Taistelu giardiaa vastaan 3-0

Meillä on kaksi kissanpentua, jotka tulivat eri pentueista. Toisen (N) kotipaikka oli siisti, mutta toisen (A) hieman "boheemin" oloinen maatalo, jossa oli kaksi pentuetta samanaikaisesti ja myös koiria. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa, kun paikka oli hieman epäsiistin oloinen, mutta jotenkin sitä ajatteli maatalon nyt vaan näyttävän siltä, jos eläimiä on paljon. Myyjäkin vaikutti mukavalta, rokotuksen pentu oli saanut ajallaan, eläinlääkäri tarkastanut ja madotukset kunnossa. Myyjä tosin piti radiohiljaisuutta jonkin verran keskusteluissamme ennen A:n noutamista, mutta hän selitti sitä kännykän unohtumisella. Olin naiivi ja typerä.

No, A-pennun ulosteet haisivat jo hieman pahalta alusta alkaen. Kokemattomina kissanomistajina ajattelimme sen ensi alkuun johtuvan ruokavaliosta ja sen muutoksesta (kasvattaja ei oikein osannut sanoa, mitä yleensä pennut olivat syöneet, kuulemma kaikkea). Sitten kuitenkin parin viikon sisällä alkoivat löysät ulosteet ja ripuli: soitin useaan otteeseen eläinlääkäriin, käytiin tarkastuksessa ja ulostenäytteet otettiin. Matohappobakteereja ja madotusta. Todettiin sitten Cryptosporidium ja ystävämme giardia ja hoidoksi tunnetusti Axilur-kuuri (5 päivää), kahteen otteeseen kodin täysdesinfektio kloriitilla kuurin aluksi ja lopuksi, tekstiilien pesu 60 asteessa tai höyrypesurilla tai saunassa sekä kissojen pesu kahteen otteeseen klooriheksidiinishampoolla, jatkuva kissanhiekan osto ja vaihto.

Hoidin siivoukset ensimmäisen kerran yksin ja se oli täyttä helvettiä työn ja muiden kiireiden ohella. Kuurin jälkeen kyttäsin ja vahtasin kakkaamista ja mahdollisia kakkatahroja neuroottisesti, tutkin aina tassut ja hännänalusen ja putsasin tarvittaessa. Kerran A:n näyttäessä huonovointiselta kuskasin hänet keskellä yötä päivystykseen, jossa ei todettu mitään poikkeavaa. Itkin metsässä väsymystäni. Myyjä ei vastannut viesteihini tai noteerannut niitä millään tavalla.

Ripuli jatkui. Määrättiin uusi Axilur-kuuri, ja sain tällä kertaa mieheni mukaan siivoustalkoisiin. Raijattiin kiipeilypuut sun muut saunaan muualle (en luota höyrypesurin desinfioivaan tehoon), putsattiin ja puunattiin yötä myöten ja myös välipäivinä, kidutettiin kissoja pesupuuhilla ja stressattiin, ettei mitään pesuaine- tai kloorijäämiä jäisi kissoja myrkyttämään minnekään. Säkkikaupalla pestäviä tekstiilejä ja jatkuva stressi, meneekö työ hukkaan näkymättömien kakkatahrojen vuoksi. Kuuri pidennettiin kesken kaiken 10 päivään.

Ulosteet muuttuivat normaaleiksi. Huokaus ja helpotus. Rahaa on palanut ainakin reilu tonni höyrypesurivuokrineen, eläinlääkärilaskuineen (vakuutus ei korvannut juuri mitään, koska menimme eläinlääkäriin ja ulostenäytteisiin ennen vakuutuksen kahden viikon täyttymistä), kissanhiekka- ym. kuluineen.

Kaksi viikkoa kului ja eilen tuli taas A:lta löysä ja pahanhajuinen uloste. Tänään on tullut jo kolme vastaavaa pienessä erässä ja voimat tuntuvat olevan vähissä. Miksi taas? Edessä on todennäköisesti sitten kuurin uusiminen, lisää rahanmenoa ja kyttäämistä, ulostenäytteitä sekä kissojen ahdistelua suursiivouksella ja pesuilla. Tuntuu, ettei enää millään jaksa mennä sen kaiken läpi. Kaikki työ on ollut turhaa. En tiedä, mitä voisin tehdä toisin ja miten tämä järkyttävä olio saataisiin A:n masusta pois. Huolettaa kissojen nesteytys ja olen lisännyt nestettä märkäruokiin, antanut ruiskulla suuhun ja ostanut juoma-automaatin.

Koko kesä on mennyt taisteluun ja en edes tiedä, milloin viimeksi olisin voinut olla täysin rento. Kadun syvästi sitä, etten tajunnut suhtautua skeptisemmin A:n myyjään ja hänen kotiinsa. Toisaalta eihän giardiaa rutiininomaisesti testata missään vaiheessa pentutarkastuksia. Ehkä tällä viestilläni haluan toimia varoittavana esimerkkinä ja toisaalta etsin kohtalontovereita, jotka ymmärtäisivät tilanteen ahdistavuuden. Jotenkin en pahimmissa painajaisissanikaan olisi uskonut, että kissanpentujen kanssa ensimmäiset kuukaudet voisivat olla näin rankkoja ja täynnä pelokasta tarkkailua ja huolehtimista.

Hopeareunuksena pilvessä on sentään se, että kissat itse ovat kuin unelmia ja todella hyväkäytöksisiä ja leikkisiä kaikesta huolimatta. Onneksi. Ehkä kaikki voisi olla vieläkin pahemmin.

Kiitos, jos jaksoit lukea!