Joka aamuinen helvetti, kun avaan silmäni. Elämä on ohi, ei kiinnosta mikään. Olen kokenut liikaa sellaista, joka vie pohjan kaikelta. Vaikka tekisi sen oman parhaansa, se ei aina riitä.
En haluaisi aamuisin herätä
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Harmi juttu, toivon että sinulla on joku jolle jutella. Muista, että aina kannattaa hakea apua.
Aina ei puhuminen auta.
Mikä sinua auttaisi?
Jos on rakkaushuolia, tiedän että se on karmeata. Käy ihan fyysisestikin sydämen päälle.
Mutta, kaikesta selviää, ihan oikeasti. Keskityt vain itseesi, ja mitä SINÄ haluat, älä edes yritä miellyttää toisia.
Ja muista, aurinko paistaa risukasaankin, vaikka ei niinä heikkoina hetkinä siltä tuntuisikaan, joku päivä katselet taaksepäin ja mietit, kuinka huonotkin koettelemukset tekivät sinusta vahvemman. Aurinkoa päivääsi :)
Loistava kannustus. Juuri näin se on, olen vähän samassa tilanteessa kuin aloittaja. Puhuminen auttaa, kun hakee vertaistukea.
Kiitos kaunis! Tuntuu vaan, ettei masennusjakso hellitä lainkaan. Ap
Kun on saanut syntymäominaisuudekseen taipumuksen murskaavaan ahdistuneisuuteen, en minkään ole koskaan voinut iloita, että olen hengissä herättyäni. Onneksi on jo korkea ikä ja loppusuora. Elämä on tarkoituksetonta kärsimystä.
Tässä sinulle kukkanen tai auto. 🌸 🚗
Syntymäominaisuudessa olen saanut herkkyyden, mikä altistaa monennäköiselle. Ahdistus ei ole syntyjään, vaan elämän varrella tullut taakka, kuten masennuskin. En ole luovuttanut, mutta en osaa tarttua mihinkään, joten päivä päivältä menee vähän huonommin. Joskus voi "pakottaa" itsensä liikkeelle, toisinaan taas ei. Haluaisin jättää kaiken ja muuttaa johonkin korpeen. Kun tulee parempi vaihe, jos vielä tulee. Ja olen joo, pettynyt aika moneen ihmiseen ja tykkään pysytellä vähän erillään kaikesta. Korvessa aloitan alusta, mummonmökissä, tms, rakentamaan uutta elämää, kaukana kaupungista.