Suoritettu elämä !

Anonyymi

Elämä on työtä,
avioliitto suoritettu / suorittamista,
kunnes kuolema erottaa,

vanhus on elämän suorittanu
on valmis lähtemään ikuisuuteen,

keskustelua elämän mielekkyydestä !

108

983

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Elämä on turha,
      turhaan synnyit, turhaan teit työtä, turhaan teit lapset maailmaan,
      turhaa on kuolla,
      ihminen on täysin turha olento maailman kaikeudessa.

    • Anonyymi

      Noin se menee jos ei uskalla välillähypätä oravan pyörästä tai suoritus parisuhteesta😊.

      Teeppä jotain repäsevää!

      • Anonyymi

        "myöhäistä on hiiren haukotella, kun puolet on jo kissan suussa"

        70 ,,,, on elämänsä eläny ja suorittanu, turha on enään neuvoja antaa,
        kaikki ohi on ,


        miettikääpä,,,
        ensin ihminen on lapsi,
        lapsi kasvatetaan suurella rakkaudella suorittamaan / suoriutumaan elämästä , elämän kaikista kiemuroista
        ja kun nuori oppivinen ihminen on kiltti
        ottaa kaiken opetetun opikseen, suorittaa työtään viimesen pääle hyvin,
        samoin avioliitto suoritetaan viimesenpäälle
        hampaat irvessä
        vaikka kuinka vaikeeta olisi monimutkaisen elämän myrskyissä ,
        sitten tulee vanhuus sairaudet ja kuollaan pois,

        elämässä ei ole mitään mieltä

        " turha on elää
        turha on kuolla
        turha on toisen turpaa nuolla "


    • Anonyymi

      Elämä on vaan lusittava pois.

      • Anonyymi

        Muistan yhden elokuun kun olin "luonnossa". Ei ihanempaa aikaa ollut kuin silloin.Nytkin on elokuu, kesän lämpö ja syksyn pimeys yhdessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistan yhden elokuun kun olin "luonnossa". Ei ihanempaa aikaa ollut kuin silloin.Nytkin on elokuu, kesän lämpö ja syksyn pimeys yhdessä.

        niin,,, se oli silloin,, entä nyt,,,
        silloin olimme suoria terveitä suuri mielenkiinto elämään,, mitähän elämä tuo tullessaan,


        nyt ollaan vanhoja sairaista, voimat vähissä,
        puoliso kuollut,

        nyt tiedetään mitä elämä toi tullessaan,
        nniin no lauman lapsia, jotka kasvoi aikuisiksi katosivat maailman tuuliin omaa elämän taisteluaa käymään,


        kuten sanottu:
        lapset on laina vain,,,

        vnha on vanha elämä on vääjäämättä takana,
        on vain sairautta, kärsimystä, uuupumusta,

        elämä oli täysin turha,


    • Anonyymi

      Olipa samanlaisia ajatuksia kuin mitä itse tunnen. Olen paljon suorittamalla suorittanut mutta kun jälkeenpäin mietin, se on ollut parasta elämää. Runossa sanotaan: oli onnea vaiva ja vastuu.
      Ohjelmoitu elämä, vie sinä lapsi harkkoihin, minä sillä aikaa järjestän kodin, vaihda sinä renkaat, minä vien toisen lapsen musiikkiopistoon jne. Töissä pukerrettiin, vähän kohottiin vuosien myötä. En miettinyt koskaan, mikä on elämän tarkoitus.
      Nyt pitää miettiä. Vaikka on useinkin hoidettavana lapsenlapset, yhteiskunnalliset riennot, hyväntekeväisyys, jumpparyhmät ja eläkeläisten keskustelupiirit, niin koko ajan tulee mietityksi, onko tässä järkeä vai ei. Miten järjestäisin että elämä olisi mielekästä. Toiminta on nykyisin haettua, oisko "vireän elämän teeskentely" väärä termi. Toiminta ei enää ole luonnostaan elämän eteen heittävää kuten perheessä oli. Eletäänkö me vain liian kauan tai teistä muista tiedä, parasta puhua vain itsestään, eli Elänkö minä...

    • Anonyymi

      Kovin on teillä murheellisia mietteitä, että mitä se elämä oli ja oliko edes elämisen arvoista? Totta´kai se oli, jos muistelee niitä onnenhetkiä enemmän, kuin murheen aikoja. Voisin suositella valokuvien katselua, jota en itse suosi, samoin kuin sellaisen musiikin kuuntelu, joka toisi liikaa muistoja menneistä, sillä elän tätä päivää.

      Nyt aamulla, koska herään aina klo 4-5 välillä, niin tunnen itseni ihan eläväiseksi, kun luen teidän illalla kirjoittamia juttuja, että onneksi minulla ei ole kipuja, eikä mihinkään menoja. Koronaakaan en pelkää, siis vältän lukemasta ainakin näitä juttuja, mitä maailmalla tilastoidaan. Sen verran kurkkaan, onko paikkakunnallamme tartuntoja, mutta toistaiseksi ei ole.

      Tietenkin nyt on mielessä tuo marjaan- ja sieneen meno, mutta palautan heti mieleeni sen punkki vaaran ja ei minulla ole edes pakastinta, mihin sen suuren määrän keräämiäni pakastaisin. Sitä paitsi, siellähän tulee selkä kipeäksi (vanha vamma) ja voi liukastua ja teloa itsensä, joten torille, tai lähikauppaan menen, mitä tarvitsen. Matkalla en voi jäädä edes auton alle, koska jalkakäytävä jatkuu kaupan ovelle, kunhan vain en liukastuisi !D

      • Anonyymi

        Kummallista kyllä
        kun katsoo elämää taaksepäin,
        elin vaiherikkaan elämän, suorastaan unelma elämän,

        mutta
        jostain syystä nyt nousee tunteisiin vahvasti pettymys,
        ihmisen elämä on tuha,


        -- oli ihanat lapset,
        sain maailman ihanimmat lapsen lapset,
        sain hoitaa heitä varsinki viikonloopuisin ,
        olin onneni kukkuloilla,
        sori,,, kyyneleet,,, keskenkaiken,,, on ikävä,,,

        mutta
        lapsenlapsetkin kasvoivat aikuisiksi,
        katosivat elämästäni omaan elämäänsä

        syynä erilaiset elämän vaiheissa myrskyisät tapahtumat
        kuten esm. vanhempien erot sun muut hankaluudet erotti myös lapsenlapset
        iso-vanhempien elämästä,
        katosivat maailman tuuliin,

        murhe musta on vallannut tunnelämän,
        kuoleman halu on vahva,
        elämän turhuus,
        oma epäonnistuminen kasvattajana jälkeläisten onnellisen elämän saavuttamiseen aiheuttaa syylisyyden ja turhuuden tunnetta,
        olen turha, epäonnistunut rakkaudessani,

        vaikka yleisesti katsoen nyky perheet hajoaa,
        on monenlaisia vaikeuksia ihmissuhteissa,
        siitä huolimatta isovanhemmat syyttää itseään,
        ettei ole osannu suojella jälkeläisiään maailman monimukaiselta elämän taiseteluilta ,
        siellä he elävät omaa elämäänsä
        kaukaa katsottuna ylellistä hienoa koulutettua elämää,
        mutta
        vanhukset elää kuoleman läheisyydessä sairaana unohdettuna,
        jälkeläisillä oma kiireinen elämänsä suoritettavana, elettävänään,

        joten herää kysymys,
        oliko kiivas täydellisyyteen pyrkivän elämän suorittaminen turhaa ,
        kun kuitenkin vanha uupunut tuntee itsensä epäonnistuneen kaikessa,

        vanhus on unohdettu omaan elämäänsä,
        puhelinyhteys onneksi toimii, mutta puhelin ei ole ihminen,
        tietenkin ajatus jälkeläisten olemassa olosta puhelimen välityksellä kuitenkin jotenkin lohduttaa, he voivat toistaiseksi hyvin, puhelimen välityksellä todettuna,

        mutta
        täydellinen vuosia kestäny yksin eläminen vanhalle on lopulta murhe,
        sairas uupunu vanhus tahtoo vain kuolla,

        ihmisen elämä oli turha,

        "olin,
        te olitte,
        eksyin teihin,
        te katositte, "

        = pieni pätkä omasta runosta
        joskus ilmoille kirjoitettuna, siitäki on jo kauan,


        toteamus;
        suoritin elämän,
        elämä oli turha,
        en ole enään olemssa
        olen vanha ja sairas,
        unohdettu,
        ehkä joillekki vielä elossa oleville ihmisille muistoissa,,,, välähdyksenä,,,

        elämä oli ja meni,,,


    • Anonyymi

      Suoritettu elämä? Ilman haasteita, tavoitteita, onnistumisia ja epäonnistumisia olisi elämä turhanpäiväistä.
      Lyhyen ja pitemmän tähtäyksen tavoitteet. Onnistumisten ilot ja epäonnistumisista selviytymisten tyydytys.
      Kyllä tuossa on ollut meille sopivasti suorittamista ja tyydytyksen aihetta jota voin nyt ajoittain tarkastella taaksepäin.
      Suorittamiset näkyvät lapsissamme ja heidän jälkeläisissään.
      Vuosikaudet olemme "suorittaneet" leppoisaa eläkeläisten elämää varsin vaatimattomin tavoittein ja niukalla suorittamisella.

    • Anonyymi

      Elämänsuorittaja on elävänä kuollut ihminen,

      olen suoritanut elämän, olen jo kuollut
      en ole enään olemassa,
      vaikka sydän sykkii
      ja mieli musta myllertää vielä,

      hyvästi elämä ja kiitos,

    • Anonyymi

      ”Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kun Ellun kanat”

      Aina pitää keksiä jotain virityksiä. Sopivasti toivat mania just silloin, kun sitä kiihkeimmin tarvitsin. Kellunta on elämäni elämän meressä. Sopeuduin ja sopeudun tilanteisiin mutta laitan oman puumerkkini siihen, millä tavalla luovin. Venytän viimeiseen asti oman mukavuuteni suuntaan.. En suorita kuuliaisesti. On kiva ihmisten vaatimuksia ja yleistä mielipidettä kiusaava, virkeä mieli, Tein ja suostuin olemaan jotenkin just sen verran kuin oli pakko. Eläke juoksee köyhyysrajan alapuolella, mutta ähä kutti, eläkkeeni riittää antamaan minulle hyvän elämän nyt ja saan muistella onnellisuutta, josta sain elämässäni nauttia.

      • Anonyymi

        hienoa osaa kellua elämän meressä,

        jaa,
        mä olen hukkumassa elämäni mereen,
        en jaksa enään,

        kadehtin virkeää mieltäsi,
        se minulta puuttuu, ainaki toistaiseksi,
        ellei sitten lääkäri jollaki kemikaalilla keksi pelastaa mustaa mieltä
        vielä päivän- valoon auringonpaisteeseen,
        jää nähtäväksi, ken elää,


      • Anonyymi

        Kellunta on halpa harrastus, kesällä riittää uikkarit ja taito.

