Annan sinun vaipua muistoihin unohdettuihin. Paikkaan mitä en mieleeni palauta. Tunteisiin, jotka mieluusti olisin jättänyt kokematta.
En rakastanut sinua vaan ainoastaan unelmaani sinusta. Siitä mun on ollut raskas luopua. Itselleni mun on ollut vaikea anteeksi antaa, etten suostunut näkemään totuutta, vaikka sen teoin minulle näytit. Sanasi ne hämmensivät minua liian pitkään.
En rakastanut sinua vaan ainoastaan unelmaani sinusta. Siitä mun on ollut raskas luopua. Itselleni mun on ollut vaikea anteeksi antaa, etten suostunut näkemään totuutta, vaikka sen teoin minulle näytit. Sanasi ne hämmensivät minua liian pitkään.
Vastaukset 191
Vanhimmat
Ei tullut tästäkään kesästä rakkauden kesää meille, miten on syksyn laita jatkuuko samaa rataa..
Riippuu täysin susta ja siitä teetkö asialle jotain.
Oletko kertonut hänelle tunteistasi suoraan, sanallisesti?
Minä haluaisin sanoa, että enpä olisi koskaan uskonut, että pystyt tekemään minulle sen mitä teit. Olen pettynyt sinuun. En ikinä oppinut tuntemaan sinua tarpeeksi hyvin, kun aina piti pitää muurit ympärillä. Koskaan et antanut itsestäsi sitä mitä minä annoin meille. Minä olin me, sinä olit usein vain itsekäs sinä. Minä olen tälläkin tavalla ihan onnellinen, sinun onneasi vähän epäilen. Jotenkin näytit surulliselta, kun näin sinut huomaamattasi. Koskaan en sinua ole niin surullisena nähnyt. Kunpa tietäsin mikä mieltäsi painaa. Ei se minulle enää kuulu, eikä meistä enää mitään tule, mutta en vain mahda sille mitään, että edelleen välitän ihan tajuttomasti sinusta.
Koska erositte?
Onhan siitä jo tovi aikaa...
Olisin halunnut halata. Vieläkin niin kaunis ja niin tavoittamaton. Kestän ja haluan kyllä ystävyyden. Harmi ettei voi muuta, mutta hyvä näinkin.
Milloin nähtiin?
No jokusen aika sitten.😉
Miksi et halannut, voihan ystävääkin halata.
Voi rakas, olisin halunnut olla "kimpussasi" koko päivän kun viimeinkin nähtiin.
No miten osoitit jälleen näkemisen ilon?
Korona aika. Kukaan ei halaa ei kosketa.
Kyllä kai yhtä ystävää voi halata. Taidat nyt olla liian tarkka koronan kanssa.
Koska tavattaisiin ystävinä?
No mitä luulet? Miten itse asiaa edistät?
Ehdota tapaamista, tulen sinne.
Ensin lakastua pionit,
Terälehdet leijalivat nurmikolle
Sitten lakastuivat ruusut,
Painavat punaiset ryppäät täyttivät pitkäksi kasvaneen heinikon.
Sade syksyä enteilee,
saniaset tuulessa tanssii
Tämän tuulen mukana tuoksu
Sinä saavut pian
Sydän täynnä odotusta
Katselen tuulessa tanssivaa metsää
Sinä saavut pian
Katso metsää, nuuhki ilmaa
niin saavun, niin saavun
Menee siihen viel tovi,
viel ei sovi.
Näin eilenkin peuran, keskellä tietä oli, ei kovin arka.
Hups, tuli kiireessä muutama virhe..
En malta odottaa
Syksyä
Näin kotini lähellä kaksi kurkea. Oli Wau!
Haluaisin kertoa kuinka hänen näkemisensä valaisee päiväni, kuinka usein häntä ajattelen ja miten upea hän minusta on. Että hän on parhaita asioita maailmassani. Kertoisin, kuinka jo ensikertaa puhuessamme tuntui kuin olisin tullut kotiin. Pelkään, ettei se olisi sopivaa ja ettei hän ajattele minusta samoin, saan häneltä niin ristiriitaisia viestejä, ehkä hän on hämmentynyt tunteistaan.
Nuo sanat olisi kyllä ihana kuulla..
Vaikea kuvitella että tuntisit yksin noin vahvasti.
Minkälaista ristiriitaa ilmassa hänen osaltaan?
Jos ajattelet että tunteesi häntä kohtaan voisi olla hänen mielestään sopimatonta niin hän varmasti ajattelee samoin jos hänellä on tunteita sinua kohtaan? Se, sekä lisäksi kun ei ole tietoa toisen tunteista herättää helposti ristiriitaista käytöstä.
Ainakin näin on omalla kohdallani.
Vaikka todellisuudessa haluaisin vain kaapata hänet syliin ja kertoa miten ihana hän on 😍
Niin toisena hetkenä on varma, että toinen tykkää ja toisena taas tuntuu, että on kuvitellut kaiken. Sitten sitä hämmentyy, ei tiedä miten reagoi. Pelkää nolaavansa itsensä, että ällöttää toista, menettää keskusteluyhteyden. . Samaan aikaan tahtois halata, kertoa omat tunteet ja toivottavasti toisella ois samat aatokset...tekemättä jää, kun ei tavata bileissä ym rennoissa merkeissä..
Kuinka te, jotka saatte aloitteen aikaiseksi teette sen? Kuinka ottaa tyylikkäästi pakit vastaan?
Aloitteen saa aikaiseksi sillä, että ottaa ja tekee sen. Ei se mikään ylivoimainen projekti ole, joten turha suurennella yksinkertaista asiaa. Ihmisten tavanomaista toimintaa, jatkuvasti tehdään aloitteita.
