Hei.... En tiedä sopiiko tämä tänne tai poistetaanko tämä keskustelu, mutta yritän silti, kun ei minulla muutakaan ole. Kukaan ei ymmärrä miltä minusta tuntuu.. Tuntuu niin onnettomalta, etten voi ajatella muuta kuin itseni satuttamista.. Mutta en voi tehdä sitäkään, kun kihlattuni on samassa talossa. Haluaisin tappaa itseni mutta lupasin hänelle, etten tee sitä.. Hän ei ymmärrä kuinka paha olo minulla on tällä hetkellä, mutta en voi puhua asiasta hänelle kun hän suuttuu aina kun alan puhua omista ongelmistani.. Vaikka sanoo aina, että hänelle saa puhu... No ei kyllä saa. Olen yrittänyt useasti mutta aina tulee vain tiuskimista ja sanomista siitä että ''kehtasitko sanoa nuin?" ikään kuin meillä molemmilla ei voisi olla samaa ongelmaa, hänelläkin siis on ongelmia joita minä kuuntelen aina kun hän haluaa puhua.
Jotenkin tuntuu toivottomalta ko minulla ei ole ketään muita keille puhua. Olen tänäänkin itkenyt niin paljon, että silmiini ja päähäni sattuu.. En jaks tätä enää. Haluaisin vain olla yksin tai jossain missä saisin olla rauhassa ikuisuuden.. Haluaisin vain kohdata ikuisen pimennon. Vähän helpottaa kirjoittaa tätä tänne..
Mainitsen tähän loppuun vielä että olen 19v pojankloppi ja olen ollut koulukiusattu ja lapsuuden kodissani on tosi myrkyllinen ilmapiiri, oikeastaan koko suku melkein vihaa minua ja saan aina kuulla kuinka epäonnistunut olen.. Ja kuinka esim pikkusiskoni ovat paljon parempia kuin minä. Minulla ei ole mitään diagnoosia, mutta en ole ollut mieleltäni terve varmaan vitos kutos luokalta asti..
Anteeksi tästä sekavasta pötköstä ja kiitos jos jaksoit lukea...
Jotenkin tuntuu toivottomalta ko minulla ei ole ketään muita keille puhua. Olen tänäänkin itkenyt niin paljon, että silmiini ja päähäni sattuu.. En jaks tätä enää. Haluaisin vain olla yksin tai jossain missä saisin olla rauhassa ikuisuuden.. Haluaisin vain kohdata ikuisen pimennon. Vähän helpottaa kirjoittaa tätä tänne..
Mainitsen tähän loppuun vielä että olen 19v pojankloppi ja olen ollut koulukiusattu ja lapsuuden kodissani on tosi myrkyllinen ilmapiiri, oikeastaan koko suku melkein vihaa minua ja saan aina kuulla kuinka epäonnistunut olen.. Ja kuinka esim pikkusiskoni ovat paljon parempia kuin minä. Minulla ei ole mitään diagnoosia, mutta en ole ollut mieleltäni terve varmaan vitos kutos luokalta asti..
Anteeksi tästä sekavasta pötköstä ja kiitos jos jaksoit lukea...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.