Kun en tiennyt, mitä oikein tekisin, niin hädissäni työnsin savimukin Kuninkaan kouraan ja höpötin kiireesti:
"Keramiik! Keramiik! Titta här!"
Vanhaksi mieheksi tämä hallitsija oli yllättävän rivakkaliikkeinen.
Raskaan mukin iskeytyessä ohimooni, minulta pääsi tahdottomasti pitkä ja äänekäs pieru.
Jostakin kaukaa kuulin vielä Kuninkaan hihkaisevan:
"Haju oli hyvä!
Mutta ääni olisi saanut olla hivenen kimeämpi.
Vain yhdeksän pistettä!"
Sitten savimuki heilahti uudelleen ja joku sammutti sataman valot...
Heräsin ihmeelliseen kavionkopseeseen.
Avasin silmäni ja odotin ison ravihevoslauman ohijuoksua.
Olin kuitenkin näköjään sairaalassa ja kopina kuului käytävällä kiirehtivien hoitajien puukengistä.
Tunsin oloni heikoksi.
Kädet liikkuivat kuin hidastettuina ja vaivoin sain nostettua päätäni tyynyltä.
Huomasin vuoteen vierellä tippapullotelineen.
Kädestäni lähti ohut letku ja sen toinen pää kiinnittyi telineessä olevaan pulloon.
Julmetus!
Ymmärsin heti, mistä hidasliikkeisyyteni johtui:
Telineeseen oli laitettu litran pullo jarrunestettä!
Huoneeseen asteli valkotakkinen lääkäri.
Tämä tuijotteli kädessään olevia papereita, vilkaisi sängyn jalkopäässä olevaa sairaskertomusta ja mutisi viisaan näköisenä:
"Mjoo, mjoo, hym, hym...Kyllä!"
Lekuri siirtyi vuoteeni vierelle ja kumartui lähemmäs kysyen:
"Onko Teillä mitään erikoistoiveita hoidon suhteen?"
Tempaisin luunsahaajan kauluksesta lujan otteen, nykäisin hänet lähemmäksi ja sain kähistyä:
"Jalka pois happiletkun päältä!"
Lääkäri hyppäsi taaksepäin, antoi hoitajalle ohjeita ja poistui huoneesta.
Hoitaja moitti minua siitä, että olin pahoittanut Ylilääkärin mielen.
Siitä hyvästä jäisin ilman iltapalaa.
Koska oli jo ilta, laitettiin yövalot päälle.
Hoitajien taukotila oli viereisessä huoneessa.
Huomasin, että minua torunut hoitsu laski omat eväänsä hetkeksi vierelläni olevalle pöydälle.
Nainen käänsi selkänsä ja alkoi pedata viereistä vuodetta.
Huomasin tilaisuuteni koittaneen:
Tarjottimella oli muun tavaran joukossa täysinäinen lääkeruisku.
Heh! Nukutuspiikki!
Otin ruutan ja ruiskutin koko satsin vehnäsämpylän kylkeen.
Pian laupeuden sisar otti eväät mukaansa ja meni taukohuoneeseen.
Suljin silmäni ja jäin kuulolle.
5 miinuutin kuluttua avasin silmäni, kun kuorsaus alkoi kuulua.
Ääni oli kuin ruostuneen sirkkelinterän ja ilmaa haukanneen uppopumpun yhdistelmä.
Irroittelin itsestäni letkut ja anturit.
Oven luona olevalla vuoteella makasi totisen ja huolestuneen näköinen potilas.
Pysähdyin hetkeksi siihen ja nykäisin happiletkin seinäliittimestä.
Siirsin sen viereiseen liittimeen ja astuin ulos käytävälle.
Kuulin, kuinka huoneesta alkoi kuulu hihitystä ja hervotonta naurunhohotusta.
Hollandiassa näyttää ilokaasu olevan nopeavaikutteista!
Pitkä käytävä oli tyhjä.
Parin metrin päässä olevasta naulakosta huomasin valkoisen lääkärintakin.
Vedin sen ylleni ja ilokseni myös stetoskooppikin oli jätetty takin taskuun.
Ja sitten suunta kohti uloskäyntiä! Jee!
Kääntelin vielä stetoskooppia ja kokeilin sovitella sitä korviini, kun erään huoneen ovi avautui.
Käytävälle hiippaili vanha mummeli.
Eukko tarrautui takinhihaani.
Hetken pällisteltyään hän sanoi määräävällä äänellä:
"Kuulkaas nyt, tohtori!
Minulta ei ole ollenkaan mitattu iltalämpöä!"
Jaahas...
Sanoin muorille, että kyllä hoitajat sen tekevät kohta.
Mutta hän kimpaantui:
"Ei ne enää näin myöhään.
Kyllä tohtorin on nyt itse se tehtävä!"
Sitten hän meni takaisin huoneeseen ja viittoili minua peräänsä.
