Mies syntyi korvessa

Ajatella, jotkut tietää miehestäänkin noin paljon. Minä en tiedä mitään suvustanikaan. Lekurissa aina kysytään suvun sairauksista ja vastaan siihen, etten tiedä. Ei ole ollut mitään puhetta.

Ano 6.57
Edesmennyt mieheni kertoi, että saksan maikka muistutti pikkuhitleriä.
Karttakeppi kädessä takomassa päihin verbejä.

Edesmennyt mieheni v.1945 syntynyt ja heidän ikäluokkansa todellakin raatoivat Suomen nousuun.

Rakensivat itsensä raihnaisiksi.
Oli asbestia, ei kuulosuojaimia, ei turvalaitteita.
Heitä kaikkia kunnioitan

Anonyymi kirjoitti:

Ajatella, jotkut tietää miehestäänkin noin paljon. Minä en tiedä mitään suvustanikaan. Lekurissa aina kysytään suvun sairauksista ja vastaan siihen, etten tiedä. Ei ole ollut mitään puhetta.

Lue lisää

Ano 7.30
Meillä oli aikaa 20 vuotta puhua kaikki asiat kymmeniä kertoja läpi.

Miehen tarina oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen.
Hän oli kotoisin Vuokatin vaarojen kupeesta ja itse olen länsisuomalaisena tasamaan tantta.

Kysyin moneen kertaan, eikö hän jäänyt mitään kaipaaman siitä talosta.
Hän vastasi, että ehkä jotain valokuvia.

Aloitus kuvaa kohtalaisen hyvin omaa, 1943 syntyneen miehen "kotiuraa". Erona vain, että kotini oli haja-asutusalueen köyhä työläiskoti ja minua syyllistettiin jo anivarhain vamhempieni riitaisesta liitosta.

Oppikouluun mennessä oli 4 aloitusluokkaa. 40 oppilasta kussakin. A ja C olivat englannin luokkia ja B sekä D saksan. Olin enkkuluokassa mutta lukiovaiheessa, ja varsinkin matkustellessamme ja työelämässä olisi pitkä saksa ollut parempi valinta. Lyhyen enkun olisi oppinut käyttövalmiuteen paljon helpommin kuin saksan.
Heti kun mahdollista häivyin lapsuuteni riitaisesta kodista.
Oli värikkäitä vaiheita. Valtakunnan vaihtoja. Todellisen nälän päiviä. Pahimmat kämpsyt kärsin nahoissani mutta muutaman juttu meni raastupaan ja yksi hoviin. Tappeluja, liikennerötöksiä oikeuden arvosta, pahoinpitely ja yksi auton salakuljetus josta selvisin sakkotuomiolla.
60-luvun puolen välin tietämissä aloin suunnittelemmaan elämääni. Opiskelin. Tapasin nykyisen vaimoni ja minusta tuli väritön, työtä tekevä tunnollinenmutta vastenmielisesti veroa maksava kansalainen joka on, vaimonsa kanssa kasvattanut yhteikuntakelpoiset, opiskeellt lapset ja seuraavakin sukupolvi vaikuttaa lupaavalle.

2lesken kirjoitti:

Ano 7.30
Meillä oli aikaa 20 vuotta puhua kaikki asiat kymmeniä kertoja läpi.

Miehen tarina oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen.
Hän oli kotoisin Vuokatin vaarojen kupeesta ja itse olen länsisuomalaisena tasamaan tantta.

Kysyin moneen kertaan, eikö hän jäänyt mitään kaipaaman siitä talosta.
Hän vastasi, että ehkä jotain valokuvia.

Lue lisää

Olimme mekin ”kimpassa” kolkyt vuotta, muttei me mitään menneitä puhuttu. Ei kyllä tuleviakaan.

........Jatkan tarinaa.
Porukka jäi pois junasta ja he leiriytyivät metsään, telttaan.
Äiti oli ottanut mm. kattilan, paistinpannun ja kahvipannun mukaan plus astioita.