        Talvella riittää kestävä jää, eikä luulla yliviisaaksi, kun on talvisin harvinainen harraste.


    • Anonyymi

      Tässä vaiheessa terveydeltään raatona kysyy itseltään "oliko kaikki vaivan arvoista ?"
      Ei ollut ja olisi pitänyt ottaa enemmän "löysin rantein".

      • Anonyymi

        mä aattelen,, kumpa ikinä en olisi syntynykkää maailmaan, elämä oli turha ja kivulias,


    • Anonyymi

      Suuret ikäluokat ovat se ryhmä suomen yhteiskunnassa
      jotka suoritti elämän
      luullen pelasvansa suomen tulevilta maailman myllerryksiltä,
      ihmisten sekoilulta ihmisenä olemisen vaikeuksista,

      EI onnistunu suuret ikäluokat
      koko maailma on nyt sekasi,

    • "Toiminta on nykyisin haettua, oisko "vireän elämän teeskentely" väärä termi, kirjoittaa Anonyymi 7.25.
      Mainio termi, mielestäni, ja yhtä mieltä olen siitä, että meille yritetään kovasti tarjota tätä ihannetta vireästä ja aktiivisesta vanhuudesta. Että sillä "oikealla asenteella" selviää tästäkin elämänvaiheesta. Liikkuen, osallistuen, ylhäältä annetuja ohjeita noudattaen. Siis suorittamalla..))
      Se vain, että suorittamatta jättäminenkään ei vaikuttaisi olevan tyydyttävää pitkään päälle. Ainakaan omien kokemusteni valossa.
      Joku kliseemäinen "itsensä kuunteleminenkin" tuntuu vähän epäillyttävältä, kun se "itse" voi olla myös itsekäs, piittaamaton ja mukavuudenhaluinen...
      Onneksi asioita ei tarvitse lyödä lopullisesti lukkoon. Voi olla kokeileva, epäilevä ja joskus vaikka vähän suorittavakin, eikö ?..))

      • Anonyymi

        voi kun hyvin kuvaat

        nauran surusta ja ilosta sekaisin,

        on muitaki ihmisiä jotka ovat suorittanneet elämän,
        kokeneet elämän monimutkaisuuden vaikeusineen,

        hieno sielun kuvamaailma,


      • Anonyymi

        demeter1 sanoo ""itsensä kuunteleminenkin" tuntuu vähän epäillyttävältä, kun se "itse" voi olla myös itsekäs, piittaamaton ja mukavuudenhaluinen..."

        Ikuinen poistumaton riittämättömyyden ja syyllisyyden taakka painaa sua. Väärin teet joka tapauksessa. vaikka kuinka olet varuillasi. Mut jos oikein varot itsekkyyttä ja piittaamattomuutta ja mukavuudenhaluasi, niin teet vähemmän väärin.
        Pah! Saa olla itsekäs. Pitää olla itsekäs. Saa olla piittaamaton, ei tarvi olla joka hetki valmiina kuin palomies. Pitää olla mukavuudenhaluinen.
        Kun ei tahallaan tee pahaa muille, niin se riittää. Ei tarvitse sätkiä riittämättömyyden ja syyllisyyden surkeudessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        demeter1 sanoo ""itsensä kuunteleminenkin" tuntuu vähän epäillyttävältä, kun se "itse" voi olla myös itsekäs, piittaamaton ja mukavuudenhaluinen..."

        Ikuinen poistumaton riittämättömyyden ja syyllisyyden taakka painaa sua. Väärin teet joka tapauksessa. vaikka kuinka olet varuillasi. Mut jos oikein varot itsekkyyttä ja piittaamattomuutta ja mukavuudenhaluasi, niin teet vähemmän väärin.
        Pah! Saa olla itsekäs. Pitää olla itsekäs. Saa olla piittaamaton, ei tarvi olla joka hetki valmiina kuin palomies. Pitää olla mukavuudenhaluinen.
        Kun ei tahallaan tee pahaa muille, niin se riittää. Ei tarvitse sätkiä riittämättömyyden ja syyllisyyden surkeudessa.

        Siltäkö kuulostaa, Ano 10.53, että ikuinen riittämättömyyden ja syyllisyyden taakka painaa minua ? Voihan sen noinkin nähdä..))
        Taakasta en silti puhuisi vaan omasta laadusta ja sen voi nähdä toisessakin valossa. Ei jarrutteluna vaan erilaisen tien valintana.


      • Anonyymi kirjoitti:

        voi kun hyvin kuvaat

        nauran surusta ja ilosta sekaisin,

        on muitaki ihmisiä jotka ovat suorittanneet elämän,
        kokeneet elämän monimutkaisuuden vaikeusineen,

        hieno sielun kuvamaailma,

        En tiedä vastasitko minulle, Anonyymi 10.34. Jos vastasit, kiitos palautteestasi.
        Sitä on aina hyvä saada. Kokea, ettei ole ajatustensa kanssa yksin.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Siltäkö kuulostaa, Ano 10.53, että ikuinen riittämättömyyden ja syyllisyyden taakka painaa minua ? Voihan sen noinkin nähdä..))
        Taakasta en silti puhuisi vaan omasta laadusta ja sen voi nähdä toisessakin valossa. Ei jarrutteluna vaan erilaisen tien valintana.

        demeter1 11:34

        Minä Ano 10.53 tarkoitin kirjoituksellani muistuttaa, että liika itsensä unohtaminen johtaa marttyyriyteen ja katkeruuteen, kun muut eivät huomioi ja kehu, ja luuloon, että on parempi muita. Sopivasti olemalla itsekäs ja mukavuudenhaluinen pysyy mukavana ihmisenä ja hyväntuulisena - sellainen ihminen jaksaa omasta hyvästä olostaan kävin ammentaa iloisesti tarvitsevalle apunsa. Pinnistelemättä ja pohtimatta omia parempia aatteitaan ja arvovalintojaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        demeter1 11:34

        Minä Ano 10.53 tarkoitin kirjoituksellani muistuttaa, että liika itsensä unohtaminen johtaa marttyyriyteen ja katkeruuteen, kun muut eivät huomioi ja kehu, ja luuloon, että on parempi muita. Sopivasti olemalla itsekäs ja mukavuudenhaluinen pysyy mukavana ihmisenä ja hyväntuulisena - sellainen ihminen jaksaa omasta hyvästä olostaan kävin ammentaa iloisesti tarvitsevalle apunsa. Pinnistelemättä ja pohtimatta omia parempia aatteitaan ja arvovalintojaan.

        Kiitos muistuksesta, Ano 13.42 . Uskoin ymmärtäneeni tarkoituksesi. Noinhan se menee.


      • Anonyymi kirjoitti:

        demeter1 11:34

        Minä Ano 10.53 tarkoitin kirjoituksellani muistuttaa, että liika itsensä unohtaminen johtaa marttyyriyteen ja katkeruuteen, kun muut eivät huomioi ja kehu, ja luuloon, että on parempi muita. Sopivasti olemalla itsekäs ja mukavuudenhaluinen pysyy mukavana ihmisenä ja hyväntuulisena - sellainen ihminen jaksaa omasta hyvästä olostaan kävin ammentaa iloisesti tarvitsevalle apunsa. Pinnistelemättä ja pohtimatta omia parempia aatteitaan ja arvovalintojaan.

        ´´Sopivasti olemalla itsekäs´´ ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä.
        Itse ilmaisen asian näin, että, kun rakastaa ensin itseään, on mistä toisille ammentaa.
        Olla sinut itsensä kanssa.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Siltäkö kuulostaa, Ano 10.53, että ikuinen riittämättömyyden ja syyllisyyden taakka painaa minua ? Voihan sen noinkin nähdä..))
        Taakasta en silti puhuisi vaan omasta laadusta ja sen voi nähdä toisessakin valossa. Ei jarrutteluna vaan erilaisen tien valintana.

        Ano oli ainoa eduskunnassa, joka oivalsi läppien olevan teatteria.

        Muuallakin väestö leikki 90% innolla.


    • Anonyymi

      Saamasi kokemukset kasvattivat sieluasi,
      jokainen ilo, suru ja pettymys.

      Mutta ketä varten suoritit elämääsi?

      Teitkö niitä asioita, joita sielusi kaipasi?

      Joo tiedän, ihmiset opettaa lapsilleen tietyt tanssit: koulu, työ, raha, avioliitto...
      ketä varten?
      Naapuria? Ettei pääse sanomaan?

      Entä mistä oma arvokkuus muodostuu? Rahasta, autosta?

      Millainen ihminen haluan olla ihmisenä?

      • Anonyymi

        on pakko todeta,
        koko elämä on opittua pakko suorittamista,
        just naapureitten ja yhteiskunnan takia

        pitää näyttää,
        olen sentään kunnon kansalainen,
        olen tehnyt töitä hartiat limassa
        kaiken suomen ja yhteikunta ja tulevien sukupolvien takia ja hyväksi,

        olenko onnistunut,
        onkin toinen kysymys,

        kuinka jälkeläiset selviää elämän monimutkaisuuden kiemuroista
        vaikeuksita, yhteikunnan vaatimuksista ja vastuusta
        taas seuraavien sukupolvien takia,

        valitettavasti nyt vaikuttaa koko maailma on seksi,
        kuinka nyt selvitään
        kuinka ihmiskunta selviää
        suoriutuu elämän tehtävistään
        tämän sekasorron keskellä,


    • Minulle tuli hieman alakuloinen tunnelma tästä avauksesta. Ikään kuin elämä olisi työrupeama, urakka, vankilatuomio joka on suoritettu, saatettu loppuun, lusittu?
      Minä voin vain tässä vaiheessa todeta kuin Violeta Parra: Gracias a la vida!Kiitoksia elämälle joka annoit minulle niin paljon! Rahallisesti ei niinkään, työtä on ollut, suruja, vastoinkäymisiä, huolia ja paineita, mutta vastapainoksi olen saanut niin paljon ja joitakin asioita aivan odottamatta, ikään kuin lahjaksi ja ne ovat ne parhaat asiat.
      ***
      Työelämäni on loppuun saatettu jo vuosia sitten, mutta koska staattinen, mitään tuottamaton elämä ei ole mun kuppi teetä (tulikohan tuo nyt oikein?) niin teen nyt niitä asioita joita todella haluan ja nautin niistä: kirjoitan, luen, kasvatan kurpitsoja ja nautin perhe-elämästä ja mormorin kultapoikien seurasta.
      ***
      Olen aina elänyt omilla ehdoillani ja tehnyt itse valintani, omien mahdollisuuksieni ja toiveideni yhtälönä. Rimani on matalalla ja olen vähään tyytyväinen.