Pakko kai se sitten on...
Käskin eukon istumaan vuoteen laidalle ja avaamaan suunsa.
Mutta kun iltalämpö mitataan peräsuolesta, sanoi mummo ja meni sängylle makaamaan, kiskoen housujaan alemmas.
Ei Jumankekka soikoon!
Kun huomasin, että takin taskusta ei löytynytkään kuumemittaria, sain hienon ajatuksen:
Pöydällä oli suuressa vaasissa kimppu tuoreita ruusuja.
Nappasin yhden ja työnsin pystyyn mummelin pakaroitten väliin.
Taputin häntä vielä olkapäälle ja käskin pysymään täysin liikkumatta 15 minuuttia.
Käytävälle mennessäni vilkaisin vielä taakseni.
Koko komeus oli kuin tarjottimella.
Jätin oven kokonaan auki ja kiirehdin uloskäynnille.
Jostain kummasta syystä tuli mieleeni Erkki Junkkarinen ja Ruusuja Hopeamaljassa...
Vihdoinkin!
Avasin sairaalan ulko-oven ja hengitin raikasta ulkoilmaa.
Rupesin miettimään seuraavaa liikettäni.
Olinhan sairaalan vaatteissa, ilman rahaa ja yksin vieraassa maassa.
Mieleeni tuli satamassa sattunut ikävä välikohtaus.
Jumprehuiti!
Hollandian Kuningas saa maksaa raskaasti pahoinpitelynsä...
"Keramiik! Keramiik! Titta här!"
Vanhaksi mieheksi tämä hallitsija oli yllättävän rivakkaliikkeinen.
Raskaan mukin iskeytyessä ohimooni, minulta pääsi tahdottomasti pitkä ja äänekäs pieru.
Jostakin kaukaa kuulin vielä Kuninkaan hihkaisevan:
"Haju oli hyvä!
Mutta ääni olisi saanut olla hivenen kimeämpi.
Vain yhdeksän pistettä!"
Sitten savimuki heilahti uudelleen ja joku sammutti sataman valot...
Heräsin ihmeelliseen kavionkopseeseen.
Avasin silmäni ja odotin ison ravihevoslauman ohijuoksua.
Olin kuitenkin näköjään sairaalassa ja kopina kuului käytävällä kiirehtivien hoitajien puukengistä.
Tunsin oloni heikoksi.
Kädet liikkuivat kuin hidastettuina ja vaivoin sain nostettua päätäni tyynyltä.
Huomasin vuoteen vierellä tippapullotelineen.
Kädestäni lähti ohut letku ja sen toinen pää kiinnittyi telineessä olevaan pulloon.
Julmetus!
Ymmärsin heti, mistä hidasliikkeisyyteni johtui:
Telineeseen oli laitettu litran pullo jarrunestettä!
Huoneeseen asteli valkotakkinen lääkäri.
Tämä tuijotteli kädessään olevia papereita, vilkaisi sängyn jalkopäässä olevaa sairaskertomusta ja mutisi viisaan näköisenä:
"Mjoo, mjoo, hym, hym...Kyllä!"
Lekuri siirtyi vuoteeni vierelle ja kumartui lähemmäs kysyen:
"Onko Teillä mitään erikoistoiveita hoidon suhteen?"
Tempaisin luunsahaajan kauluksesta lujan otteen, nykäisin hänet lähemmäksi ja sain kähistyä:
"Jalka pois happiletkun päältä!"
Lääkäri hyppäsi taaksepäin, antoi hoitajalle ohjeita ja poistui huoneesta.
Hoitaja moitti minua siitä, että olin pahoittanut Ylilääkärin mielen.
Siitä hyvästä jäisin ilman iltapalaa.
Koska oli jo ilta, laitettiin yövalot päälle.
Hoitajien taukotila oli viereisessä huoneessa.
Huomasin, että minua torunut hoitsu laski omat eväänsä hetkeksi vierelläni olevalle pöydälle.
Nainen käänsi selkänsä ja alkoi pedata viereistä vuodetta.
Huomasin tilaisuuteni koittaneen:
Tarjottimella oli muun tavaran joukossa täysinäinen lääkeruisku.
Heh! Nukutuspiikki!
Otin ruutan ja ruiskutin koko satsin vehnäsämpylän kylkeen.
Pian laupeuden sisar otti eväät mukaansa ja meni taukohuoneeseen.
Suljin silmäni ja jäin kuulolle.
5 miinuutin kuluttua avasin silmäni, kun kuorsaus alkoi kuulua.
Ääni oli kuin ruostuneen sirkkelinterän ja ilmaa haukanneen uppopumpun yhdistelmä.
Irroittelin itsestäni letkut ja anturit.
Oven luona olevalla vuoteella makasi totisen ja huolestuneen näköinen potilas.
