Joskus tuntuu ettei tähän liity mitään hyvää. Kerro mitä hyvää bi naisena olossa on.
Mitä hyvää bi olemisessa on
Anonyymi
88895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Ei kai siinä sen parempaa tai huonompaa ole kuin heterona tai homona olemisessa, tai missään muussakaan muodossa missä ihminen on oma itsensä. Sitä vain on.
Sitä vain on.
On mitä on.
Itse tyytyväinen siihen mitä olen,
enkä sitä muuttaa voi,
vaikka lesbojen mielestä
pitää pystyä muuttumaan umpihomoksi,
mutten omalla tahdollani pysty muuttumaan,
olen syntynyt tällaiseksi.
Se on ihan tavallista olemista. Paitsi että voi ihastua /rakastua /kiihottua sekä miehestä että naisesta. Ei tämä oleminen ole mikään valinta, se on jotain, joka vaan on.
En minä halunnut tai valinut olla bi, mutta sitten ihastuin naiseen.
Mitä hyvää mainitsisin.. Hmm, minulla on enemmän potentiaalisia elämän kumppaneita, kun heterolla (mutta ei juuri nyt yhtäkään kumppania ja vain yhden kumppanin haluan)
Niin, mitä hyvää, tai pahaa missään olemisessa on, minä en osaa verrata muuhun, kun olen lähes koko aikuisikäni tiennyt suuntautumiseni. En koe, enkä ole koskaan kokenut, bi-identiteettiäni ongelmaksi, ehkä siksi, kun olen aina ollut kiinnostunut vaan yhdestä ihmisestä kerrallaan.
Minä koen, että tässä on enemmän huonoa kuin hyvää. Olisi selkeämpää jos tykkäisi vaan yhdestä sukupuolesta. Kaikkein helpointa olisi, jos tykkäisi vaan vastakkaisesta sukupuolesta. Tää ominaisuus on tuonut mutkia matkaan mun ihmissuhteissa. Tunteita ei voi päättää ja ihastumiset ei suuntaudu aina ideaalin kohteeseen. Ymmärrystä elämän monimuotoisuuteen tämä on lisännyt. Olen yhteen ihmiseen kerrallaan rakastuvaa sorttia, joten mihinkään moniavioisuuteen tää ei ole johtanut. Eikä myöskään siihen, että pitäis saada miestä ja naista. Haluan vaan häntä kenen kanssa kulloinkin seurustelen.
Minä taas luulen, etten ole oikeasti naisena miehistä edes seksuaalisesti kiinnostunut, vaikka vain heidän kanssaan olen parisuhteessa ollut ja seksiä harrastanut. Jonkinlaista ihastusta olen miehiin kokenut, kenties kaveripohjalla kuitenkin sen väärin tulkiten. Kokemukseni naisista rajoittuvat varhaiseen nuoruuteen, jolloin seksi ei ollut mukana, mutta kosketus ja suudelmat kyllä. Naisiin olen ihastunut ja yhteen naiseen rakastunut tälläkin hetkellä jo vuosia sitten. Omien menneisyyden kokemusten ja tekojen välinen ristiriita harmittaa ja tekee etenemisen vaikeaksi. Onko seksuaalinen kiinnostukseni todella vain naisiin? Ja onko sillä edes väliä, jos hän jota rakastan nyt ja aiemminkin on nainen? Ehkä bi en ole laisinkaan? Mikä on myöhään heränneen lesbon ja bi-seksuaalisuuden ero? Ja sori, tämä ei ollut aiheen alla...
Ei sillä ole suhteen kannalta väliä onko myöhäisherännyt vai bi. Kunhan tunteet on aidot, molemmin puoliset ja toinen tuntuu hyvältä, kiihottavalta. Eikä sillä ole merkitystä onko kokenut vai ei. Yhdessä sitä suhteessa etsitään oma tapa olla ja rakastaa.
Kokemuksella ei ole väliä, kunhan tietää mitä nyt haluaa ja ilmaisee tunteensa selvästi.
Tunteet ovat aidot ja syvät ja hän on super kiihottava ja tiedän mitä haluan. Ja tiedän että on myös toisen puolelta... Sen ilmaisun kanssa on ollut vaikeaa, että olisimme samalla aallolla. Että voisimme edetä tässä asiassa...
Aloite täytyy vaan tehdä ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti onnistaa.
Ei auta kuin opetella ilmaisemaan itseään.
Toihan on selvä homma, jos kerran on molemminpuolista. Seuraavan kerran kun näette, kerrot selvällä suomen kielellä tunteitasi. Kiihottavuudesta kannattaa puhua myöhemmin, ettei tule vaikutelma "seksi edellä".
