Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, kuinka monella abortin vastustajalla on lapsi/lapsia?
Kun olet tullut raskaaksi onko tilanteesi ollut sellainen, että abortti olisi tullut kysymykseen/olisi ollut vaihtoehto - jos sinulla ei olisi abortin vastaista periaatetta?
En halua nyt keskustelua aiheesta onko abortti oikein vai väärin vaan haluan tietää kuinka paljon abortin vastustajissa on ihmisiä, joilla ei ole lapsia?
Kun olet tullut raskaaksi onko tilanteesi ollut sellainen, että abortti olisi tullut kysymykseen/olisi ollut vaihtoehto - jos sinulla ei olisi abortin vastaista periaatetta?
En halua nyt keskustelua aiheesta onko abortti oikein vai väärin vaan haluan tietää kuinka paljon abortin vastustajissa on ihmisiä, joilla ei ole lapsia?
Vastaukset 35
Vanhimmat
olen 8kk raskaana
... ovat aika usein hyvin nuoria, huonosti koulutettuja tai hiukan/hiukan enemmän mielenterveysongelmaisia.
Mutu-tuntumalta sanoisin, että lapsettomia on iso määrä, vanhempanaolo kun usein kasvattaa suvaitsevuutta( tämä ei tietenkään päde aina)
tuon viimeisen lauseen allekirjoitan kyllä täysin. En suosi aborttia, mutta omien lasten myötä on minusta tullut kyllä melkoisen suvaitsevainen. Kun muistelen miten kiihkeästi nuorempana vastustin aborttia. Va olisiko iällä jotain tekemistä asian kanssa?
Täältä löytyy vastustajia, jotka kirjoitustyylistä päätellen eivät ole kovin sivistymättömiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007658668
itselläni 3 lasta ja työskentelen lasten parissa.Selitellä voi ja saada asia kauniimmaks mut se on petosta..murha mikä murha ja se asia ei mikskää muutu
Oli syy mikä tahansa ja koulutus tms tausta mikä tahansa, kukaan ei voi periaatteessa arvostella toisen elämää ja siihen liittyviä ratkaisuja. Luulenpa että vastustajia löytyy juoposta diplomaattiin...lapsettomiin ja suurperheen äiteihin.
kun joku tekee abortin, toinen ei voi syitä tietää tai täysin ymmärtää. sinänsä lapsellista siis vauhota jostakin pää punaisena. kun ei kuitenkaan tiedä mistä vauhkoo. syitä abortille on yhtä monta kun aborttejakin ja tuskin kukaan tässä maailmassa voi niin montaa asiaa vastustaa. kiihkoilijoita...
Minäkään en vastusta aborttia. Mutta vastustaisitko sinä sitä, että lemmikkikissa, joka ei opi sisäsiistiksi, pistettäisiin lihamyllyllä muusiksi? Veikkaan että vastustaisit. Veikkaan että vastustaisit, oli syy itten mikä tahansa.
En nyt siis vertaa mainisemaani hirmutekoa aborttiin, mutta haluan huomauttaa, että jotkut ihmisistä näkevät abortin paljon pahempana tekona kuin sisälle pissivän kissan raa'an teloituksen. Sinä ehkä ajattelet että kuvailemani teko on liian raaka oli tilanne mikä tahansa? Joku ajattelee samoin abortista, eikä hänen tarvitse olla kiihkoilija, hänellä vain on omat periaatteensa ja arvonsa.
Sinunkin pitäisi ymmärtää, että toisilla on oikeus vastustaa omasta mielestään julmia tekoja julmuuteen johtaneista syistä huolimatta. Onhan se kissanpissi ärsyttävää...
Onhan se julmaa laittaa kissa lihamyllyn läpi. Mutta siihen oli syynä se että kisuli kuseksi lattialle. Jos aborttiin on syynä esimerkiksi vaikea huumeriippuvuus, eikö se tee siitä hitusen hyväksytympää? se on sekä äidin että lapsen etu. Julmaa olisi pistää lapsi kasvamaan 9kk pirin ja muiden mömmöjen vaikutuksen alaisena ja sen jälkeen syntymään kovien vierotuoireiden ja mahdollisten vaikeidenkin vaurioiden kanssa huonoon kotiin joka ei tarjoa lähtökohtia elämään.
