Nykyään useille nuorille lapsiperheille näyttää käyvän näin, että jo sen ensimmäisen lapsen ollessa vasta 3-4 kuukautta.
Vanhemmat on saaneet ihan tarpeekseen lapsiarjesta. Siitä pitää päästä äkkiä irti ja mielummin vielä usein. Heti kun imetysaika on ohi. Äidit alkaa riuhtomaan itseään irti lapsestaan ja vaatimaan vapaa-aikaa ilman vauvaa. Vedoten rasituksiin ja masennuksiin ym. Vanhemmat alkaa taistelemaan siitä, kumman vuoro on mennä bilettämään kavereiden kanssa ja vetämään perseet.
Tästä taistellaan ja niiden menohalujen vuoksi, vauva ollaan valmis jättämään kenen hoiviin hyvänsä. Tai sitten lapsenhoito delegoidaan höveleille isovanhemmille.
Jotka lapsenlapsiaan jatkuvasti hoitamalla, ajattelemattomuuttaan tekee lapsilleen vain karhunpalveluksen. Antaessaan heille mahdollisuuden olla edelleen, kuin lapsettomia sinkkuja ja mennä vapaasti, vailla vanhemmuuden vastuita.
Ei ole oikein, että sen vastuun lastenlapsistaan ovat ottaneetkin isovanhemmat.
Lapsi siis ei selvästikään ole edes ensimmäisten elinkuukausiensa aikana nykyvanhemille tärkein asia maailmassa. Vaan se typerä bilettäminen ulkona ja kännääminen. Voiko lapsi olla tärkeä sitten myöhemminkään? Lapsia kyllä pitää tehdä, mutta niiden kanssa ei sitten jakseta olla ja nauttia siitä ajasta kun he ovat pikkuisia ja tarvitsevat enemmän vanhempiaan, kuin ne biletyskaverit. Ei se niin pitkä aika ole, kun lapset kasvaa isommaksi. Mutta, kun ei sitäkään aikaa haluta, eikä muka jakseta omistaa omille lapsilleen. Käsittämätöntä itsekkyyttä ja kypsymättömyyttä!
Ennen äidit ei olleet tälläisiä. Vaikka lapsiarki oli paljon työläämpää. Ei ollut äitejen apuna pesukoneita, tiskikoneita ym. lastenhoito apuvälineitä ja valmisruokia.
Silti jaksettiin olla paljon parempia äitejä lapsille.
Eikä taisteltu, riidelty lasten isien kanssa siitä, että molemmat varmasti pääsee tasapuolisesti ilman lasta/lapsia huvittelemaan. Äidit otti lastenhoidosta ennen erilaisen ja vastuullisemman roolin, kuin miehet. Se oli itsestäänselvyys.
Vanhemmat on saaneet ihan tarpeekseen lapsiarjesta. Siitä pitää päästä äkkiä irti ja mielummin vielä usein. Heti kun imetysaika on ohi. Äidit alkaa riuhtomaan itseään irti lapsestaan ja vaatimaan vapaa-aikaa ilman vauvaa. Vedoten rasituksiin ja masennuksiin ym. Vanhemmat alkaa taistelemaan siitä, kumman vuoro on mennä bilettämään kavereiden kanssa ja vetämään perseet.
Tästä taistellaan ja niiden menohalujen vuoksi, vauva ollaan valmis jättämään kenen hoiviin hyvänsä. Tai sitten lapsenhoito delegoidaan höveleille isovanhemmille.
Jotka lapsenlapsiaan jatkuvasti hoitamalla, ajattelemattomuuttaan tekee lapsilleen vain karhunpalveluksen. Antaessaan heille mahdollisuuden olla edelleen, kuin lapsettomia sinkkuja ja mennä vapaasti, vailla vanhemmuuden vastuita.
Ei ole oikein, että sen vastuun lastenlapsistaan ovat ottaneetkin isovanhemmat.
Lapsi siis ei selvästikään ole edes ensimmäisten elinkuukausiensa aikana nykyvanhemille tärkein asia maailmassa. Vaan se typerä bilettäminen ulkona ja kännääminen. Voiko lapsi olla tärkeä sitten myöhemminkään? Lapsia kyllä pitää tehdä, mutta niiden kanssa ei sitten jakseta olla ja nauttia siitä ajasta kun he ovat pikkuisia ja tarvitsevat enemmän vanhempiaan, kuin ne biletyskaverit. Ei se niin pitkä aika ole, kun lapset kasvaa isommaksi. Mutta, kun ei sitäkään aikaa haluta, eikä muka jakseta omistaa omille lapsilleen. Käsittämätöntä itsekkyyttä ja kypsymättömyyttä!
Ennen äidit ei olleet tälläisiä. Vaikka lapsiarki oli paljon työläämpää. Ei ollut äitejen apuna pesukoneita, tiskikoneita ym. lastenhoito apuvälineitä ja valmisruokia.
Silti jaksettiin olla paljon parempia äitejä lapsille.
Eikä taisteltu, riidelty lasten isien kanssa siitä, että molemmat varmasti pääsee tasapuolisesti ilman lasta/lapsia huvittelemaan. Äidit otti lastenhoidosta ennen erilaisen ja vastuullisemman roolin, kuin miehet. Se oli itsestäänselvyys.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.