Tervetuloa syksyn raikkaat ilmat

Vai että ihan siintelee nyt maaseuduilta puhtia ? Missä päin noin on asiat ? Ja missä päin asut, kun lapissakaan ei ruska ala vielä pariin viikkoon ?

Ella Erosen hurmioitunut ääni kumpuaa jostain :DDD

Kyllä, kyllä vaan tertetuloa syksy. Nyt jo on aivan ihanaa läväyttää aamuvarhain ovi auki ja antaa raikkaan, viileähkön ilman virrata sisään.
Ainoastaa koivun keltaisia lehtiä jonkun verran nähnyt, en muita syksyn merkkejä.
Syksy on siitäkin ihanaa aikaa, että ei ole sellaista "pakko ottaa kesä haltuun" fiilistä. Ikä onneksi on tuota kesähypetystä jo hillinnyt muutaman vuoden. Lomailu, terassit, festarit niitä kuvia mediassa. Tulkoon kuvat aamu-usvasta, täysinäisistä sienikoreista, pimeneistä illoista.

Eläköön vuodenajat!

Eläköön vuodenajat,
niitä on yli 7-kymppisen elämässä ehtinyt vilahtaa ohi
jo noin 300 kertaa, mutta ilman niitä
"paatoksellisilla voimilla"
ei olisikaan enää mitään sanottavaa,
Suureelliset ja hurmioituneet ilmaisut "kultaisista viljapelloista"
vievät jonnekin kansakoulun kevätjuhlien
runonlausuntaesityksiin.
Sinnekö on palattu, paettu ja jämähdetty, 70 vuoden taakse ?
Yrjö Jyrinkosken ja Ella Erosen Maailmaan ?

Mitä ? Eikö jokainen joka aamu ulos mennessään henkäise haltioissaan:
"Aah, viljapellot kultaisin värein !"

Etelärannikolla elokuu on vielä selkeästi kesäkuukausi vailla mitään ruskan merkkejä, lämpötilakin on kesäinen. Mereen on varastoitunut lämpöä, lempeää syksyä voi kestää pitkällekin. Meri ja kuutamo on upea yhdistelmä. Aamusumut ja voimaskas yökaste tänäkin miltei hellelukemiin nousevan päivän alussa muistuttaa ajankohdasta. Etenkin Uudellamaalla saa ihailla kulttuurimaisemia, laajoja peltoaukeita , tämä on Suomen vilja-aitta.

Nykyisin viljapellot eivät juuri aaltoile kultaisina, koska suositaan hyvin lyhytkortisia lajeja. Viljat ovat satoisampia kuin ennen, raskas tähkä painaisi pitkän korren lakoon. Ohralla on muita pitempi korsi, sen tähkäpäät runollisesti kumartuvat. Koulussa opittiin vihneiden perusteella erottamaan viljalajit, kaurallahan on helpeet. Elovena-tyttö päivitettiin vaatetukseltaan sinimekkoiseksi, kasvinsuojeluaineet ovat aikoja sitten hävittäneet elokaunokin eli ruiskaunokin.

Yhä tuleentuneessa viljapellossa on meille suomalaisille jotain pyhää, kun on saatu leipä turvatuksi seuraavaa talvea varten. Eino Leinon Nocturnen "tähkäpäiden päällä täysikuu" on kuin täyttynyt lupaus. Miksei saisi tunnelmoida vaikka vähän pateettisestikin, minullakin on lämmin nurkka sydämessä Tapani Kansalle ja muunmuassa tuolle laululle. Kyllä viljapellot kuiskivatkin , tuuli niiden kanssa leikkii.

Jokapäiväisen leivän lisäksi kauneus ruokkii meitä.

"Kysytte, miks elokaunokki
kasvoi pellon leipäviljahan,
kyntömies vaikk’ ei ois tahtonut? –
Taivassinellään se muistuttaa,
että on maan päällä muutakin –
taivahista, pyhää, ihanaa –
paljon muutakin kuin leipä vaan."
J.H. Erkko


Ramoona

Minä olen myös "syksyihminen". Etenkin alkusyksy on usein parasta aikaa vuodesta minulle. Sadonkorjuu, syksyn leimuavat värit , usvaiset aamut, ja nuo jo mainitut tuleentuneet viljapellot ovat silmiä hivelevä näky. "Jumalan kultaista viljaa" on paljon käytetty fraasi syksyn anteliaisuudesta. Mekin ihailemme peltoja, vaikka emme ole koskaan viljelleet maata, mutta tulemme maaseutukodeista.

Kesä jatkuu ilmojen puolesta maalikylistä on lomalaiset kaikonneet kesän keskeltä, pariviikkoa sitten olin jälkikavun kanssa saimaan vesillä oli liikkujia paikoin ruuhkaksi asti, alkuviikolla kävin puumalassa oli hyvin hijaista. Suomen lomailijoiden näkökulmasta kesä on avuttoman lyhyt, muutamassa kuukaudessa siitä elävien on tienattava tulonsa.

Nuorempana käytiin ahkerasti mökillä muikun ja siian kutuun asti, ikäisemme poistuneet kuvioista vaikka ei mökit ole mihinkään hävinneet, niin pienempi nuori ikäluokka ei niin innostunutta mitä 70-luvulla oltiin.
Siitä huolimatta syksyn ilman-ala erillainen aamu kasteineen, luonto valmituu hiljalleen kuolemaan. Itse tykänny aina luonnon heräämisestä kun päivät pitenee päivä päivältä, kevään jälkeen lyhyt valoisa kesä alkaa hiipumaan näihin aikoihin vaikka lehti on puussa vielä parikuukautta.
Syksyllä aattelee pitkä aika kevääseen, ihmeen nopeasti se mennee kun ei jää miettimään on taas kevät, kesä, sitten taas syksy talvineen.

Mitä paatosta. Suomen kansa on niin ylevää.
Niin juhlallisessa paatoksessa kansa arkeaan viettää.

Pidän syksystä, sen raikkaasta ilmasta, väreistä., vaikka olen syntynyt kevät talvella .

.

Mitään syksyn merkkejä en ole havainnut vielä muuta kuin että kaikenlainen lentävä linnunruoka on lisääntynyt, kun tainneet pikkulinnut siirtyä jo muille maisemille.

Monenlaista ötökkää työntyy sisällekin, joitten nimiä en tunne.
No yhden tunnistin heinäsirkaksi, kun parvekkeelta tultuani tunsin niinkuin jonkun nipistelevän paljaalla olkapäälläni. Mitenhän se kolmanteen kerrokseen olikin eksynyt ja just minun olkapäälleni.

Meillä on ollut hellettä (25-30) koko elokuun ajan, eikä alle 20 näy kiikarissa vieläkään.

Seinää myöten, yhtenä vuotena tuli mulle pikku muurahaisia kolmanteen kerrokseen, viime syksyna kävi rotta parvekkeella roskpussin kimppuun, jälki sen näköistä ettei voinu olla hiiri eikä joku varislintu.

Syksy on myös minun vuodenaikoina, raikas ilma, kirkkaat päivät ja ruska siinä innoittavani.

Pirre.