Aamu toi selityksen outoon pörinään.
Avasin silmäni ja näin lautan yllä leijuvan ilmavispilän.
Se oli Armeijan sähkökäyttöinen ja äänenvaimentimella varustettu keskiraskas taisteluhelikopteri.
Koneen kylkeen oli maalattu iso Hollandian lippu.
Määränpää on lähellä!
Riemastuneena pomppasin jaloilleni.
Kopterin kyljessä oleva liukuovi avattiin ja ulos työntyi julman näköinen konekiväärin piippu.
Ärhäkkä luotisarja piiskasi lautan vieressä vettä ja meri kuohui.
Säikähdin niin, että peruukki kiljaisi ja kurkkuuni nousi iso hiivamöykky.
Kolme asepukuista miestä viittoili jonnekin taakseni.
Kiinnostuneena käännyin katsomaan.
Mitään mainittavaa ei siellä kuitenkään näkynyt.
Sitten tajusin:
Olin varmasti vaarassa ajautua laivareitin ulkopuolelle!
Käänsin oitis lautan keskemmälle väylää.
Kiitollisena väläytin miehille leveän hymyn ja nostin käteni pystyyn, puristin sen nyrkkiin ja tervehdin samalla lailla kuin kohtaamissani laivoissa oli tehty.
Kopterin miehistö vastasi välittömästi tähän ilmeisesti kansainväliseen meritervehdykseen.
Helikopteri alkoi nousta korkeammalle.
Ennen kuin sivuovi sulkeutui, huomasin ulos työnnetyn käsivarren ja pystyssä sojottavan keskisormen.
Päättelin eleen olevan Armeijan omaa koodikieltä.
Tarkoitti varmaankin sitä, että "Seuratkaa meitä!"
Kuuliaisesti tottelin ohjetta ja lautta alkoi lipua poistuvan kopterin suuntaan.
Päivällä huomasin olevani jo lähellä määränpäätäni, sillä vesiliikenne oli huomattavasti vilkastunut.
Vaikka laivaväylä oli nyt ruuhkautunut jä käynyt ahtaaksi, en huomannut mitään hermoilua tai kiukun tunteita merellä liikkujissa.
Päinvastoin!
Kaikki vastaantulevat ja ohittavat risteilyalukset ja tankkilaivat tervehtivät sumusireeneitä huudattamalla ja minulle jo niin tutuksi tulleella nyrkkitervehdyksellä.
Huvialusten matkustajat jopa huutelivat minulle kannustavia ja voimaannuttavia
kommentteja.
Unelmani alkoi nyt toteutua!
Edessäni avautui Hamsterdamin kuuluisa syväsatama.
Sumutorvien ja parin vesitykin saattamana lauttani lipui satamaan.
En voinut pidätellä riemuani ja kyyneleet nousivat silmiini.
Suuri vieraslaituri oli täynnä malttamattomia hollandialaisia, jotka ovat tulle juomakuppien jakoon!
Tieto saapumisestani oli ilmeisesti kiirinyt edelläni tänne ja nyt monisatapäinen vastaanottokomitea heilutteli Hollandian pienoislippuja ilmassa ja jopa kaupungin torvisoittokuntakin oli paikalla.
Näin parin henkilön levittävän punaista mattoa laiturille, joten käänsin lauttani siihen suuntaan
Jukoliste! On se hienoa olla odotettu vieras!
Olin jo lähellä punaista mattoa, kun ohitseni kiilasi iso huvialus.
Röyhkeästi se rantautui paikalleni ja ihmiset laiturilla katsoivat odottavasti.
Aluksesta asteli ulos Hollandian kuningaspari...
Pettyneenä siirsin lauttani hieman syrjemmälle ja kiinnitin sen satamapollariin.
Nousin sitten ylös laiturille seisomaan.
Hallitsijaparille sanottiin jotakin ja he kääntyivät katsomaan suuntaani.
Jännitti niin, että ei jalatkin tärisivät.
Kuningaspari asteli hitaasti minua kohti.
Sitten he pysähtyivä parin metrin päähän ja odottivat minun tervehtivän heitä.
Otin askeleen kohti kuningastam mutta jalat eivät merimatkan jälkeen totelleet.
Horjahdin eteenpäin ja törmasin kuninkaaseen.
Hetken tämä horjui, otti askeleen sivulle ja kierähti laiturin reunan ylitse
Salamannopeasti sieppasin laiturilla olevan pelastusrenkaan.