Mielestäni tuo on hyvä syy jota sinänsä ei voi pitää julmana päätöksenä/tekona.
Julmana voidaan taas pitää ehkä helpommin sitä kun onnellisesti naimisissa oleva pari eivät halua hienoon omakotitaloonsa Nurmijärvelle kolmatta lasta koska se estäisi viikottaiset matkat kylpylään.
Kissankaan murha ei olisi läheskään niin julma mikäli se olisi ensin purrut vastasyntyneeltä lapselta sormat poikki.
Tajusit pointin?
Tajusin tajusin, olin alun pitäenkin aika lailla samalla kannalla sinun kanssasi. Mutta toivottavasti sinäkin tajuat muiden mielipiteet, vaikka et itse niitä kannattaisikaan.
Ymmärrän toki, joskus vain toivoisin että niissä ei oltaisi niin äärirajoilla. Mielestäni mikään asia ei ole mustavalkoinen, siksi ei mielipiteidenkään pitäisi olla täysin ehdottomia. Oli sitten jonkun asian puolesta tai vastaan. Joustoa ja liikkumavaraa.
Minulla on lapsia, olen esikoiseni saanut 18- vuotiaana, heti lukion jälkeen. Lapsia on nyt 4. Minulle ei abortti ole koskaan ollut vaihtoehto. Ehkäisyn käyttö on ollut itsestään selvyys siinä vaiheessa kun emme ole lapsia halunneet. Säännöllisistä menkoista huolimatta en luota varmoihin päiviin, yhden kerran olen kumin hajoamisen vuoksi hakenut katumuspillerit. Mutta jos olisin katumuspillereistä huolimatta tullut raskaaksi, en olisi aborttia tehnyt.
Olisin varmasti saanut abortin jokaisella kerralla halutessani. Ensimmäisellä kerralla raskaaksi tullessani olin nuori, kouluttamaton. Toisella kerralla oli koulut "pahasti kesken" (siitä huolimatta valmistuin ennen kuin moni lapseton kanssaopiskelija), kolmannella kerralla työtön. Neljännellä kerralla lapsia oli jo monta. Mutta minulla ei ole yhdelläkään kerralla käynyt abortti edes mielessä.
Minä vastustin nuorempana aborttia..itseasiassa en vielläkään toisaaltaan hyväksy sitä, muita en tuomitse, mutta itseni kyllä. Aivan, olen tehnyt abortin kaksi kertaa. Lapsia minulla on kolme.
Ensimmäinen abortti oli oma tyhmyyttäni, tai siis raskaaksi tulo. Se oli oma vikani. Toinen raskaus oli puhdas vahinko, kortsun ja katumuspillereiden petettyä.
Olin aborttia vastaan, mutta siinä tilanteessa en enään keksinyt mitään muuta ratkaisua. Vaikka ihmiset tarjoavatkin ratkaisuksi adoptiota, niin en olisi millään pystynyt selittämään naapureilleni, lapsilleni saati muille ihmisill, miksi ne lapset minä annoin pois.
Kun sitä eivät edes tajunneet sairaalaan henkilökunta kun asiaa siellä pohdin. Että mikä on niin hyvä syy, etten voisi lapsia pitää..
Kadunko. Kyllä. Mutta yhäviellä, jos samassa tilanteessa olisin tekisin saman valinnan. Ikäväkyllä.
En hyväksy siis aborttia, mutta olen kuitenkin sellaiseen tilaneteseen joutunut, että olen päätynyt aborttiin raskauden jatkamisen siasta.
Itseni tuomitsen, vaikka tiedän, että muuta mahdollisuutta ei ollut, ei minulle. En olisi pystynyt luopumaan lapsista ja olin vaarantanut jo olevat sekä syntyvät lapseni helvettiin, jota kukaan ei omille lapsilleen toivo.
Ainut millä pystyin lapsiani suojelemaan, oli abortti.
Uskonpa viellä jumalaankin ja luulen, että hän antaa anteeksi. Ei ole uskoni horjunut vuosien saatossa, mutta en kiellä ettenkö olisi välillä ihmetellyt mitä ihmettä kaikkivaltiaan päässä oikein liikkuu...
