Elämä ei ole helppoa,
eli sitten hyvän tai huonon elämän,
avioliitot käsittämättömän vaikeita kasvaa ihmisenä
ymmärtämään toista ihmistä,
mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa ????????????????
eli sitten hyvän tai huonon elämän,
avioliitot käsittämättömän vaikeita kasvaa ihmisenä
ymmärtämään toista ihmistä,
mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa ????????????????
Vastaukset 54
Vanhimmat
Minua ei vaivaa mikään.
Olenhan 70 ja aikasti siis kaiken kokenut aikuinen.
Olen kyllä huomannut lapsilla olevan tuota vali,vali-ilmiötä.
H.
höh, valehtelet,
olet lasellinen ikuinen pikku-poika,,
turha peitellä persoonallisuutta
se on täällä jo paljastunu moneen kertaan,
olet tyypiltäsi " narsissti" itsekäs aina oikeassa, kaikki muut väärässä,,
Niin, ei se vaivaa minua.
H.
sen uskon,
narsisti ei koskaan huomaa itsessään mitään vikaa
vika on aina toisissa ihmisissä,
surku sun puolisoa
alistat ja vähättelet puolisoasi,
vaikka hän on sinua rikkaampi,
korkeastikoulutetumpi,
se on nasisti joka semmoseen pystyy,
normi ihminen ei pysty vastaavaan,
Minulla ei ole puolisoa.
Niin, eikä sekään vaivaa minua.
H.
Minulla ei ole puolisoa.
Niin, eikä sekään vaivaa minua.
H.
Eihän huru-ukon kanssa kukaan voisikaan elää. Laskettelee pajunköyttä harrastuksekseen. En usko muuhun kohdallaan kuin pikasuhteisiin avioliittotasollakaan.
Hengellisenä ihmisenä miellän kilvoittelun olevan juuri se tarkoitus elää. En ota aloitusta valituksena vaan enemmänkin ihmettelynä, miksi pitää olla vaikeaa. Varmasti aloittajalla on myös valon aikoja ja muillakin, minullakin. Luonteesta riippuu miten vaikeuksiin suhtautuu, itse perin vakavasti, siis vähän liikaa murehtija.
Lapuus kai meni ´normaalisti´. Nuoruus oli helkkarinmoista ajoittain, miltä näytän, pärjäänkö koulussa, saako kavereita, kateuttakin, tulevaisuus pelotti.
Avioliitto alkoi ruusuilla, siinä 30 v kilvoiteltiin, tavoitteilla ihan hyvä lopputulos, mutta päättyi näreikköön.
Vieläkin on kaikenlaista puntaroitavaa, huonompia ja parempia päiviä, jos ei olisi, ei olisi mitään. Ei olekaan tarkoitettu elollisella selviytymistä helpoksi.
Koetun elämän raskaat muistot tietysti painavat jokaista. Maailman isot muutokset vaikuttavat myös meihin jokaiseen.
Mitä historiaa olen lukenut niin en sieltä näköjään paljoakaan hyvää ole löytänyt.
Historian aikajanaan kannattaa tutustua, ymmärtää nykypäivän.
Ruotsi,Venäjä, siinä ne vaikuttajat.