Linkosin sen pudonneen kunkun perään ja riisuin kenkäni.
Sitten sukelsin satama-altaaseen.
Vesi oli niin sameaa, että en erottanut mitään.
Onnistuin kuitenkin tarrautumaan takinkaulukseen ja lähdin saaliini kanssa pintaan.
Punnersin pudenneen hallitsijan laiturille, käänsin hänet selälleen ja aloitin asiantuntevan elvytyksen.
Olinhan käynyt monella ensiapukurssilla, joten homma oli hallussa.
Painoin kämmeneni tiukasti suun peitoksi ja ryhdyin rytmikkäästi puhaltamaan ilmaa potilaan sieraimiin.
Jaksoin tätä 5 minuuttia.
Kuninkaan henki haisi niin pahalle, että oli pakko lopettaa.
Ei taida hygienian hoito kuulu kuninkaallisten päivärytmiin...
Kohotinj katseeni ja näin kuningattaren tuijottavan silmät lasittuneina alleni.
Vilkaisin itsekin ja hämmästyin:
Eihän se mikään kuningas ollutkaan!
Pahanhajuinen hengityskin selvisi, kun näin luistimet miehen jaloissa...
Nyt kuningatar siirsi katseensa jonnekin taakseni.
Uteliaana käännyin itsekin katsomaan, mitä mukavaa sieltä löytyy.
Yllätys oli melkoinen.
Kuningas ei ollutkaan pudonnut veteen asti.
Hän makasi lauttani pohjalla elottoman näköisenä.
Laiturille unohtunut ja viskaamani teräsvanteinen, 35 kiloa painava kuorma.auton vararengas oli tehnyt selvää jälkeä...
Hyppäsin alas lautan kannelle.
Hätääntyneenä läiskin kämmenilläni kunkkua ympäri korvia.
Tämä saikin hallitsijan virkoamaan.
Hän avasi sameat silmät, tuijotti minua kauhuissaan ja alkoi soperrella omituisia sanoja.
Kylmät väreet tuntuivat selkäruodollani.
Jumankekka...kuinkas sitten kävikään...
Avasin silmäni ja näin lautan yllä leijuvan ilmavispilän.
Se oli Armeijan sähkökäyttöinen ja äänenvaimentimella varustettu keskiraskas taisteluhelikopteri.
Koneen kylkeen oli maalattu iso Hollandian lippu.
Määränpää on lähellä!
Riemastuneena pomppasin jaloilleni.
Kopterin kyljessä oleva liukuovi avattiin ja ulos työntyi julman näköinen konekiväärin piippu.
Ärhäkkä luotisarja piiskasi lautan vieressä vettä ja meri kuohui.
Säikähdin niin, että peruukki kiljaisi ja kurkkuuni nousi iso hiivamöykky.
Kolme asepukuista miestä viittoili jonnekin taakseni.
Kiinnostuneena käännyin katsomaan.
Mitään mainittavaa ei siellä kuitenkään näkynyt.
Sitten tajusin:
Olin varmasti vaarassa ajautua laivareitin ulkopuolelle!
Käänsin oitis lautan keskemmälle väylää.
Kiitollisena väläytin miehille leveän hymyn ja nostin käteni pystyyn, puristin sen nyrkkiin ja tervehdin samalla lailla kuin kohtaamissani laivoissa oli tehty.
Kopterin miehistö vastasi välittömästi tähän ilmeisesti kansainväliseen meritervehdykseen.
Helikopteri alkoi nousta korkeammalle.
Ennen kuin sivuovi sulkeutui, huomasin ulos työnnetyn käsivarren ja pystyssä sojottavan keskisormen.
Päättelin eleen olevan Armeijan omaa koodikieltä.
Tarkoitti varmaankin sitä, että "Seuratkaa meitä!"
Kuuliaisesti tottelin ohjetta ja lautta alkoi lipua poistuvan kopterin suuntaan.
Päivällä huomasin olevani jo lähellä määränpäätäni, sillä vesiliikenne oli huomattavasti vilkastunut.
Vaikka laivaväylä oli nyt ruuhkautunut jä käynyt ahtaaksi, en huomannut mitään hermoilua tai kiukun tunteita merellä liikkujissa.
Päinvastoin!
Kaikki vastaantulevat ja ohittavat risteilyalukset ja tankkilaivat tervehtivät sumusireeneitä huudattamalla ja minulle jo niin tutuksi tulleella nyrkkitervehdyksellä.