Minulla 4 lasta,olen korkeasti koulutettu,ei mielenterveysongelmia..jos nuo jotain merkitsee. En hyväksy aborttia,vaikka mukana on yllätysraskaus,en olisi pystynyt aborttiin.On hyvin todennäköistä,että jos elettäisiin tätä aikaa ,minua ei olisi.Äitini on syntynyt aikoinaan 17-vuotiaalle tytölle lyhyestä suhteesta, aikana jolloin abortteja ei ollut niin saatavilla.Hänet annettiin suoraan sairaalasta lastenkotiin adoptoitavaksi.Minusta adoptoitavaksi antamiseen tulisi antaa enemmän tukea,kuin abortointiin.
...pieni mielenterveysongelma(narsistinen persoonallisuus) jos vastustaa aborttia sen takia, että muuten itse ei ehkä olisi erossa...
ei kun elossa(ei erossa)
Sanoinko,että VASTUSTAN aborttia sen vuoksi,että olen elossa? Ei se todellakaan ole ainut syy,ja ymmärrätkin varmasti ,että abortin vastustamiselle on SUUREMPI syy.
Olen onnellinen neljä vuotiaan pojan äiti.Olen itse abortin vastustaja siksi,että kärsin itse lapsettomuudesta.Olen oikeasti katkera niille,jotka tulevat raskaaksi ja eivät edes halua sitä lasta.Miksi elämän pitää olla näin julmaa..Ikäni on 26-vuotta ja olen onnellisesti naimisissa.Ensimmäinen yhteinen asunto ostettiin jo 20-vuotiaana.Nyt ostettiin omakotitalo.Molemmilla on vakituinen työpaikka.Eikä olla sit mitään uskovaisia,eikä muutenkaan olla ikinä eletty millään tuilla.Meillä on siis kaikki muu maallinen hyvin.Olisin valmis luopumaan mistä tahansa jos saisin vielä joskus toisen lapsen...kahdeksan vuotta olen ollut ilman mitään ehkäisyä.Elämä on epäreilua!!!Tämä oli siis oma mielipiteeni.
Minulla ei ole omakotitaloa enkä sellaista ehkä koskaan saa. olenko ikuisesti katkera niille jolla sellainen on tai jotka voivat sen saada?! Ei se mitä toinen saa/ ei ota vastaan ole toiselta pois. eikä se että joku ei päädykään aborttiin tuo teille toista lasta. tätä elämä on, jokainen on oman elämänsä toimitusjohtaja.
niin ja pahoillani olen puolestanne, se vaan ei mielestäni riitä perusteluksi abortin vastustamiselle.
Ensinnäkin toivon teille voimia asian suhteen. Kun kerran lapsia haluaisitte, mutta olette saaneet vain yhden.
Mutta oletko ajatellut, että jotkut eivät haluista huolimatta voi saada edes sitä yhtä lasta? Ja onko se niiden vika jotka eivät lapsia halua ollenkaan, etteivät jotkut taas voi saada lasta. Ei. Joten ei kauhean kypsää suhtautumista, oikeasti.
Ajatteleppa asia näin. Tilanne on yhtä raastava molemmille. Niille jotka eivät voi saada lasta, kuin niille jotka tulevat raskaiksi vaikka eivät halua. (Ne myös tod. näk. ovat asian eteen myös jotain tehneet,eli käyttäneet ehkäisyä.)
Se on ihan ymmärrettävää, että itse et aborttia tekisi. Ja se on ihan ok, oma elämäsi, oma ratkaisusi. Mutta miksi haluat kieltää sen muiltakin?
Mä olen aina ollut suht myötämielinen aborttia kohtaan. Kun tulin 19-vuotiaana raskaaksi, mies ehdotteli aborttia. Päätin kuitenkin pitää lapsen, ja sitä päätöstä en kadu. Lapsen saannin myötä olen myös osannut alkaa ajatella aborttia perustellummin, ja siksi olen kääntynyt ajatusta vastaan. En ole ehdoton enkä koe että voin alkaa tuomita ketään. Voin kuitenkin omalla tarinallani rohkaista niitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä olin 19-vuotiaana. Abortti ei aina ole ainoa vaihtoehto.