Hymyn häive välähti suupielissä, "" päättyi näreikköön " sori,
surku,
ei missään tapauksessa ollut vahingon iloa
sana näreikköön oli hauska ilmaisu,
noooh,,
meikäläinen ei ehkä näreikköön kompastunu,
mutta elämä oli helekutin
kimuranttia kaikenmaailman valtataisteluineen puolison kanssa,
ei ollut helppo elämän -mittainen avio,
voi sanoa
" paska reissu mutta tulipa tehtyä "
tietenkin kun kokonaisuutta katsoo,
vaakakupissa oli ehkä hyviä puolia hitusen enemmän kuin huonoja aikoja,
huonot asiat oli vaan niin kipeitä
että vieläki viiltää jos ajattelee,
" anna arpisten haavojen olla, niitä auki ei repiä saa "
parree on kun ei ajattele,
kaikki on ohi, luoja piti siitä huolen, mikään ei kestä ikuisuutta,
senverran haavat märkii ettei ikinä ketään voi lähelle päästä,
joten
on luonnollista yksin elää
ja kun aika on ,, kuolla pois,
jälkeenpäin viisastuneena tietää parisuhde,, avioliitto ei ole koskaan helppo, se vaatii kaksi viisasta keskustelutaitoista ihmistä onnistuakseen molemmille hyvänä tasapainosena ihmissuhteena,
moni vanhempi pariskunta ei koskaa ole kyenneet siihen,
ovat eläneet suuri kärsimys-reppu taakkanaan
loppuun asti murheineen,,,
myös joskus iloineen,,,
Ja mitä pidät sellaisina maailman isoina muutoksina? Jenkkien Japaniin pudottamia atomipommejako? Ai niin, tiesithän että pommien matka just noille paikoille oli sekin sattuman sanelemaa, nämä kohteet olivat varakohteita kun huono säätila esti pilotteja osaamasta varsinaisille kohteilleen, erään kohteen nimi oli Tokio.
Kun lukee paljon historiaa kuten olen nyt tehnyt ja lukenut vuosikymmenin saatossa tuollaiset 600000- 800000 sivullista, on todettava että sodat ja sellaiset ikävyydet ovat pääroolissa, ei siitä yli eikä ympäri pääse.
Voit lukea maantietoa, tosin sielläkin törmäät sotiin, voit lukea elukkatieteitä, tähtitiedettä, psykologiaa, matematiikkaa ja vaikka mitä mutta yleensä törmäät yhä uudelleen siihen historiaosioon ja sotiin. Mutta näillä mennään ja näillä on mentävä!
Avioero oli kyllä kova koettelemus, mutta siitä selvittyäni se osoittautui yhdeksi elämäni parhaista ratkaisuista. Jos kertoisin yksityiskohdat, olisitte samaa mieltä, olen varma siitä. Avioliitto ei ollut huono, se oli kuin menestyvä yritys, saimme kaiken mitä tavoittelimme. Mutta asiat muuttuvat ja me niiden mukana. Emme kasvaneet erillemme, olimme aina olleet erilaisia. Tavoitteet ja pyrkiminen pitivät meidän yhdessä, toinen petrasi toista. Kun sitten jäimme kahden ja kaikki oli saavutettu, meillä kahdella oli käsissä tyhjyys. Se poiki paljon pahaa, ero oli ainut ratkaisu. Olen siitä sanomattoman onnellinen ja koen että sain korkeimman johdatusta. Se 30 vuotta totisesti kannatti elää. Tänään 13:30
alotukseen :
onhan se,
se on ihmisenä olemisen vaikeutta,,,
Niih, sellaista elämä on.
Meinaako aloittaja, että elämä ja avioliitto ovat synonyymejä? - Nm. Elämässä on muutakin kuin parisuhe
höh,,, niinkuin tuota ei tietäis,
avioliitto on koko ihmisen monikirjaivainen tapahtumarikas elämä
kokemuksineen,,,
siitähän tässä alotuksessa keskustellaan,
ihmis-suhde elämisen vaikeudesta,
hyvine ja huonoine puolineen,
Lyhenne Nm tarkoittaa edelleen Newtonmetriä, lyhenne nimimerkki- sanasta on tapana kirjoittaa Nim.
Jos olhan pilkutarkkoja, juurikin noin tuo oikaisu. Myös Nm nimimerkkinä OK.
,j.kyyssä.
Perinteinen avioliitto on ollut este monen, varsinkin naisihmisen, omaan elämään. Ihmissuhteet kasvavat erinomaisen kieroon, jos täytyy luopua omasta itsestään eli omasta persoonastaan ja sen tarpeista.