Olisinpa tuollaisen rakkauden kohteena, lähtisin heti ostamaan sormuksia. Mutta kun en ole.
Masentaa kaikki.
Sama juttu, totta puhuttuna olen jo valinnut minkä sormuksen haluan, kunhan löytyisi se kumppani..
Eiköhän kaikki joilla on hyvät aikeet tajua itsekin lähestyä ensin tunnetasolla. Ihme jos ei kaikki tiedä, mitä naiset ajattelee seksillä lähestymisestä. Täällä välillä annetaan ohjeita kuin yksikertaisille...
Mahtavaa jos kaikki tajuaa! Aina ei jutut mene kuin Strömsössä.
Samat tunnelmat
Täällä myös yksi alakuloinen.
En jaksa tätä.
Mitä et jaksa?
On paha mieli.
Minullakin, sydänsuruja viime aikoina.
Sama täällä, yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta sitten se tulee jostain yhtäkkiä mieleen.
Täällä myös sydänsuruja... Päivät vielä menee puuhastellessa mutta illat on kamalia 😔
Täällä eräs jolla ei ole sydänsuruja, mutta on suru siitä ettei ole ketään tunteiden kohdetta tullut vastaan. Näin koronan aikaan ei ketään juuri tapaakaan, muutenkin tuntuu vaikealta luoda sellaista tunnepuolen yhteyttä äkkiseltään näin aikuisempana.
Eikö joku voi aloittaa jonkun positiivisemman aiheen...
Itse en koe mitään ongelmaa siinä että olen bi. Kirjoitin nyt vain tämän otsikon alle, kun on muuten paha mieli.
Aihe oli mitä hyvää on bi olemisessa. Tähän on vaan tullut masennus viestejä. Ehkä tää korona aika loputtomine rajoitteineen masentaa. Mulla on ainakin kaipuu syliin ja ketään ei voi edes tapailla. Kosketuksen puute masentaa.
Koronan myötä ainakin oma elämäni on kapeutunut paljon, kyllä se aiheuttaa alakuloisuutta. Muistakin syistä mieli on matalalla.
Ei yhtikäs mitään.
Olen täysin samaa mieltä.
En halua ajatella sinua, mutta en voi lopettaakaan.
Siinäpä dilema olla vai eikö olla. Käykö tunteet ja järki taistelua mielessäsi?
Olen periaatteen nainen, joten arvomaailmani menee kaiken edelle.
Jos kyseessä olisi tunteet vastaan järki, seuraisin todennäköisesti tunteitani. En oikeastaan ole järki-ihminen, olen esimerkiksi ostanut täysin järjettömän asunnon vain siksi että tykkään siitä. Puhumattakaan muista elämäni ratkaisuista.
No sitten periaatteessa vaan päätät olla ajattelematta enää häntä ja piste.
Ajatuksiaan ja tunteitaan ei voi täysin hallita, vaikka toimintaansa voikin. Oikeastaan kyllä onnistuikin jo vähän, mutta sitten tapahtui jotain mikä sekoitti ajatukseni uudelleen.
Eihän niitä voi hallita millään, millä muuten sait sen alkuun ja mikä sekoitti?
Päättelin että hän on unohtanut koko asian. Siitä seurasi ajatus, että miksi ajattelisin ihmistä joka ei ajattele minua (liittyy taas arvomaailmaani). Sitten huomasin ettei hän olekaan unohtanut ja aloin uudelleen ajattelemaan itsekin.
Oma tilanteeni on etten pysty lopettamaan ihastukseni ajattelemista, vaikka en tosissani tiedä yhtään onko yksipuolista. Luulen että on, muttei ole puhuttu kuin vähän sivuttu asiaa noin yleisemmällä tasolla.
Täällä yksi jolla saman tapainen jumittunut tilanne ja en tosiaan tiedä onko toinen kiinnostunut vai kaverillista ystävällisyyttäkö vain.. En saa silti tunteita "pois päältä" ja tätähän on jatkunut jo vuosia..
Hyvä tilanne jos molemminpuolista, liikaa vatvotte näitä yleensäkin, pitäisi toimia
Tässä on monenlaisia arvokysymyksiä, mitkä ovat koko ajan estäneet kaikkea toimintaa. Sanoin jo että en toimi arvomaailmaani vastaan. Vaikea silti lopettaa asian ajattelemista, kun huomaa toisenkin ajattelevan. Olen ehkä vähän liian vaikutuksille altis tunneasioissa.
Omalla tapauksessa tulee näitä tunteita ilman vaikutuksiakin.. Saa välillä ihmetellä miten näitä kehittelee omassa päässään.
