En jaksa enää. Mistä voimia? Joka päivä synkät ajatukset, jatkuva ahdistus, surumielisyys. Mikään ei piristä, ei auta. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Kokoajan kärsiä kivuista, fyysistä ja henkisistä. On paljon sairauksia, jotka ovat invalidisoineet paljon. Ympärillä olevat ihmiset käyvät töissä, saavat lapsia, en itse voi saada lapsiakaan. On terveys, on talot, on kaikki mitä toivoa saattaa. Mitä järkeä tässä on. Olen rukoillut ym. Apua. Ei auta. Rahatkaan eivät riitä edes lääkkeisiin. Niin paha peliriippuvuus, joka on ajanut niin nurkkaan kun olla ja voi myös taloudellisesti.
En jaksa enää
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paha tilanne sinullakin tuntematon. Toissayönä valvoin aamuun, tohkeissani ilosta kun joku hyvä ihminen oli tuonut löytötavaratoimistoon puhelimen, avaimet ja lompakon. Uskoin, että siellä setelinkin löytäisin.
Kuitenkin passi ja liikepankin tilikortti oli tallella. Toisen olin itse tyhjentänyt.
Kun on rankkoja lääkkeitä, niin pienikin alkoholimäärä saattaa nokittaa alkavaa dementiapottia.
Olen addiktiivinen vanha ukko. Mielelläni pelaisin, mutta kun siinä Lapatossun mielestä yks ja toinen alkoi voittamaan... Toivon, että kipujasi hoidetaan täst'edes säällisesti. Tulevasta myöhäsyksystä ja talvesta 2021 ei tule helppoa. Nukuin 20.30 alkaen klo 23 asti. Nyt taas unirytmi on niin sekas, niin sekas.
Minusta tuntuu myös ajoittain etten enää jaksa koska olen sairas ja koko elämä kärsii siitä.
En paljoa pysty liikkumaan ja kulkemaan eri paikoissa vaikka kovasti haluaisin.
Tilanne tulee eniten raskaaksi henkisesti, ei ole kiva olla aina yksin kotona.
Kun on yksin niin on aikaa ajatella ja pakko myöntää että silloin ajattelee liikaa omaa olotilaansakin. Ahdistus on aika alahtelevaista.
Jostain kuitenkin voimia riittää, onneksi on parempiakin päiviä.
Lohduttaudun sillä että kuitenkin pystyn edelleen näkemään, kuulemaan, puhumaan ja jalat ja kädet toimivat vaikka voimat ovatkin hieman vähissä.
Positiivisena ihmisenä tulee mietittyä että on paljon muita ihmisiä joilla ei ole asiat edes niin hyvin kuin itselläni vielä on. Toki harmittaa heidänkin puolestaan joilla ei ole hyvin.
Minulla on huonommat ajat vielä edessäpäin mutta niitä en odottele, ne tulee odottamattakin jossain vaiheessa.
Jos miettii pelkästään tulevaa niin ei voi nauttia tästä hetkestä.
Itsellä myös ollut samoja mietteitä tuon elämän merkityksen suhteen mutta kait joka elämällä jokin merkitys on, emmehän me muuten eläisi.
Kirjoituksilla täällä on merkitys.
Jos aina rupeaa miettimään, että jollain muulla menee huonommin. Voiko kukaan sitten meistä tuntea ikäviä tuntemuksia, onko ne sallittuja?
Nimittäin AINA jollain muulla menee huonommin.
Ihminen voi olla sokea, joku toinen taas on sokea ja kuuro.
Joku voi olla halvaantunut, toinen on halvaantunut ja kuuro. Toinen vielä kuulee. Onko tämän halvaantuneen suru vähäpätöinen, koska kuitenkin on olemassa ihminen, joka on lisäksi kuuro?
Tässä vain muutama esimerkki ja näitä voisin jatkaa vaikka koko päivän.
Mutta pääpointti, onko kukaan oikeutettu sanomaan kenellekään, että mieti, jollain muulla menee huonommin?
MUISTA että siinä tapauksessa on AINA joku, jolla menee huonommin. Myös kuolemansairas. Joku saa hyvän saattohoidon, kipuja lievitetään. Joku kärsii ja kokee karmeamman lopun.
Jos et ymmärrä jutun empaattista pointtia niin aivan sama.
Oli sitten pakko alkaa pilkkua viilata....
Ei kenenkään ole tarkoitus olla oikeutettu sanomaan miten jollain toisella menee, hyvin vaiko huonosti. Oli vaan pieni esimerkki siitä kun tai jos itsellä menee huonosti niin saahan siitä itselleen pientä lohtua kun ajattelee että on ihmisiä joilla menee vielä huonommin.
Kirjoituksen/kirjoitusten lukija kuitenkin loppupeleissä itse päättää miten lukemansa mielessään tulkitsee.
Ei jaksa