      • Anonyymi

        Hyvä,
        se on sinun elämäsi,

        alotuksen tekijä kertoo omasta elämästään
        ja varmaanki monen muun suomalaisen elämästä,
        opeteusta vastuusta
        pakko- elämisestä määrätyn kaavan mukaan,
        suoriutua elämän tehtävästään
        ihmisenä puolisona
        yhteiskunnan jäsenenä kunnialla loppuun asti,
        koko elämä on ollut suorittamista,

        nyt pitää suorittaa vielä tämä vanhuus,

        kuolemassa vasta suorittaminen on loppu,


      • Anonyymi

        Karmeaa jos äiti-ihminen elää omilla ehdoillaan kun lapset on pieniä ja vielä murkkuiässäkin. Kyllä siinä lasten ehdoilla mennään , muutenhan lapset otetaan huostaan. Tai ainakin lapset voi huonosti. Tarhatädin ammattikin vaatii oman edun syrjään laittamista. Vai että oikein valintojen yhtälöitä laskettu, kaikkee sitä kuuleekin !


      • Anonyymi kirjoitti:

        Karmeaa jos äiti-ihminen elää omilla ehdoillaan kun lapset on pieniä ja vielä murkkuiässäkin. Kyllä siinä lasten ehdoilla mennään , muutenhan lapset otetaan huostaan. Tai ainakin lapset voi huonosti. Tarhatädin ammattikin vaatii oman edun syrjään laittamista. Vai että oikein valintojen yhtälöitä laskettu, kaikkee sitä kuuleekin !

        Kuka on sanonut että "omilla ehdoilla" on sama kuin vain omaa etuaan ajatellen. Jossain paikassa tuo ajatusprosessi alkoi lukijalla ontumaan.
        Minun omat ehtoni olivat se että kasvatan ja hoidan oman pesueeni niillä periaatteilla jotka olimme yhdessä sopineet heidän isänsä kanssa. En ole koskaan ollut uranainen tai elänyt vain itseäni varten. Olet ymmärtänyt täysin väärin kirjoittamani.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Kuka on sanonut että "omilla ehdoilla" on sama kuin vain omaa etuaan ajatellen. Jossain paikassa tuo ajatusprosessi alkoi lukijalla ontumaan.
        Minun omat ehtoni olivat se että kasvatan ja hoidan oman pesueeni niillä periaatteilla jotka olimme yhdessä sopineet heidän isänsä kanssa. En ole koskaan ollut uranainen tai elänyt vain itseäni varten. Olet ymmärtänyt täysin väärin kirjoittamani.

        Et tunnu tietävän, mitä omilla ehdoila tai lasten ehdoilla tarkoittaa, Tuskin sait vapaasti valita köyhässä lapsuuden evakkoperheessäsikään saati äitinä ja vaimona latinokulttuurissa. Miksi pitää omaa erikoislaatuaan tuoda esille ja kun jäät kiinni isotteluistasi, selittelet ja hyökkäät.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et tunnu tietävän, mitä omilla ehdoila tai lasten ehdoilla tarkoittaa, Tuskin sait vapaasti valita köyhässä lapsuuden evakkoperheessäsikään saati äitinä ja vaimona latinokulttuurissa. Miksi pitää omaa erikoislaatuaan tuoda esille ja kun jäät kiinni isotteluistasi, selittelet ja hyökkäät.

        En ole antanut sinulle ensimmäistäkään aihetta aggressiiviseen ja hyökkäävään asenteeseesi. Mitä ihmeen isoittelua? Vastoinkäymisiä, surua ja sairauksia minulla on ollut aivan yhtä paljon kuin monella muullakin, ehkäpä vielä enemmänkin kuin sinulla?
        Omat ehdot ja lasten ehdot ovat mahdollisuuksien ja toivomuksien yhtälö; ei ne ole mistään ulkoapäin saneltuja. Mallit ja kaavat tulevat ulkoapäin, mutta ehdot millä sinä niitä toteutat tulevat sinulta itseltäsi. Ei minullekaan mitään hyvää "k'ättä" jaettu, jos ajatellaan rahallisesti, mutta riippuu aina itsestä miten niitä korteilla pelataan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä,
        se on sinun elämäsi,

        alotuksen tekijä kertoo omasta elämästään
        ja varmaanki monen muun suomalaisen elämästä,
        opeteusta vastuusta
        pakko- elämisestä määrätyn kaavan mukaan,
        suoriutua elämän tehtävästään
        ihmisenä puolisona
        yhteiskunnan jäsenenä kunnialla loppuun asti,
        koko elämä on ollut suorittamista,

        nyt pitää suorittaa vielä tämä vanhuus,

        kuolemassa vasta suorittaminen on loppu,

        Olisitko sitten halunnut elää aivan eri tavalla, ja jos, niin miten? Ja mikä esti elämästä toisin? Kyllähän useimmat meistä ovat viimeistään täysi-ikäisinä voineet ainakin jossain määrin itse päättää elämästään?

        "Pakko-elämistä määrätyn kaavan mukaan"? Tuo ei minusta kuvaa ollenkaan suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa tänä päivänä eikä se sellaista liene ollut meidän nuoruudessammekaan.
        Suomessa kenenkään ei ole pakko ottaa puolisoa tai suostua puolisoksi? Yhteiskunnan jäsenenäkään ei kenenkään ole pakko olla (väestötietojärjestelmään kuulumista lukuun ottamatta), mutta vain aniharva haluaa elää kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella.

        Kulttuurissamme arvostetaan työtä ja ahkeruutta joten siinä mielessä voidaan kai ajatella suomalaisten olevan jossain määrin "suorittajia" luonteeltaan. Elämäntapaammekin voisi kai sanoa suorituskeskeiseksi, onhan useimpien meistä tehtävä töitä elättääkseen itsensä ja mahdollisen perheensä ja sen päälle useimmat vielä tekevät yhtä ja toista 'suorittavaa' vapaa-ajallaankin.
        Kokeeko sen suorittamiseksi se taas on yksilöllistä, oletan että vain harva tosissaan tuntee elämänsä olevan (pakollista) suorittamista ja niistäkin harvoista aika monet varmaan osaavat luopua liiasta suorittamisesta ja tehdä tarvittavat muutokset elämäänsä tai tapaansa ajatella elämäänsä, ehkä jälkimmäinenkin joskus riittää. Joidenkin on oikeasti pakko tehdä paljon töitä ja suoriutua ansiotöiden lisäksi joskus hyvinkin vaativista töistä kotona koska vaihtoehtoja ei ole, mutta en nyt puhu heistä vaan niistä joilla on vaihtoehtoja.

        Oma suunnitelmani on, että nimenomaan joskus vanhuudessa rupean tieten tahtoen ja vaikka väkisin suorittamaan asioita, vielä toistaiseksi otteeni ja asenteeni ei ole ollenkaan suorittava, ihan tuosta vain, melkein huomaamatta ja ilman ponnisteluja hoituu rutiiniluontoiset arjen askareet. Suorittajaksi en siis itse itseäni koe, mutta jos nyt sanaa kohdallani käytän niin työelämässä olin luonnoltani ylisuorittaja ja nykyisinkin vielä joskus omaksi ilokseni (ja kanssaihmistenkin) 'ylisuoritan', mutta muuten taidan olla luonnoltani alisuorittaja.

        Bessie


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisitko sitten halunnut elää aivan eri tavalla, ja jos, niin miten? Ja mikä esti elämästä toisin? Kyllähän useimmat meistä ovat viimeistään täysi-ikäisinä voineet ainakin jossain määrin itse päättää elämästään?

        "Pakko-elämistä määrätyn kaavan mukaan"? Tuo ei minusta kuvaa ollenkaan suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa tänä päivänä eikä se sellaista liene ollut meidän nuoruudessammekaan.
        Suomessa kenenkään ei ole pakko ottaa puolisoa tai suostua puolisoksi? Yhteiskunnan jäsenenäkään ei kenenkään ole pakko olla (väestötietojärjestelmään kuulumista lukuun ottamatta), mutta vain aniharva haluaa elää kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella.

        Kulttuurissamme arvostetaan työtä ja ahkeruutta joten siinä mielessä voidaan kai ajatella suomalaisten olevan jossain määrin "suorittajia" luonteeltaan. Elämäntapaammekin voisi kai sanoa suorituskeskeiseksi, onhan useimpien meistä tehtävä töitä elättääkseen itsensä ja mahdollisen perheensä ja sen päälle useimmat vielä tekevät yhtä ja toista 'suorittavaa' vapaa-ajallaankin.
        Kokeeko sen suorittamiseksi se taas on yksilöllistä, oletan että vain harva tosissaan tuntee elämänsä olevan (pakollista) suorittamista ja niistäkin harvoista aika monet varmaan osaavat luopua liiasta suorittamisesta ja tehdä tarvittavat muutokset elämäänsä tai tapaansa ajatella elämäänsä, ehkä jälkimmäinenkin joskus riittää. Joidenkin on oikeasti pakko tehdä paljon töitä ja suoriutua ansiotöiden lisäksi joskus hyvinkin vaativista töistä kotona koska vaihtoehtoja ei ole, mutta en nyt puhu heistä vaan niistä joilla on vaihtoehtoja.

        Oma suunnitelmani on, että nimenomaan joskus vanhuudessa rupean tieten tahtoen ja vaikka väkisin suorittamaan asioita, vielä toistaiseksi otteeni ja asenteeni ei ole ollenkaan suorittava, ihan tuosta vain, melkein huomaamatta ja ilman ponnisteluja hoituu rutiiniluontoiset arjen askareet. Suorittajaksi en siis itse itseäni koe, mutta jos nyt sanaa kohdallani käytän niin työelämässä olin luonnoltani ylisuorittaja ja nykyisinkin vielä joskus omaksi ilokseni (ja kanssaihmistenkin) 'ylisuoritan', mutta muuten taidan olla luonnoltani alisuorittaja.

        Bessie

        Elin unelmaani todeksi,
        en olisi eläny elämääni toisin,
        itse en olisi tehny toisin,

        ellei sitten joku korkeampi voima olisi kaiken pistäny täysin muuksi
        kuin olin kaiken itse suunnitellut,

        kaiken sain mistä haaveilin, enemmänki, ihan käsittämäntöntä,

        mutta
        kaikki on takanapäin olen pettyny elämääni,

        en ollut itselleni koskaan riittävä,
        elämä ei tietenkään ollut helppoa, vaati kaiken ,


        usein ajattelen
        en olisi halunnu koskaan syntyäkkää maailmaan,

        --
        joskus tuntuu, kuin olisin eläny ennekin maailmassa,
        ja jumalani, siis luojani on pistäny minut taksi jostain syystä,
        kypsymään kai ihmisenä
        tai rangaistukseksi jos en entisessä elämässä ollut tarpeeksi hyvä silloinkaan,
        joten jos on uudeleen syntyvyys olemassa,
        minä tulen takisin
        ja taas minua koulutetaan johonki suuntaa,
        ilmeisesti sieluni ei ole valmis jumalan tahtoon vieläkään,

        tai sitten se on sitä
        kun raamatussa sanotaan,
        joka uskoo jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan ,
        jeesukseen kristukseen jumalan ainoaan poikaan ja pyhään henkeen,,,
        ei koskaan kuole,

        joten ilmeisesti minun on pakko syntyä uudeleen ja uudeleen,
        en oikeesti kuole koskaan,
        täällä elän ikuisuudessa synnyn aina uudelleen ja uudeleen,


    • Anonyymi

      Meni niinkuin meni,
      ei kannata piinata itseään ajattelemalla miten o l i s i pitänyt tehdä.
      Jokainen on kai tehnyt parhaansa
      siinä tilanteessa missä oli silloisilla vaihtoehdoilla.
      Mitä sitä jälkeenpäin harmittelemaan.
      Niillä vaihtoehdoilla on menty mitä on.
      Ystäväni, runoilija Omar Khaijam toteaa:
      "Milloin meiltä puuttuu viini, milloin lasi."