En ymmärtänyt, ensin huomasit ettei hän olekaan unohtanut sinua ja aloit taas ajattelemaan häntä mutta sitten et tiedä onko yksipuolista vai ei.. vai onko tässä nyt kaksi eri kirjoittajaa
Enpä tiedä olenko mitään huomannut taitaa olla yksipuolista. Joku muu kirjoitti huomanneensa. Ajattelen kyllä jatkuvasti häntä. Meitä taitaa olla täällä monia samassa veneessä.
Minä kirjoitin huomanneeni, ettei hän olekaan unohtanut. Olen siis tuo periaatteen nainen.
Missä päin tämä tapahtuu? Kerro teidän lisää teidän tilanteesta..
Kannattaisi varmaan järjestää kahdenkeskistä aikaa ja puhua kunnolla.Ainakin minä haluaisin niin, jos joku minua ajattelee.
Eikö sitä voisi ottaa puheeksi. Minä ainakin haluaisin asian jutella, jos joku noin minua kohtaan tuntisi.
Onko hän varattu?
Kannattaisiko kuitenkin jutella mitä tuntee ja niistä arvoasetelmistakin. Minä haluaisin ainakin jutella, jos vaan hän tahtoisi vielä puhua.
Vanha juttu ja olin juuri saanut uskoteltua itselleni, että hän on unohtanut koko asian joten itsekin teen niin. Sitten huomasin ettei hän olekaan unohtanut ja nyt taas tämä alkoi vaivaamaan. Ärsyttävää.
Voisin kyllä keskustella, jos hän sitä haluaisi.
Kuinka vanha, vuosia? montako?
Ei nyt sentään noin vanha, alle vuoden.
Alle vuoden olette tunteneet?
Ei vaan siitä on alle vuosi, kun tämä juttu oli meneillään.
Kyllähän tässä kahdenkeskistä aikaa saisi järjestettyä, mutta ei auta tähän asiaan, sen eteenpäin menoon. Tuttavia ollaan ja tavataan väistämättä, hän ei vain tunne samoin näin luulen. Noin yleisesti olemme puhuneet tästä aihepiiristä, kesälläkin tuli puheeksi pride tapahtuman peruuntuminen. Sen pidemmälle ei päästä, hän ei ole millään lailla ilmaissut mitään varmaa eikä kiinnostusta.
Taitaa vain olla paras suunnata katseensa muualle, eikä jäädä haaveilemaan olemattomia. Tästä on kyllä vaikea irrottautua, nähdä väistämättä siinä kerran viikossa ainakin.
Kyllä tässä tulee kaikenlaista tunnetta, tuskaannuttaa ihan välillä. Omalla kohdalla ei toinen osapuoli millään lailla ilmaise, voi kyllä sanoa ettei mitään jos rehellisesti tätä asiaa katsoo. Ja pakko alkaa katsoa, eihän tästä mitään synny.
Itselläni on tosi ristiriitaisia tunteita. Vaikka ei ole ollut juuri mitään kontaktia ikuisuuksiin, niin heti kun kuulee toisesta jonkun elonmerkin, alkaa taas ajattelemaan.
Elämänkokemuksen perusteella sanoisin sinulle, että kyllä se näkyy jos on kiinnostunut. Jos toinen ei ilmaise mitään, ei siinä mitään olekaan. Ikävä sanoa näin, mutta en halua tukea kenenkään turhia toiveita. Välillä näkee näillä palstoilla sanottavan, ettei naiset muka näytä ja lähesty niin kuin miehet. Se ei ole totta, voin kertoa ihan omasta bi-naisen kokemuksesta, että kyllä naiset lähestyy ja tuo esiin tunteitaan ihan samoin kuin miehetkin.
Miksi ristiriitaisia, onko tapahtunut jotain negatiivista? Itselläni on lähinnä epävarmuutta, epäselvä tilanne tavallaan.
Myöntäkää ettei kaikki naiset lähesty, ei varsinkaan fyysisesti. Ei vaikka odottaisi maailman tappiin, on nähty ja koettu.
Ei ole tapahtunut yhtikäs mitään. Kyse on siitä, että tilanne itsessään aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Oikeastaan ei ole mitään tilannettakaan enää, mutta oli aikaisemmin ja nyt se tuli taas mieleen, kun kuulin yhtäkkiä toisesta osapuolesta. Siitä tuli ristiriitaisia tunteita, koska se yhtä aikaa ilahdutti ja ärsytti. En uskalla kertoa tarkemmin täällä tunteistani, koska hän ehkä lukee näitä ja voi tunnistaa viestini.
Kuka sellaista on väittänyt, kirjoitin että naisetkin näyttävät tunteensa ja lähestyvät. Sen voi tehdä monella tavalla, ei tarvitse olla heti lääppimässä.