Kun tekee aloitteen, varautuu siihen että vastaus voi olla mikä tahansa, kyllä, ei tai jotain siitä välistä. Usein se onkin ensin just siitä välistä ja sitten katotaan miten juttu alkaa kehkeytymään. Asiat ei ole yksitotisia, miettikää sitä.
En palaa muistoihin, en hyviin enkä huonoihin. Elämä on tässä, elän vain nyt ja tässä hetkessä. En menneessä enkä tulevassa, koska miten niitä elää, kun ei niitä ole. Mennyt ei palaa ja tulevaa et voi tietää. Minulle merkitsee vain ja ainoastaan nykyhetki. Se pelastaa minut ajautumasta taas haaveisiin, epätodellisiin haaveisiin.
Minä rakastin kyllä joskus sinua. Rakastin sinua siinä hetkessä, kun oltiin kylkikyljessä ihan vierekkäin. Muistatko? En ehkä ymmärtänyt vielä silloin mitä elämä on, vaikka se on kovin yksinkertaista. Nuoria kovin oltiin vielä. Silloin en osannut elää hetkessä, olin aina haaveissa vain. Annoit kyllä aikaa tarpeeksi, vuosia vierähti, ehkä sitten joskus oli mottoni. Nyt tiedän en tarvitse mitään muuta kuin tämän hetken, en mennyttä enkä tulevaa. Olinpa yksin tai jonkun kanssa niin nautin siitä ajasta siinä hetkessä. En kaipaa menneeseen, en kaipaa ketään, en murehdi tulevaa. Niin minä selviän.
Luovu menneestä, se ei palaa, mieti mitä kaikkea hyvää sinulla on nyt, ei huomenna eikä vuoden päästä vaan tässä ja nyt. Anna kaikki mennyt anteeksi, sitä ei voi muuksi muuttaa, älä kurkota tulevaan älä edes huomiseen vaan nauti tästä hetkestä. Anna minulle anteeksi , minä olen vain minä, en suunnittele tulevaa, olisin halunnut vain olla vieressä ja unohtaa ajan ja kiireen.
En ole hämmentynyt, olen vain ikävöinyt sinua. Ottanut etäisyyttä, koska sitä selvästi tarvitsen. Pitäytynyt friendzonella.
Niin sen kyllä huomaan, että asialinjalla mennään. Ymmärrän kyllä, koska sinulla on liikaa menetettävää. Tilanteen mahdottomuuden vuoksi olen myös jarrutellut. Toisissa olosuhteissa oltais päädytty toistemme syliin ajat sitten. .
Kaikilla on menetettävää.
No ei minulla ole menetettävää kuin tällä tavoin, että jarrutan vapaa kun olen. En saa sinua, mutta saan ehkä edes joskus olla seurassasi sun neutraalilla tavalla. Uskon, että olet kuitenkin pitkässä juoksussa onnellisempi nykyisellä kuviolla kuin sylissä mun.
Luulin että asialinja on se mitä haluat.. minä haluaisin vain sut! Tiedätkö että olet mun ajatuksissa joka päivä. Ei luovuteta näin helpolla!
Etkö arvosta miksikään omaa elämääsi, tunteitasi, voimavarojasi, aikaasi ym?
Siitä tulee sotkua monenlaista, jos me aletaan säätää. Onko se sen arvoista. Ehkä tulee korjattavaa myös. Kestääkö edes ja jäät tyhjän päälle ja katkeroidut. Se olis liian tuskallista kestää, jos ikävää olisin sun elämään aiheuttanut. Siksi jarrutan. Tunteita mulla kyllä on ja joskus vaikeaa jättää ne huomiotta kun niin paljon tahtoisin sun lähelle. En leiki sitoudun asioihin mitä teen. Vaan nää tunteet ei oikein sallittuja ole.
Ryhdistäydy nainen! Eihän tota nöyristelyä kestä seurata sivustakaan.
Anna mä vähän opetan sua. Harva haluaa lässyä naista, arvaas miksi? Se on perässä vedettävä joka asiassa ja kumppanina riesa. Toisekseen se on tylsä pidemmässä juoksussa. Jos sä haluat sen naisen, lopeta toi kynnysmattoilu.
Hyvä pointti, olen täysin samaa mieltä.
Pahasti samaa mieltä täälläkin.
Tässä tilanteessa se tuo todennäköisesti enempi hallaa kuin hyvää. Jos hän lähestyy viellä niin puhun kyllä suoraan. On paljon hänenkin kädessään mitä tapahtuu. Silloin voi kelkka mahdollisesti kääntyä tulkoot mitä tulee.
Tää on vaan yli mentävä. Jos asetelma olis vähän toisenlainen niin laittaisin panoksia hommaan itse enemmän .. Joskus on viisautta päättää järjellä ja unohtaa ne omat tunteet ja mielihalut. Vaikka tämän asian ratkaisen näin ei se tarkoita, että mun yli voi kävellä asiassa kuin asiassa. Mä tunnen kyllä rajani ja oon itsenäinen..
Olispa mukava jutella tästä ja muutenkin ihan kasvotusten, niin ei tarvitsisi arvailla... mitenhän se onnistuisi?
Kännykkääni viesti
Minä taas näen tämän kommentoinnin koskevan itsearvostusta, eikä tunteiden ja järjen vastakkainasettelua (jokaiselle aikuiselle kai järjen käyttö on itsestään selvää), olen siis tuo joka oli täysin samaa mieltä, tuntuu pahalta, että et anna omalle elämällesi samaa arvoa kuin toisen, kun teet ratkaisusi ensisijaisesti hänen kauttaan.
