että meille tulis mitään oikeeta juttua. Mutta tunnen että meidän välillä on vahva side, joka ei varmaan koskaan katkea. En tiedä miksi se on välillämme tai mikä sen tarkoitus on, mutta se vaan on ja pysyy, vaikka ei edes nähdä. Ja vuosienkin jälkeen.
En enää haaveile
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se on sielunkumppanuutta, ehdotonta toisesta välittämistä, toiselta oppimista, inspiroitumista, syvällistä ymmärtämistä, samalla taajuudella olemista.
Sinä olet ? ja se kelle kirjoitat on ?.
Missä pihvi???
Minä tunnen saman.
En tiedä kenelle tämä on, mutta siitä on aika kauan kun haaveilin siitä että olisin tekemisissä hänen kanssaan. Sitäkään en enää koe että meidän välillä olisi side. Kun tunteet loppuvat kokonaan niitä ei saa enää takaisin. Sen huomaa siitäkin että alat nähdä ihan uusia kasvoja ja ihmisiä ja voit nähdä heissä jotain kiinnostavaa. Mutta ensin täytyy muun elämän olla tasapainossa ennen kuin jaksaa aloittaa ihmissuhteen.
Samaa mieltä tuosta, että välillämme on jokin vahva side, joka kestää myös aikaa. Mitä se on, en tiedä, mutta pidetään se hengissä, ehkä jonain päivänä se vielä selviää. Haaveistani en kuitenkaan luovu. Tämä miehelle mielessäni.
Hyvä niin... kaveri? :)
Se mitä voi tapahtua, on meidän kahden käsissä.
Me voidaan tätä edistää yhdessä, mutta se vaatii oikeaa puhetta. Sanoja ääneen, joka selittää muun .esim. kehonkielen.
Olen valmis vaikka pelottaakin.. En haluais heittää tätä yhteyttä tuuleen, koska merkitset mulle paljon eikä se tunnu oikealta ohittaa meitä.
Sovittaisko, että aloitetaan vaikka puh. keskustelulla mikäli kahvit on vielä liian jännää😁🤗😘
Haluan jakaa sun kanssa tämän tunteen, mikä meille on annettu. Mutta haluatko samaa, en tiedä.
Jos noin on asia, niin soita hänelle puhelimella.
En tiedä onko se enää toivottua....
Paljon on tapahtunut asioita, myös toistemme hylkimistä. Veikkaan, että tässä on liian suuret tunteet pelissä, joita ainakin mä pelkään, koska hidasteita ympärillä. Muutenkin vaikea yhtälö (enemmän ovia kiinni kuin auki).
Soittaisin, jos tietäisin, että hän haluaa sitä myös. Yhdessä vaiheessa ainakin odotti sitä, mutta en koskaan tehnyt sitä puhelua.
Välitän hänestä todella paljon, mikä estää toimimasta, niin hullua kuin se onkin.
Kuule, jos sinä oikeasti välität niin soitat hänelle. Sanot vaikka, että olisi kiva tietää mitä sinulle kuuluu. Siitä se juttelu lähtee käyntiin.
Miksi se piti ajaa siihen pisteeseen, missä sen voi korjata vain suuri epäonni jossa on pieni valonpilkahdus.
Miksi?
Sitä voit kysyä ihan itseltäsi.
Rahanahneus?