Kysymykseeni: kuka tietää sen loistavan ulkolaisen naissolistin nimen?
Kappale on käännösiskelmä: Kesän viimeiset lehdet, jo vuosikymmenien tuttu.
Muistan loppusäkeistöstä jotain...
Nytkö jäädä mun tänne täytyy...tänne
syksyyn ja ikävään.
Liekö sopraano; kieli ehkä englanti. mutta on se pysäyttävän mahtava esitys.
Jotkut varmasti ikä-ihmisistä muistavat?
Kappale on käännösiskelmä: Kesän viimeiset lehdet, jo vuosikymmenien tuttu.
Muistan loppusäkeistöstä jotain...
Nytkö jäädä mun tänne täytyy...tänne
syksyyn ja ikävään.
Liekö sopraano; kieli ehkä englanti. mutta on se pysäyttävän mahtava esitys.
Jotkut varmasti ikä-ihmisistä muistavat?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...tänne tänne jäädä täytyy,
syksyhyn ja ikävään.
Eli:
Lehti puusta variseepi,
päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee.
Minä pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään.
Tänne tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään.
Notta ei sitä kukaan ulkomalainen ole laulanut.
Yves Montand (liekö kirjoitettu noin?) Lauloi ranskaksi "Kuolleet lehdet" ja se kyllä oli mahtava esitys. Sitä on sitten laulanut moni muukin.
(Jo saapuu syys, ja lehdet puiston, ne häviää, vain suru jää. Hetken viimeisen ne vielä hehkuu, on loisto tuo jo viimeinen. Ovat muistojemme lehdet kuolleet, ne mennessään vei tuulonen.)
Kappaleen: syksyn viimeiset lehdet kappaleen ulkolaista esittäjää.
Alamo oli aikoinaan nuoruudessani katsottu elokuva. Pidin John Waynesta.
Musiikki kiehtoi kovasti niin tunnussävelmä kuin sitten mm. Vieno Kekkosen joskus 1961 laulama
elokuvan musiikkia oleva "Kesän vihreät lehvät."
Mireille Mathiu lauloi sen jo aiemmin ja hänen laulamanaan pidin siitä erityisesti.
Kummallista, että sotafilmeissä on usein hyvin kaunista klassistakin musiikkia kuten Alamossa ja tuossa mafiosoista kertovassa Kummisedässä.
Vallankumous-etydi kiehtoo kovin vieläkin.
Tuntemattoman sotilaan päättävää Finlandia-hymniä monet tahtovat jopa kansallislauluksemme.