Onko Suomessa olemassa pursiseuroja, jotka ovat hankkineet auditoinnit ja niiden myötä saaneet jonkin ISO -standardin tms. toiminnalleen?
Työelämästähän nuo ovat tuttuja jo ainakin 1990 -luvun alkupuoliskolta ja ihmettelenkin nyt sitä, miksi samat henkilöt, jotka töissään ovat tottuneet standardeihin, tyytyvät harrastuksessaan villiin seuramaailmaan.
Pursiseuramaailmassa standardisointia kaipaavat mm. laituripaikan määrittely eri jäsenille, kaikki katsastukseen liittyvät toimet, venepukkien rakenteet ja niiden säilytys, mastojen alasotto / paikalleenjättö talvisin, retkisatamien järjestyssäännöt, kommodorien asema, vastuut ja oikeudet, vartiosäännöstö jne. Lista on liki loputon.
Nykyään katsastustarran voi toinen seilori saada ojennettuna katsastajan auton sivuikkunasta, ilman että venettä olisi edes vilkaistu. Toisen jäsenen vene taas kohnataan läpikotaisin. Naamavipillä voi päästä laiturin juureen kotisatamassa toisen joutuessan tyytymään laiturin kauimmaiseen päätyyn. Joku voi selvitä retkisatamassa tekemättä mitään ja toinen taas tyhjentää huussin, putsaa kaivon, hakkaa saunapuut. Joku pääsee eskaaderiin ilman katsastusta, toinen taas ei.
Näistä epäkohdista pääsisi helposti eroon standardeilla ja sellainen standardoitu seura olisikin mitä haluttavin liittymiskohde meille, jotka koemme tällaiset asiat tarpeellisiksi.
Aikoinaan purjehdus oli eliittiharraste ja asiat ymmärrettiin tuolloin tehdä oikein muutenkin. Nykyään seuroissa on jos jotakin jäsentä ja meno sitten sen mukaista.
Työelämästähän nuo ovat tuttuja jo ainakin 1990 -luvun alkupuoliskolta ja ihmettelenkin nyt sitä, miksi samat henkilöt, jotka töissään ovat tottuneet standardeihin, tyytyvät harrastuksessaan villiin seuramaailmaan.
Pursiseuramaailmassa standardisointia kaipaavat mm. laituripaikan määrittely eri jäsenille, kaikki katsastukseen liittyvät toimet, venepukkien rakenteet ja niiden säilytys, mastojen alasotto / paikalleenjättö talvisin, retkisatamien järjestyssäännöt, kommodorien asema, vastuut ja oikeudet, vartiosäännöstö jne. Lista on liki loputon.
Nykyään katsastustarran voi toinen seilori saada ojennettuna katsastajan auton sivuikkunasta, ilman että venettä olisi edes vilkaistu. Toisen jäsenen vene taas kohnataan läpikotaisin. Naamavipillä voi päästä laiturin juureen kotisatamassa toisen joutuessan tyytymään laiturin kauimmaiseen päätyyn. Joku voi selvitä retkisatamassa tekemättä mitään ja toinen taas tyhjentää huussin, putsaa kaivon, hakkaa saunapuut. Joku pääsee eskaaderiin ilman katsastusta, toinen taas ei.
Näistä epäkohdista pääsisi helposti eroon standardeilla ja sellainen standardoitu seura olisikin mitä haluttavin liittymiskohde meille, jotka koemme tällaiset asiat tarpeellisiksi.
Aikoinaan purjehdus oli eliittiharraste ja asiat ymmärrettiin tuolloin tehdä oikein muutenkin. Nykyään seuroissa on jos jotakin jäsentä ja meno sitten sen mukaista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Huuhaata ja silmänlumetta ne standardit ja sertifikaatit hyvin pitkälti työelämässäkin on. Skarpataan kun auditointi koittaa ja rimaa hipoen läpäistään osittain tekaistuilla evidensseillä, auditoijan voitelulla ja kovalla selittelyllä. Pari helposti korjattavaa epäkohtaa pistetään tarjolle jotta auditoija saa jotain mistä huomauttaa eikä viitsi kaivaa syvemmältä niitä varsinaisia ongelmia. Miksi ryhtyisi harrastustoiminnassakin sellaiseen sirkukseen? Rahanmenoa se vaan tietää.
Ei ole tarkoituksenmukaista seuratoiminnassa laajaan std perustuva toiminta mutta hyvät säännöt ja niiden noudattaminen on.
Toki std on hyviä linjauksia ja ajatuksia, samoin esim laatupalkintokriteereissä. Vm on esim. mainittu " puhetta kyllä, tuloksia ei" arviontitulos
Displin ok, byrokratia nietu
Kun niitä standardeja tehtiin, niin harmiteltiin ettei voinut antaa potkuja heti niille, jotka aiheuttivat hallaa yritykselle haukkumalla johtoa ja tekemällä asioita tahallaan väärin. Onneksi nyt saa antaa potkut niille, joilla on eri agenda kuin yrityksellä.
Standardeista on hyötyä silloin, kun ne kuvaavat sitä, mitä oikeasti tehdään eikä sitä, mitä pitäisi tehdä. Vain silloin ne ohjaavat toimintaa oikeaan suuntaan.
Sertifikaateilla osoitetaan ulkopuoliselle, että homma on hallussa. Veneseuran on turha maksaa siitä vain osoittaakseen omille jäsenilleen saman. Jäsenet voivat vaikuttaa päätöksiin ja toimintaan kokouksissa.