Minua hirvittää edes leikkiä ajatuksella, että olisin silloin päätynyt aborttiin. Rakastan poikaani niin paljon. Ja niin tekee miehenikin.
Kun tulin 20-vuotiaana raskaaksi vahingossa... Mieheni ehdotti aborttia, itse en voinut ajatusta hyväksyä ollenkaan, vaikka elämäntilanteemme vuoksi se olisikin ollut "järkevää".Ennen raskauttani olin myös abortti asiassa suhteellisen myötämielinen, mutta raskauden ja äitiyden myötä ajatukseni muuttuivat abortin vastaiseksi. Nyt meille tulee toinen lapsi ja olemme menneet naimisiin. En voisi kuvitellakkaan elämäämme ilman pientä päivänsädettämme, ja tuskin voisi miehenikään. Uskon että moni abortti jäisi toteutumatta jos ihmisillä olisi taito katsoa tulevaan tai siihen elämän jonka lapsensa kanssa saisivat.
Kiitos kaikille, jotka vastasivat!
Tässä kävi niin kuin epäilinkin. Abortin vastustajat jotka vastasivat, vastasivat asiallisesti ja perustelivat mielipiteensä mutta eivät tuputtaneet omaa mielipidettään muille.
Aloitin ketjun, koska palstalla on paljon kommentteja "Abortti on murha, murhasta tuomio jne.." - näitä henkilöitä ei täällä näkynyt vastaamassa, johtuuko siitä ettei sitä perustelua sitten löydykkään?
Esitän epäilyksni näin: Kiihkeimmät abortinvastustajat eivät ole ikinään olleet tilanteessa itse. Eli heillä ei ole lapsia tai lapset ovat saaneet alkunsa ns. hyvään aikaan. Mieli muuttuu nopeasti 16-vuotiaalla abortinvastustajalla kun huomaakin olevansa raskaana - vahingossa.
En yleistä tätä kaikkien kohdalle eikä abortti ole mielestäni ehkäisykeino, mutta ainut 100% ehkäisykeino on selibaatti. Huonolla tuurilla voi mikä tahansa muu ehkäisykeino pettää.
Itsestäni kerron sen verran. että olen tehnyt abortin 17-vuotiaana ja silloin se oli juuri minulle ainoa oikea vaihtoehto. Asia on edelleen kipeä ja todennäköisesti kannan sitä lopun elämääni. Enää en aborttiin päätyisi, nyt pitäisin lapsen ja mikä tärkeintä rinnalllani on mies joka kantaisi vastuun kanssani ja johon luotan täysin. Ajattelen asian niin, että se rakkaus ja huolenpito, mikä jäi tälle syntymättömälle lapselle antamatta on edelleen tallessa ja sen saa lapsi, jonka jossain vaiheessa saan.
Sinä et tahtonut kuulla onko abortti oikein vai väärin, vaan kuinka monella vastustajista on lapsia. Minulla on lapsi ja toinen tulossa. Ensimmäisen kanssa kävi mielessä abortti, koska lapsi oli vahinko eikä mieheni sitä halunnut. Olin todella puun ja kuoren välissä, sillä henk.koht mielipiteeni on abortista aina ollut hiukan vastaan. Kuukauden itkin ja purin hammmasta. kaksi kertaa vaarasin ajan lääkärille ja sitten kaksi kertaa sen peruin.
Pidin lapsen ja nyt vastustan aborttia vielä jyrkemmin kuin ennen. Joka päivä kun herään tyttäreni iloiseen kilkatukseen ja katson hänen nauravia silmiään, minuun koskee ajatella, että meinasin todella murhata tuon maailman ihanimman olennon vain omaa ja mieheni itsekkyyttä. Tunnen tuskaa jo siitä ajatuksesta. Luojalle kiitos, että pidin lapseni, mieheni, joka ei lasta halunnut, on maailman paras isä ja meidätkin on vihitty. Mieheni ei halua ajatellakkaan, että olemme meinanneet tämän pienen elämän tuhota. Nyt toinen lapsi on tarkoin harkittu, suunnitelut ja toivottu.
Kaikille ei tosin käy niin hyvin, mutta abortti ei ole vaihtoehto.
