Kuinka paljon Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä on läsnäoloa?

"Ei kannata haaveilla tutkinnosta, jos opetukseen osallistuminen on mahdotonta tai vastenmielistä. Opintoja ei ole suunniteltu eikä tarkoitettu suoritettaviksi vasemmalla kädellä työn ohessa."

Kyllä minä ainakin suoritin toisen tutkintoni osa-aikaisena opiskelijana työn ohessa. Edes ensimmäisen tutkintoni osalta en opiskellut aamusta iltaan vaan silloin meni suuri osa ajasta vapaa-ajan viettoon ja hengailuun kavereiden kanssa. Toisen tutkinnon osalta ei sitä vapaa-aikaa juurikaan ollut, vaan 40 tuntia töitä viikossa ja lisäksi noin 20 tuntia opiskeluun. Vaatii tietysti työpaikan joka on valmis joustamaan työpäivien ja työaikojen suhteen, että tuo on mahdollista.

Helposti onnistuu :)

Vaikeaa se olisi.

Oikiksessa opiskelu tapahtuu nykyään oppipoika-kisälli-mestari metodilla, niinkuin Bolognan aikana. Ensimmäisen vuoden merkitys on erityinen, sillä jokaiselle uudelle oikeustieteen opiskelijalle osoitetaan sattumanvaraisesti mestari vanhempien tieteenharjoittajien parista.

Oppipojan tehtävänä on omien opintojensa lisäksi fuksivuonna hoitaa mestarinsa juoksevia asioita, kirjoittaa puhtaaksi graduluonnoksia yms. Mestari saattaa tarvita myös käytännön apua, kuten siivoamista, kaupassa käyntiä yms. Kisällit ohjaavat oppipoikien puuhastelua ja tarpeen vaatiessa ohjeistavat isällisen/äidillisen lempeästi.

Sitten vappuna, jos oppipoika on suoriutunut kaikista tehtävistään kunnialla, hänet nimitetään kisällin arvoon. Samalla tarkistetaan, että oppipoika on suorittanut kaikki ensimmäisen vuoden oikeustieteen opintonsa kunnialla.

Kisällistä mestariksi noustaan puolestaan suorittamalla oikeusnotaarin tutkinto ja aloittamalla mestarin polku. Mestarin opintojen päättyessä hänestä tulee virallisesti oikeustieteen maisteri ((lat. magister, magistra, eli siis oikeustieteen mestari).

Anonyymi kirjoitti:

Vaikeaa se olisi.

Oikiksessa opiskelu tapahtuu nykyään oppipoika-kisälli-mestari metodilla, niinkuin Bolognan aikana. Ensimmäisen vuoden merkitys on erityinen, sillä jokaiselle uudelle oikeustieteen opiskelijalle osoitetaan sattumanvaraisesti mestari vanhempien tieteenharjoittajien parista.

Oppipojan tehtävänä on omien opintojensa lisäksi fuksivuonna hoitaa mestarinsa juoksevia asioita, kirjoittaa puhtaaksi graduluonnoksia yms. Mestari saattaa tarvita myös käytännön apua, kuten siivoamista, kaupassa käyntiä yms. Kisällit ohjaavat oppipoikien puuhastelua ja tarpeen vaatiessa ohjeistavat isällisen/äidillisen lempeästi.

Sitten vappuna, jos oppipoika on suoriutunut kaikista tehtävistään kunnialla, hänet nimitetään kisällin arvoon. Samalla tarkistetaan, että oppipoika on suorittanut kaikki ensimmäisen vuoden oikeustieteen opintonsa kunnialla.

Kisällistä mestariksi noustaan puolestaan suorittamalla oikeusnotaarin tutkinto ja aloittamalla mestarin polku. Mestarin opintojen päättyessä hänestä tulee virallisesti oikeustieteen maisteri ((lat. magister, magistra, eli siis oikeustieteen mestari).

Lue lisää

:D jaahas, jokavuotiset trollit ovat saapuneet....

Anonyymi kirjoitti:

:D jaahas, jokavuotiset trollit ovat saapuneet....

Vai trollit. Tottahan tuossa paljon puhuttiin.

Saanko kertoa omasta fuksivuodesta? Aloitin opintoni täynnä toivoa ja riemua, mutta korona vei siitä kaiken normaalin. Ainoa lohtu on ollut mestarittareni, jonka asioita olen hoitanut ja joka on minusta huolehtinut.

Mestarini on kuulustellut minua aina ennen jokaista tenttiä ja pitänyt huolta minusta, oppipojastaan. Minä puolestaan olen tehnyt hänelle kiitollisena ruokaa ja siivonnutkin, sekä paljon muutakin, mistä en rohkene kirjoittaa!

Kaikki eivät välttämättä ymmärrä, että miten intensiiviä oikeustieteen opinnot saattavat olla! Minä vietin monta yötä mestarini luona käyden läpi esineoikeuden sivullissuojakysymyksiä. Pohdimme viinilasin äärellä pikkutunneillakin, että missä vaiheessa omistusoikeus todella on siirtynyt ja missä vaiheessa dynaaminen suoja on syntynyt. Voi pojat että me kävimme syvällä Simo Zittingin teorian kovimmassa ytimessä! Voimaannuin todella ajattelemaan esineoikeudellisesti sinä yönä!

Ah se on ollut rakkautta oikeustieteeseen. Mestaristani on kokonaisvaltaisesti opettanut minua näkemään pykälät osana elämää ja näkemään, että oikeustiede on viime kädessä rakkauden tiede.