Huvialusten matkustajat jopa huutelivat minulle kannustavia ja voimaannuttavia
kommentteja.
Unelmani alkoi nyt toteutua!
Edessäni avautui Hamsterdamin kuuluisa syväsatama.
Sumutorvien ja parin vesitykin saattamana lauttani lipui satamaan.
En voinut pidätellä riemuani ja kyyneleet nousivat silmiini.
Suuri vieraslaituri oli täynnä malttamattomia hollandialaisia, jotka ovat tulle juomakuppien jakoon!
Tieto saapumisestani oli ilmeisesti kiirinyt edelläni tänne ja nyt monisatapäinen vastaanottokomitea heilutteli Hollandian pienoislippuja ilmassa ja jopa kaupungin torvisoittokuntakin oli paikalla.
Näin parin henkilön levittävän punaista mattoa laiturille, joten käänsin lauttani siihen suuntaan
Jukoliste! On se hienoa olla odotettu vieras!
Olin jo lähellä punaista mattoa, kun ohitseni kiilasi iso huvialus.
Röyhkeästi se rantautui paikalleni ja ihmiset laiturilla katsoivat odottavasti.
Aluksesta asteli ulos Hollandian kuningaspari...
Pettyneenä siirsin lauttani hieman syrjemmälle ja kiinnitin sen satamapollariin.
Nousin sitten ylös laiturille seisomaan.
Hallitsijaparille sanottiin jotakin ja he kääntyivät katsomaan suuntaani.
Jännitti niin, että ei jalatkin tärisivät.
Kuningaspari asteli hitaasti minua kohti.
Sitten he pysähtyivä parin metrin päähän ja odottivat minun tervehtivän heitä.
Otin askeleen kohti kuningastam mutta jalat eivät merimatkan jälkeen totelleet.
Horjahdin eteenpäin ja törmasin kuninkaaseen.
Hetken tämä horjui, otti askeleen sivulle ja kierähti laiturin reunan ylitse
Salamannopeasti sieppasin laiturilla olevan pelastusrenkaan.
Linkosin sen pudonneen kunkun perään ja riisuin kenkäni.
Sitten sukelsin satama-altaaseen.
Vesi oli niin sameaa, että en erottanut mitään.
Onnistuin kuitenkin tarrautumaan takinkaulukseen ja lähdin saaliini kanssa pintaan.
Punnersin pudenneen hallitsijan laiturille, käänsin hänet selälleen ja aloitin asiantuntevan elvytyksen.
Olinhan käynyt monella ensiapukurssilla, joten homma oli hallussa.
Painoin kämmeneni tiukasti suun peitoksi ja ryhdyin rytmikkäästi puhaltamaan ilmaa potilaan sieraimiin.
Jaksoin tätä 5 minuuttia.
Kuninkaan henki haisi niin pahalle, että oli pakko lopettaa.
Ei taida hygienian hoito kuulu kuninkaallisten päivärytmiin...
Kohotinj katseeni ja näin kuningattaren tuijottavan silmät lasittuneina alleni.
Vilkaisin itsekin ja hämmästyin:
Eihän se mikään kuningas ollutkaan!
Pahanhajuinen hengityskin selvisi, kun näin luistimet miehen jaloissa...
Nyt kuningatar siirsi katseensa jonnekin taakseni.
Uteliaana käännyin itsekin katsomaan, mitä mukavaa sieltä löytyy.
Yllätys oli melkoinen.
Kuningas ei ollutkaan pudonnut veteen asti.
Hän makasi lauttani pohjalla elottoman näköisenä.
Laiturille unohtunut ja viskaamani teräsvanteinen, 35 kiloa painava kuorma.auton vararengas oli tehnyt selvää jälkeä...
Hyppäsin alas lautan kannelle.
Hätääntyneenä läiskin kämmenilläni kunkkua ympäri korvia.
Tämä saikin hallitsijan virkoamaan.
Hän avasi sameat silmät, tuijotti minua kauhuissaan ja alkoi soperrella omituisia sanoja.
Kylmät väreet tuntuivat selkäruodollani.
Jumankekka...kuinkas sitten kävikään...
Vastaukset 33
Vanhimmat
Apua, nyt on niin jännää, että kohta pissat tulee housuun....😨
Niin outo tarina, ettei kukaan muu kuin aloittaja pysty jatkamaan.