Siihen he eivät jääneet vaan jatkoivat Helsinkiin, Pasilaan.

Laittoivat taas leirin pystyyn.
Rahat olivat vähissä ja nälkäkin jo oli.

Mies lähti kysymään Pasilan tv-studiolta töitä.
Siellä oli sen tornin rakentaminen menossa.
Sinne pääsi myös isäpuoli töihin.
Toinen veli meni autohommiin.
Sisko johonkin lapsenlikaksi.

Kovia olivat koko porukka tekemään töitä.
Teltta oli edelleen asuinsijana.
Isäpuoli pisti kylmästi saunan pystyyn samaan paikkaan.

Siinä tontilla oli matkustajakodin tapainen rakennus.
Komennusmiehiä asui niissä huoneissa.
Sen omisti poikansa kanssa asuva nainen.

Hän sääli teltassa asujia ja he saivatkin huoneet siitä matkakodista, pientä työtä vastaa.
Äiti taas vastasi siitä.

Naisen poika ihastui miehen sisareen ja heistä tuli pari.

Jatkan vielä tarinaa
Tuli tässä muuta

2lesken kirjoitti:

........Jatkan tarinaa.
Porukka jäi pois junasta ja he leiriytyivät metsään, telttaan.
Äiti oli ottanut mm. kattilan, paistinpannun ja kahvipannun mukaan plus astioita.

Siihen he eivät jääneet vaan jatkoivat Helsinkiin, Pasilaan.

Laittoivat taas leirin pystyyn.
Rahat olivat vähissä ja nälkäkin jo oli.

Mies lähti kysymään Pasilan tv-studiolta töitä.
Siellä oli sen tornin rakentaminen menossa.
Sinne pääsi myös isäpuoli töihin.
Toinen veli meni autohommiin.
Sisko johonkin lapsenlikaksi.

Kovia olivat koko porukka tekemään töitä.
Teltta oli edelleen asuinsijana.
Isäpuoli pisti kylmästi saunan pystyyn samaan paikkaan.

Siinä tontilla oli matkustajakodin tapainen rakennus.
Komennusmiehiä asui niissä huoneissa.
Sen omisti poikansa kanssa asuva nainen.

Hän sääli teltassa asujia ja he saivatkin huoneet siitä matkakodista, pientä työtä vastaa.
Äiti taas vastasi siitä.

Naisen poika ihastui miehen sisareen ja heistä tuli pari.

Jatkan vielä tarinaa
Tuli tässä muuta

Lue lisää

.....jatkan tarinaa
Miehen äiti alkoikin majatalon emännäksi, kun talon pitäjä sairastui.
Hän testamenttasi myöhemmin talonsa miehen äidille.

Mies muutti pois, avioitui ja sai kolme lasta.
Äiti joutui lähtemään talosta kun Helsingin kaupunki jyräsi paikan maantasalle.

Hän sai jonkin korvauksen siitä ja vuokra-asunnon Helsingin kaupungilta.

Myöhemmin samalle paikalle rakennettiin Hartwall Areena.

Mies eli elämäänsä. Rakensi talon perheelleen ja ammatti oli kirvesmies.

Avioliitto oli tullut tiensä päähän ja eropapaperit haettu.

Tässä vaiheessa minä astuin kuvioon.
Mutta se taas on ihan toinen tarina.

Halusin jotenkin kirjoittaa edesmenneen mieheni elämäntarinaa pääpiirteittäin.

Olen aina ihmetellyt sitä, että koko perhe jättää talon Kainuuseen ja lähtee täysin tuntemattomaan.

Äiti oli todennut, että hän ei jaksa enää hoitaa lehmiä, eikä muutakaan.
Että ei se huonompaakaan voi enää missään muualla olla.
Eikä tainnut sitten loppujenlopuksi ollakaan.

Onko suvussanne ollut mitään skandaaliin viittaavaa kolmannessa tai neljännessä polvessakaan? Tätini kertoi, että isoisän veljentyttö muutti Amerikkaan ukkomiehen kanssa. Ei kai se muuten olisi merkittävä, mutta isoisän veli oli pappi.