Eikö jokainen yleensä toivo juuri tulevansa tunnistetuksi. Harvoin taitaa tapahtua..
Ihmisellä voi olla ristiriitaisia tunteita ja toiveita. Muuten ei haittaa vaikka tunnistaisikin, mutta tunteistani en halua kovin tarkasti kertoa.
Missä päin tämä on? Kuulostaa osin tutulta.
Ei koske sinua, jos kuulostaa vain osin tutulta.
Etkö halua hänellekään tunteistasi kertoa?
Sanoin jo että en uskalla kertoa tunteistani tämän enempää.
Siis hänelle henkilökohtaisesti kahden keskenkään et kertoisi ?
Pelkäätkö että hän suuttuu? Vai mitä oikein pelkäät?
En uskaltaisi olla täysin avoin, mutta kertoisin tietysti jotain. Hän kyllä tietääkin jo ihan riittävästi.
Olen muutenkin koko ajan ollut sitä mieltä, että asiasta olisi pitänyt puhua, mutta ei sellaista voi tehdä yksipuolisesti jos toinen ei halua.
En pelkää suuttumista tai muutakaan vastaavaa. Pelko liittyy johonkin ihan muuhun. Oikeastaan pelko on vähän huono ilmaisu, mutta ei ole olemassa mitään parempaakaan.
Pelkäätkö mitä siinä tapaamistilanteessa tapahtuu, jos ryhdyt puhumaan? Arveletko että toinen suhtautuu hämmentyneesti?
Ei ole kyse mistään tilannekohtaisesta, vaan paljon isommista asioista. En voi tässä kuvata tarkemmin ilman, että pitäisi kertoa koko juttu. Voisin kyllä edelleen keskustella hänen kanssaan, jos sellainen mahdollisuus tulisi ja hän sitä haluaisi.
Eikö tulisi vaikeaksi keskustella jollei halua puhua avoimesti? No en ole sinänsä mikään tähän sanomaan.. näitä peilaa itseensä.
Oletko varattu mahdollisesti?
Siis en tarkoittanut, että en voisi puhua avoimesti, nimenomaan haluaisin puhua avoimesti. Tuo uskaltaminen koskee vain tunteista puhumista, ei mitään muita aiheita.
En tietenkään.
Kannattaa kysyä Päivi Räsäseltä, hän on Raamatun voimalla mukana jutussa. Niilo puoliso on myös innolla mukana.
Mutta itse kysymykseen bi;nä oleminen vapauttaa ja saa nautiskella, irstailla sekä nauttia, ihanaa.
Paljon on bi ukm jne jotka haluavat nautiskella isoilla ja leikkiä kiimasena.
Ai olis kyllä ihanaa, jos saisi omakohtaista kokemusta aiheesta oman ihastumisen tai jonkun läheisen ihastumisen kautta. Tulisi kunnon pohdintaa hänelläkin asiaan ja näkökulmaa.
Bi-fobia on asia, josta pitäisi puhua enemmän. Lesbonaiset/heteromiehet suhtautuvat välillä bi-seksuaaleihin todella ynseästi. Ainakin nettimaailmassa. En ole itse onneksi tavannut tosi elämässä lesbonaisia, jotka olisivat suhtautuneet minuun ynseästi. Olen siis bi-nainen ja olen ollut useita vuosia jo naisen kanssa suhteessa.
Tuntuu kuitenkin kovin vielä siltä, että joutuu aina selittämään "seksuaalisuuttaan" biseksuaaleista on niin vähän tietoa. Ainakin suomenkielisillä forumeilla internetissä. Minut aina ajatellaan lesboksi jos vaikka tutustun uusiin ihmisiin(heterot) ja kerron, että minulla on tyttöystävä.
Tämä on ikävää. :D Huomaan, että monien suhtautuminen on myös muuttunut asian tultua ilmi.
Niin pitäisi, mutta maailmalla keskitytään toitottamaan homo/lesbo/transasiaa ainoastaan ja järjestöt ajavat yksipuolisesti vain heidän asiaansa.
Onhan tuossa kuollut kulma, vaikka itse en ole juurikaan kohdannut lesbojen tai heterojen taholta ongelmia. Lähinnä riesaa on tullut toisten biseksuaalien taholta, mutta nekin ovat yksittäistapauksia, ei voi yleistää.
Miehenä voin sanoa, ettei ole mitään erityisen hyvää. Heterot ja homot suhtautuvat syrjivästi järjestäen ja kaikkien mielestä vain petät suhteissa. Ja totuus on aivan toinen ainakin omalla kohdallani, mutta näihin ennakkoluuloihin törmää todella usein.