Onkos jokainen löytäneet jo tunteidensa kohteen vai vieläkö mietitte kuka se voisi olla? Aiotteko tehdä jotain vai mietittekö vielä et pitäisikö tehdä? Vai ettekö vaan voi tehdä mitään? Itse yritän aina edes jotakin jotta saisi selvyyden, koska olen sellainen että mieluummin kokeilen vaikka sitten tuskankin uhalla koska en kestä sitä jos en selvitä, siinä mielessä olen aika tyhmän rohkea. Tosin nyt ei ole sellaista tilannetta että pitäisi. Yritän olla aina rohkea, mut tälläinen "hullu" mä oon. Miten teillä arvoisat palstalaiset? Minkälaisia tyyppejä te ootte?
Mikä tilanne teillä
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa pohdiskelen, ollako vai eikö olla. Lähtöasetelma on aika haasteellinen ja olen toisella kierroksella, joten pakko ottaa hyvin rauhallisesti ja katsoa ajan kanssa, josko joskus tulisi joku kiva vastaan vai ei. Aktiivisesti ei tunnu hyvältä lähteä toimimaan, annan ajan näyttää onko ketään soveliasta olemassa.. Yksinolokaan ei ole huono vaihtoehto, itse asiassa pidän sitä toistaiseksi parhaana vaihtoehtoja, rakastan vapautta. Kaveri voisi olla, mutta ei saisi sitoa liikaa eikä missään tapauksessa määräillä, yhteisasuminen voisi olla aika vaikeaa, en haaveile semmoisesta, pikemminkin asioiden tekemisestä yhdessä ilman sen kummempaa.