44 vuoden jälkeen turkki on uusintakunnossa - paikoin niin pahasti kukkamultaa, että tuota ei enää pelasta. Lasikuitu sen alla on ok.
Onko mielipiteitä kahden vaihtoehdon välillä:
1) Uusi raitateaklevy (esim. Emeriltä) ja kuviosahalla silpominen oikean kokoiseksi vai
2) Vanerilevy (esim. Starkilta), kuviosahalla muotoon ja keinoteak (esim. Linedeck) päälle. Millainen pohjavanerin pitää olla, jotta se kestää? Onko filmivaneri ok?
Kummassakin vaihtoehdossa paksuus tulee olemaan sama, 15mm.
Hinta on myöskin sama (muutaman kympin sisällä).
Onko mielipiteitä kahden vaihtoehdon välillä:
1) Uusi raitateaklevy (esim. Emeriltä) ja kuviosahalla silpominen oikean kokoiseksi vai
2) Vanerilevy (esim. Starkilta), kuviosahalla muotoon ja keinoteak (esim. Linedeck) päälle. Millainen pohjavanerin pitää olla, jotta se kestää? Onko filmivaneri ok?
Kummassakin vaihtoehdossa paksuus tulee olemaan sama, 15mm.
Hinta on myöskin sama (muutaman kympin sisällä).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaihtoehto 1
Ääni vaihtoehdolle 1
Täytyy nostaa hattua kaverille, joka meinaa jaksaa tehdä tuollaisen homman itse.
On siinä vaan saatanallinen savotta, näin läppärin takaa ajateltuna.
Itse teettäisin jollain ammattilaisella ja käyttäisin muuten sähläämiseen menevän ajan palkkatöissäni.
Tietysti jos haluaa harrastaa ja viitseliäisyyttä riittää niin siitä vain.
Turkkilevyjen teko ei ole ainakaan vaativammasta päästä venepuusepän töitä. Mutta jos on peukalo hieman lähempänä kämmenen keskustaa, niis saatanallinen savottahan siitä tulee. Perustyökaluilla onnistuu hyvin, suurin savotta on raitojen sovittaminen jatkumaan palasta toiseen.
Meillä meni vaihtoehtoon 1 puoli päivää rouvan kanssa kahdestaan tehtynä. Tosin alkuperäiset levyt olivat ehjät joten kävivät malleina. Eli ei mikään savotta.
Eikös tuo urakka ole aika simppeli homma. Vanhat levyt kun toimivat shabluunana. Raidatkin osuvat kohdalleen kun palat sahaa lopuksi erilleen eikä aloita pala kerrallaan?
Puuviilu lakattuna on kauniimpi mutta vaatii joskus uusintalakkauksen 5-10v välein käytöstä riippuen. Ja märkänä liukkaampi, myrskyssä jopa vaarallinen ellei ole hyvät kengät.
Keinoaineet ovat huolettomampia ja huoltovapaita.
Kumpia ominaisuuksia sitten kukin suosii?
seppomartti
Isosta levystä palat erotellen voi olla hieman materiaalia tuhlaava, mutta tietysti varma keino saada raidat kohdilleen. Näpertelyä tulee usein myös reunoje sovittamisesta viistoihin pintoihin, suorat reunat melkoisen helppoja, vaikkei vanhoja edes voisi käyttää sapluunoina.
Vene on kohtalaisen ahkerassa kahden sukupolven käytössä. Nyt edellisestä lakkauksesta on ainakin 5 v, eikä seuraava kerta ole vielä näkyvissä. Se lakkaus tehtiin 20 v veistämöltä lähdön jälkeen. Nyt pinnassa on Helmpelin Diamond, joka on varsin kova 2-k lakka. Liukashan se märkänä on, ellei jalassa ole crocsit. Ne kyllä pitää kuin tauti.