Itse seuraan yleisestikin hämmästyneenä palstalla nykyään vallitsevaa oletusarvoa, jossa aihetta jos toistakin katsotaan lähtökohtaisesti myöhäänheränneiden näkökulmasta. Aivan kuin muunlaista elämää ei olisikaan. Myöhäänheränneet ovat kuitenkin pieni vähemmistö.
Mun mielestä on outoa, että palstalla tuodaan esille näitä myöhäänheränneiden asioita mutta ei siltikään käsitellä heille tyypillisiä ongelmia ollenkaan. Näitähän ovat mm. huono itsetuntemus ja passiivinen heikko luonne, mitkä ovat alunperinkin johtaneet heillä siihen tilanteeseen, vähemmistökulttuurin huono tuntemus, misogynia, heteromaailman konventioiden noudattaminen ja osaamattomuus olla naisen kanssa muuten kuin ystävyyssuhteessa. Tiedän myöhäänheränneitä joilla ei noita ongelmia paljon ole, mutta monella niitä on ja luulisi tämän ryhmän olevan kiinnostunut ongelmien käsittelystä jos haluavat naisen löytää.
Itseäänhän (ja toista osapuolta myös) kirjoittaja tilanteessa loppupeleissä yrittää ja haluaa suojata pettymyksiltä ja sydänsuruilta..Mielestäni elämä jää elämättä jos liikaa pelkää, ja mitään ei voi saada jos ei uskalla edes yrittää. Selvästi suuret tunteet kyseessä niin eikö kortit kannata katsoa kuitenkin, ei sellaisia joka päivä tule vastaan.
Minusta nuo asiat korostuvat erityisesti tällä palstalla, eikä niinkään live-elämässä, minä tunnen monia myöhäisheränneitä, eikä heillä ole mainitsemiasi ongelmia, paitsi ehkä jossain määrin heteromaailman konventioiden noudattamista ja vähemmistökulttuurin tuntemuksen puutetta, mutta ne voivat korjaantua ajan kuluessa, tällä palstalla on välillä ihan ihme juttuja, joita ei tule vastaan muualla, ja jos niiden perusteella päättelisi jotain myöhäisheränneistä, niin tulisi kyllä ihan kumma käsitys.
Mielenkiintoinen keskustelu muuten.
Minä en voi annetun vajaan tiedon perusteella ottaa kantaa sihen kannattaako, vai eikö, mutta en ymmärrä tuollaista itsen vähättelyä, miksi pohtii ensisijaisesti toisen mahdollisia menetyksiä ja pettymystä, niin kuin oma elämä ja tunteet olisivat vähemmän arvoisia, minusta se ei ole tasapuolista, eikä voi olla pohjana tasa-arvoiselle suhteelle.
Milloin ja miten hän lähestyi aiemmin?
Jatkan tätä vielä, vaikka ei ole minusta kysymys, kun aihe on kiinnostava. Minusta näitä suhdeasioita on ensisijaisesti ajateltava moraaliselta kannalta, mikä on oikein, toiseksi omalta kannalta plussia ja miinuksia, kolmanneksi toisen osapuolen kannalta plussia ja miinuksia, ja neljänneksi pitäisi ajatella käytännön kannalta, minkä minä olen aina yleensä jättänyt huomiotta, mutta niin ei missään nimessä ole järkevää toimia. Koko jutun perustana on minusta avoin keskustelu, missä analysoidaan kaikki näkökohdat, jonka jälkeen sovitaan miten toimitaan.
Taidat luulla etten ole tosissani.. tää on luuloa ja olettamusta puolin toisin jos asioista ei edes puhuta..
Voidaan puhua, jos otat puheeksi vastaan kyllä sulle. Asetelma on sellainen, että moraalisesti ei ole oikein minun olla aloitteellinen.
No mikään ei estä aloittamasta keskustelua aiheista..
Tähän ei voi kaikkea avata. Moraalisesti ei ole oikein mun olla aloitteellinen. Ajattelen kyllä itseäni ratkaisussa ja sitä mitä siitä seuraa tein niin tai näin..kunhan tunteitani purin..
No tuota olen mielessäni käynyt. Tykkään analysoida asioita.
Itse olen sitä mieltä että jos tunteet eivät ole ohimeneviä ja ovat riittävän vahvoja niin jossain vaiheessa pitää lopettaa liika analysointi, laskelmointi mitä seuraa mistäkin, unohtaa soveliaisuus, moraali ja mikä olisi järkevää, ja seurata vaan tunteintaan.
Vaikka tilanne olisi kuinka hankala, mahdoton ja siihen liittyy kaikki mahdolliset esteet, niin eihän loppujen lopuksi ole kyse kuin tunteidensa kertomisesta. Joskus se saa vaan omassa päässä vähän liiankin turhan suuret mittasuhteet, ikään kuin olisi menossa tunnustamaan suurin piirtein tehneensä murhan tai maan petoksen, ja toivoo että on hyväksytty hänen silmissään vielä kertomisen jälkeenkin.
Voisitko jotenkin rohkaista? Tuntuu aika vaikealta ottaa puheeksi.. Joku vinkki josta tunnistan, kun en voi tietää kenen kanssa tässä kirjoitan?
Me on puhuttu niin monenlaista ja vaikeaakin asiaa. Sun pitäis tietää, että tästäkin voi puhua ihan jo entisen perusteella. Kerran jo luulin, että alat puhua tästä, mutta emme olleet kahden ja juttu jäi kesken..aihe tavallaan sivusi asiaa..