Anonyymi kirjoitti:

Onko suvussanne ollut mitään skandaaliin viittaavaa kolmannessa tai neljännessä polvessakaan? Tätini kertoi, että isoisän veljentyttö muutti Amerikkaan ukkomiehen kanssa. Ei kai se muuten olisi merkittävä, mutta isoisän veli oli pappi.

Lue lisää

Nii-in, silloinhan papit eivät olleet ihmisiä. - Nm. Skandaali vesilasissa

Ano 11.05
Olen omaa tarinaani kirjoittanut 6 vuotta.
En toista sitä.

Ano 12.14
Miehen kanssa tavattiin täysin yllättäen.

Menin avaaman oven ja ovella seisoi täysin outo,pitkä, komea, raamikas, parrakas mies.
Kysyi minun mieskaveriani.

Tässä alku ja sitten alettiin tapailemaan baareissa ja minun luona.
Muutin pois mieskaverin luota.

Meillä oli aina juomingit käynnissä viikinloppuisin.
Ja kun jäin työttömäksi viinan käyttö lisääntyi.
Mies oli välillä työssä.

Minulla ei pysynyt viinankäyttö hallinnassa ollenkaan.
Vippejä, takseja, alkoa, baareja, häpeää, krapulaa.

Muutettiin miehen kanssa uuteen vuokrakämppään ja mentiin naimisiin.
Mutta ei jätetty juopottelua.

Mies oli diabeetikko ja hänellä oli flimmeri.
Siihen kaljaa, niin ei hyvä.
Monta sairaalareissua haimakipujen vuoksi.
Näissä tuli minullekin taukoa.

Tätä jatkui kunnes minulle tuli mitta täyteen.
Olin kärsinyt hirvittävän krapulan, soitellut kännipuheluita ja kaikkea sekamelskaa.
En kestänyt enää.

Otin pullot, avasin korkit ja kaadoin vessanpytystä helvetinjuomat alas.

Nyt alkoi helvetti.
En saanut nukutuksi hirveiltä painajaisilta.
Kamalia verisiä taisteluita aina kun yritin.torkahtaa.
Olin alkumetreillä ja hermoraunio.

Lääkäriin pääsiin ja selitin tilanteen.
En jaksa tätä ja mielessäni olen jo hyppäämässä sillalta alas.

Hän kirjoittinkiireellisen reseptin erikoispsykiatriselle sairaanhoitajalle.
Ja nukahtamislääkkeitä.

Uni oli loistoasia ja terapiaistunnot helpottivat syyllisyydentuntojani.

Näin se alkoi mennä.
Päivä kerrallaan ilman huikkaa.
Mies jatkoi kupittelua.

Vuokrasin itselkeni yksiön ja menin kesätöihin.
Olin selvinpäin. Ihanaa.

Mies tuli kyläilemään selvänä.
Emme eronneet.

Mies muutti minun yksiööni asumaan ja sairasteli. Omasda kämpässä oli jotain häikkää.

Joi itsekin vähemmän ja minä olin jälleen töissä.
Kunnes tapahtui katastrofi.

Mies ei herännyt soitin 112, massiivinen aivoverenvuiuoto.
Tehylle leikattavaksi.

10 kuukautta hän eli ja nukkui pois.Keuhkoveritulppa oli viimeinen niitti.

Olin shokissa pitkän aikaa.
Mutta viinaan en ole koskenut sen kaatamisen jälkeen.

Ensimmäinen vuosi on helvettiä.
Sitten se alkaa mennä.
Mutta ei koskaan unohdu.
Ja satavarma ei voi koskaan olla. etteikö lankeaisi.
Kun muistaa sen helvetin, ei halua palata siihen kurjuuteen enää ikinä.

2lesken kirjoitti:

Ano 12.14
Miehen kanssa tavattiin täysin yllättäen.

