Mennään. Mitäs lauantaihin?
Viimeisiä kesän viikonloppuja
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Väsymys.
oisko sulle mitään piriä mun äänestä, voisin laulaa sulle
näin"venäjällä on aina enemmän ry55ille kesää jälellä, venäläiset saavat sään jälessä...-."
https://www.youtube.com/watch?v=Syb02g0MQwc
t.politiikan kandi, meteoroliigast, ruuligastistabsistadibas?
kesän......
Huolia ja murheita.
Töistä just kotiutunut. Ihan upee fiilis tässä, sillä
asemani firmassa jossa tässä työskennellyt tulee vankemmaksi. Tosin toimipiste muuttuu joten vähän jännää kun uutta tiedossa.
Samalla mielessä tänään paljon elämän arvaamattomuus. Olen kuluneen viikon aikana työmatkoja taittanut hälytyssireenien soidessa ympärillä.
Paloautoja, ambulansseja ja poliiseja hälytystehtävissä. Se saa kylmät väreet aina meneen lävitseni ja suljen silmäni. Jossain ehkä joku taistelee nyt hengestään.
Tällä viikolla on työmatkallani ollut hälytysajoneuvoja paljon liikkeellä. Uutiset on kirjoittaneet myöhemmin että ne hälytysajoneuvot ovat menneet kolaripaikalle jossa kuoli ihmisiä, suuren rakennuspalon sammutukseen ja hukkunutta onkiin järvestä..
Aina tulee mieleen miten onnekas olen kun näinkin paljon jo ikää ja ympäristössä nuorempiakin kuolee.
Olisin voinut kuolla jo 14 -15 vuotiaana mutta tässä sitä ikävuodet vaan karttuu edelleen. Miksi minä?
Sitä kyselen usein. Miksi minä sain olla se joka jäi eloon?
En usko taikajuttuihin, mutta toisinaan kun sireenit huutaa ympärillä ja useita hälytysajossa olevia autoja ajaa ohi palaan menneeseen ja hetkeen kun itse olin yhdessä sisällä ja sireenit huutaen mua vietiin.. oliko siinä sittenkin jotain yliluonnollista ?
Käytännössä olin siinä pisteessä et mun ois pitänyt menehtyä ja elinpäivieni kertyminen pysähtyä päivään 29.9.1999.
Muistelen sitä vieläkin, koska niin lähellä kuolemaa en oo koskaan käynyt kuin silloin ja sen edessä vetää hiljaiseksi ja ainoa kysymys joka jää pystyyn on: miksi juuri mä jäin henkiin?
Samasta asiasta muita lakoo hautaan kun kroppa pettää. Kiitollinen täytyy olla ja toisinaan olenkin sanonut et mulla on perässä joku suojelusenkelien armeija enkä mä kuole ennen vanhuutta vaikka mitä tekisin.
Et semmonen lauantai illan ajatus.
Ketä kiinnostaa
Saanko kysyä ketä kiinnostaa 40 ketjun aloitusta tästä alaspäin.
Täyttä kuraa täynnä.
Jotain tyhjästä mongerrusta. Öööö?? Älykkyys teinari-nari narinaa ja aivojen tilalla mössööööö
Menisin yläasteelle istuun kaljalle koulujen alettua välitunnilla jos haluaisin kuunnella niitä mut oikeesti ampusin itseni jos olis pakko istua ilman alkoholia sitä kura mössöö kuuntelemas
Sit kun kattoo et palstan ainoa aktiivi on vedelly ne kaikki tänne. Ja se sama siinä varmaan mössöö mongertaa lisää niin öööö? Voisin kysyä kiinnostaako oikeessa elämässä ketään kuunnella sua? Siis ketään selvää ja aikuista?
Eipä tässä ihmeempiä. Olipa sateinen heinäkuu, tuntu et melkein joka päivä sato vettä. Toivottavasti vielä kuitenki aurinkopäivii elokuussa. Lapsena kesät tuntu loputtoman pitkiltä, nyt ne hujahtaa ohi melkein huomaamatta, vaikka ei hirveesti mitään tekiskään.