Vastustan aborttia. Hyväksyn sen vain jos, raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai se vaarantaa äidin terveyden. Suomessa on pitkät adoptiojonot, joten ei-toivotulle lapselle riittää kyllä rakastajia ja kasvattajia.
Miksi olen ehdoton? Olen sitä mieltä että ehkäisy tehdään etukäteen ei jälkikäteen. Jos on valmis menemään sänkyyn vehtailemaan, pitää olla valmis myös kantamaan vastuunsa. Miettikääpä vähän ennenkuin hyppäätte sänkyyn yhden yön tuttavuuden tai "kypsymättömän miehen" kanssa, ehkäisy voi pettää ja syyllinen löytyy peilistä. Naisten tehtävä on valita paras mahdollinen uros lasten siittäjäksi, miksi harrastatte seksiä "väärien miesten" kanssa?
Itselläni on neljä lasta, osa saanut alkunsa enemmän tai vähemmän vahingossa. Olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen osaa kyllä kantaa vastuunsa teoistaan ja olen saanut juuri ne lapset, jotka minun on ollut tarkoituskin saada. Miksi minä tekisin niin tuskaisen päätöksen, että valitisisn, kuka lapsistani saa elää ja kukaa joutaa kuolla? En ole halunnut käydä raskausajan seulonnoissakaan, koska vihaan ajatusta rodunjalostuksesta.
Nuorempana olin sallivampi. Omat silmäni avautuivat, kun pelkäsin sydän kurkussa neljännen lapseni keskenmenoa rv 8. Kävin lääkärissä ja hän kysyi: "aiotteko pitää sen?" Ihan kuin keskusteltaisiin koiranpennusta. Minulla olisi ollut kaikki mahdolliset tekosyyt (ikä, lapsilkm, taloudellinen tilanne, lyhyt ikäero lapsilla, oma terveys jne) saada abortti, mutta eipä ollut omaan mieleeni moinen ajatus tullut.
"Vastustan aborttia. Hyväksyn sen vain jos, raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai se vaarantaa äidin terveyden."
Luulempa, että tarkoitat pelkästään fyysistä terveyttä. Sillä mieleesi ei ehkä ole tullutkaan, että joillekkin raskauden loppuun vieminen voisi olla vaara mielenterveydelle. Ja jos lapsi syntyisi ja eläisi äitinsä luona voisi lapsenkin mielenterveys ja huonossa lykyssä se fyysinenkin terveys olla vaarassa. Ja monella poloisella onkin asiat niin huonosti.
Mutta sitähän et ole ottanut lukuun, että eri ihmiset kokevat samoja asioita eri tavoin.
niitä tuuri yhoita
AIVAN, puhut asiaa! mikä on helppoa tai edes mahdollista toiselle voi olla täysin mahdotonta toiselle. raskaana oleva nainen /tyttö osaa itse arvioida tilanteensa nyt ja pitkällä tähtäimellä ja siten tietää mikä on paras ratkaisu kaikkien kannalta. terveys voi olla uhattuna niin monella tavalla..
Vastustan aborttia ehdottomasti! Olen tehnyt abortin 18-vuotiaana ja kannan sitä edelleenkin sisälläni. Ensimmäisen lapseni sain 21-vuotiaana, toisen 23-vuotiaana ja kolmannen lapseni 25-vuotiaana. Kahden ensimmäisen lapseni aikana olin raskausajan suurimmaksi osaksi sairaalassa raskausmyrkytyksen takia, samoin kärsin kahdesti vakavasta lapsivuodepsykoosista, josta toivuin. Kolmas lapseni ilmoitti tulostaan juuri kun olin saanut elämäni eron jälkeen sille mallille, että olin saanut koulupaikan ja uuden kodin.
Puhutaan paljon äidin oikeudesta omaan ruumiiseensa... ikäänkuin se olisi ainoa oikeus. Harvoin mietitään syntymättömän lapsen oikeutta omaan elämäänsä. Syitä on abortille helppo keksiä.. työttömyys ja kouluttamattomuus ja nuori-ikä ovat monasti perusteluja. Olen ollut kotiäitinä jo seitsemän vuotta, suurimman osan siitä yksinhuoltaja. Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen ehdottomuus aborttia kohtaan on vain voimistunut. Abortti ei ole ehkäisykeino, eikä sen enempää vastuullista käyttäyttymistä, enemmänkin vastuusta pakenemista.