      • Noin on varmasti hyvä ajatella, Anonyymi 12.32. Mutta ennen kuin sinne saakka pääsee pitää ehkä itseään piinatakin vähän..))
        Ei tule vaivatta vapaus, eikä mielentyyneyskään, mielestäni...


    • Anonyymi

      Elämäni on mielekästä, Olen samanlainen kuin lapsena, täynnä elämän iloa. Vuosien varrelta ei ole puuttunut ylä-ei alamäkiä. Huonoja muistoja en kanna mukanani. Tulevaisuus mitä se tuo tullessaan on hyvin paljon meistä itsestämme kiinni.

    • Elämänkoulu on elämistä varten. Jokainen hetki tuo lisää elämänkokemusta. Jokainen hetki muuttuu menneisyydeksi, jokainen hetki.
      Ylämäet, alamäet, kaikki se on ihmisen osa.
      Elämässä on myös pysäkkejä, jossa katsomme, minnepäin lähdemme.
      Voimme tarkastella elämää taaksepäin.
      Mikä oli oikeaa valintaa, mikä väärää. Emme oikeasti voi tietää, koska toisenlaisen valinnan lopputulos jää tietämättä.
      Syntymästä kuolemaan, jokainen hetki on elämää, jolloin keräämme eväitä sielullemme.
      Kun luen sanoja, ´´elämä oli turhaa, kaikki oli turhaa´´ tulee surullinen olo.
      Kumpa olisi kori, josta voisi elämäiloa jakaa.

      • Anonyymi

        Kävin eräällä kävelyreissulla, talo oli tyhjentynyt. Pihapiiri hiljainen, oli elokuun loppua. Siinä yksin istuin pimeyden harson kietoutuessa ympärilleni.

        Täältä oli lähdetty maailmaan, opiskelemaan, sotimaan, töihin. Kuka minnekkin. Kesän kukat olivat jo lakastuneet.

        Tehokkaan taskulampun kanssa kävelin tielle kuusikon läpi. Valaisin kiveä jonka alla oli lähde, kivi oli toiminut mustan pörssin piilopaikkana voille.

        Jotenkin tunsin oman pienuuteni, hieman suruissani kävelin kuultuja muistoja miettien.


      • Oikein.
        Pitää muistaa että ihminen antaa luonnolle monta kertaa enemmän.
        Kuin mitä ihminen luonnosta ottaa.
        Mitä ihminen antaa...
        Se ei ehkä ole asia, josta elävän ihmisen pitäisi tietää.
        Toivotaan että elämä joskus saa tietää mitä se antoi.

        H.


      • Anonyymi

        En ole koskaan tiedostanut suorittavani jotakin! Työelämä oli jopa hauskaa ja mielekästä, kotityöt jaoimme mieheni kanssa, lasten osallistuessa kasvaessaan.

        Masennuksesta en ole kärsinyt milloinkaan, normaali väsymys on häipynyt yöunen jälkeen. Riemua olen kokenut joka vuodenajasta, kevään ensi sateesta, ja ystävistä, joita elämä soi matkalleni.

        Nyt leskenä minua lämmittävät muistot aviomiehistäni, lasten ja lastenlastenlastn lisäksi,...elänytkö turhaan, en ikinä! Vieläkin on jokainen päiväni kuin lahja elämältä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kävin eräällä kävelyreissulla, talo oli tyhjentynyt. Pihapiiri hiljainen, oli elokuun loppua. Siinä yksin istuin pimeyden harson kietoutuessa ympärilleni.

        Täältä oli lähdetty maailmaan, opiskelemaan, sotimaan, töihin. Kuka minnekkin. Kesän kukat olivat jo lakastuneet.

        Tehokkaan taskulampun kanssa kävelin tielle kuusikon läpi. Valaisin kiveä jonka alla oli lähde, kivi oli toiminut mustan pörssin piilopaikkana voille.

        Jotenkin tunsin oman pienuuteni, hieman suruissani kävelin kuultuja muistoja miettien.

        Kolmasti luin kommenttisi. Se kosketti minua.
        Paljon elämän kirjoa risteili varmaan mielessäsi.
        Vaikka hieman suruissasi kuljit menneitä miettien, kommentistasi huokui rauha ja elämän ymmärrys.


    • "Milloin meiltä puuttuu viini, milloin lasi."
      Loistavaa!
      Jäin miettimään toista, samantyyppistä sanapartta, jonka luin hiljakkoin. Ei tullut mieleen.
      Riippuu paljon omasta asenteesta miten elämänsä näkee ja hahmottaa. Katkeruus, tyytymättömyys, muiden syytteleminen,jne. myrkyttävän ihmisen mielen. Joskus tuntuu todellakin kun monet vanhat olisivat terapian, palvelevan puhelimen, nettipsykologin tai mielialalääkityksen tarpeessa kun yksinään ja peloissaan elävät viimeisiä vuosikymmeniään.

      • Anonyymi

        Ihanko monien viimeisten vuosikymmenien ajaksi tarvitset peloissasi ja yksinäidyydessäsi nettipsykologia ? Kuka senkin maksaa ja montako vuosikymmentä pelkoa vielä jäljellä ?


      • Anonyymi

        "joskus tuntuu todellakin jne". Oletko kysynyt heiltä, onko noin ja voisitko kenties heitä sitten auttaa jotenkin.


      • Anonyymi

        Empä usko että vanhukset elää viimesiä aikoja pelon vallassa,
        enemmänki uupuneet väsyneet kaiken nähneet
        elämänsä eläneet / suorittaneet
        odottaa lopullista lähtöä ikuisuuteen
        suorastaan moni toivoo jo kaiken päättyvän,

        elämä on suoritettu,
        on hyvä nukkua pois,


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihanko monien viimeisten vuosikymmenien ajaksi tarvitset peloissasi ja yksinäidyydessäsi nettipsykologia ? Kuka senkin maksaa ja montako vuosikymmentä pelkoa vielä jäljellä ?

        Hän harhoissaan kuvittelee olevansa jonkunlainen nettipsykoloogi ja palstan terapeutti.
        Tehnyt ahkerasti psykoanalyysejä palstan keskustelijoista, jopa määrännyt mielialalääkkeitäkin. Omiaanko lie määrännyt, kun on osannut mainita lääkkeitten nimenkin (toisille ennestään tuntemattomien).

        Niinhän se kuuluu olevan hullujenhuoneellakin, että aina siellä joku potilaista kuvittelee olevansa psykiatrian erikoislääkäri.


      • Tellukka kirjoitti:

        Hän harhoissaan kuvittelee olevansa jonkunlainen nettipsykoloogi ja palstan terapeutti.
        Tehnyt ahkerasti psykoanalyysejä palstan keskustelijoista, jopa määrännyt mielialalääkkeitäkin. Omiaanko lie määrännyt, kun on osannut mainita lääkkeitten nimenkin (toisille ennestään tuntemattomien).

        Niinhän se kuuluu olevan hullujenhuoneellakin, että aina siellä joku potilaista kuvittelee olevansa psykiatrian erikoislääkäri.

        Sitalopraameja ne syöttää ainakin Suomessa vanhuksille että ne ei tuntisi itseään niin onnettomiksi, kun ei ole ketään kuka välittäisi eikä ketään kenen kanssa juttelisi. Äidilläkin oli dosetissa, mutta lääkärisiskoni kanssa olimme sitä mieltä että sitä voisi yrittää jättää pois kun äiti ei varsinaisesti kärsinyt masennuksesta eikä sitä mikään pelottanut. Hoitolaitoksen lääkäri suostui ensin puolittamaan, sitten jättämään kokonaan sen pois, kun se oli vain siltä varalta, jos sitä tarvittaisi. Suomessa olen puhunut mielialanlääkityksestä useampien lääkäreiden kanssa jotka hoitavat vanhuksia ja se että niitä määrätään vanhuksille on aika yleistä, vaikka ei siihen mitään varsinaista syytä ole.

        Kyllä täällä monistakin viesteistä voi lukea rivien välistä miten mielialan lääkitystä ehkä tarvittaisi. Tai siis, sinähän voisit syödä enemmän piparkakkuja niin tulisit kiltimmäksi.
        (Ja siis....minulla on ehkä mahdollisesti yhtä paljon opintoja jotka jollain tavalla liittyvät psykologiaan kuin sinulla teologiassa ja kuitenkin tuputat aina niitä raamatunlauseitasi. )


      • Paloma01 kirjoitti:

        Sitalopraameja ne syöttää ainakin Suomessa vanhuksille että ne ei tuntisi itseään niin onnettomiksi, kun ei ole ketään kuka välittäisi eikä ketään kenen kanssa juttelisi. Äidilläkin oli dosetissa, mutta lääkärisiskoni kanssa olimme sitä mieltä että sitä voisi yrittää jättää pois kun äiti ei varsinaisesti kärsinyt masennuksesta eikä sitä mikään pelottanut. Hoitolaitoksen lääkäri suostui ensin puolittamaan, sitten jättämään kokonaan sen pois, kun se oli vain siltä varalta, jos sitä tarvittaisi. Suomessa olen puhunut mielialanlääkityksestä useampien lääkäreiden kanssa jotka hoitavat vanhuksia ja se että niitä määrätään vanhuksille on aika yleistä, vaikka ei siihen mitään varsinaista syytä ole.

        Kyllä täällä monistakin viesteistä voi lukea rivien välistä miten mielialan lääkitystä ehkä tarvittaisi. Tai siis, sinähän voisit syödä enemmän piparkakkuja niin tulisit kiltimmäksi.
        (Ja siis....minulla on ehkä mahdollisesti yhtä paljon opintoja jotka jollain tavalla liittyvät psykologiaan kuin sinulla teologiassa ja kuitenkin tuputat aina niitä raamatunlauseitasi. )

        No joko taas.

        """Suomessa olen puhunut mielialanlääkityksestä useampien lääkäreiden kanssa jotka hoitavat vanhuksia ja se että niitä määrätään vanhuksille on aika yleistä, vaikka ei siihen mitään varsinaista syytä ole."""

        """Kyllä täällä monistakin viesteistä voi lukea rivien välistä miten mielialan lääkitystä ehkä tarvittaisi."""

        Kappas vaan, että lääkärit, tavattuaan potilasta, määräävät mielialalääkitystä vaikka siihen ei mitään varsinaista syytä ole, mutta sinä se osaat lukea tällaiselta palstalta rivien välistä kuka niitä tarvitsee.
        Olette nähtävästi samanlaisia "rivien välistä" lukijoita ystävättäresi korppiksen kanssa.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        No joko taas.

