Kylmä ilman sinua

deep-diver kirjoitti:

Kylmä

Puut punastelevat auringon edessä,

kun kylmä ja tuuli on riepottanut niiden vaatteita.

Ne pelkäävät tulevansa alastomiksi

ja aivan kuin häpeissään lehdet saavat punan pintaansa.

Kallio, auringon syksyisessä hehkussa,

imee vielä viime hetken lämmön itseensä,

ennen kylmää pitkää talvea.

Maan suojissa pienet oliot etsivät lämmintä petiä,

mihin kääntää päänsä talviunta varten.

Viimein puut uskaltavat riisua vaatteensa

ja antautua pakkasen syleilyyn.

Luonnon kiire vaihtuu hitaammaksi pieneksi liikkeeksi,

jota huomaa vain siihen keskittynyt.

Näyttää siltä, että kaikki säilövät jotain,

pitkän odotuksen ajaksi.

Minäkin säilön itseeni sinun hehkuasi

ja sinun heleää nauruasi.

Otan vastaan sinun kirkkaan valosi

ja kerään talteen kaikki ne marjat,

joita minulle tarjoilet.

Kosketus on sinun tuulesi,

olemuksesi on se suojaava maa,

joka kätkee minut piiloon talven kylmyydeltä.

Jos näitä ominaisuuksia sinulla ei olisi,

miten jaksaisin odottaa?

Kevät koittaa,

kun kohtaan sinut jälleen

ja tunnen lämpösi minua vasten,

en tarvitse muuta,

kuin hetken

ja kylmyys on kadonnut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä