Lauttamatkan karmea päätös:Hässäkkä Hamsterdamin syväsatamassa

Aamu toi selityksen outoon pörinään.
Avasin silmäni ja näin lautan yllä leijuvan ilmavispilän.
Se oli Armeijan sähkökäyttöinen ja äänenvaimentimella varustettu keskiraskas taisteluhelikopteri.
Koneen kylkeen oli maalattu iso Hollandian lippu.
Määränpää on lähellä!

Riemastuneena pomppasin jaloilleni.
Kopterin kyljessä oleva liukuovi avattiin ja ulos työntyi julman näköinen konekiväärin piippu.
Ärhäkkä luotisarja piiskasi lautan vieressä vettä ja meri kuohui.
Säikähdin niin, että peruukki kiljaisi ja kurkkuuni nousi iso hiivamöykky.
Kolme asepukuista miestä viittoili jonnekin taakseni.

Kiinnostuneena käännyin katsomaan.
Mitään mainittavaa ei siellä kuitenkään näkynyt.
Sitten tajusin:
Olin varmasti vaarassa ajautua laivareitin ulkopuolelle!
Käänsin oitis lautan keskemmälle väylää.
Kiitollisena väläytin miehille leveän hymyn ja nostin käteni pystyyn, puristin sen nyrkkiin ja tervehdin samalla lailla kuin kohtaamissani laivoissa oli tehty.

Kopterin miehistö vastasi välittömästi tähän ilmeisesti kansainväliseen meritervehdykseen.
Helikopteri alkoi nousta korkeammalle.
Ennen kuin sivuovi sulkeutui, huomasin ulos työnnetyn käsivarren ja pystyssä sojottavan keskisormen.
Päättelin eleen olevan Armeijan omaa koodikieltä.
Tarkoitti varmaankin sitä, että "Seuratkaa meitä!"

Kuuliaisesti tottelin ohjetta ja lautta alkoi lipua poistuvan kopterin suuntaan.
Päivällä huomasin olevani jo lähellä määränpäätäni, sillä vesiliikenne oli huomattavasti vilkastunut.
Vaikka laivaväylä oli nyt ruuhkautunut jä käynyt ahtaaksi, en huomannut mitään hermoilua tai kiukun tunteita merellä liikkujissa.

Päinvastoin!
Kaikki vastaantulevat ja ohittavat risteilyalukset ja tankkilaivat tervehtivät sumusireeneitä huudattamalla ja minulle jo niin tutuksi tulleella nyrkkitervehdyksellä.
Huvialusten matkustajat jopa huutelivat minulle kannustavia ja voimaannuttavia
kommentteja.

Unelmani alkoi nyt toteutua!
Edessäni avautui Hamsterdamin kuuluisa syväsatama.
Sumutorvien ja parin vesitykin saattamana lauttani lipui satamaan.
En voinut pidätellä riemuani ja kyyneleet nousivat silmiini.
Suuri vieraslaituri oli täynnä malttamattomia hollandialaisia, jotka ovat tulle juomakuppien jakoon!

Tieto saapumisestani oli ilmeisesti kiirinyt edelläni tänne ja nyt monisatapäinen vastaanottokomitea heilutteli Hollandian pienoislippuja ilmassa ja jopa kaupungin torvisoittokuntakin oli paikalla.
Näin parin henkilön levittävän punaista mattoa laiturille, joten käänsin lauttani siihen suuntaan
Jukoliste! On se hienoa olla odotettu vieras!

Olin jo lähellä punaista mattoa, kun ohitseni kiilasi iso huvialus.
Röyhkeästi se rantautui paikalleni ja ihmiset laiturilla katsoivat odottavasti.
Aluksesta asteli ulos Hollandian kuningaspari...
Pettyneenä siirsin lauttani hieman syrjemmälle ja kiinnitin sen satamapollariin.
Nousin sitten ylös laiturille seisomaan.
Hallitsijaparille sanottiin jotakin ja he kääntyivät katsomaan suuntaani.

Jännitti niin, että ei jalatkin tärisivät.
Kuningaspari asteli hitaasti minua kohti.
Sitten he pysähtyivä parin metrin päähän ja odottivat minun tervehtivän heitä.
Otin askeleen kohti kuningastam mutta jalat eivät merimatkan jälkeen totelleet.
Horjahdin eteenpäin ja törmasin kuninkaaseen.
Hetken tämä horjui, otti askeleen sivulle ja kierähti laiturin reunan ylitse

Salamannopeasti sieppasin laiturilla olevan pelastusrenkaan.
Linkosin sen pudonneen kunkun perään ja riisuin kenkäni.
Sitten sukelsin satama-altaaseen.
Vesi oli niin sameaa, että en erottanut mitään.
Onnistuin kuitenkin tarrautumaan takinkaulukseen ja lähdin saaliini kanssa pintaan.

Punnersin pudenneen hallitsijan laiturille, käänsin hänet selälleen ja aloitin asiantuntevan elvytyksen.
Olinhan käynyt monella ensiapukurssilla, joten homma oli hallussa.
Painoin kämmeneni tiukasti suun peitoksi ja ryhdyin rytmikkäästi puhaltamaan ilmaa potilaan sieraimiin.

Jaksoin tätä 5 minuuttia.
Kuninkaan henki haisi niin pahalle, että oli pakko lopettaa.
Ei taida hygienian hoito kuulu kuninkaallisten päivärytmiin...
Kohotinj katseeni ja näin kuningattaren tuijottavan silmät lasittuneina alleni.
Vilkaisin itsekin ja hämmästyin:
Eihän se mikään kuningas ollutkaan!
Pahanhajuinen hengityskin selvisi, kun näin luistimet miehen jaloissa...

Nyt kuningatar siirsi katseensa jonnekin taakseni.
Uteliaana käännyin itsekin katsomaan, mitä mukavaa sieltä löytyy.
Yllätys oli melkoinen.
Kuningas ei ollutkaan pudonnut veteen asti.
Hän makasi lauttani pohjalla elottoman näköisenä.

Laiturille unohtunut ja viskaamani teräsvanteinen, 35 kiloa painava kuorma.auton vararengas oli tehnyt selvää jälkeä...
Hyppäsin alas lautan kannelle.
Hätääntyneenä läiskin kämmenilläni kunkkua ympäri korvia.
Tämä saikin hallitsijan virkoamaan.
Hän avasi sameat silmät, tuijotti minua kauhuissaan ja alkoi soperrella omituisia sanoja.

Kylmät väreet tuntuivat selkäruodollani.
Jumankekka...kuinkas sitten kävikään...