Täällä palstalla liikkuu sellaisia, joiden elämää abortti oikeasti koskettaa, ja myös sellaisia, jotka pyörivät täällä vai uteliaisuuttaa. Ajattelinkin kysyä jos nyt olet raskaana tai jos nyt tulisit raskaaksi, mihin päätyisit ja miksi.
Itse en ole abortin puolestapuhuja enkä vastustaja. Joskus tuntuu julmalta nämä "no ei mua vaan vielä huvita äidiksi..." -abortoijat, jotka ovat unohtaneet ehkäisyn, mutta he ovat vain pieni osa siitä porukasta, joka joutuu joskus käymään läpi tuon vaikea päätöksen ja sen seuratkset.
Itse olen 19-vuotias ja uunituore avomieheni 28-vuotias. Olemme seurustelleet viisi vuotta. Mieheni on ihan hyväpalkkaisessa työssä ja minulla vuoden opiskelujen päästä ammatti ja yo-tutkinto. Erään kaverini tilanteen vuoksi olen miettinyt, mitä itse tekisin, jos meille kävisi pillereistä huolimatta "vahinko". Noh, tulin... tai siis tuliMME siihen tulokseen että siinä tapauksessa meistä tulisi vanhempia. En näe enää mitään syytä aborttiin, vaikka ajoitus ei olisikaan täydellinen. Pitäisin vuoden vapaata koulusta ja palaisin koulun penkille kunhan tilanne sallii.
Olen ehkä sinisilmäinen, mutta en hetkeäkään epäilisi, että me emme selviäisi siitä. Vanhempani varmaan suhtautuisivat asiaan oikein hyvin, en usko että hekään kyseenalaistaisivat päätöstämme.
Itse en ole abortin puolestapuhuja enkä vastustaja. Joskus tuntuu julmalta nämä "no ei mua vaan vielä huvita äidiksi..." -abortoijat, jotka ovat unohtaneet ehkäisyn, mutta he ovat vain pieni osa siitä porukasta, joka joutuu joskus käymään läpi tuon vaikea päätöksen ja sen seuratkset.
Itse olen 19-vuotias ja uunituore avomieheni 28-vuotias. Olemme seurustelleet viisi vuotta. Mieheni on ihan hyväpalkkaisessa työssä ja minulla vuoden opiskelujen päästä ammatti ja yo-tutkinto. Erään kaverini tilanteen vuoksi olen miettinyt, mitä itse tekisin, jos meille kävisi pillereistä huolimatta "vahinko". Noh, tulin... tai siis tuliMME siihen tulokseen että siinä tapauksessa meistä tulisi vanhempia. En näe enää mitään syytä aborttiin, vaikka ajoitus ei olisikaan täydellinen. Pitäisin vuoden vapaata koulusta ja palaisin koulun penkille kunhan tilanne sallii.
Olen ehkä sinisilmäinen, mutta en hetkeäkään epäilisi, että me emme selviäisi siitä. Vanhempani varmaan suhtautuisivat asiaan oikein hyvin, en usko että hekään kyseenalaistaisivat päätöstämme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos tulisin nyt raskaaksi (pillereitä minäkin syön, mutta...) pitäisin lapsen. Oon 19, poikaystäväni 22. Olemme seurustelleet vähän alle vuoden jonka ajan olemme epävirallisesti asuneet yhdessä (muutetaan ehkä virallisesti yhteen kesällä/syksyllä?). Mulla on lukio loppusuoralla, kullalla amk:ssa noin vuosi jäljellä. Itse oon aina halunnut lapsia ja kultaki haluaa niitä niitä joku päivä. Itse uskoisin olevani valmis äidiksi (toki valmiimpikin voi olla, mutta tarpeeksi valmis), vaikkakaan ajoitus ei olisi paras mahdollinen. (Haluan ensin opiskella, taloudellinen tilanne pitäisi mielellään olla parempi...) Kulta ei haluaisi vielä lapsia, mutten tiedä miten hän suhtautuisi jos vahinko kävis. Tiedän ainakin, että perheeni ja ystäväni olisivat tukenani.
Ja näin yleensä, että minäkään en ole abortin puolestapuhuja enkä vastustaja. Se riippuu niin tapauksesta.