Missä päin tämä on? Milloin näimme viimeksi tai seuraavaksi?
Jään seurailemaan. Minulla tämänkaltainen tilanne, tai tunne ollut jo pitkään minulle tärkeän naisen ja itseni välillä.
Niin, ja nyt sinun pitäisi vielä puhua avoimesti toisen osapuolen kanssa siitä analysoinnistasi, ja saada kuulla myös hänen ajatuksensa. Minusta kannattaa puhua heti ihan avoimesti, jos kaksi ihmistä ei kykene keskustelemaan edes, niin miten he voisivat muodostaa parisuhteen, tai minkään suhteen ylipäätään.
Kesäkuussa oli tuo kuvaamani tilanne, kun tuli tunne, että sivuttiin jo tähän liittyvää. Aloit melkein puhua.. Ei siitä ole kovinkaan kauan, kun nähtiin viimeksi. Nyt on menty hyvin asialinjalla, kun nähdään..
Me ollaan puhuttu aika kipeitäkin asioita muttei tästä..Asetelma on olosuhteiden vuoksi sellainen, että moraaliselta kannalta hänen täytyy avata keskustelu vaikka meidän keskinäinen asema on toisiimme nähden yhdenvertainen. Muuten tämä jää vaan tunteiden vuodatukseksi ja asian hiipumista sitten odottelen.. Tartun kyllä asiaan, jos hän tekee siihen aloitteen..
Eikö kannattaisi myös itse edistää asiaa, jos tunteita kerran on..
Miksi hänen on moraaliselta kannalta avattava keskustelu, jos olette yhdenvertaisessa asemassa?
No kirjoitelkaa näkemyksiä enemmän..kommentoijista ja keskustelun aloittajista sisältö riippuu..
Hänen elämänsä sitoumuksien vuoksi.
Eli ette olekaan yhdenvertaisessa asemassa, vaan sinä olet huonommassa asemassa.
Tavallaan moraalisesta näkökulmalta vaan ei varsinaisesti. .
Minä en ymmärrä mitä tarkoitat, tietty se osapuoli on huonommassa asemassa, joka ei ole suhteessa.
Tämä on sen verran yleisluontoista että sopii varmaan monellekin... kun et aio itse edistää asiaa niin kerro vielä jotain tarkempaa, josta asianomainen voi oikeasti tunnistaa itsensä tai sinut.
No yhdessä vietettyä aikaa, keskustelua, flirttiä, kosketuksia, viestejä, puheluita, pieniä konkreettisia muistamisia ...takaisin asialinjalle paluuta..
Mikään muu ei auta kun suoraan puhuminen, minä olen sitä mieltä, että hän ottaa asian puheeksi, jos on sinusta tosissaan kiinnostunut.
Missä kaupungissa tämä tapahtuu?
Tuntomerkit edelleen niin yleisluontoisia, että voisi olla kuka vaan, missä vaan. Jos tunnistaisin itseni, toimisin
Muakin kiinnostaisi, antakaa selvempiä vinkkejä.
Sen varaan minä tämän olen jättänyt. Puran vaan tuntojani. Yritän suunnata eteenpäin ja unohtaa ellei hän tee aloitetta asian keskustelemiseksi.
En halua, että muut tunnistavat siksi en anna tarkkaa tunnistetta. Luotan siihen, että hän puhuu ja hakee varmistuksen oikeassa elämässä, jos jotain tosissaan haluaa. Eteläinen Suomi ja kaupunki on kyseessä ja tarkempia koordinaatteja ei tule.
Muuten kuulostaisi kyllä tutulle mutta kosketukset meiltä puuttuvat.. Toivottavasti tämä oikea henkilö lähestyy sinua vielä!
Moraalius on kyky toimia oikein. Jokaisella ihmisellä on oma tapa toimia oikein. Päästään siis tilanteeseen jossa ihmiset toimivat oikein/väärin tiedostamatta, että niistä voisi seurata ongelmia. Jokainen ihminen hankkii ongelmansa itse. Eri asia on, miten ihminen itse käsittelee asioita. Ihmiset on aikalail eläimii.
Mitä tarkoittaa, että jokaisella on oma tapansa toimia oikein?
Ai niinku missämielessä? Arveletko tutuksesi tai kaivatuksesi? Vai kiinnostuitko kirjoitusten perusteella?
Arvelin tutuksi, mutta ihastukseni täällä tuskin palstailee kumminkaan. Ja taitaa olla yksipuolista muutenkin koko mun ihastus... joten se siitä.
No etkö aio tutustua häneen paremmin ja yrittää edetä? Mitä menetettävää sulla siinä on?
No onhan tässä tietty enemmänkin mitä tänne laitoin. Kokeilin jo kepillä jäätä ja tulkitsin saaneeni lempeät pakit. Tarkemmin kun olen miettinyt niin uskon että toinen ei ole kiinnostunut, olen tulkinnut väärin. Pelkkää tulkintaa, kun ei ole mahdollisuutta jutella. Riippuu täysin vastapuolesta lähestynkö vielä vai jääkö tähän.
No mikä juttelun estää? Tulkinnat voi mennä metsään..
Niin, tiedostan sen. Toivottavasti siihen jutteluun tulee vielä mahdollisuus.
Millä tavalla kokeilit kepeillä jäätä..?
Entä ne lempeät pakit? Nyt ilmaisuistasi päätellen on kovin tulkinnanvaraista sinun kokeilu ja saamasi pakit. Ymmärsikö vastapuoli kepillä kokeilusi varmasti? Ja oliko ne pakit jotka taisit saada vai ei.
Mikä juttelun estää? Luulisi jonkun keinon löytyvän.
