tosissaan sitä kuinka paljon aiheutitte yhdelle henkilölle merkittävää elämänlaadun huononemista, henkinen, fyysinen, taloudellinen. Siinä on sellainen "paketti", mistä ei toivutakaan ihan hetkessä. Fyysiset säilyvät loppuelämän ajan ja se vaikuttaa joka päivä. Kunpa mitään ei olisi ikinä aloitettu.
Miettikää ihan
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Korjatkaa tilanne vielä kun voitte!
Älä ulise siinä.
Niin... Sanopa muuta!
Arvaa vaan kävinkö poliisilaitoksella asian takia? Tyypit joutaisivat vankilaan ja mieluiten elinkautista kärsimään.
Minäpä tiedän ketkä ovat pahoinpitelijän kimppuun usuttamisen takana. Heitä ei olisi missään tapauksessa saanut unohtaa mainita käräjäoikeudessa. Eivät olisi nyt työelämässä ollenkaan. Yksi heistä on nyt sairaanhoitaja (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin).
Ps. En ole kirjoittanut tänne mitään muuta tänään kuin tämän kommentin (eilen en ainuttakaan). Mistä ne rumahuudot oikein oli? Lestadiolaiset taas vauhdissa...? En ole varma heistä...
t. M (n) mutta en vanha, en alkoholisti enkä edes mielenterveysongelmainen
Sinä taidat joutaa ite telkien taa. Jos laitat eka kirjaimen, Laita myös etunimi, koska tekstisi menee varmuudeksi varastoon.
Kuuleppa... Älä höpötä.... Minä en ole näille palstoille kirjoitellut kenestäkään mitään pahaa.
Joku/jotkut kai luuli etten tiedä mistään mitään. Oli(vat) valitettavasti väärässä.
En sen kummempaa itsekään tiedä. Käytös kertoo puolestaan. Jos ihmisellä on pokkaa laittaa kirjain M, hän haluaa taatusti sekasortoa niinkuin monet muutkin raaputuksillaan, eikä kykene etunimeänsä laittamaan.
Viisaampi olisi keskustella kasvotusten jos on jotain hampaankolossa, eikä tehdä itsestään täyspellejä.
Vielä vähemmän viisasta on kirjoitella jonain m-naisena vainopäissään eikä aloituksen sentimentaalinen uhriutuminenkaan vakuuta. Selvästi joku työpaikkahäirikkömies kirjoittelee ketjuaan täyteen
Näitä henkilöitä ei ole vain yksi. Kaikesta voi toipua, kokemusta on! Tsemppiä! Ainakin sitä arvostaa asioita erilailla, ja itsellä ainakin sormet hypisee jo että pääsis elämään jo omaa elämää, ja järjestelemään juttuja. Kumma miten sitä arvostaa rauhallista oloa, ruoan laittoa, pyykkämistä ja työntekoa, lasten seurasta nauttimista ja elämästä ilman kostosuunnitelmaa, vaikka sitä vihaakin on. Tämä kaikki oli ennen normaalia arkipäivää, eikä sitä kummemmin miettinyt miten upeaa se on. Jokaisella varmaan samoja mietteitä, omissa jutuissaan. Toivottavasti tämä oli nyt tässä, nämä yllätykselliset elämän haasteet.
Joo ei se noin vaan mene. Vastata täytyy ahdinkojen tuottamisesta ihmisille, ellei sitä ymmärrä ajoissa lopettaa.