Olen onnellinen kaikista kolmesta lapsestani, vaikka joskus väsynkin. Olen onnellinen siitä, että joka kesä voivat rakentaa hiekkakakkuja rannalla ja maistaa mansikkajäätelön maun. Äidillä on oikeus omaan kehoonsa, mutta onko oikeus evätä syntymättömän lapsensa keho?
Eiköhän se ole vähän niin, että pitää pitää huoli ehkäisystä jo etukäteen ja jos vahinko sattuu... ehkä lapsen nimenomaa onkin tarkoitus syntyä tälle pallolle. Raskaaksi tuleminen on jo sinänsä ihme ja lapsen syntymä toinen. Ihmeet eivät maailmasta lopu sen jälkeen kun lapsi on syntynyt. Abortti ei ole ratkaisu. Se on keino paeta omaa vastuutaan tekemistään asioista.
Abortti ei opeta elämästä mitään. Mutta lapsi opettaa sitäkin enmmän.
Unohdinko mainita, että olen elänyt saman miehen kanssa yli 15 vuotta? Menimme sänkyyn aikoinaan ensimmäisten treffien jälkeen ja kysyin häneltä jo silloin, mitä hän tekisi, jos ehkäisy pettäisi ja tulisi "vahinko". Hän lupasi kantaa vastuunsa. Sen hän on myös tehnytkin, esikoinen syntyi 12 vuotta sitten, ryyppäävästä ja rälläävästä miehestä kasvoi vastuullinen perheenisä. Päivääkään en ole katunut, eikä tarvitse haikailla "puuttuvia perheenjäseniä" aborttien jäljiltä.
Raskaus ei ole sairaus, eikä abortti siihen lääke. Äitinä ihmettelen, miksi te tänne kirjoittelette, menkää puhumaan ongelmistanne äidillenne ja anopillenne. Tulevista isoäideistä saattaa löytyä yllättävän paljon tukea ja turvaa, jos "väärästä miehestä" sitä ei saa. Missä on nykyajan naisverkot: sisaret, serkut, ystävät?
Riiviölle onnea ja jaksamista elämääsi, kunnioitan sinua suuresti. Elämä ei ole helppoa aina, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Vastuun kantamisen myötä meistä tulee vahvempia ja viisaampia Elämä kantaa, jos sille antaa mahdollisuuden.
Hävettää seurata tätä palstaa, kun viereisellä palstalla kirjoitellaan keskenmenoista ja lapsettomuudesta.
"Äitinä ihmettelen, miksi te tänne kirjoittelette, menkää puhumaan ongelmistanne äidillenne ja anopillenne."
Sinä ihmettelet, mutta minä esim. en ihmettele ollenkaan! Tiedätkö yhtään kuinka tärkeää vertaistuen saaminen niinkin vaikeassa tilanteessa kuin ei-toivotun raskauden yllättäessä naiselle on?! Et ilmeisesti. Monelle on helppo tulla tänne puhumaan vaikeasta asiasta, nimettömänä, jolloin yksityisyys säilyy mutta saa kuitenkin kipeästi tarvittua tietoa ongelmaan. Ja usein puolueettomasti, eli juuri sitä triviaalia TIETOA ja muiden asian kokeneiden kokemuksia. Ei varmasti monenkaan nuoren naisen ole helppoa mennä äidilleen saatika esim. aborttia kannattavan miehensä äidille puhumaan ongelmastaan. Useimmiten siinä otetaan vaan puolia, eikä se helpota kiperässä tilanteessa vaikeiden päätösten kanssa kamppailevaa naista alkuunkaan, sanoisin vaan että pikemminkin päinvastoin - saattaa tehdä tilanteesta entistä tuskallisemman!
"Hävettää seurata tätä palstaa, kun viereisellä palstalla kirjoitellaan keskenmenoista ja lapsettomuudesta."
