Sittenkään koskaan? En arvomaailmaasi. Jos me emme jaa samoja arvoja mikä meidän maailmoja yhdistää? Olisitko sinäkin sellainen ankara, armosta välittämättä? Olisiko sitä ollut edes? Meidän perhettä? Meidän lapsia? Kuka olit elämässäni? Ketä kaipasin niin kauan? Olitko vain äitini kuva ehdoton ja ankara? Anna tilaa tehdä virheitä, anna tilaa epäonnistua ja silti kelvata. Sinä lähdit ja et koskaan katsonut takaisin, et koskaan vastannut. Miksi annoit minulle tarran? Onko todellinen sinä jossain kauempana? Niin kaukana että en tajunnut meidän erilaisuutta? Ehkä minun kokemukseni sinusta värittyi liikaa omien tunteideni kautta. Muistan, että riitelimme paljon. Kuka olit? Miksi jäin ikäväni ansaan?
Tunsinko sua
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Liian ankarat ja ehdottomat ihmiset ovat ärsyttäviä. He elävät itse työlle ja hakevat sillä itselleen hyväksyntää ja meriittejä. Ovat suorittajia ja löysää ei anneta yhtään.
Ei pelkästään työlle. Kyllä se ehdottomuus heijastuu myös ihmissuhteisiin ja kaikkeen asennoitumiseen. Tämä vanha juttu mutta yritän a alysoida syitä. Ihastuin jo äitini kaltaiseen janotessani hyväksyntää? Ja koska hän tietyllä tapaa vahvisti hylätyksi tulemisen tunnetta. Teki samoin. Oli ehdoton.
Aivan kuin omasta kynästäni. Onko äidilläsi narsistisia piirteitä? Tunnekylmän äiti on jättänyt minuun pysyvät jäljet. Sekä ne ihmissuhteet mihin olen ajautunut, tunnevammaisuuteni vuoksi. Olen tavannut todella julmia ihmisiä.
Joissain asioissa liian ankara ja ehdoton mutta myös rakastava, välittävä äiti. Siitä ristiriita. Exäni edusti myös samaa. Rakastava ja rakastettava myös.
Onko väärin olla ehdoton esim uskollisuuden suhteen? Päihteiden tai rahankäytön? Väkivallan? Mitä tarkoitat ehdottomuudella ja ankaruudella?
Tuntematon olin.
Ei meillä ole arvoja,ei minulla ainakaan.
Ei ole ollutkaan koskoon mutta moni asia teki elämästäni juhlan.
Joskus.
En usko, että olimme kovinkaan erilaisia. Meillä kummallakin oli silloin liikaa painolastia edellisestä suhteesta, emme koskaan pystyneet avautumaan toisillemme. Olimme jatkuvasti puolustusasemissa, kun pelkäsimme toisen satuttavan. Aika ei vain ollut meille oikea.
Olisiko nyt parempi aika?
Voisi ollakin.
Pystytkö laittamaan sellaisen tunnisteen, jonka oikea mies tietää.
Olisko pitänyt antaa tikkari. No voi harmi, oliko ees hyvä tarra. Arvoja ei tiedä kuin hyvin tuntemalla. Pääasia ettei tunne itseään arvottomaksi.
Niin, jotkut aikuisetkin laittavat oman käytöksensä vanhempiensa ja muiden piikkiin... Ja heidän mielestään sillä voi kuitata kaiken tahdyn ja tekemättömän. Toivottavasti mahdollisimman moni sanoutuu irti tuosta kaavasta ja tekosyystä...
Samaa mieltä. Sattumalla ja omilla valinnoilla on suuri merkitys elämässä. Aina löytää syyllisiä kaikkeen, jos niin haluaa! Itseään pitää rakastaa ja vastuuta pitää ottaa teoistaan.
Ei vaan ne pitää käydä tunteen kautta läpi. Ehkä lopulta voi antaa anteeksi. Katkaista ketju. Ettei siirrä samaa sairasta käytösmallia omille lapsilleen.
Aika monella ihmisellä on vinksahtanut arvomaailma.