Samaa mieltä, laita tähän miten kokeilit ja miten toinen vastasi ja arvioidaan.
Ymmärsi kyllä, siitä olen varma. Muusta sitten en olekaan ja siksi haluaisinkin jutella. Näemme harvoin, emmekä koskaan kahden. kaiken kaikkiaan vaikea kuvio muutenkin. Varmasti joku keino löytyy silti järjestää tilaisuus siihen.
Kerro nyt ihmeessä miten kokeilit, kun yleensä ei kukaan tunnu saavan sellaista aikaiseksi.
En halua avata tarkemmin asiaa täällä. Katsotaan mitä tapahtuu.
Miten se nainen reagoi sun aloitteeseen, kai siinä jotain kävi ilmi. Suuttuiko se tai otti etäisyyttä, vai mistä päättelit ne pakit, jos ei suoraan sanonut että olisit varma? Kysy suoraan missä mennään, ei tossa muu auta ellei tämä nainen tee jotain liikettä.
Oli kyllä silloin yllättynyt ja ehkä iloinenkin, mutta sen jälkeen on pitäytynyt liiankin asiallisena. Tiedän että mun pitää kysyä suoraan jos haluan vastauksen. Riippuu kyllä täysin siitä miten hän reagoi minuun että lähestynkö vielä.
Asiallisuus voi olla mitä tahansa, siitä ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä. Iloisuus taas ei ainakaan mun päässä käänny pakeiksi millään, päinvastoin. Jos juttu tuli sille yllätyksenä, voi miettiä parhaillaan asiaa etenkin jos tosta on vasta lyhyt aika.
Pakit on yleensä selvät, ellei ole tosi hissukka nainen. Suuttuminen, etäisyyden otto, sanallinen kielto = pakit. Kaikki muu on joo tai ehkä. Tosta asteikosta voit lähteä.
Muista, että myös oma käytöksesi heijastuu hänen käytökseen. Jos olet nyt asiallinen ja etäisempi ,niin on hänkin. Voi kunpa ihmiset puhuisivat suorempaan toisilleen eikä kiertoilmauksin. Liikaa tulkintaa ja arvailua. Esim jos mulle sanoo neutraalisti ihastuneensa niin en tiedä, että on ihastunut minuun. Täytyy sanoa olen ihastunut sinuun. Jne..
Tuo on kyllä totta, peilaamista olen huomannut aiemmin itsekin. Ja tiedän, että pitää puhua suoraan, arvailemaan joutuminen on ärsyttävää. Kunhan kokeilin ensin että kannattaako ylipäänsä lähestyä.
Samaa mieltä, pakit on selkeät tai sitten ne ei ole pakit.
Siis lähestyit häntä ja hän ilahtui, ja sen jälkeen siirryitte asialinjalle :D
Ehkä on ihmeissään kun olet häntä lähestynyt ja sitten alkaa asialinja eikä enää mitään tapahdu. Uskoisin että hän odottaa seuraavaa "siirtoasi".
Jos minua joku lähestyisi kokeillen kepillä jäätä, niin en tosiaan ajattelisi että on minun vuoro tehdä seuraava siirto, vaan todellakin odottaisin sitä joka on hieman kepillä kokeillut jo jäätä. Vaikka siis olisin itsekin kiinnostunut. Eri asia jos olet suoraan avautunut tunteistasi ja kertonut mitä haluat. Tosin silloinkin sinun hieman kuuluisi viedä asiaa eteenpäin. Jos olet aloitteelliseksi ryhtynyt, niin jatka sillä linjalle, ellei toinen vastaa suoraan ei, kiitos/ei kiinnosta.
Joo näin on, aloittaja vie juttua eteenpäin. Mä kans mietin miksi tossa siirryttiin asialinjalle, jos toinen kerran ilahtui. Siinä ei ole mitään logiikkaa, tuliko kiistaa jostain?
No siis hän alkoi niin asialinjalle, että tulkitsin sen pakeiksi. Näemme tosiaan aika harvoin töiden kautta, niin mahdollisuus tehdä seuraava ”siirto” on aika rajattu. En ajattele, että seuraavaksi on hänen vuoro edetä. Näemme varmaan nyt elokuun aikana, niin katsotaan tuleeko silloin mahdollisuutta jutella.
Koita päästä kaksin hänen kanssaan suljettuun tilaan. Ei tule mitään jos työkaverit pörrää siinä ympärillä.
Toi on totta. Kahden on hyvä olla, kun puhuu.
Nythän on elokuu, milloin tarkemmin?
En tiedä vielä varmasti, mutta mahdollisesti osutaan samaan aikaan töihin elokuun vikalla viikolla.
Vai niin, sopii hyvin.
Niin, en usko kuitenkaan että hän täällä palstalla kumminkaan pyörii. Toivotaan että asia selkenee johonkin suuntaan, tämä epätietoisuus on aika raastavaa.
Selvitä asia sitten elokuun vikalla viikolla, niin lakkaa raastamasta!
Onko tämä se esimies-alainen case?
toisen tunteilla leikkiminen on väärin
Kohta 10 vuotta erossa. Edelleen saat oloni huonoksi. Sairastuin mielensynkkyyteen, en näytä paranevan, vaikka olen eteenpäin mennyt ja löytänyt rakkauden elämääni. Ajoittain hajoan vieläkin suihkun lattialle, veden ääni peittää pahimman tuskan huudon. Ulospäin näytän normaalilta, sisältä olen sairas kun lokakuun mätänevä omena.
Älä seuraa exäsi elämää somessa äläkä ole missään yhteydessä häneen. Muuten et pääse koskaan yli hänestä. 10 vuotta kuulostaa kyllä ihan hirmuisen pitkältä ajalta kaivata jotain...
