Miten stalkkerin mieli toimii

En siltikään sanoisi että vieraat stalkkerit eivät ole vaarallisia. On mm. tapauksia joissa uhri on kokenut niin suurta ahdistusta että on tehnyt itsemurhan.

Tapaus Amanda Todd: https://youtu.be/GRidpO7kUO0

Stalkkereita löytyy jo ihan Suomi24 gay palstalta useampikin

Brittitutkimuksessa todettiin koston tuottavan mielihyvää. Testissä pelattiin korttipeliä,jossa parit tekivät yhteistyötä toisen tehdessä virheen toisella oli mahdollisuus antaa toiselle sähköshokki mielihyvää mitattiin dopamiinitason nousulla. Kostaneilla taso nousi. Lopputulos oli. Kosto on suloinen. Selittänee stalkkereiden piinaavan itsepintaisuuden ne saa kostostaan sairasta mielihyvää.

Ilmeisesti en sitten ole ikinä ollut stalkkeri, koska en välitä vallan tunteesta, en tahdo entiselle ihastukselleni pahaa missään nimessä (en muista tahtoneenikaan), enkä oikeastaan lopulta edes tunne häntä.
Kyse ei ole minun näkökulmastani mistään kostosta siinä, kun kirjoitin tunteitani hänelle ja kerroin elämästäni tai menneestä hänelle.
Yhteyden kuvittelin aiemmin koska halusin uskoa että hän signaloi minulle jotenkin. Mutta tämä olikin todellisuudessa psykoosi, olettaen ettei hän minua trollannut/kiusannut tahallaan.
En ole koskaan halunnut aiheuttaa pelkoa entiselle ihastukselleni.

Mutta pakko sanoa, että kun tunsimme, entinen ihastus käyttäytyi hyvin epävakaasti ja minun toiminnassa on otettava huomioon että minua on oltu hyväksikäytetty menneisyydessä. Yritin päästä yli ihastuksesta monta vuotta, ja lopulta hain henkistä turvaa hänestä siten että kirjoitin hänelle paljon henkilökohtaisia asioita. Uskon että tämä johtaa juurensa siitä kun tutustuin hyväksikäyttäjääni joskus.
Tietysti entinen ihastukseni uhriutui ja idioottimaisesti myös provosoi minua.
Toimimme typerästi silloin kun tunsimme, ja toimimme molemmat typerästi myöhemminkin kun minä sekoilin omiani. Toivon kuitenkin että henkistä kehitystä olisi tapahtunut molemmin puolin, vaikka emme enää ikinä näkisi toisiamme. Ainakin jokapäiväisen stressin ja ahdistuksen jälkeen tunnen itseni vähän aikuisemmaksi, vaikka itken ja panikoin yhä joka päivä - kyllä, minä, "stalkkeri" itkee ja panikoi joka päivä. Koska mua pelottaa pahat ihmiset jotka vain satuttaa käytöksellään. Eikö olekin outoa?

Entisellä ihastuksellani ei ole (ainakaan ollut) kaikki hyvin eikä ole minullakaan.
Mutta hän on kyllä idiootti.
Mulla ei ole ollut ajatustakaan mistään "kostosta".
Lopulta olen pettynyt entiseen ihastukseeni enkä edes tiedä haluanko olla hänen kanssaan tekemisissä. Haluaisin mennä eteenpäin ja jos kohdataan, hän olisi minulle tuntematon ihminen.

Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa että maalailet yksipuolista kuvaa stalkkereista.
Stalkkereita on varmasti niin monia kuin on eri ihmisiäkin...
Ja kuka tahansa "hyvä ja normaali" ihminen voi toimia väärin, myös.
Se toisen ihmisen leimaaminen ja syyllistäminen varmasti tuntuu sinusta hyvältä, mutta oikeasti teet itsestäsi vain vihamielisen ihmisen ja sen lisäksi vielä lietsot sitä täällä toisille, ehkä jossain vertaistuen toivossa?

Viha ei ole sekään terve tunne, eikä hyvä asenne.
Toivon että voit päästää irti vihastasi.
Toivotan myös kaikkea hyvää niinsanotusti.
Olen muuten sukupuoleltani nainen jos sillä on väliä.