Pysähdyin hetkeksi siihen ja nykäisin happiletkin seinäliittimestä.
Siirsin sen viereiseen liittimeen ja astuin ulos käytävälle.
Kuulin, kuinka huoneesta alkoi kuulu hihitystä ja hervotonta naurunhohotusta.
Hollandiassa näyttää ilokaasu olevan nopeavaikutteista!
Pitkä käytävä oli tyhjä.
Parin metrin päässä olevasta naulakosta huomasin valkoisen lääkärintakin.
Vedin sen ylleni ja ilokseni myös stetoskooppikin oli jätetty takin taskuun.
Ja sitten suunta kohti uloskäyntiä! Jee!
Kääntelin vielä stetoskooppia ja kokeilin sovitella sitä korviini, kun erään huoneen ovi avautui.
Käytävälle hiippaili vanha mummeli.
Eukko tarrautui takinhihaani.
Hetken pällisteltyään hän sanoi määräävällä äänellä:
"Kuulkaas nyt, tohtori!
Minulta ei ole ollenkaan mitattu iltalämpöä!"
Jaahas...
Sanoin muorille, että kyllä hoitajat sen tekevät kohta.
Mutta hän kimpaantui:
"Ei ne enää näin myöhään.
Kyllä tohtorin on nyt itse se tehtävä!"
Sitten hän meni takaisin huoneeseen ja viittoili minua peräänsä.
Pakko kai se sitten on...
Käskin eukon istumaan vuoteen laidalle ja avaamaan suunsa.
Mutta kun iltalämpö mitataan peräsuolesta, sanoi mummo ja meni sängylle makaamaan, kiskoen housujaan alemmas.
Ei Jumankekka soikoon!
Kun huomasin, että takin taskusta ei löytynytkään kuumemittaria, sain hienon ajatuksen:
Pöydällä oli suuressa vaasissa kimppu tuoreita ruusuja.
Nappasin yhden ja työnsin pystyyn mummelin pakaroitten väliin.
Taputin häntä vielä olkapäälle ja käskin pysymään täysin liikkumatta 15 minuuttia.
Käytävälle mennessäni vilkaisin vielä taakseni.
Koko komeus oli kuin tarjottimella.
Jätin oven kokonaan auki ja kiirehdin uloskäynnille.
Jostain kummasta syystä tuli mieleeni Erkki Junkkarinen ja Ruusuja Hopeamaljassa...
Vihdoinkin!
Avasin sairaalan ulko-oven ja hengitin raikasta ulkoilmaa.
Rupesin miettimään seuraavaa liikettäni.
Olinhan sairaalan vaatteissa, ilman rahaa ja yksin vieraassa maassa.
Mieleeni tuli satamassa sattunut ikävä välikohtaus.
Jumprehuiti!
Hollandian Kuningas saa maksaa raskaasti pahoinpitelynsä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Todellakin. Palstan paras kirjallinen anti. Kiitos. Minunkin päivääni kuin kaviaaria ruisnäkkärin päälle. Hyvät siull!
"Vanhaksi mieheksi tämä hallitsija oli yllättävän rivakkaliikkeinen."
Taustatietojen tarkistaminen taisi jäädä tekemättä.
Hollandian kuningas Willem-Alexander on syntynyt 27.4.1967.
Hollannin kuningas voi ollakin nuori.
Mutta nyt ollaankin Hollandiassa.
Kirjallisuudessa ei ole niin tarkkaa, parodiassa varsinkaan, pääasia että juttu viihdyttää
ja sen se tekee !
Ei iske ikäihmisiin, ruusu piikkeineen hauraan vanhuksen peräsuoleen Yök.
Varmaankin oli tulppaani, niitähän Hollandiassa kasvatetaan. 🌷
Sellaista kukkaisterapiaakin siellä annetaan. Ja tämä keraamikkotaiteilija pyydettiin luennoimaan lääketieteellisessä korkeakoulussa jopa professoreille sosehoidoista hauraille vanhuksille.
Professorit, jotka eivät luennoitsijan avutonta formula-englantia ymmärtäneet,
luulivat että luennoitsija on näytekappale suomalaisesta kylähullusta.
Reilua, sanon minä
Wunderbar, mitä kaikkea saamme vielä lukea 😄
Parasta mitä ikinä on palstoilla kirjoitettu!
Nauravat kiitokset 😆
Taitaa aloittajan kohdalla olla Niuvanniemi hänelle lopullinen ratkaisu!
Jos sieltä löytyy aloittajan kaltaisia ilopillereitä, niin minä hakeudun oitis sinne hoitoon!
Siellähän "teitä" olisi kaksi, suosittelen, teillä olisi lystiä keskenänne.
Tätä hauskaa lisää. Milloin saamme jatko-osia ?
Ei siinä sitten paljon liikkunut kun oli "Ruusut hopeamaljassa".