        """Suomessa olen puhunut mielialanlääkityksestä useampien lääkäreiden kanssa jotka hoitavat vanhuksia ja se että niitä määrätään vanhuksille on aika yleistä, vaikka ei siihen mitään varsinaista syytä ole."""

        """Kyllä täällä monistakin viesteistä voi lukea rivien välistä miten mielialan lääkitystä ehkä tarvittaisi."""

        Kappas vaan, että lääkärit, tavattuaan potilasta, määräävät mielialalääkitystä vaikka siihen ei mitään varsinaista syytä ole, mutta sinä se osaat lukea tällaiselta palstalta rivien välistä kuka niitä tarvitsee.
        Olette nähtävästi samanlaisia "rivien välistä" lukijoita ystävättäresi korppiksen kanssa.

        Vain nerot kirjoittavat noin, lukevat rivien välistäkin. Osaisipa tuon taidon!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Empä usko että vanhukset elää viimesiä aikoja pelon vallassa,
        enemmänki uupuneet väsyneet kaiken nähneet
        elämänsä eläneet / suorittaneet
        odottaa lopullista lähtöä ikuisuuteen
        suorastaan moni toivoo jo kaiken päättyvän,

        elämä on suoritettu,
        on hyvä nukkua pois,

        Elämä on suorittamista, ettei jää muiden jalkoihin.
        Kuolema lopulta armahtaa.


    • Anonyymi

      Ehkä näin on aina ollut, mutta some tuo tämänkin asian julkisuuteen,
      keskustelun aiheeksi, millaista on jossakin vaiheessa kuolemaa ennen,
      kun tuntuu, että kaikki on ollut ja mennyt, tulevaisuus voi olla vain
      päivän pituinen ja mihinkään asiaan et voi enää vaikuttaa.

    • Anonyymi

      ".. elämän mielekkyydestä !"

      Ei mitään järkeä tässä elämässä ole ! Eli kai me olemme " joidenkin " koe luonnoksia, joita "he" testailevat eri menetelmin. Täälläkin joku kuvittelee itsestään yhtä jos toista.

      • Anonyymi

        anonyymi 14:37:

        Kuka kuvittelee ja mitä ?
        vai onko se pelkästään sinun luuloa ?


    • Anonyymi

      Olisihan tässä mieltä, jos olisi kaksi elämää, niinkuin hampaita kahdet.
      Ensimmäinen elämä olisi "harjoituselämä".

      Toinen elämä voisi sitten onnistua paremmin ensimmäisestä saaduilla
      kokemuksilla ja tiedoilla.

    • Anonyymi

      Mielekkyyden elämään tekee ihminen itse. Tai sitten ei.

    • Alakuloinen aloitus...
      mutta elämähän voi joskus olla alakuloista.

      Suorittamiseen jo sanana liittyy jotain vaatimista, ylielämistä, yrittää tehdä jotain, johon voimavarat eivät riitä.
      Suorittaja ehkä vertailee tekemisiään ja olemisiaan ympärilleen tai sitten asettamiinsa tavoitteisiin tai menneeseen elämäänsä.
      Suorittaminen on täydellisyyteen pyrkivien ihmisten ongelma.

      Toista se on tällaisella huithapelilla, joka on koko elämänsä elänyt vain omien rajojensa mukaan.
      Lapsena sai elää lapsen elämää ja aina on teoillaan riittänyt niin vanhemmilleen kuin myöhemmin opiskeluissaan ja työelämässä.
      Koskaan ei ole tarvinnut olla paras mutta aina on pitänyt yrittää ja se on riittänyt.

      Jokaisen elämässä tulee vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, mutta jossain kohtaa sen älysi, että kaikilla muillakin, ne vaan saattavat esiintyä toisessa muodossa. Elämä on täynnä menetyksiä, mutta jos jotain menettää jotain saa tilalle, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Turha se on sen suljetun oven taakse jäädä itkemään aikaansa pitempään.

      Jokaisella on se oma kolikko käytössään, ja sillä kolikolla kaksi puolta, katselleeko sitä kurjempaa valittamisen kanttia vai sitä rikkaamman elämän kanttia, sen saa ihan itse päättää kumpaa elää ja eteenpäin jakaa.
      Suorittajalla saattaa olla elämässä myös paljon odotuksia siitä miten elämän pitäisi mennä, tässä iässä, miten vanhuuden pitäisi mennä, itsekin kuvittelin aikoinaan, ettei minusta ole perheenperustajaksi ja siinä eläjäksi, mutta elämä voi tarjota myös odottamattomia yllätyksiä kun antaa niiden vain tapahtua, eikä vain suorita.

      Kuvittelin aina, että vasta kuolinvuoteellaan ihminen suree elämätöntä elämäänsä, mutta nyt tällä palstalla olen huomannut, että sitä voi surra jo aikaisemmin 70 iässä. Vaikka meillä ei enää ole vuosikymmeniä aikaa elää ja rakentaa rikasta uutta elämää, mutta jokainen uusi päivä meillä on, ja se myös antaa mahdollisuuden katsoa elämäänsä eteenpäin.

      Menneen elämän hyvät ja onnelliset asiat ovat varmoja ja turvallisia rakennuspuita tulevaisuudesta selviämiseen.
      Joku puhui tuolla edellä elämänkoulusta ja sitä koulua käydään vauvasta vaariin ja se on antanut eväät hyvälle itsetunnolle, jonka varassa vastoin käymisetkin vastaan otetaan.

      Onko elämä sitten mielekästä vai mieletöntä, riippuu ihan jokaisen omasta mielestä ja elämän arvoista, turhaa se ei mielestäni ole. Olenhan ollut yksi lenkki sukupolvien ketjussa ja se on osa sitä elämän mielekkyyttä, että olen täyttänyt oman paikkani siinä.
      Toisaalta tässä iässä toivoo, että elämä olisi jo seesteistä ja että reppu olisi jo
      kevenemään päin ja ettei sitä taakkaa ainakaan oma mieli enää lisäisi., koska kunnon heikkeneminen ja sairaudet saattavat lisätä itse kunkin elämän taakkaa.

    • Anonyymi

      En ole ymmärtänyt, että täällä niinkään surtaisiin elämätöntä elämää,
      vaan sitä, että se on ohi, sellaisena kun se voi parasta olla.

      Viisi kaveriani heitti jo veivinsä, että mietin itse onko tässä iässä ennenaikaista
      pohtia ja tilittää asioita ? Ei ole, ainakaan niille, jolla ymmärtävät että jokainen
      päivä on jo kortilla.

    • Anonyymi

      Ikääntyessä suurin osa tapahtumista on takaiskuja.

      • Anonyymi

        Miten niin "Ikääntyessä suurin osa tapahtumista on takaiskuja."?

        Nyt kun elämänpiiri on ikääntymisen ja kaikkien sen myötä tulleiden rajoitusten takia pienentynyt, niin tulee huomanneeksi kaikenlaista tapahtumasta käyvää mihin menevämmässä elämänvaiheessa ei edes kiinnittänyt huomiota ja yllättävän paljon kaikenlaisia hyviä, kivoja, mukavia jne. pieniä ja vähän isompiakin tapahtumia onkin yllättävän usein. Suutari ei veloittanut tekemästään työstä, heräsin yöperhosen räpistelyyn ja onnistuin vihdoin pelastamman sen, sain yllättävän kiitos-ihanista-kengistä multimediaviestin hauskoine videoineen, nämä nyt tässä vajaan vuorokauden sisään.

        Bessie


    • Minulle tuli tänään taas yksi vuosi lisää ikää.
      En ajattele sitä, elän niin täydesti kuin pystyn ja haluan.
      Onhan sitä tullut suoritettua, jälkeen päin ajatellen olen varmaan yrittänyt liikaakin.
      Ehkä siksi arvostan nykyisen vapauteni niin korkealle.
      Elän elämäni parasta aikaa, vietän kesällä viikot kahden kissan kans mökillä, viikonloppuisin käy kaveri, jota jo odotankin kun saan välillä olla omissa oloissani.
      En kaipaa mitään virikkeitä, touhuan ulkona sen verran kun huvittaa, istun hyvällä ilmalla ulkona virkkaamassa kissa sylissä kuunnellen äänikirjaa.
      En ota enää mistään stressiä, sitä on ollut elämässäni tarpeeksi.
      Ihmettelen miksi pitää koko ajan harrastaa ja osallistua, minulle koti ja mökki riittää. En ole koskaan ollut kovin sosiaalinen, vanhemmiten yksin olo tuntuu ylellisyydeltä.
      Rakas jälkikasvuni on tärkeää elämässäni, olen onnekas kun heidän kanssaan on rakastavat hyvät välit.
      Tässä on elämäänsä tyytyväinen 70 ihminen.
      Toivon terveyttä mahdollisimman kauan, mutta se ei ole omisa käsissä.

    • Anonyymi

      Näillä vinkeillä hyvään elämään.
      Syö terveellisesti paljon vihanneksia ja hedelmiä ja marjoja. Pidä mieli virkeänä lukemalla ja esim. sudokuja tekemällä, tapaa ihmisiä.
       Ajattele positiivisesti. Elämässä myös hyviä asioita.

    • Anonyymi

      Ei ihan sudokut riitä antamaan sisältöä elämään.

    • Anonyymi

      SE on täytetty

      elämä suoritettu

      voin lähteä

      kiitos elämälle kaikesta !

      • Anonyymi

        Kiitos suojelusenkelille kaikesta.


    • Anonyymi

      Elämä tuntuu olevan vain loputon sarja useimmiten epämiellyttävien vaatimusten täyttämistä ja jos yksikin suoritus epäonnistuu, aiemmilla suorituksilla ei ole mitään merkitystä.
      Alkaa viimeistään peruskoulussa, on onnistuttava kokeissa, saatava todistuksiin sellaiset numerot että pääsee seuraavalle luokalle, onnistuttava keksimään mihin ammattiin haluaa suuntautua, vaikka ei ole vielä elämänkokemusta oikein mistään muusta kuin koulunkäynnistä, ym.
      Siinä ohessa on käytää rippikoulua, autokoulua, nykyään joka ikiselle ajopelille moposta lähtien, suoritettava vaikka sun minkälaista korttia ja tutkintoa, että on edes pienet mahdollisuudet saada työpaikka. Sekin on sitten matalapalkkainen ja epävarma vuokratyöpaikka, jolla pitäisi kuitenkin maksella opintovelat pois, kallis vuokra, jne. elinkustannukset, vakuutukset, työttömyysturvan jäsenmaksut, liikkuminen, jne. ja käteen ei raatamisesta jää kuin känsät.
      Onko tässä mitään mieltä... tätäkö se elämä on, pelkkiä yhteiskunnan keinotekoisesti keksimien vaatimusten täyttöä ja raatamista pilkkapalkalla. Olisipa syntynyt vapaaksi taivaan linnuksi, ihmiseksi syntyminen on nykymaailmassa melko huonoa tuuria, keinotekoisen järjestelmän määräily puuttuu aivan liikaa ihmisten elämään...