Menin avaaman oven ja ovella seisoi täysin outo,pitkä, komea, raamikas, parrakas mies.
Kysyi minun mieskaveriani.

Tässä alku ja sitten alettiin tapailemaan baareissa ja minun luona.
Muutin pois mieskaverin luota.

Meillä oli aina juomingit käynnissä viikinloppuisin.
Ja kun jäin työttömäksi viinan käyttö lisääntyi.
Mies oli välillä työssä.

Minulla ei pysynyt viinankäyttö hallinnassa ollenkaan.
Vippejä, takseja, alkoa, baareja, häpeää, krapulaa.

Muutettiin miehen kanssa uuteen vuokrakämppään ja mentiin naimisiin.
Mutta ei jätetty juopottelua.

Mies oli diabeetikko ja hänellä oli flimmeri.
Siihen kaljaa, niin ei hyvä.
Monta sairaalareissua haimakipujen vuoksi.
Näissä tuli minullekin taukoa.

Tätä jatkui kunnes minulle tuli mitta täyteen.
Olin kärsinyt hirvittävän krapulan, soitellut kännipuheluita ja kaikkea sekamelskaa.
En kestänyt enää.

Otin pullot, avasin korkit ja kaadoin vessanpytystä helvetinjuomat alas.

Nyt alkoi helvetti.
En saanut nukutuksi hirveiltä painajaisilta.
Kamalia verisiä taisteluita aina kun yritin.torkahtaa.
Olin alkumetreillä ja hermoraunio.

Lääkäriin pääsiin ja selitin tilanteen.
En jaksa tätä ja mielessäni olen jo hyppäämässä sillalta alas.

Hän kirjoittinkiireellisen reseptin erikoispsykiatriselle sairaanhoitajalle.
Ja nukahtamislääkkeitä.

Uni oli loistoasia ja terapiaistunnot helpottivat syyllisyydentuntojani.

Näin se alkoi mennä.
Päivä kerrallaan ilman huikkaa.
Mies jatkoi kupittelua.

Vuokrasin itselkeni yksiön ja menin kesätöihin.
Olin selvinpäin. Ihanaa.

Mies tuli kyläilemään selvänä.
Emme eronneet.

Mies muutti minun yksiööni asumaan ja sairasteli. Omasda kämpässä oli jotain häikkää.

Joi itsekin vähemmän ja minä olin jälleen töissä.
Kunnes tapahtui katastrofi.

Mies ei herännyt soitin 112, massiivinen aivoverenvuiuoto.
Tehylle leikattavaksi.

10 kuukautta hän eli ja nukkui pois.Keuhkoveritulppa oli viimeinen niitti.

Olin shokissa pitkän aikaa.
Mutta viinaan en ole koskenut sen kaatamisen jälkeen.

Ensimmäinen vuosi on helvettiä.
Sitten se alkaa mennä.
Mutta ei koskaan unohdu.
Ja satavarma ei voi koskaan olla. etteikö lankeaisi.
Kun muistaa sen helvetin, ei halua palata siihen kurjuuteen enää ikinä.

Lue lisää

Hienon selviytymistarinan 2lesken kirjoitit. Kunnioitan ja arvostan tuota päätöstäsi lopettaa juominen. Olet siinä niin rehellinen ja paljaana kaiken edessä kertoessasi elämäntarinaasi.

Olen kirjoittanut sinulle aiemmin liittyen tähän omaan alko-ongelmaani. Ei ole helppoa, mutta yritän selvitä vielä tästä ongelmastani. Olen miettinyt, että antaisin itselleni "lahjan" 70- vuotispäiväkseni, joka koittaa tuossa kevättalvella.
Olisipa se eläminen raittiina, entisenä alkoholistina. Saa nähdä kuinka mummon käy!?

2lesken kirjoitti:

Ano 12.14
Miehen kanssa tavattiin täysin yllättäen.

Menin avaaman oven ja ovella seisoi täysin outo,pitkä, komea, raamikas, parrakas mies.
Kysyi minun mieskaveriani.

