Puolison kanssa ollut pitkään kommunikaatio- ongelmia, ja niistä johtuvaa tyytymättömyyttä. Hän sairasti kohta 15 vuotta sitten masennusjakson, jolloin mukaan tuli myös haluttomuutta. Pitkiä kuukausien jaksoja ilman mitään läheisyyttä saati seksiä. Viime vuosina samoja haluttomuusjaksoja ollut useita, puolesta vuodesta puoleentoista. Ne kaikki kestin pysyen uskollisena. Kun asiasta kerran puhuimme, kertoi hän ettei ole koskaan tuntenut itse tarvetta tai himoa seksiin. Kyse on ollut aina vain miellyttämisen tarpeesta.
Ei hän ihan haluton ole. Meillä on ollut yleensä ihan molemminpuolisesti tyydyttävä seksielämä. Mutta tuo panetuksen totaalinen puute oli minullekin uusi asia. Ja käsittämätön viriilille miehelle. Nyt meillä on ollut jo kaksi vuotta seksitön kuiva jakso. Syinä ongelmat parisuhteessa, vaimon tyytymättömyys elämäntilanteeseen, asuntoon ja taloudelliseen tilaan, minun itsekkyyteni ym. Paska ukko, näin tiivistetysti.
Ja vieläkin olen pysynyt uskollisena, vaikka tunnetasolla olen jo muualla. Lasten ja taloudellisten syiden vuoksi en ole vielä pakannut reppuani. Olen hakenut psykologilta apua oman käyttäytymiseni muuttamiseksi ja tilanne huomioiden osoittanut hänelle vieläkin välittäväni hänestä. Silti tuskin saan koskea, saati lähestyä sängyssä millään tavalla. Minua ei lähestytä millään tavalla, ei edes halata tai oteta edes kädestä sohvalla istuessa kiinni. Ei kerrassaan mitään.
Pitäisikö kokeilla pariterapiaa ihan lasten vuoksi vai kylmästi hakea avioeroa? En jaksa tilannetta enää pitkään. Olemme vielä nuorehkoja nelikymppisiä, joten uuden kumppanin löytäminen tuskin on ongelma kummallekaan.
Mies 40 ,
Ei hän ihan haluton ole. Meillä on ollut yleensä ihan molemminpuolisesti tyydyttävä seksielämä. Mutta tuo panetuksen totaalinen puute oli minullekin uusi asia. Ja käsittämätön viriilille miehelle. Nyt meillä on ollut jo kaksi vuotta seksitön kuiva jakso. Syinä ongelmat parisuhteessa, vaimon tyytymättömyys elämäntilanteeseen, asuntoon ja taloudelliseen tilaan, minun itsekkyyteni ym. Paska ukko, näin tiivistetysti.
Ja vieläkin olen pysynyt uskollisena, vaikka tunnetasolla olen jo muualla. Lasten ja taloudellisten syiden vuoksi en ole vielä pakannut reppuani. Olen hakenut psykologilta apua oman käyttäytymiseni muuttamiseksi ja tilanne huomioiden osoittanut hänelle vieläkin välittäväni hänestä. Silti tuskin saan koskea, saati lähestyä sängyssä millään tavalla. Minua ei lähestytä millään tavalla, ei edes halata tai oteta edes kädestä sohvalla istuessa kiinni. Ei kerrassaan mitään.
Pitäisikö kokeilla pariterapiaa ihan lasten vuoksi vai kylmästi hakea avioeroa? En jaksa tilannetta enää pitkään. Olemme vielä nuorehkoja nelikymppisiä, joten uuden kumppanin löytäminen tuskin on ongelma kummallekaan.
Mies 40 ,
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa erota ja etsiä nainen, jolla on libido, jos seksiä haluat parisuhteessa. Sun puolisolla sitä ei ilmeisesti ole koskaan ollut, on vain käyttänyt seksiä muiden asioiden saavuttamiseksi, aseksuaalinen varmaan on.
Onkohan emäntäsi henkisesti sinua edellä ja kaipaa vastaavaa seuraa?
Ja nyt en tarkoita uskontoa, vaan henkisyyttä.
Voisitte kokeilla mennä johonkin Shamaani leirille yhdessä.
Yhteinen reikihoito tai joogatunti.
Tai jotain muuta mitä kaupunkinne tarjoaa.
Leirit ovat muodissa ja paikat pitää varata paljon etukäteen. Mutta tiedän yhden Shamaanirummun valmistuskurssin mihin mahtuu, ajankohta on28.8.-30.8. ja lisätietoja sekä ilmoittautumisen saa osoitteesta Rumpu-ukko.
Mitä jos onkin kehitysvammainen eikä sitä ole kerrottu ja vasta avioeron aikaan sai itsekkin sen selville onko avioliittoa yleensä ollut olemassakaan. Entäs se esteettömyystodistus joka vaadittiin kirkollisessa vihkimisessä? Vai onko kaikki keksittyä.
Siinä tapauksessa sinun täytyy ottaa yhteys johonkin ammattilaiseen, eikä suinkaan meihin amatööreihin.
Aluksi vähän säikähdin, sori siitä, mutta muistin että Rumpu-ukko on vaikean lapsen isä, häneltä ehkä löytyy apu.
Kannattaa lähteä tuonne rummun teko kurssille.
Ei ole todellakaan henkinen, vaan ihan perusmallin jalat maassa- ihminen. Ei ole koskaan osannut osoittaa tunteita suoraan, vaan padonnut kaiken sisälleen. Itse koen henkisyyden avoimuutena myös tunnereaktioissa, sellaisena vahvana tuntemisena ja voimana. Hänellä ollut ennemmin lievä tunnevammaisuus /- estoisuus aina. Peitti sitä minulta vuosien ajan pelkällä lievällä miellyttämisenhalullaan. Jos ehdotan jotain rumpukurssia, pitää minua varmaankin tärähtäneenä.
Googlaa kurssi ennen kuin mitätöit sen, se on hauska.
Voihan tuota miettiä. Jotenkin tuntuu, että emäntä on jo henkisesti pakannut kassinsa lähtövalmiiksi. Kuntoiluvimma iski yhtäkkiä myös. Ei pahemmin ole aikaisemmin liikkunut. Onko kyse sijaistoiminnosta vai markkinakuntoon laittautumisesta? Itse olen myös ehkä elämäni kunnossa, joten huomiota on naisilta aika helppo saada. Peilaako hän jotenkin itseään minun kauttani?