      • Anonyymi

        Linnun elämä on taistelua hengissä pysymisestä. Poikasten ruokintaa. Ei ne huvikseen lentele.


      • "Anonyymi"

        Juuri noin pitää elämän kulkea.
        Opiskelehan paremmin kuin ne toiset.
        Opiskele paremmaksi kuin ne toiset.
        Silloin et joudu haistamaan joukko-liikenteessä.
        Et toisen polku-pyörän vana-vedessä.
        Vaan ihan omassa autossasi.
        Sillä ihminenhän ei ole luotu elämään toisten ponnistuksilla.
        Ei edes toisten maksamilla ja kehittämillä sähköillä.

        H.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linnun elämä on taistelua hengissä pysymisestä. Poikasten ruokintaa. Ei ne huvikseen lentele.

        Lintu hyötyy suoraan itse ponnisteluistaan, tai vähintäänkin poikastensa hyväksi. Ei ole mitään "yhteiskuntaa" vetämässä välistä yhä suurempaa osaa itselleen, eikä elämä muutenkaan ole pakkotahtista suorittamista jonkun "työnantajan" määräämänä, vaan vapaa lintu saa tehdä ja olla vapaasti oman aikataulunsa ja mielensä mukaan.

        Minua ainakin vituttaa ihan perkeleesti tässä yhteiskunnassa pakkotahtisuus ja muiden määräiltävänä ja pompoteltavana oleminen. Et voi esim. käydä töissä vaikka vain 4 tuntia päivässä, vaan työelämän keskusjärjestöt ovat sopineet keskenään, että työaika on 8 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa, ja loma-ajatkin on määrätty, sekä niiden kertyminen. Palkkaankaan et voi kovinkaan paljon vaikuttaa, se on mitä TESsissä on sovittu, aina löytyy joku tekosyy, miksei palkkaa voi korottaa, vaikka mitä tekisi.


      • Anonyymi

        anonyymi 13.23,,

        Se just on sitä elämän suorittamista,
        on loistavaa jos ihminen on kaiken tuon suorittanu 70-80 kymppiseksi mennessään, ja vihdoin pääsee lepoon,
        kylläki pitää vielä suorittaa vanhuus ja sairaudet ennen kuolemaa,
        siinä oli ihmisen elämä,,
        luojalle kiitos kaikesta,


      • Eipä voi väittää vastaan tuota ihmiselämän kuvaustasi, Anonyymi 13.28/eilen.

        Vaan etkös ole löytänyt minkäänlaista pakopaikkaa itsellesi ? Niiden avulla kai täällä sinnitellään. Tästäkin ketjusta löytyy paljon vaihtoehtoja tuon vaatimusrumban katkaisemiseksi.

        Vaan "onhan se niin väärin", että kun lopulta vapaudut noista tolkun elämän asettamista vaatimuksesta ja olet "vapaa", oletkin niin vanha ja väsynyt ettet enää jaksa toteuttaa omia toiveitasi, tehdä sitä mitä itse tahdoit.
        Noin se pakkaa mennä, mutta kai meillä kaikilla on mahdollisuus vaihtaa näkökulmaa - ilman mitään mielen manipulointia - nähdä se eletty elämä eri valossa ? Sekin taito löytyy monilta ketjussa kirjoittaneilta. Miksei sinultakin ? Jos siis tahdot. Enää ei ole pakko..))


    • Anonyymi

      Nuorena ihmisellä on unelmat ja toiveet.
      Sitten hän alkaa yrittää toteuttaa niitä.
      Mitä enemmän jää toteuttamatta,
      sen enemmän voi tuntea elämänsä menneen pieleen,
      vaikka se toteutunutkin vaihtoehto on ihan hyvä.
      itse asiassa voi olla mennyt paremmin, kun alkuperäinen suunnitelma
      ei toteutunutkaan.

      • Anonyymi

        Näinhän se on, hyvä tietää että paha on olemassa. Luostarielämässä on se hyvä puoli että "maailma" hylätään. Onnex meillä on luonto, siellä voi hiljentyä.


      • Anonyymi

        Kun unelman on saavuttanut, pienen pysähdyksen jälkeen jatkuu taival uutta unelmaa kohti. Kaikki unelmat ei toteudu, mutta ilman unelmia ihminen käpertyy epätoivoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun unelman on saavuttanut, pienen pysähdyksen jälkeen jatkuu taival uutta unelmaa kohti. Kaikki unelmat ei toteudu, mutta ilman unelmia ihminen käpertyy epätoivoon.

        Pienen pieniin unelmiin käymme kahdestaan, siinä istumme hiljaa vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinhän se on, hyvä tietää että paha on olemassa. Luostarielämässä on se hyvä puoli että "maailma" hylätään. Onnex meillä on luonto, siellä voi hiljentyä.

        anonyymi 13:40

        eikös luostarissa vasta olekki tiukat säännöt nunnilla,
        siellä sitä vasta elämän vankilassa onki
        ja suorittamista piisaa,

        moni on jättäny luostarin , kun ei olekkaan kestäny tiukkoja sääntöjä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun unelman on saavuttanut, pienen pysähdyksen jälkeen jatkuu taival uutta unelmaa kohti. Kaikki unelmat ei toteudu, mutta ilman unelmia ihminen käpertyy epätoivoon.

        Elä kuin sale,niin et vanhene, ota puolet nuorempi vaimo ja tee lapsi 70 vuotiaana.

        Et huomaa vanhuutta, vaan kuolet onnellisena infarktiin rakastelun aikana.


    • Anonyymi

      Nyt kun elämä on miltei suoritettu, on hyvä hiljentyä ja odottaa herramme viljankorjuuta seuraavaa elämäämme varten. Uskon, että tuolla jossain avaruuden tuolla puolen alkaa meidän vaivaisten uusi elämä, eikä siellä ole kärsimystä eikä kateutta. Hyvää kannattaa odottaa, nyt on korkea aika liittää kädet ristiin ja antaa hyvien ajatusten virrata läpi koko kehomme. Mieli kiittää ja antaa rauhan tähänkin loppuajan elämäämme.

      • Anonyymi

        Entä jos kuoleman jälkeen sitä vaan samantien syntyykin takaisin tähän maailmaan, kenties ihmiseksi, kenties koiraksi, kenties syntyykin vaikka 1800-luvulle tai vuoteen 3598 tai johonkin muuhun sattumanvaraiseen aikaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos kuoleman jälkeen sitä vaan samantien syntyykin takaisin tähän maailmaan, kenties ihmiseksi, kenties koiraksi, kenties syntyykin vaikka 1800-luvulle tai vuoteen 3598 tai johonkin muuhun sattumanvaraiseen aikaan?

        Silloin on tehnyt jotain pahasti väärin ja rangaistus jatkuu....


      • Anonyymi

        Tulet yllättymään.


      • Anonyymi

        anonyymi 14:19

        AAMEN !

        tuohon ei ole lisättävää, rukoilkaamme,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos kuoleman jälkeen sitä vaan samantien syntyykin takaisin tähän maailmaan, kenties ihmiseksi, kenties koiraksi, kenties syntyykin vaikka 1800-luvulle tai vuoteen 3598 tai johonkin muuhun sattumanvaraiseen aikaan?

        JUUUU,
        mitä tarkottaa raamatun sana

        joka uskoo jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan, jeesukseen kristukseen jumalan ainoaan poikaa ja pyhään henkeen

        EI KUOLE KOSKAAN,

        tarkottako se just sitä
        että ihmisen sielu syntyy uuden lapsen muodossa uudeleen maailmaan,

        ??

        MITÄ on pimeä enegia,
        tiedemiehet ovat löytäneet valtavan voiman pimeän energian
        joka ei näy mutta on olemassa ,
        tiedemiehet tutkii ja koittaa ottaa pimeän enegian ihmisen käyttöön,
        joka vielä ei ole onnistunu,
        on kyllä koko ajan tutkimusten kohteena.


        minun käsitys pimeästä enegiasta ON se
        se on juuri jumalan siis luojamme valtakunta
        jota raamatussa kerrotaan olevan
        sen olemassa olon voi todentaa juuri käsittämättömillä IHME-TEOILLA
        joita silloin tällöin uskovaisten keskuudessa RUKOUSTEN VOIMALLA
        on tapahtunu ja tapahtuu edeleen ,
        siis pimeä energia on koko ajan keskuudessamme,
        siis luoja enkeleineen on koko ajan keskuudessamme,
        jokainen kristin-uskovainen tuntee luojan läsnäolon aina joka hetki elämässään, se esiintyy myös näkymättömänä suojelusenkilinämme,
        sen on moni kokenu itse ihan konkreetisesti omassa elämässään
        eri tilanteissa,

        siis jumalan valtakunta,,
        jumala,,, jeesus kristus,, ja pyhähenki ON OLEMASSA nytkin keskuudessamme,
        pimeänä enegiana,
        ---
        elämä suoritettu,
        nyt suoritan vanhuuttani kunnes luoja kutsuu tuonpuoleiseen,
        luojalle kiitos kaikesta,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        JUUUU,
        mitä tarkottaa raamatun sana

        joka uskoo jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan, jeesukseen kristukseen jumalan ainoaan poikaa ja pyhään henkeen

        EI KUOLE KOSKAAN,

        tarkottako se just sitä
        että ihmisen sielu syntyy uuden lapsen muodossa uudeleen maailmaan,

        ??

        MITÄ on pimeä enegia,
        tiedemiehet ovat löytäneet valtavan voiman pimeän energian
        joka ei näy mutta on olemassa ,
        tiedemiehet tutkii ja koittaa ottaa pimeän enegian ihmisen käyttöön,
        joka vielä ei ole onnistunu,
        on kyllä koko ajan tutkimusten kohteena.


        minun käsitys pimeästä enegiasta ON se
        se on juuri jumalan siis luojamme valtakunta
        jota raamatussa kerrotaan olevan
        sen olemassa olon voi todentaa juuri käsittämättömillä IHME-TEOILLA
        joita silloin tällöin uskovaisten keskuudessa RUKOUSTEN VOIMALLA
        on tapahtunu ja tapahtuu edeleen ,
        siis pimeä energia on koko ajan keskuudessamme,
        siis luoja enkeleineen on koko ajan keskuudessamme,
        jokainen kristin-uskovainen tuntee luojan läsnäolon aina joka hetki elämässään, se esiintyy myös näkymättömänä suojelusenkilinämme,
        sen on moni kokenu itse ihan konkreetisesti omassa elämässään
        eri tilanteissa,

        siis jumalan valtakunta,,
        jumala,,, jeesus kristus,, ja pyhähenki ON OLEMASSA nytkin keskuudessamme,
        pimeänä enegiana,
        ---
        elämä suoritettu,
        nyt suoritan vanhuuttani kunnes luoja kutsuu tuonpuoleiseen,
        luojalle kiitos kaikesta,

        PimeästäEnergiasta voisi tehdä aivan uuden alotuksen,

        mitä on pimeäenergia,
        mahtava voima
        joka ei näy
        mutta tiedetään sen olemassa olo.

        jota tiedemehet tutkii ja ovat valtavan kiinostuneita siitä

        ja sen mahdollinen käyttöönotto ihmisen / ihmiskunnan hyväksi,


      • Anonyymi

        Viikate henkilöt kulkevat joka päivä ja yö, jokohan pääsis mukaan.


