset runot todellakin ovat hyviä, jos ne jättävät aukkopaikkoja ja miettimisen varaa. Ja mikäs oli sun äikän numeros, btw?
täydet kymmenen pojoa...jos nyt välttämättä haluat tietää...
Niin siis sait varmaan täydet kymmenen pojoa jostain loppuaineesta, ylppäreistä tai vastaavasta, mutta mikä oli se suurin pojo määrä? About 200, vai enemmän????
Mä en tajuu, mikä sua vaivaa, kun sun on ihan jokaikistä runoa haukuttava, etkä ikin anna mitään rakentavaa kommenttia. Kehuisit ees joskus jotain runoa, mutta ei...oot niin vitun kateellinen, ku et ite osaa kirjottaa.
usko sitten noin, jos se tekee sinut onnellisemmaksi.
ei mulla ole mitään tarvetta todistaa sulle yhtään mitään!
kyllä minä kehun sitten kun joku kirjoittaa jotakin kehuttavaa.
Sä menit luokse enkelien,
etkä koskaan voi tulla
takaisin, vaikka kuinka
surisin ja itkisin.
Mut lohtuna mulla on
vain se: että tuskasi
on nyt ohi!!!
no mä sanon teille kaikille et tää runo ei varsinaisesti tarkottanu mua, vaan tähän runoon on poimittu mun kavereitten tunteita ja mitä niille on tapahtunu, mut osa tosta on ihan just perjantaina tapahtunu mulle. ja sille joka kysy et mikä mun äikän numero on ni se oli 6.. ja toi kuolema juttu tuli siitä et mun paras jätkä puolinen kaveri aiko tehä itsarin..mut mä toivon et kellekkään ei tuu koskaan käymään näin..
En mä sun numeroos kysynyt vaan sen vitun mikä natropolic olikaan. Väittää että olis ollut kymmenen. En ihan usko. No joo, et silleen. Must toi runo oli aika jees!