Juttele nykyisen kumppanisi kanssa, hän varmasti ymmärtää.
Tahtoisin tehdä sulle hyvää
Viilenevässä loppukesän illassa
juoksuttaa sormia ihoasi pitkin,
painaa kasvot sun hiuksiin ja hengittää sun tuoksua
Maistaa suuta joka on houkuttanut,
Kiusaukseen omaisesti kutsunut
Painaa sut vasten syyskasteista nurmea
Olla yhtä
Lämmin mytty,
himoa huuruten
Nainen mun unien,
Susta haaveilen
Tee se, tee se pian
Tai jos et tee, teen minä sen sinulle
Se on vain ajan kysymys
Joku osaa kirjoittaa!
Tiedostin juuri, ettei minulla ole enää mitään syytä seurata tätä palstaa.
Harmi, niin mieki, mutta vähän ennen sua.
Onko sinunkin lukijasi kadonnut?
Ei täällä mullekaan mitään ole, tulee vilkaistua tavan vuoksi.
Aiheet jumittavat liikaa yhdessä samassa haikailussa.
Sanoisin että palstalla on liiallisesti toistoa, kysellään samoja melko itsestään selviä asioita kuten flirtistä, aloitteen teosta, mistä huomaa sitä ja tätä toisesta, jne. Puuduttavaa luettavaa, koska valtaosalla aikuisista nämä selvänä. Eivätkö kysyjät voisi lukea vastauksia entisistä ketjuista, löytyy useita.
Minusta sellainen "haikailu" on hauskaa vähän aikaa, mutta haluan kumminkin aika nopeasti keskustella ihan oikeasti livenä asioista, että asiat saa sovittua ja etenemään johonkin suuntaan, jumittuminen ei ole oikein minunkaan juttuni, alkaa ärsyttää sellainen.
Minua taas ei haittaa, vaikka kysellään sellaista, minkä itse tiedän, kun kumminkin ihmisillä voi olla monia syitä niihin kysymyksiin, voi olla vaikka asperger, tai muuta vastaavaa. Toistoa on kumminkin aika paljon minustakin.
Joo just toi jumittuminen ärsyttää, osa porukasta ei tunnu pääsevän eteenpäin millään ilveellä.
Minä tarkoitin vaan, että jumittuminen ärsyttää omassa elämässä, muut saa tietty jumittua, jos haluavat, mitä se kenellekään kuuluu, miten muut elää elämäänsä.
Asiasta toiseen, musta olisi hyödyllistä jos palstalla olisi enemmän keskustelua parisuhteiden ongelmakohdista. Aloitteen tekeminen sun muu on lastenleikkiä verrattuna niihin.
No keskustelua saa tekemällä itse keskustelun avauksia itseään kiinnostavista asioista.
Siitä vaan avaamaan keskustelua aiheesta. Toisaalta, eihän oo niitä parisuhteita kun ei porukka saa tehtyä ees aloitteita... eli jos nämä aloitteentekijät nyt aktivoituisivat niin ehkä päästään pian keskustelemaan parisuhdeongelmista :D
No jos joku jakas kokemuksiaan onnistumisesta eikä vaan neuvoja niin sekin voisi rohkaista etenemään ja syntyis suhteita ja senmyötä ongelmia joita puida..
Ei kaikki kokemukset ole välttämättä aina rohkaisevia. Voi olla parempi, että ette kaikkea tiedäkään etukäteen...:D
No se on kyllä tiedossa ja siksi niitä aloitteita on vaikea tehdä. Vaan onnistuneiden kokemusten lukeminen rohkaisisi edes yrittämään.
Onnistuneista aloitteista ei ole paljonkaan kerrottavaa, nehän päättyvät kaikki samalla tavalla. Vai mitä mielisitte tietää?
No vaikka ihan sen miten homma eteni ja mistä toisessa tykkää..
Koettelemusten kautta voittoon. Sellaisia tarinoita haluaisin kuulla.
Itselläni tämä nykyinen suhde alkoi työkaveripohjalta ja menihän siinä puolitoista vuotta. Puolisko teki varsinaisen aloitteen, sitä ennen oli jo ollut flirttiä pitkään. Se oli muka vähän puolisalaa muilta siellä, mutta tokihan kaikki huomasivat. Käytiin yhdessä lounaalla useasti, siinä oli muitakin mukana. Sitten mentiin kahdestaan välillä ja tiivistyihän tunnelma siinä, vaikkei vielä suoraan puhuttu. No eipä aikaakaan kun hän ehdotti tapaamista työajan ulkopuolella, siinä oli tavallaan asiaakin tavata vaikka oli tietenkin tekosyy. Siitä illasta tämä sitten lähti, puolisko näet tunnusti tunteensa melko suoraan siellä tapaamisessa, no osasin sitä toki odottaakin. Jos olisi jäänyt itsestäni kiinni, olisi voinut aloitteen tekeminen viivästyä pahemman kerran. Luultavasti en vielä pitkään aikaan olisi herennyt aktiiviseksi.
Hieno esimerkki siitä että niistä tunteista kannattaa kertoa...
Olitteko molemmat tietoisia toistenne suuntautuneisuudesta?
Kyllä vain olimme.
Niinpä, surettaa ja ahdistaa itseäni ihan valtavasti tämä aloitekyvyttömyyyteni. Sit mietin kuitenkin yöt ja päivät koko ajan tätä mun ihastusta.