    • Mietin eilen tuossa mustikkametsässä (!) että onkohan tuon elämän suorittamisen tilalle tai vaihtoehdoksi tullut elämän esitteleminen ? Ja hienovarainen kilpailu siitä kenellä on enemmän ja erikoisempaa esiteltävää ?
      Eikös me täälläkin esitellä omaa elämäämme ?..))
      Kun muistelen työelämääni niin kyllä sielläkin oli väkeä, joka kertoi mitä oli tehnyt, mitä aikoi tehdä seuraavaksi..))
      Suorittamisesta piti kertoa, sitä piti esitellä muille. Harvemmin ihmiset puhuivat mitään itseään isompaa. Tai no. Tietyissä teemapiireissä tietysti puhuttiin, mutta se arki pakkasi olla tuota raportointia. "Hyvinvointiko" meidät on pilannut, näivettänyt henkisesti ?

      • Anonyymi

        Instagram ja face näitä itsensä ja perheen elämän esittelypaikkoja. Ainahan onvalokuva-albumejakin toisille esitelty, kirjoitettu matkakertomuksia ym. Ei siinä mitään pahaa ole jos elämän kohokohtia ja arkea muiden kanssa jakaa. Hyvinvoinnista ja perheestä on lupa iloita, vaikka kaikilla ei niitä olisikaan.


      • Minä en kyllä näe että nykyisin "esiteltäisiin" sen enempää omaa elämää kuin aikaisemminkaan; ainoastaan että kuulumisien kertominen on tullut visuaalisemmaksi ja helpommaksi, kevyemmäksi ja joustavammaksi raportoinniksi oman elämön tapahtumista, arkipäivän jakamisesta muiden kanssa, joka on sosiaalisesti ulospäinsuuntautuneen ihmisen tunnusmerkki.
        (Luin juuri FB:sta jotain jonka Jung oli sanonut, elikkä että yksinäisyys ei ole sitä että ei ole muita ihmisiä lähellä joille voi kertoa asioistaan, vaan siitä että ei itse pysty puhumaan muille asioista joilla on omalle itselleen merkitystä.)
        ***
        Tuollainen kevyt raportointi joka on suurelta osaltaan korvannut syvemmältä luotaavat keskustelut ruokkii sosiaalisen ihmisen tarvetta kuulua johonkin yhteisöön. Small talk, tuo paljon parjattu kevytmielinen seurustelumuoto, joka on niin yleinen muissa kulttureissa, on tarkoituksenmukaista sosiaalista kanssakäymistä jonka tehtävänä on ikään kuin verkoston huoltoa, ylläpitoa.


      • Anonyymi

        Kaiken pilaaja on tietotekniikka,
        ihminen taantuu kun kaikki tieto - taito on jo valmiina tietona tehty,
        ystävätki ja ihmissuhteen koneessa,,,

        sodan jälkeen ihmisen oli itse tehtävä suuniteltava ihan kaikki,
        kaikesta tekniikastakin piti ottaa ihan itse selvää,
        ihan kaikkeen piti itse paneutua,
        ihan fyysisesti tehdä ja kehittää, rakentaa, ottaa selvää,
        kokeilla, hajottaa jotta osasi taas koota kuten eräs veljeni teki,
        kaiken esm, mootoripyörät, sun muut ensin hajotti että osasi ne korjata ja kehittää niitä edelleen,
        toinen kehitti alkutekijöistää radiolähettimen,
        josta tuli hänelle lopulta ammatti kansaivälinen " radisti" radiosähköttäjä,
        teki kymmenien vuosien työrupeaman kansaivälistä työtä,
        josta aikoinaan pääsi työeläkkeelle,
        mikään ei ollut siihen aikaan valmiina, ei mikään,

        nyky nuoret
        ikäväkyllä näin sivusta katsottuna ovat uusavuttomia,
        ihan järkyttää heidän elämänsä,
        he ei osaa käyttää aviojaan,
        kehittää uutta, tehdä itse,
        surku ja suru vanhalle nähdä monitahoinen henkinen taantuma monissa asioissa nuorten elämässä,

        tietokoneet , valmiiksi tehty tieto taito on syyllinen psyykkiseen taantumaan nuorten keskuudessa,

        sori kritiikki,
        mutta
        oletan ennen vanhaankin vanhemmat varmasti kritisoi nuorisoa,

        elämä oli suorittamista,
        vaikka ei ollutkaan paremmuden näyttämistä,
        vaan se oli elämän vaatimus
        jotta suomi kehittyi
        ja selviytyi sodan tuomasta köyhyydestä
        yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista,


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Minä en kyllä näe että nykyisin "esiteltäisiin" sen enempää omaa elämää kuin aikaisemminkaan; ainoastaan että kuulumisien kertominen on tullut visuaalisemmaksi ja helpommaksi, kevyemmäksi ja joustavammaksi raportoinniksi oman elämön tapahtumista, arkipäivän jakamisesta muiden kanssa, joka on sosiaalisesti ulospäinsuuntautuneen ihmisen tunnusmerkki.
        (Luin juuri FB:sta jotain jonka Jung oli sanonut, elikkä että yksinäisyys ei ole sitä että ei ole muita ihmisiä lähellä joille voi kertoa asioistaan, vaan siitä että ei itse pysty puhumaan muille asioista joilla on omalle itselleen merkitystä.)
        ***
        Tuollainen kevyt raportointi joka on suurelta osaltaan korvannut syvemmältä luotaavat keskustelut ruokkii sosiaalisen ihmisen tarvetta kuulua johonkin yhteisöön. Small talk, tuo paljon parjattu kevytmielinen seurustelumuoto, joka on niin yleinen muissa kulttureissa, on tarkoituksenmukaista sosiaalista kanssakäymistä jonka tehtävänä on ikään kuin verkoston huoltoa, ylläpitoa.

        Small talk on kevyttä , pintapuolista jutustelua. Kevytmielinen merkitsee ihan muuta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Small talk on kevyttä , pintapuolista jutustelua. Kevytmielinen merkitsee ihan muuta.

        Tiedän toki mitä small talk on ja minun olisi ehkä pitänyt laittaa "kevytmielinen" sitaatteihin koska käytin sanaa todella kevytmielisesti. Small talkiin kuuluu myös se että joka ainoaan sanaan ei takerruta, vaikka ei ihan sääntöjen mukaan mennytkään.
        :)


      • Paloma01 kirjoitti:

        Minä en kyllä näe että nykyisin "esiteltäisiin" sen enempää omaa elämää kuin aikaisemminkaan; ainoastaan että kuulumisien kertominen on tullut visuaalisemmaksi ja helpommaksi, kevyemmäksi ja joustavammaksi raportoinniksi oman elämön tapahtumista, arkipäivän jakamisesta muiden kanssa, joka on sosiaalisesti ulospäinsuuntautuneen ihmisen tunnusmerkki.
        (Luin juuri FB:sta jotain jonka Jung oli sanonut, elikkä että yksinäisyys ei ole sitä että ei ole muita ihmisiä lähellä joille voi kertoa asioistaan, vaan siitä että ei itse pysty puhumaan muille asioista joilla on omalle itselleen merkitystä.)
        ***
        Tuollainen kevyt raportointi joka on suurelta osaltaan korvannut syvemmältä luotaavat keskustelut ruokkii sosiaalisen ihmisen tarvetta kuulua johonkin yhteisöön. Small talk, tuo paljon parjattu kevytmielinen seurustelumuoto, joka on niin yleinen muissa kulttureissa, on tarkoituksenmukaista sosiaalista kanssakäymistä jonka tehtävänä on ikään kuin verkoston huoltoa, ylläpitoa.

        Voitte olla oikeassa. Anonyymi 11,37 ja Paloma. Voi asiat varmasti noinkin nähdä ja viihdynhän itsekin - ainakin yleensä - somessa..))
        Silti epäilen, että jollakin tavalla somen "helppous", kontakteja ilman sitoutumista ja pitkää yhteistä historiaa, vieraannuttaa siitä elämästä, jossa kuitenkin on paikka ristiriidoille, epäröinnille, murheille, jos sitten ilollekin. Täällä me olemme kuitenkin tekemisissä mielikuvien, emme välttämättä todellisuuden tasolla.
        Hieno sitaatti Jungilta, Paloma. "Ettei pysty puhumaan asioista, jolla on merkitystä omalle itselle". Minä laitan toivoni koronaan..)) Ensi kertaa mukana oloni historiassa täällä on useita sellaisia keskusteluketjuja joihin mielellään ottaa osaa...
        Eikä se tietenkään tarkoita sitä, että "vika" olisi ollut aloituksissa, muissa ihmisissä. Yhtä
        hyvin se voi olla itsessä, omassa laadussa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaiken pilaaja on tietotekniikka,
        ihminen taantuu kun kaikki tieto - taito on jo valmiina tietona tehty,
        ystävätki ja ihmissuhteen koneessa,,,

        sodan jälkeen ihmisen oli itse tehtävä suuniteltava ihan kaikki,
        kaikesta tekniikastakin piti ottaa ihan itse selvää,
        ihan kaikkeen piti itse paneutua,
        ihan fyysisesti tehdä ja kehittää, rakentaa, ottaa selvää,
        kokeilla, hajottaa jotta osasi taas koota kuten eräs veljeni teki,
        kaiken esm, mootoripyörät, sun muut ensin hajotti että osasi ne korjata ja kehittää niitä edelleen,
        toinen kehitti alkutekijöistää radiolähettimen,
        josta tuli hänelle lopulta ammatti kansaivälinen " radisti" radiosähköttäjä,
        teki kymmenien vuosien työrupeaman kansaivälistä työtä,
        josta aikoinaan pääsi työeläkkeelle,
        mikään ei ollut siihen aikaan valmiina, ei mikään,

        nyky nuoret
        ikäväkyllä näin sivusta katsottuna ovat uusavuttomia,
        ihan järkyttää heidän elämänsä,
        he ei osaa käyttää aviojaan,
        kehittää uutta, tehdä itse,
        surku ja suru vanhalle nähdä monitahoinen henkinen taantuma monissa asioissa nuorten elämässä,

        tietokoneet , valmiiksi tehty tieto taito on syyllinen psyykkiseen taantumaan nuorten keskuudessa,

        sori kritiikki,
        mutta
        oletan ennen vanhaankin vanhemmat varmasti kritisoi nuorisoa,

        elämä oli suorittamista,
        vaikka ei ollutkaan paremmuden näyttämistä,
        vaan se oli elämän vaatimus
        jotta suomi kehittyi
        ja selviytyi sodan tuomasta köyhyydestä
        yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista,

        Tuossa "aikalaiskritiikissä" on varmasti perää, Anonyymi 12.03. Harva vain näkee tuon kehityskulun. Osaa arvostaa toisen ajan taitajia.
        Ei ollut työnteko paremmuuden näyttämistä, vaan yhteisen hyvän eteen tekemistä, niin olen ymmärtänyt. Jos jotakin tunnettiin se oli ammattiylpeyttä, siis osallisuutta, eikä siinä "minä" ollut pääroolissa.
        Hyvä kirjoitus. Kelpaa lukea, meidän napinpainajien..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Voitte olla oikeassa. Anonyymi 11,37 ja Paloma. Voi asiat varmasti noinkin nähdä ja viihdynhän itsekin - ainakin yleensä - somessa..))
        Silti epäilen, että jollakin tavalla somen "helppous", kontakteja ilman sitoutumista ja pitkää yhteistä historiaa, vieraannuttaa siitä elämästä, jossa kuitenkin on paikka ristiriidoille, epäröinnille, murheille, jos sitten ilollekin. Täällä me olemme kuitenkin tekemisissä mielikuvien, emme välttämättä todellisuuden tasolla.
        Hieno sitaatti Jungilta, Paloma. "Ettei pysty puhumaan asioista, jolla on merkitystä omalle itselle". Minä laitan toivoni koronaan..)) Ensi kertaa mukana oloni historiassa täällä on useita sellaisia keskusteluketjuja joihin mielellään ottaa osaa...
        Eikä se tietenkään tarkoita sitä, että "vika" olisi ollut aloituksissa, muissa ihmisissä. Yhtä
        hyvin se voi olla itsessä, omassa laadussa.