Tässä alku ja sitten alettiin tapailemaan baareissa ja minun luona.
Muutin pois mieskaverin luota.

Meillä oli aina juomingit käynnissä viikinloppuisin.
Ja kun jäin työttömäksi viinan käyttö lisääntyi.
Mies oli välillä työssä.

Minulla ei pysynyt viinankäyttö hallinnassa ollenkaan.
Vippejä, takseja, alkoa, baareja, häpeää, krapulaa.

Muutettiin miehen kanssa uuteen vuokrakämppään ja mentiin naimisiin.
Mutta ei jätetty juopottelua.

Mies oli diabeetikko ja hänellä oli flimmeri.
Siihen kaljaa, niin ei hyvä.
Monta sairaalareissua haimakipujen vuoksi.
Näissä tuli minullekin taukoa.

Tätä jatkui kunnes minulle tuli mitta täyteen.
Olin kärsinyt hirvittävän krapulan, soitellut kännipuheluita ja kaikkea sekamelskaa.
En kestänyt enää.

Otin pullot, avasin korkit ja kaadoin vessanpytystä helvetinjuomat alas.

Nyt alkoi helvetti.
En saanut nukutuksi hirveiltä painajaisilta.
Kamalia verisiä taisteluita aina kun yritin.torkahtaa.
Olin alkumetreillä ja hermoraunio.

Lääkäriin pääsiin ja selitin tilanteen.
En jaksa tätä ja mielessäni olen jo hyppäämässä sillalta alas.

Hän kirjoittinkiireellisen reseptin erikoispsykiatriselle sairaanhoitajalle.
Ja nukahtamislääkkeitä.

Uni oli loistoasia ja terapiaistunnot helpottivat syyllisyydentuntojani.

Näin se alkoi mennä.
Päivä kerrallaan ilman huikkaa.
Mies jatkoi kupittelua.

Vuokrasin itselkeni yksiön ja menin kesätöihin.
Olin selvinpäin. Ihanaa.

Mies tuli kyläilemään selvänä.
Emme eronneet.

Mies muutti minun yksiööni asumaan ja sairasteli. Omasda kämpässä oli jotain häikkää.

Joi itsekin vähemmän ja minä olin jälleen töissä.
Kunnes tapahtui katastrofi.

Mies ei herännyt soitin 112, massiivinen aivoverenvuiuoto.
Tehylle leikattavaksi.

10 kuukautta hän eli ja nukkui pois.Keuhkoveritulppa oli viimeinen niitti.

Olin shokissa pitkän aikaa.
Mutta viinaan en ole koskenut sen kaatamisen jälkeen.

Ensimmäinen vuosi on helvettiä.
Sitten se alkaa mennä.
Mutta ei koskaan unohdu.
Ja satavarma ei voi koskaan olla. etteikö lankeaisi.
Kun muistaa sen helvetin, ei halua palata siihen kurjuuteen enää ikinä.

Lue lisää

Liskojen yöt ovat kauheita, sitä luulee itsestään että sekoaa.
Onneksi ovat takana ne kokemukset.

Anonyymi kirjoitti:

Liskojen yöt ovat kauheita, sitä luulee itsestään että sekoaa.
Onneksi ovat takana ne kokemukset.

Ano eilen 15.00
Viinasta vierottuminen on totaalista kärsimysnäytelmää.

Kun olet vuosia myrkyttänyt sielusi ja ruumiisi, siellä joku huutaa vastamyrkkyä ja tasoittavaa.
Jos otat, tiedät jatkon.

En olisi ikinä uskonut, miten se käy psyykkeen päälle.
Minulle tuli täysin vieraita, hulluja ajatuksia.
Ihan kuin olisin elänyt jossain sodan keskellä.
Yötä päivää.

Olin nähnyt kaiken mustana putkena monta vuotta.
En ollut halunnut muistaa kaikkien surullisempia tai vaikeimpia asioita ollenkaan.