Olen miettinyt syytä sille miks en koskaan tee lähestymistä. Mulla on niin epävarma olo itsestäni, en koe itseäni riittävänä tai tarpeeksi hyvännäköisenä tms. Olen myös niin ujo. Nää kuulostaa varmasti tekosyyltä mut nää tunteet hallitsee mua enkä pääse tästä ylöspäin. Monet vuodet yrittänyt. Vihaan itteeni.
Et todellakaan ole valmis parisuhteeseen jos koet itsesi noin. Sinun tulisi alkaa työstämään itsetuntoasi ylöspäin. Todennäköisesti sinussa ei ole mitään muuta vikaa kuin tuo huono itsetunto ja vääristynyt minä-kuva. Nyt alat opetella rakastamaan itseäsi!
Yks kaks sua enää tunne en...
https://www.youtube.com/watch?v=U8_4ItF-YFI
Mihin tämä on?
Mulla on ikävä sua ja meidän yhteisiä hetkiä. Taidat haluta etäisyyttä. .
Olet käsittänyt väärin
Mä haluun edelleen vaan sut.
Milloin puhutaan?
Yllätä ja soita
Milloin järjestät siihen aikaa?
Katsotaan. Yritetään. Toisekseen saa mulle myös soittaa. Nyt meen nukkumaan, että jaksan huomenna töissä. Nuku hyvin.
Hyvää yötä, minnepäin menee? Keski-Suomeen?
Hyvä yötä nuppuseni
Nähdäänkö toistemme unissa?
Tosta ei tuu mitään jos sulla ei ole edes soittoon aikaa järjestämättä.
Muakin kiinnostaisi missä suunnalla ollaan, voisiko aina laittaa näihin mihin suuntaan menee, muuten jää arvailun puolelle..
Onko tää mulle? Oletko T?
Meillä oli vain katseita, keskusteluja, jotakin pinnanalaista.
Saitko siitä jotakin, mitä kotona et?
Ehkä hyvä ettei nähdä niin usein, minun kannaltani.
Kaikki vaatii aikaa. Lähentyminen vaatii yhdessäoloa vähän useammin. Jommankumman on tunteensa näytettävä, tuotava jotenkin esiin. Mä olen ainakin sellaisessa hidas ja kun ei ole varma tunteeko toinen mitään.
Tarvittais aidosti kahdenkeskistä aikaa jutella. Ihan ilman ylimääräisiä korvia. Olis tarve puhua kunnolla ja syvällisiä..
Koska ja missä puhutaan, ehdota jotain?
Kenelle tai minne tämä menee?
Tahtoisin etsiä sut ja sulkea syleilyyni, mutta oma epävarmuuteni lamaannuttaa kaikki aikomukset. Hyväksyisitköhän mua tällaisena?
Syksyiseen saunaan astella voisin
Riisua turhat aatteet
keskittyä tulen voimaan
Kipinöihin luona kiukaan
Antaa veden puhdistaa
Hämärän turvin astua iltaan
Tänä yönä tulen uneesi, suutelen sinua ja kuiskaan ne sanat. Kun hetki on oikea teen unestasi totta.
Salaperäistä. Mitkä sanat kuiskaisit hänelle...?
Voih, oon öitä valvonut haaveillen sinusta. Kun vihdoin nukahdan näen susta unia. Säpsähdän öisin hereille ja tuntuu kuin uni olisi totta ja olisimme lähekkäin.
Minäkin haluaisin tietää? Itse nukun niin sikeästi etten useinkaan muista unia. Vain muutaman unen muistan vuosien takaa...
Ikävöin sinua ja häpeän omia tunteitani. Minulla on ollut rankka syksy. Ehkä ymmärrät. Näin pitkästä aikaa sinusta unta. Nämä tunteeni ovat sopimattomia ja siksi keväällä yritin kertoa, että yritän päästä niistä ylitse ja rauhoittua. En ole ihan varma ymmärsitkö, mitä tarkoitin. Minun täytyisi päästä elämässäni eteenpäin ja sinun saada jatkaa omaasi. Uskon, että sinulla on kiva elämä. Minullakin välillä. Ihailen sinua ja tekemisiäsi täältä kauempaa nyt jonkin aikaa, mutta tunteet eivät ole vielä kadonneet..
Miksi häpeäisit omia tunteitasi? Eihän niissä ole mitään hävettävää. Tunnen samoin. Haluan tavata ja olla yhdessä siten kuin voimme. Muistoissani on huonoja kokemuksia siitä että en ole omia rajojani kunnioittanut. Haluan kokea sen mikä on minulle oikein ja se on tunteeni sinua kohtaan. Se on minulle oikein ja mitä haluan. Katsotaan mitä siitä seuraa. Olen valmis siihen.
Harmi on niin rankkaa olla erossa, tunteita en pois saa ja ne vaikuttavat arkeen.
Kivaa ei ole ollut koko aikana pelkkää kaipuuta luokse. Toivon että voimme edetä asiassa mahdollisimman pian.
Taidan vasta nyt ymmärtää mitä tarkoitat. En tiedä mitä väärää siinä on, jos toisellakin on samantapainen tilanne. Tiedät omani, olisi hyvä tietää omastasi lisää. En usko että niin vain tunteistani pääsen.
Käsittelemättömät asiat tulee minullakin aina uniin. Joskus ne ovat kauniita unia joskus taas vähemmän kauniita. Unet saa taas käsittelemään asioita syvemmin jo pohdiskelemaan rankkojakin juttuja. Hyvä niin.
Minä en ole koskaan kokenut, että tunteeni häntä kohtaan olisivat olleet sopimattomia, olen aina pienestä asti ollut juuri sitä mitä olen ja näyttänytkin sen.