        Minä en koen, että joku keskustelupalsta olisi sosiaalista elämää. Kirjoittaa, kun voi mitä vaan (ja se on täälläkin nähty ;)) ja se vanha sanonta "silmät on sielun peili".

        Kirjoituksissa ei ,myöskään näe sitä, kuka on ulospäinsuuntautunut ja kuka ei.

        Muistan taannoin, kun kirjoitin yhden ihmisen kanssa (ei tämä foorumi). Aivan loistava kirjoittaja. Tapasimme ja kuinkas ollakaan, kaveri olikin hiljainen, ei montaa sanaa sanonut.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä en koen, että joku keskustelupalsta olisi sosiaalista elämää. Kirjoittaa, kun voi mitä vaan (ja se on täälläkin nähty ;)) ja se vanha sanonta "silmät on sielun peili".

        Kirjoituksissa ei ,myöskään näe sitä, kuka on ulospäinsuuntautunut ja kuka ei.

        Muistan taannoin, kun kirjoitin yhden ihmisen kanssa (ei tämä foorumi). Aivan loistava kirjoittaja. Tapasimme ja kuinkas ollakaan, kaveri olikin hiljainen, ei montaa sanaa sanonut.

        Niin. Ehkä ei sosiaalista elämää, mutta parhaimillaan hyvä korvike sille, Anonyymi 12.55..))

        Siitä olen samaa mieltä, ettei kannattaisi tehdä toisista kovin syvälle luotaavia analyysejä, täällä kuitenkin näyttää vain joitakin (valikoituja) puolia itsestään.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Niin. Ehkä ei sosiaalista elämää, mutta parhaimillaan hyvä korvike sille, Anonyymi 12.55..))

        Siitä olen samaa mieltä, ettei kannattaisi tehdä toisista kovin syvälle luotaavia analyysejä, täällä kuitenkin näyttää vain joitakin (valikoituja) puolia itsestään.

        Sitten kun kaikki ovat menneet on todella yksin. Jonnekkin se elämä katosi, jäljelle jäi vaan muistot. Tohvelit jäivät odottamaan käyttäjäänsä.Kuinka se suru vaan on sisimmässä joka päivä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sitten kun kaikki ovat menneet on todella yksin. Jonnekkin se elämä katosi, jäljelle jäi vaan muistot. Tohvelit jäivät odottamaan käyttäjäänsä.Kuinka se suru vaan on sisimmässä joka päivä.

        Suru, jota ei voi jakaa ? , Anonyymi 13.15. Jos kyse on läheisestä, edes toinen läheinen ei pysty surua jakamaan. Niin sanotaan.
        Oman läheiseni suru on ollut syvä ja pitkäkestoinen. Hän katsoo, että se on pelkkä kiusa, ei jalosta ainakaan. Itse olen hiukan toista mieltä. Tekisi mieli lainata Gibrania:
        "Mitä syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa teissä voi olla"...
        Tai sitten ei. Valoisampia päiviä sinulle kuitenkin.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Suru, jota ei voi jakaa ? , Anonyymi 13.15. Jos kyse on läheisestä, edes toinen läheinen ei pysty surua jakamaan. Niin sanotaan.
        Oman läheiseni suru on ollut syvä ja pitkäkestoinen. Hän katsoo, että se on pelkkä kiusa, ei jalosta ainakaan. Itse olen hiukan toista mieltä. Tekisi mieli lainata Gibrania:
        "Mitä syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa teissä voi olla"...
        Tai sitten ei. Valoisampia päiviä sinulle kuitenkin.

        Kiitos. Niin se elämä muuttuu, kaikki ilo on vain kadonnut elämästä. Jokainen päivä tuo muistot mieleen, hiljaa yksinäin vaan olen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. Niin se elämä muuttuu, kaikki ilo on vain kadonnut elämästä. Jokainen päivä tuo muistot mieleen, hiljaa yksinäin vaan olen.

        Se on oma valinta, jota ei sovi valitella. - Nm. Valitse toisin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten kun kaikki ovat menneet on todella yksin. Jonnekkin se elämä katosi, jäljelle jäi vaan muistot. Tohvelit jäivät odottamaan käyttäjäänsä.Kuinka se suru vaan on sisimmässä joka päivä.

        Vie hyväkuntoset tossut kirppikselle ja huonot roskiin.


    • Anonyymi

      Kun menettää läheisen, tuntuu siltä, että on itsekin kuollut.

    • Anonyymi

      Elämähän on monelta osin suorittamista, mutta suorittamisen mielekkyydestä voi / saa jokainen päättää itse. Elämä menee vähän samoin kuin päivä / yö: samoin kuin hyvin käytetty päivä antaa hyvän yöunen, samoin hyvin käytetty elämä antaa rauhallisen kuoleman, sanoo joku ajatelma. - Nm. Elämä on oppimista varten

    • Anonyymi

      Teknissä laitteissa ennenvanhaan pyrittiin tekemään mahdollisimman hyvä laite käyttäjän kannalta ja teknisesti, kestävä, helppokäyttöinen, ym. mutta nykyään teettävät Kiinassa paskavehkeitä, joiden ainoa tavoite on olla mahdollisimman halpa valmistaa, että osakkeenomistajat saisivat mahdollisimman paljon voittoa itselleen. Tämä nykymeno ei ole kenenkään muun etu, kuin niiden sijoittajien ja sekin on lyhytnäköinen tie, kun se uuden kertakäyttöpaskan ostaminen lopetetaan, ja ostetaan mieluummin vanhempaa käytettyä, mutta edelleen hyvää tavaraa.

      • Anonyymi

        Esim. CD soitin ei ole enää mikään uusi keksintö, mutta ilmeisesti kiinassa niitä ei olla opittu vieläkään tekemään. Lähipiirissä vuoden sisällä on kaksi uutta laitetta osoittautunut paskaksi. Ensimmäinen tapaus kesti melkein vuoden, toinen ei selviytynyt edes ensimmäisestä käyttökerrasta.


    • Anonyymi

      Sehän riittää, että henkittelee aikansa ja liittyy sittemmin kuolleisiin.
      Näin kuolema saa terveellistä jatkumoa!

    • Anonyymi

      Olen kauan ollu kyllästyny elämään,

      koska vanha ja vaivanen jo olenki,
      olen eläny piiiitkän elämän täysillä, kaiken sain mitä ikinä elämältä toivoinki nuorena,

      voiki sanoa,,, koko elämä oli pelkkää suorittamista ,,
      mutta tulipa suoritettua,

      nyt halusi pois, mut ku ei vaan kuole vaikka vanha ja kipee onki,

      tuhannesti olen miettiny, miten kuolis pois, en vaan keksi,

      helpoimmalta tuntuis kun joku vaan ampua pamauttais aivot pellolle,
      se olisi kertaheitolla varmasti loppu,


      joku jossaki ketjussa sanoiki,
      että eutanasia laki voimaan
      ja kaikille halukkaille pois lähtijöille pitää jakaa pistoolit lähtiäis lahjaksi,

      siinä olisi ratkaisu monelle elämäänsä kyllästyneelle,

      anteeksi kuitenki ruma mielipide,
      kaikkea se mielikuvitus tuottaaki, anteeksi kuitenki,

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Terno Hedman Oy

      Onko kokemuksia tästä yrityksestä?
      Tampere
      19
      1973
    2. Mahtava huomata

      Sinusta nainen että pystyt suodattamaan palstalla paljon asioita. Olet täysin minun tyyppiä. Kahdestaan unohdettaisiin k
      Ikävä
      28
      1537
    3. Pettymys faneille? Lisätietoa Katri Helena vierailusta Vain elämää -ohjelmassa: "Nytten..."

      Katri Helena - tuo sinivalkoinen suomalainen ääni ja laulajalegenda - on tällä kaudella mukana yllätysvieraana Vain eläm
      Vain elämää
      9
      1497
    4. Trump ei aio enää osallistua vaaliväittelyyn Kamala Harrisia vastaan

      Trump ei aio enää osallistua vaaliväittelyyn Kamala Harrisia vastaan Jopa konservatiivisen uutiskanava Fox Newsin kommen
      Maailman menoa
      172
      1452
    5. Mitä ajattelet tästä kaikesta

      Palstailusta ylipäätään ja se miten asiat menee?
      Ikävä
      30
      1223
    6. Luovutitko jo nainen?

      En ole itse päässyt vielä kunnolla edes alkuun. Oikeasti sä oot hyvä nainen ja hyvällä asenteella varustettu. Tykkään ja
      Ikävä
      55
      908
    7. Mä koin helpompana

      Kun emme nähneet. Vaikka ensimmäinen ero repi sydäntä. Pakotat mut tuntemaan tunteita joita en saisi ja tiedät miten syv
      Ikävä
      5
      875
    8. Kysytään nyt sitten vielä

      Mitä ajattelisit siitä jos ottaisin yhteyttä sinuun? Yrittäisin jälleen saada sinuun yhteyden ja kertoa edelleen tuntei
      Ikävä
      38
      785
    9. Parkanolainen tappoi Tampereella Hämeenkadulla

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ampumiskahakasta-ruovedella-vuosien-vankeustuomio-rivitalon-pihalle-ilmestyi-hauliko
      Parkano
      10
      760
    10. Olin koko ajan

      Mukanasi tässä. Halusin että tunnet tunteita ja olet tärkeä. Sä ansaitsit tämän kaiken. Päästän sinut nyt lentoon ja to
      Ikävä
      72
      703
    Aihe