Ympäristöstandardi voi joskus tulla pakolliseksi sataman pidon osalta.
Tässä nyt keskitytään standardointiin ja sen hyötyihin/haittoihin, kun aloittajan ongelma, johon hän etsii ratkaisua, on eriarvoisuus seuroissa mm. laituripaikkojen jaossa, katsastuksissa jne.
Eikö aloituksessa puhutakaan standardeista?
Molempia on käsitelty.
Seuran sisäisesti on kokoukset, joissa valitaan hallitus ja standardointi on ulkopuolisia varten.
Lue viestit äläkä valita asiasta, joka ei ole totta.
Auditoijat eivät ole standardinmukaisia, toimiakseen koko standardijärjestelmän ketjun on oltava standardinmukainen.
Seuratoiminnan suurin epäkohta on juuri epätasa-arvoisuus.
Itse erosin venekerhosta kun pieni purjeveneeni haluttiin siirtää aivan laiturin päähän, sinne mihin isot veneet sopivat. Vene oli aiemmin fiksusti laiturin alkupuoliskolla. Olin siis ostanut veneen ko. seuran jäseneltä ja liittynyt seuraan heti itsekin. Se jäsenyys maksoi noin parin viikon palkan.
Seuraavaksi minulta evättiin pääsy seuran retkisatamaan. Vene oli toki katsastutettu myyjän toimesta, mutta ei runkokatsastettu, jonka seurasäännöt vaativat jos vene vaihtaa omistajaa tai on kulunut 5v. edellisestä runkokatsastuksesta.
Eskaaderiin en päässyt mukaan samasta syystä ja vain pari päivää edellisen retkisatamahylsyn jälkeen.
Totesin sitten että antaa olla koko touhu. Vein veneen toisaalle ja ihan kunnalliseen laituriin.
Mikäli minulle olisi seurajäsenyyttä ja veneostoa harkitessa näytetty seuran standardoidut prosessit ja protokollat, yllätyksiä ei olisi tullut.
Nyt tietty joustamattomuus, jopa ilkeämielisyys teki minusta kauppalippupurjehtijan ja sellaisena pysyn niin kauan kuin elän.
Jos itse anoit seuran jäseneksi, niin oletuksena on, että tiedät mitä teet.
Aikuisia ei ole tapana mennä neuvomaan ja jokainen saa tehdä niin monta huonoa päätöstä kuin haluaa.
Tuo katsastusjuttu taitaa olla sama kaikkialla.
Mitä pahaa on laiturin päässä?
Voisitko mainita, missä ennen 21:20 tulleessa viestissä otetaan kantaa aloittajan mainitsemiin ongelmiin? Niin, ei missään. Lue viestit, äläkä puhu paskaa.
Juuri tuollaisten kusipäiden takia pursiseuroista on liikettä ulospäin.
No ei kai nyt hitossa ekaa kauttaan seurassa olevalta voi edellyttää kaiken tietämistä. Lisäksi yleisesti runkokatsastus tehdään vain 5 v. välein jos vene pysyy samassa seurassa.
Katsastussääntöjen mukaan se pitäisi tehdä aina omistajan vaihtuessa ihan riippumatta siitä, vaihtuuko seura samalla. Tuo laituripaikan muuttuminen omistajan vaihtuessa on vähän hankala juttu. Se on tietysti aika yleinen käytäntö, että jos laituripaikoissa on eroa, niin "paremmille" paikoille pääsee vasta pidemmän jäsenyyden myötä. Mutta se ei mielestäni saisi olla ainoa kriteeri. koska tiettyyn paikkaan usein sopii tietynlainen vene paremmin esim. naapurien kylkikorkeuksien, leveyden tms. vuoksi kuin jokin toisenlainen.
Eikös seuralla ole säännöt? Mihin tarvitaan prosesseja, protokollia ja standardeja?
Voittoa tavoittelematon, vapaaehtoinen harrastetoiminta / standardit, prosessit, protokollat ja auditoinnit - jotenkin absurdi yhdistelmä.
Nyt kyllä huolestuin: osaanko suorittaa seuraavan vessakäyntini asianmukaisia prosesseja ja protokollia noudattaen?
Taloudellista voittoa tavoittelematon toki mutta hyvin tavoitteellinen. Kaikkea ei mitata rahassa, tavoitteet voivat olla paljon ylevämpiä.
Jos pitää kysyä, et osaa.
Elämä ilman standardeja ei ole mahdollista. Elämä ilman, että tajuaa niitä on kuitenkin yleistä.
Tai vähemmän yleviä. Molempia näkee
Koyps taitaa olla ainut standartoitu
Meidän seurassa lippuvastaavalta edellytetään, että hän valvoo veneiden lippujen ja niiden käsittelyn täyttävän standardin ISO 3175. Siinä on mm. käyty läpi lippujen viikkaus, hyväksytyt materiaalit, lipun ja säilytystilan suurin sallittu kosteus, UV-suojaus jne. UV-suojaus edellyttää, että lippu saa enintään 12 tuntia auringonvaloa päivässä. Useimmissa maissa tämä ei ole ongelma, mutta Suomessa on valoisat illat ja niinpä standardin perusteella kesällä liput on laskettava jo klo 21.
Kiitos mastovajapäällikölle, piristät päiväni jälleen kerran!
T. Alempi vanavesivastaava