Pari- ja ihmissuhteiden vaikeus piilee siinä, että on niiin jumalattoman vaikeaa antaa toiselle tilaa ja hyväksyä hänen omat, persoonalliset tarpeensa. - Nm. Uskallus uupuu
Toistamieltä,
"taistelevat virtaset "
muuttuu vanhemuuten hyvin rakastuneiksi
valtataistelu on päättyny,
molemmat ovat huomanneet kuinka tärkeä puoliso onkin,
koko elämänmitaiseessa liitossa ihmisuhde paranee vanhemuuten,
ainaki meidän liitossa,
vanha kyyhötettiin aina toistemme kainalossa,
puoliso silitteli jalkoja ja minä kehräsin kuin kissa hänen kainalossaan,
liitto kesti kunnes kuolema erotti,
Niiih, eihän siinä puhuttukaan mitään avioista, jotka ovat jo edenneet niiin pitkälle, ettei kummankaan persoonallisilla tahtomusaiheilla ole enää mitään väliä. Mutta silloinkaan kaikki liitot eivät muutu auvoisiksi ja ihaniksi yhteiseloiksi.
Onnettomia, elämän runtelemia puoliskoja on muoalima pullollaan, heidän pari- eivätkä ihmissuhteensa ole muuttuneet kuin huonompaan suuntaan juuri siitä syystä, että on liikaa laistettu ja väistetty sitä, mikä olisi ollut ominta ja itseä tyydyttävintä. - Nm. Eri asiat
Yksinkertaisen ihmisen elämä on huoletonta ja yksinkertaista.
No, ei sentään aivan huoletonta. 72v ikäisen vaimoni kunto ajatteluttaa mutta ei huoleta. Teemme sen minkä voimme ja lopun suhteen minun on turha puristella kiveksiäni.
On todettava,
nyky ihmiset on järkiään kaikki "epäkypsiä " aikuisia,
rakkauden huumassa eivät tajua avioliiton velvoituksia
eikä vastuuta yhteisestä ihmis-suhteesta,
tympii nyky meno,
kaikilla yhteiskunnassamme on paha olla
kun ihmiset sekoilee liitoissaan,
paha olo ei kosketa yksin pariskuntaa,
vaan myös lapsia ja ympäristössä eläviä ihmisiä,
Itse olet kertonut täällä miehesi pettäneen.
TÄH ????,
kuka,, missä ????????
Kun mukaan tulee molemminpuolista rakkautta, oppii arjessa hyväksymään omat ja kumppanin "vajavuudet".
Opin kysymään monia asiota vaimoltani.
Olen ollut nyt muutaman vuoden leskenä. Jouduin vähentämään naukkailuani jo avioliitonaikana, koska vaimo pelkäsi aina ratkeamiskierrettä ja meidän joutumista sos-asiakkaaksi.
Sekin ihime nähtiin että tulin umpipäissäni kotiin. Olin niissä hyvällä tuulella. Vaimo talutti sohvalle ja puhui mukavia. Ennen meillä oli koti. Nyt on lähinnä parakkimuotoista asumista. En välitä siivoamisesta juur pätkääkään. Tuhlin pienen elakkeeni tyhjänpäiväiseen kulutukseen. Yläpeukun annan itselleni painonhallinnasta. Miinusta; aina lyhytpinnainen, traumainen ukkeli.
Elämän monimutkaisuuksiin kuului nyt jo pois nukkuneen vaimoni poikaystävän hyväksyminen. Hän oli, ( nyt jo hänkin kuollut) minuu päätä pitempi naapurikylän mies
Äijä nälvi minua usein meidän kahvipöydässämme. Muijani ei puolustanut minua mitenkään. Eikä tässä kaikki. Minun piti kuljettaa muijaani hänen kotiinsa kyläilemään.
Lopulta jäin autooni varttumaan muijani tuloa. En kestänyt enää tilannetta lopulta. Muijani puhui joskus että veisin äijälle rakennustarvikkeita yms... pässi vein.