Ihan hauskaa kerrontaa, varmaan fiktiota, tai sitten historiallista, kuten
on palstalla opetettu.
Oliko huussi sittenkin selkäruodon päällä vai se kunkku ?
iih aah iih aah
???
Taas kerran loistava kuvaus aloittajalta. Nyt on todellinen lahjakkuus saatu ilahduttamaan väsähtäneitä vanhuksia. Kiitos ja kumarrus, seuraajia matkaltasi varmasti riittää!!!!!!!
Nostanpa tämän aloituksen ylös, ettei tarvi hilata ylös-alas. Näin mielikuvitusrikas tarina vaatii eturivipaikan!
Oli lautalla pienoinen kahvila alloilla keinuva....
Tämä ketju tuo mieleen Kipparikvartetin ja hymyn poskeen.
Sanni ja Marleena ne lauttakahvilan kaunottaret.
Hyvä jatko-osa, menee aika mysteeriseksi kylläkin, mutta kiitos !
Koska saadaan jatkoa, odotetaan ihan kieli vyön alla!🙊🕵️♀️🥇👍👏👏
Jatkoa odotellaan.........
Muistakaa Tenat ja kasvomaskit, pissa karkailee ja sylki lentää.
Sinulla siis pissa lirahtelee, onneksi tiedät inkontenssisuoja merkin. Pidä suu kiinni niin ei sylki lennä. Jos se valuu, käytä leukalappua , vauvoillakin sellaset.
Kk:kin ilmaantui paikalle !
Eiköhän tämä "satu" jo alkaisi loppua. Enpä luule vanhusten kieli pitkällä odottavan jatkoa.
"Kerran aikuisna, kahesti lasna" näin tuo näyttää menevän täällä joidenkin dementuneiden sadunkirjoituksessa!
"Anonyymi"
Kommenttisi saa minulta vihreän numeron.
H.
Höh, ilonpilaajat...😥
Näin hyviin juttuihin ei dementikko pysty. Nämä ovat jonkun tosi välkyn kirjoittamia.
Lisää saa tulla ! Huumoria on niin harvoin täällä.
Samaa mieltä. Tosikot ei niihin pysty.
Kun on tietty nimimerkki kaiken "hauskuuden" keskiössä, ei se ole kovin hauskaa. Ne tietysti, jotka vihaavat tätä nimimerkkiä, tykkäävät kovastikin näistä jopa kahdesta hölmöilystä.
Nyt tietysti joku viisastelija kysyy, kenestä nimimerkistä, leikkien kovasti tietämätöntä.
Juuri huumori on se jota palsta kaipaa.
Tälläinen aloitus on parhaimmillaan, kun se jää aloitukseen. Kommentit aloituksen jälkeen sumentavat tarinan juonta.
Niin tämä minunkin kommentti, tiedostan.
Ei voi jäädä tähän. Lukisin vaikka kuinka monta parodista jatko-osaa.
Kookoon rantautuminen on estetty tulppaanilandiaan, viekö toe turmioon.
Ilmeisesti lautta joutui palautumaan lähtösatamaan, koska nyt on syttyneet punaiset valot "korpimökille"..anteeksi, upealle ranta huvilalle, jossa on myös upea kivikkopuutarha, pari kiveä, jossa on muutama "rantaruoho" välissä.
Siellä matkaaja nautti iltapalaa upealta lautaseltaan ja odottaa, kuka tulisi kylään?
Onhan sentään punainen valo ohjeena, että tänne vain, kunnes san lauttani korjattua, joka paloi pahasti.
Uusia kuormalavoja saa Rautakeskon jätekuormasta, äkkiäkkös uuden lautan pykää.? Siellä löytyy myös pakkausjätteenä styroxiin kappaleita, joista saa hienot kellukkeet. Metallineräyksestä etsii ruohonleikkurin romun, siitä saa moottorin lautan perään. Purjeen saa pussilakanoista, niitähän pestiin tähän tarkoitukseen. Varalakanoita mukaan, voivat tuulessa repeillä.
Ja jos oikein hyvin onnistuu, niin saa vielä kylkiäiseksi aivan oman petipaikan lakanoineen ja pakkopaitoineen mielisairaalasta.
Kiva jatkis !
Juu, jatkoa odotellessa...👍
Haaksirikkovaihe menossa kiljupänikkä vierellään.
Tarinasssa suuruudenhullu hukkuu suuruudenhulluuteensa.
...