Älä sitten seuraa ja tule tänne moralisoimaan. Yksinkertaista, eikö totta? Ei ole yhdenkään aborttiin päätyneen naisen syy tai vastuulla, että joku toinen ei voi saada lapsia tai jonkun toisen toivottu raskaus päättyy keskenmenoon. On ikävää, että elämä kohtelee eri ihmisiä eri tavoilla, mutta sitä se juuri on, ELÄMÄÄ. Elämässä joskus kaikki ei mene niin kuin pitäisi, ja se voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, mutta ÄLÄ silti tule tänne syyllistämään aborttiin päätyviä. Se ei ole sinun, eikä kenenkään oikeus, vaan jokaisella on oikeus päätyä ko. ratkaisuun, syystä tai toisesta.
Jos katsoit keskusteluketjun aloittajan viestiä, huomasit, että tässä ketjussa kysellään nimenomaan synnyttäneiden abortinvastustajien mielipiteitä.
Abortinvastustajana en ota kantaa "vertaistukeen", jota tällä palstalla mahdollisesti saa. Äitinä ja toivottavasti tulevana isoäitinä haluaisin olla tukemassa lapseni/miniäni päätöstä synnyttää vauva. Olisin valmis tukemaan päätöstä taloudellisesti ja ottamaan vastuuta lapsen kasvattamisesta. Miksi te ette anna läheisillenne tätä mahdollisuutta auttaa ja tukea?
Minun moralisointini on heppoista kamaa oman tuomitsevuutesi rinnalla.
Koska monasti sukulaiset LUULEVAT auttavansa. Vaikka kyse onkin enemmän painostamisesta, manipuloinnista.
Miltä sinusta tuntuisi jos olisit raskaana ja joku painostaisi sinua tekemään abortin? Varmaan yhtä ahdistavalta kuin se, että painostetaan synnyttämään lapsi vaikka itse tietää, että se voi olla monestakin syystä jopa mahdotonta.
Vastustajat aina olettavat syiden olevan jotain yksinkertaisia tekosyitä. Näin ei ole. Katsotte laput silmillä asiaa vain omista lähtökohdistanne, ettekä siksi voi nähdä asioita muilta kanteilta kuin siltä omaltanne.
Viestiketjun aloittaja kyseli nimenomaan abortin vastustajien mielipiteitä. Minä olen abortin vastustaja ja katson edelleenkin asioita laput silmilläni.
Esittäkää te muut hyviä syitä abortelleinne. "Väärä mies" ja "ehkäisy petti" ovat aika säälittäviä ja ehkäistävissä sillä, ettei mene sänkyyn sellaisen miehen kanssa, josta ei ole vastuunkantajaksi. Oman elämänsä "pilaaminen" raskaudella ei myöskään ole mielestäni hyvä syy.
Tehkää te päätöksenne ja eläkää niiden kanssa. Minä katselen lapsiani ja olen tyytyväinen omiini.
Sinä olet sitten nähnt vain noita selityksiä, vai. Tai sitten vain haluat pelkästään nähdä ne tuollaisina.
Minä elän ihan sulassa sovussa omien ratkaisujeni kanssa. Mitään katumatta ja jossittelematta. Sillä en ole ikinä tehnyt mitään päätöstä miettimättä asiaa ihan itse poikki ja halki. Ja vahvana ihmisenä minua ei kukaan ole saanut tai tule saamaan tekemään isoja ratkaisuja oman mielensä mukaan. Sillä enköhän minä tiedä itse parhaiten omat vahvuuteni ja heikkouteni jotka vaikuttavat elämääni ja ratkaisuihini. Ja mikä on paras ratkaisu itselleni ja läheisilleni, ja niille lapsilleni jotka eivät hedelmöity ikinä tai eivät kehity elinkelpoisiksi.
tulossa. Edellinen ainakin olisi varmasti päätynyt aborttiin ilman ehdotonta näkemystä, että se olisi murha. Moraalisesti tunnen siis voivani antaa sille ensin mahdollisuuden ja tappaa sen vasta sitten kun se on syntynyt, jos elämä edelleen tuntuu mahdottomalta vauvan kanssa. Ei kaduta, että synnytin vauvan.
Ja muuten, mä oon tullut raskaaksi kahdesti, vaikka oon syönyt pillereitä ja kertaalleen vaikka oon käyttänyt kortsuja, enkä oo edes huomannut mitään repeämistä tai muuta vastaavaa.