Monella vaivan nimi on: minä minä minä, ei kumppani.
Rakkaus on aistiharha, jonka avioliitto parantaa.
Perhe edellä vain
Se kiittää ja tulos kestää läpivalaisussa
Vaatiihan se paljon näet pitkän varjon,,,,
Kuljet kumputien heität veen
,,,
Keität iltateen,,,,
Ensi huuma,
silmittömästi rakstuminen on melkonen helvetti
tunne raastaa kuin tuli,
ikinä en haluu enään ihastua-rakastua, olla tunteitten sekottamssa tilassa,
kylmä rakkaus on parasta,,, heh, heh,,,
mitä on kylmä-rakkaus,,,
kertokaapa jos osaatte,,,
mä tiedän mutt en sano,,,,,,
no jos kuitenki sanon,
siinä on tunteet hallittavissa,
järjen voimalla mennään elämässä eteenpäin,,,
" On niiin, minun lempeni kylmää. Se on niin kuin talvi ja jää. Ei voi minun rintani koskaan tuntea tulta lämmittävää. Vain syys minun syömmessäin viihtyy, kuin ois kuolleet kukkaset maan. Ei voi lemmen hehkua antaa, jos sai kylmän rakkauden vain. " - Nm. Osasin
Oletko joskus ihastunu hetkessä rajusti, niin rajusti ettei näkemäänsä silmistään eikä ajatuksistaan saa pois kuukausitolkulla jopa vuositolkulla,
jos olet tiedät kuinka kiusallista se on,
meikä ainaki toivoo että se ajaus katoaisi ja äkkiä mielestä,
ei vaan katoa,
tuntee vain, se on mun,
vaikka ei tee elettäkään jotta saisi yhteyden tai jonkun kontaktin, mieluummin kartaa menojaki
ettei vain vahingoissakaan törmäisi kyseiseen henkilöön,
siksi kylmä rakkaus on parempi
kuin ihmeelinen sekopää huuma,
Luulet, että kaikilla on ollut samanlaista sekoilua kuin sinulla ja että kaikki nykyavioliitotkin ovat yhtä sekoilua. Vaikka erotaankin paljon, on hyviäkin liittoja.
Woih, monta kertaa. Aviosta huolimatta. - Nm. Ei konkretiaa
30nä rakastuin, on siinä tolkuttomassa tilassa. Kuuntelin Jamppa Tuomisen levyn puhki horrotilassa aina iltaisin kun kotityöt oli tehty. Kenellekään en asiaa paljastanut. Pari vuotta meni. Monta asiaa jäi haaskeelle ja pysyi laihana. Sitten onneksi tunne tokeni.
Kylmä rakkaus on ainakin se kun avioliitto on vähän kuin osake-yhtiö, hoida sinä tuo niin minä tuon. Hyvä siitäkin tulee, kumpikin järjissään puuhaa perheen hyväksi.
Molemmat kokenut ja nyt kumpaakin tunnetta ihan lämmöllä muistelen.
Hetkessä ihastuminen on vain kiimaa.
eikä ooo,
Joillekin tyypeille kaikki on "vain kiimaa". Oletan, että he eivät pysty ajattelemaan kuin alapäällään. - Nm. Hah
niinkin voi olla,
riippuu moraalista,
moni vaikka kokis kiimaa
opetettu morraali estää hunsvotti-elämän,
Ainahan elämässä omat vaikeutensa on,
ei välttämättä mitään ruusuilla tanssimista,
mutta jos hallitsee tanssin kuviot ja askelmerkit
niin helpommaksi se muuttuu.
Askelmerkit elämässä on sopimuksia, ihmiset joutuu joka asiassa niin parisuhteessa, perheessä kuin sosiaalissakin tekemään sopimuksia, ja miten niissä yhteisissä sopimuksissa yksituumaisuus onnistuu, niin sitä paremmin ja helpommin elämässä menee.
