mikä siis on normaalia sijaisperheen elämää, johon pitäisi tavoitella pääsevänsä?
ja mikä sitten on epänormaalia, josta pitäisi päästä pois?
minusta normaalia on sujuva arki. sisältäen tavanomaiset terapiakäynnit ja biotapaamiset. lapsi on omaitsensä ja toimii niissä rajoissa, jotka hänelle ovat mahdolliset. hänen kanssaan ollaat sinut ja hän tuntee kuuluvansa perheeseen ja on osa sen elämää. sellaisena kuin on.
epänormaalia taas on se kaikki arjesta poikkeava. ajoittain ilmenevä tuhoaminen, kätkeminen ja vakavampi oireilu, joka kohdistuu osaan perheen jäsenistä. se ettei lapsi pitemmänkään ajan kuluessa kiinny ja kotiudu. jos kaikki vieraat ovat yhtähyviä ja joutuu kokoajan olemaan varuillaan lapsen puolesta.jos ei kotonaan voi tuntea oloaan kotoiseksi sijaislapsen takia.
normaalissa sijaisperhe-elämässä on kaikenlaista mitä normaalissa bioperhe-elämässä ei voi kuvitellakaan. mutta normaalissa sijaisperhe-elämässä on parhaimmillaan onnellinen koko perheestään. sen jokaisesta jäsenestä.
ja mikä sitten on epänormaalia, josta pitäisi päästä pois?
minusta normaalia on sujuva arki. sisältäen tavanomaiset terapiakäynnit ja biotapaamiset. lapsi on omaitsensä ja toimii niissä rajoissa, jotka hänelle ovat mahdolliset. hänen kanssaan ollaat sinut ja hän tuntee kuuluvansa perheeseen ja on osa sen elämää. sellaisena kuin on.
epänormaalia taas on se kaikki arjesta poikkeava. ajoittain ilmenevä tuhoaminen, kätkeminen ja vakavampi oireilu, joka kohdistuu osaan perheen jäsenistä. se ettei lapsi pitemmänkään ajan kuluessa kiinny ja kotiudu. jos kaikki vieraat ovat yhtähyviä ja joutuu kokoajan olemaan varuillaan lapsen puolesta.jos ei kotonaan voi tuntea oloaan kotoiseksi sijaislapsen takia.
normaalissa sijaisperhe-elämässä on kaikenlaista mitä normaalissa bioperhe-elämässä ei voi kuvitellakaan. mutta normaalissa sijaisperhe-elämässä on parhaimmillaan onnellinen koko perheestään. sen jokaisesta jäsenestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meidän normaaliin sijaisperheen elämään kuuluu hyvin sujuva arki. Lapset viihtyvät hoidossa ja koulussa, koulu sujuu jollain tavalla (ei hyvin eikä huonosti), on kavereita ja harrastuksia. Normaaliin arkeen kuuluu viikottaiset terapiat (toiminta- ja fysioterapia). Myös säännölliset lääkäri- ja sairaalareissut ovat meistä arkea. Lapset tapaavat biovanhempia ja muuta sukua säännöllisin väliajoin. Sos.työntekijöitä tavataan harvakseltaan, uusi huoltosuunnitelma laaditaan kerran vuodessa (ei jokaisesta lapsesta). Lapset kasvavat ja kehittyvät kuten ns. tavallisetkin lapset. Harrastetaan perheenä kaikenlaista, käydään kylässä ja meillä käy vieraita. Lomilla tehdään jotain kivaa; käydään huvipuistossa, kylpylässä, ollaan hotellissa, vuokrataan mökki jostain yms. yms.
Tämä on meidän perhe, jossa jokainen perheenjäsen on tärkeä ja rakas. Yhdessä odotamme uutta jäsentä perheeseemme, joka täydentää entisestään meidän perhettä. Tuo mukanaan uuden suvun ja sos.työntekijän sekä varmaan kaikkea muutakin mistä emme vielä tiedä. Mutta se kuuluun normaaliin elämään, meidän perheen elämään.
Edellisestä viestistä jäi pois se, että jatkuvasti käynnissä olevat oikeusprosessit eivät kuulu normaaliin sijaisperheen arkeen. Senkin oppii näköjään melkein ottamaan niin, että se kuuluun normaaliin arkeen. Ja niinhän se kuuluukin, meidän sijaisperheen arkeen. Mieluusti sen osan sijaisvanhemmudesta jättäisin pois. Vuosikausia kestäessään se vie yllättävän paljon voimavaroja. Onneksi on olemassa työnohjaus ja vertaistukiryhmät, joissa näitä asioita voi työstää ja helpottaa omaa oloaan.