Kun heitin jallua ja kaljaa huiviin, niin taas oli hetken hauskaa ja syvä unohdus.

Nyt kun en ottanut viinaa, olin niin vereslihalla kuin vai voi olla.

Mies pysyi samana ja asunto.
Ne olivat kiintopisteet.
Yöt olivat tosiaan karseita.
Hiestä märkänä heräsin joka yö järkkyihin painajaisiin.
Onneksi oli aviomies kuorsaamassa vierellä.
Turvallinen olo, ettei tarvinnut olla yksin.

Pelkäsin muita ihmisiä.
Kaupassa käynnit selvänä olivat hirveitä.
Sain lääkäriltä tilapäiseen apuun paniikkipillereitä.

Muuten tuntui kun joku kamala vanne kiristäisi ympäri kehoa ja hengitys salpautuu.

Kahvilaan en uskaltanut mennä ollenkaan.
Minulla tai meillä mieheni kanssa olivat vain kapakat tuttuja ja ne ihmiset siellä.

Oli kuin olisi aloittanut elämän vasta viinasta luopumisen jälkeen.

2lesken kirjoitti:

Ano eilen 15.00
Viinasta vierottuminen on totaalista kärsimysnäytelmää.

Kun olet vuosia myrkyttänyt sielusi ja ruumiisi, siellä joku huutaa vastamyrkkyä ja tasoittavaa.
Jos otat, tiedät jatkon.

En olisi ikinä uskonut, miten se käy psyykkeen päälle.
Minulle tuli täysin vieraita, hulluja ajatuksia.
Ihan kuin olisin elänyt jossain sodan keskellä.
Yötä päivää.

Olin nähnyt kaiken mustana putkena monta vuotta.
En ollut halunnut muistaa kaikkien surullisempia tai vaikeimpia asioita ollenkaan.

Kun heitin jallua ja kaljaa huiviin, niin taas oli hetken hauskaa ja syvä unohdus.

Nyt kun en ottanut viinaa, olin niin vereslihalla kuin vai voi olla.

Mies pysyi samana ja asunto.
Ne olivat kiintopisteet.
Yöt olivat tosiaan karseita.
Hiestä märkänä heräsin joka yö järkkyihin painajaisiin.
Onneksi oli aviomies kuorsaamassa vierellä.
Turvallinen olo, ettei tarvinnut olla yksin.

Pelkäsin muita ihmisiä.
Kaupassa käynnit selvänä olivat hirveitä.
Sain lääkäriltä tilapäiseen apuun paniikkipillereitä.

Muuten tuntui kun joku kamala vanne kiristäisi ympäri kehoa ja hengitys salpautuu.

Kahvilaan en uskaltanut mennä ollenkaan.
Minulla tai meillä mieheni kanssa olivat vain kapakat tuttuja ja ne ihmiset siellä.

Oli kuin olisi aloittanut elämän vasta viinasta luopumisen jälkeen.

Lue lisää

Ai! Entinen mieheni on jatkuvasti sairaalassa milloin missäkin leikkauksessa, kun alkoholi on tuhonnut elimistöä. Suonet supistuu, eikä veri kierrä. Ei käy kateeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ai! Entinen mieheni on jatkuvasti sairaalassa milloin missäkin leikkauksessa, kun alkoholi on tuhonnut elimistöä. Suonet supistuu, eikä veri kierrä. Ei käy kateeksi.

Ano Tänään 7:19
Sinä olet ottanut pesäeron tästä juoposta.
Mitä siitä sitten enää välittää.
Maksaa kovaa hintaa juopottelustaan.

2lesken kirjoitti:

Ano Tänään 7:19
Sinä olet ottanut pesäeron tästä juoposta.
Mitä siitä sitten enää välittää.
Maksaa kovaa hintaa juopottelustaan.

Ehei minulle mitenkään kuulukkaan. Lapset vaan joskus tiedottavat. Siitä tiedän. Muuten en ole missään tekemisissä.