Aviossa aikoinaan sovittiin, että kunnes kuolema meidät erottaa ja se rontti meidät erotti liian varhain, parisuhde oli silloin omalla tavallaan hyvää elämää ja olisi varmasti kestänyt paljon pitempään. Näin yksin eläessä elämä on erilaista , tietyllä tavalla helppoa ja toisaalta tietää, että eteen tulee monia asioita, joita jakamalla elämä olisi mukavampaa. Mutta näillä mennään, kokonaisuutena ei valittamista.
Ei se ole ellei siitä tee monimutkaista..
Pirre
se on monimutkaista vaikka ei sitä erikseen tee,
ku aina on se toinenkin siinä elämässä mukana,
vanha loistava ilmaisu
" kuinka se vesi taisi suora olla, kun maa oli mutkallinen "
sopii kaikkiin avioliittoihin ristiriitojen ilmaantuessa suhteeseen,,
Kun asettaa omat resurssinsa ja odotukset keskenään sopivaan suhteeseen niin ei tule yllätyksiä eikä elämä vaikuta monimutkaiselle!
elämä ei ikinä ole noin yksinkertaista,
Voi luulla, että se on noin yksinkertaista, tajuamatta, että se johtuu vain siitä,
että on säästynyt suuremmilta vaikeuksilta.
Kun tajuaa käsitteen "realistiset odotukset" niin suuretkaan vaikeudet eivät yllätä.
Kyseessä asiat joihin voimme vaikuttaa tai ne ovat odotettavissa.
Toinen asiaryhmä ovat vaikutusnahdollisuuksiemme ulkopuoliset asiat. Ne on vain hyväksyttävä ja keskityttävä ensin mainittuihin ja mukauduttava.
Elin noin 64 vuotta saman vaimon kanssa. Nyt hän on jättänyt tämän murheiden maan. Kokemuksesta kerron, että ihmisen on usein vaikea sanoa kahta sanaa koko sydämestä: "anna anteeksi". Viimeisinä 2-3 vuosina elimme parhaita aikoja. Ei pitäisi missään tapauksessa erota, se koulu kannattaa käydä, ellei elämä olisi helvettiä. Väkivalta, juoppous, uskottomuus ovat todella todella ikäviä, jos ne perhettä koettelee.
Eräs amerikansuomalais-aviomies sanoi, että siellä mies sanoo aina viimeisen sanan: KYLLÄ KYLTU! No, ei sekään ole nyt paras mahdollinen.
Kyllä se vallan tylsää olisi jos aina olisi yksinkertaista , ei koskaan monimutkaista.
Mutkat kuuluu elämään...
Minultakin hukkui kaivo, tässä sitä ollaan yhtä kaivoa köyhempänä.
onneksi on vain sadevesikaivo karkuteillä...
On sille selityksensä, ehkä se leikkii kanssani kuurupiiloa.
Puutarhainnostuksessani peitin sen yhtenä kesänä kauan sitten ja vaikka piirsin siitä kartan, niin nyt se karttakin leikkii kuurupiilosta kanssani.
Eipä kuulu tämäkään aloitukseen kuin yhden sanan verran,
ja ei ole kyse ihmissuhteista vaan kaivosuhteista...
joskus näillä palstoilla oli aloitus "kysy mitä vain niin minä vastaan"
mihinkähän se aloittaja on kadonnut, olisin voinut häneltä kysäistä kaivoani...
tänä aamuna kaikki on hukassa, olisi varmaan kannattanut ohinukkua tämä päivä .
Voimme kenties oppia valmistautumaan rakkautta varten.
Voimme toivottaa sen tervetulleeksi, voimme oppia vaalimaan ja varjelemaan sitä
kun se saapuu, mutta emme voi pakottaa sitä esiin.
Meidät valitaan rakkauteen.
Elämä on matka, ei päämäärä.