Vikaisen usein myös "naapuripalstan kirjoituksia". Mielenkiintoa herätti runsaasti kirjoitus:
"Mitä tapahtuu kun ihminen "häviää kartalta" eli ikääntyessään menettää minuutensa" ?
KIrjoitus käsittelee prof. Timo Airaksisen kirjoittamaa infoa vanhenemisen tuomista haasteista.
En avaa viestiä tämän enempää, mielenkiintoista luettavaa viestiketju on.
"Mitä tapahtuu kun ihminen "häviää kartalta" eli ikääntyessään menettää minuutensa" ?
KIrjoitus käsittelee prof. Timo Airaksisen kirjoittamaa infoa vanhenemisen tuomista haasteista.
En avaa viestiä tämän enempää, mielenkiintoista luettavaa viestiketju on.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olisiko kivaa kuunneltavaa kun sinulle puhutaan yksikön 3. persoonassa hoitolaitoksissa? Kuvaa hyvin hoitolaitoksen ilmapiiriä malliin:"Kaikki potsut ovat samaa kamaa, sama mitä niille puhuu!"
Ottaaks HÄN vettä vai mehua! MInusta tällainen puhuttelu antaa näytteen kysyjän sivistystasosta!
Noh, noh...
Olemmeko me nyt hivenen pahalla päällä?
Hoitajat luulevat kai, että hoidettavia voi puhutella kuin piikoja Suomi-filmissä.
"Ottaako Miina kahvia ?"
"Miina saa mennä".
Ei piialta kysytä, ottaako hän kahvia, vaan että Miina saa tarjoilla kahvin.
Oliko se aikoinaan loukkaavaa puhutella kolmannessa persoonassa ?
Sehän oli jotain sinuttelun ja teitittelyn väliltä olevaa.
1900-luvulla on jopa lapset joutuneet teitittelemään vanhempiaan,
eikö ?
Minun lapsuudessani kaikkia vanhempia ihmisiä piti puhutella kolmannessa persoonasa.
"Täti on hyvä ja tulee kahville".
Sinuttelu oli sopimatonta.
Tehostetun hoivan laitoksessa olet persoonaton hoidon "kohde".
Ne olettavat, ettet enää ajattele, et tunne etkä tajua mitään.
Kohtelu saa kyyneleet silmiin, kun ajattelee, että jokainen on ollut joskus
oman elämänsä kuningatar tai kuningas, elinvoimainen,
elämäniloinen eteenpäin pyrkivä ihminen
ja sitten sinulla lakaistaan lattiaa kuolemasi edellä.
Voiko lohduttomampaa olla.
Ehkä tämän päivän vanhukset jo sietävät sinuttelun. 90-luvulla ei minun tuntemani vanhukset sietäneet, että kaupan kassa tai naapurin teini-ikäinen sinutteli. Sinutteluun oli ikäihmisten vaikea oppia vanhoilla päivillään, kun nuoruudessaan olivat joutuneet teitittelemään kaikkia, ja ikätovereittenkin kanssa oli tehtävä "sinunkaupat".
Treen yliopistollisen sairaalan neuro- ja vanhuspsykiatrian ylilääkäri Annamari Sorri:
" Taipumus epäluuloisuuteen voi liittyä jossain määrin ihmisen peruspersoonallisuuteen. Kun ikääntyessä siihen yhdistyy esimerkiksi aistien heikentymistä, eristäytyneisyyttä, yksinäisyyttä tai turvattomuutta, voi epäluuloisuus provosoitua",
Luin tänään netistä.
Noinhan se on ja jos iän myötä tulee joku muistisairauden laji,
se lisää epäluuloisuutta.
Kun toiset muistavat asiat eri tavalla,
tai puhuvat asioista, joita ei itse muista ollenkaan,
muistisairas alkaa epäillä, että häntä huijataan tai hänelle valehdellaan.
Hän ei luota enää ihmisiin.
Siihen liittyy muistisairailla aika yleinen vaihe, että muistisairas luulee,
että hänellä käy varkaita, koska hän ei itse muista mihin on tavaroitaan laittanut.
Hän alkaa epäillä kaikkia.
Se on muistisairaalle itselleen kärsimys,
kun luulee, ettei kehenkään voi luottaa.
Muistisairasta ei saa millään vakuutettua, että asia on toisin kuin hän olettaa.
Se teettää hirvittävia vaikeuksia, riitaakin, koska sitä jatkuu kauan ja muisti vain
huononee ja tulee uusia oireita. Muistisairas alkaa riidellä joka asiasta, eli on paras
olla hiljaa ja myöntyä jossakin vaiheessa kun ei ole enää toivoaparemmasta.
Sairauden alussa muistisairaan voi vielä saada tajuamaan mikä on totta.
Minulla kun kuulemma muistisairaus on alulla luulin että joku on yöllä ollut sotkemassa
keittiötäni mutta se taidan olla minä itse ollut.
Eikö se sinun aloituksesi oikein tunnu vetävän?
Jo toinen vetoapuöyyntö tälle aamulle.
Mitähän apua sinä tarvitset ?
Tiskikaapin löytämiseen tarvitsisin apua, tiskaamattomat tiskit ovat kyllä tallella, mutta kaappi on edelleenkin kateissa ja nyt on tiskiharjakin hävinnyt jonnekin, kuten tiskialtaan tulppakin.