Bi ja seurustelu

Minulla tavallaan tapahtumissa ym. käyminen liittyy enemmän harrastuksiin, joskus käyn bileissä, mutta hyvin vähän enää, nuorena tuli käytyä enemmän, en ole ikinä tavannut tulevaa kumppania sellaisissa tilanteissa, mistä paria yleensä etsitään, vaan ihan muualta, niin suhtaudun koko asiaan tyyliin "tulee vastaan kun tulee", eli todella epätehokkaasti. Kumminkin minusta bileisiin, ja vastaaviin, voi hyvin mennä pitkänkin tauon jälkeen, kannattaa katsoa, että on suunnilleen samanikäisiä, ettei joudu kymmeniä vuosia nuorempien seuraan yksinään, ellei tiedä/arvaa ennestään, että sinne tulee jotain tuttuja.

Itsellä vain yksi nainen mielessä, oudolta tuntuisi lähteä metsästämään muuta seuraa. Miehet ei kiinnosta enää tippaakaan. Enpä tiedä mitä teen, kun en saa edistettyä asiaanikaan tuon naisen kanssa. Ehkä tapahtumiin voisi mennä muussa mielessä, tutustuisi muihin samassa jamassa oleviin. Korkea kynnys siinä on mutta joskus.

En käy missään lesbotapahtumissa, ei siis vain kiinnosta.
Tuskin kannattaa vaivata päätä sillä kumman "valitset" jos et kerran tiedä mitä haluat. Tiedät sen siinä vaiheessa taatusti kun se riittävän kiinnostava astuu eteesi tai elämääsi.

Jos olet siis polyamorinen... jos on bi.ei tarkoita että olisi monen kanssa samaan aikaan. Ensimmäinen lauseesi viittaa enemmänkin polyamoriaan.

Bi seksuaaliseen ihmiseen ei voi koskaan luottaa jos haluat häneen pitkäaikaisen suhteen.Minulla on heistä liian monta ei niin mukavaa kokemusta.Eräskin mies sanoi rakastavansa minua, mutta ei halunnut rakastella kanssani koska ei voinut rakastella miehen kanssa,ainoastaan naisen.Toinen taas oli naimisissa naisen kanssa ja heillä oli lapsia mutta ei halunnut kuitenkaan erota vaikka kuulemma rakasti minua.Olisiko minun siis noissa tapauksissa pitänyt vain unohtaa omat tunteeni ja haluni jotta heidän elämänsä olisi ollut mahdollisimman mukavaa?Kumpikaan heistä ei heti alussa kertonut minulle olevansa bi,se selvisi minulle vasta myöhemmin kun olin jo rakastanut heihin.Särkivät sydämeni.