Hän ei kuitenkaan ole pystynyt koskaan hyväksymään minun tunteitani tai saati omiaan. Vastakaikua tunteilleni en tunne saaneeni kuin pieninä hetkinä joskus silloin alussa.
Tuntuu, että en voi edes enää olla oma itseni hänen seurassaan. Hän on hakenut aina muuta elämäänsä, parempaa ja suurempaa. Minä en enää vaan jaksa, että ihminen ei riitä sellaisena kuin on, omana itsenään.
Tunteet on kyllä hävinneet, ei tietenkään ihan kokonaan, koska se ottaa aikaa tärkeän ja rakkaan ihmisen kohdalla. Hiljaisuudessakin on hyvä olla. Ajatukset selkenee ja pystyy jatkaman matkaansa. Minulla ei oikein ole enää sanoja hänelle, en tiedä mistä keskustella, mitä sanoa, ettei loukkaisi.
Miksi olette erossa?
Oletko sama kuin klo 7:27 kirjoittanut?
Kuka tämä? Voih, rakastan ja olisi ihana saada vastarakkautta. Sellaisena kuin se tulee. En vain ole koskaan rakastunut ja se on minulle niin uutta että koen pelkoa ottaa sen vastaan. Otan rakkauden lahjan vastaan ja annan omani. Tehdään niin.
Ei kai nyt keskustelu täällä netissä voi oikeaa keskustelua ja vuorovaikutusa korvata. Siinä mukana on muuta, en ikinä epäilisi jos joku niin edessäni minulle sanoisi. Täällä asiat ovat analyyttisempiä, käsien kautta kulkevia. Älä usko kaikkea mitä täällä on. Olen väsynyt, nukuin alle 3h viime yönä... Se mikä on ihmisten suorassa vuorovaikutuksessa on välitöntä ilmeineen, ei ruutuineen. Nähdään ja tavataan.
En ole sama.
En ole kukaan noista aikaisemmista kirjoittajasta. Tuli vain noista edellisen kirjoittajan mainitsemista unista mieleen omat kokemukset, ja se miten kaikki tapahtumat heijastuvat aina uniin. sen jälkeen tietää ruveta työstämään ja käsittelemään niitä asioita vielä uudelleen. Sitten on taas vähän vahvempi ihminen.
Minä en enää tällä hetkellä rakasta ketään, joten vastarakkauttakaan en oikein pysty antamaan. Valitettavasti.
Tunne pitää olla molemmin puolista, että rakkaus on aitoa.
Ei vain toisen haikailua toisen luo.
Tunne on molemminpuolista, eikä vain haikailua toisen luo. Hoidin päivällä terapia-asioita pienillä unilla, en ole pystynyt kommunikoimaan selkeästi. Anteeksi. Meillä on sitä vielä, se on juuri sitä, katso vaikka sieltä...
Voi meillähän on vaikka kuinka paljon puhuttavaa. Rakastan, rakastan, rakastan. Onhan meillä sanoja vaikka kuinka, kaikki nämä sivut rakas.
Niinkuin jo kerroin niin minulla ei ole enää sitä tunnetta jäljellä. Se ei häntä kohtaan enää herää eloon. Hän sen tietää itse parhaiten, että miksi.
On se on molemminpuolista rakkautta.
Minäkin ihailen sinua ja valmis olemaan pimennossa asioiden kanssa.
Kenelle ja miksi sinun pitää olla ja elää pimennossa? Kuulostaa raskaalta tuollainen elämä.
Pii, pii pikkuinen lintu, pakottaako jalkojas...
Jalkojani polttaa jääkylmyys
Polvia särkee lantioon saakka
Sydämessä pistää
Vasemmassa kädessä polttaa
Sinä
En saa unta
Säpsähdän hereille
Kielsin uneni niin kauan
En halua herätä näin.
Olisinpa ymmärtänyt tilanteen
Niin minun ei olisi tarvinnut
Luojaani kyseenalaistaa
Miksi rakkaani ei minua halua
Vaan että olosuhteet on vastoin
Molemmissa päissä
Selvästi nyt näen
Ensimmistä kertaa
Mietin tätä
Uudesta suunnasta
Heräät aamuun
Silmäsi lukevat
Mietit
Minä haluan meidät
Nyt enemmän kuin koskaan
Tehdään se
Jos se on kaikki mitä
Tässä hetkessä
Kauniista tunteesta saamme
Otetaan se
Sehän on täydellistä meille
Kun molemmat samoin koemme
Minulla on ollut aikaa miettiä. Olen miettinyt omia tunteitani, ikävöinyt sinua. Ikävöinyt kaikkea mikä jäi taakse. Olen miettinyt suunnan vaihdosta, ja sitä, olenko koskaan osannut lukea sinua oikein. Tahtoisin uskaltaa vielä kerran, heittäytyä uuteen ja antaa itsestäni enemmän sinulle. Vaan yksin en sitä pysty tekemään. En ilman sinua. En viesteissäni sitä ole kertonut, minäkin olen nähnyt unia sinusta. Olisin valmis katsomaan mitä voisimme olla, enkä epäile etteikö se olisi jotain kaunista.
Olen nyt mukana, olen menneistä päässyt eteenpäin ja ymmärrän nyt myös tilanteesi paremmin. Teen oman osani työstä. Meillä on samat unet, haluaisin kuulla lisää. Tehdään tästä kaunista, ihanaa :)
Uskalla! Hypätään, tehdään ja lennetään!
Vai onko vielä jotain mitä epäilet?
Teit minusta juuri maailman onnellisimman naisen :)
Kuka teki ja miten?
Saitko rakkaaltasi viestin?