Niin, olemmekin jo elokuun loppupuolella, syksyisten ilmojen mukana tuomaa luonnon värikkyyttä voimme katsella, ihastella. Maaseuduilla viljapellot kultaisin värein antavat uutta puhtia päiviin. Omavaraisuus siintelee keltaisilta pelloilta kaikille tasapuolisesti. Tähän
syysaikaan kuuluu ehdottomasti Tapani Kansa "Kultaisin niityin" luomaan uutta kaikesta selviytymisen, toivoa - tunnelmaa, Siispä "Kultaniityt" soimaan:
https://www.youtube.com/watch?v=UzbIOrMgRpE
Syksyn kirkkaat, raikkaat, tuulet tuokoon uutta toivoa päiviin!
syysaikaan kuuluu ehdottomasti Tapani Kansa "Kultaisin niityin" luomaan uutta kaikesta selviytymisen, toivoa - tunnelmaa, Siispä "Kultaniityt" soimaan:
https://www.youtube.com/watch?v=UzbIOrMgRpE
Syksyn kirkkaat, raikkaat, tuulet tuokoon uutta toivoa päiviin!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vai että ihan siintelee nyt maaseuduilta puhtia ? Missä päin noin on asiat ? Ja missä päin asut, kun lapissakaan ei ruska ala vielä pariin viikkoon ?
Ella Erosen hurmioitunut ääni kumpuaa jostain :DDD
Se on lor... ääni joka siintelee kaakonkulmalta.
Aivan oikein arvioit vaki asuinpaikkani. - Anonyymi klo 8.13.----Perhaps, perhaps - ehkä - ehkä, jos elo jatkuu myönteisissä merkeissä, piipahtelen viikon- kaksi lapsuuteni maisemissa - keskisessä Suomessa, sekä Etelä-Euroopan maisemissa. Tuumin aina kun matkustus into pakkaa päälle, silloin on matkustettava kun terveys sen vielä sallii ja rahat riittävät!!???
Jokainen meistä elää omaa elämäänsä hyväksi katsomallaan tavalla. Eipä tämä Korona-jäköttäminen kotinurkissa viikosta toiseen, kuukaudesta kuukauteen mielekästä ole, jotain pitää keksiä. Uutena tuulena juomme kahvia pihanuotiolla, päivitämme maailman, Koronan, sekä "rakkaus asioitamme!"Pitäähän olla ajan tasalla, vaikka luonto muovaa meidän jokaisen "julkisivua" tavalla jos toisella.jota meikit eivät aina anna toivottua tulosta!
jatk.
Kyllä, kyllä vaan tertetuloa syksy. Nyt jo on aivan ihanaa läväyttää aamuvarhain ovi auki ja antaa raikkaan, viileähkön ilman virrata sisään.
Ainoastaa koivun keltaisia lehtiä jonkun verran nähnyt, en muita syksyn merkkejä.
Syksy on siitäkin ihanaa aikaa, että ei ole sellaista "pakko ottaa kesä haltuun" fiilistä. Ikä onneksi on tuota kesähypetystä jo hillinnyt muutaman vuoden. Lomailu, terassit, festarit niitä kuvia mediassa. Tulkoon kuvat aamu-usvasta, täysinäisistä sienikoreista, pimeneistä illoista.
Eläköön vuodenajat!
Eläköön vuodenajat,
niitä on yli 7-kymppisen elämässä ehtinyt vilahtaa ohi
jo noin 300 kertaa, mutta ilman niitä
"paatoksellisilla voimilla"
ei olisikaan enää mitään sanottavaa,
Suureelliset ja hurmioituneet ilmaisut "kultaisista viljapelloista"
vievät jonnekin kansakoulun kevätjuhlien
runonlausuntaesityksiin.
Sinnekö on palattu, paettu ja jämähdetty, 70 vuoden taakse ?
Yrjö Jyrinkosken ja Ella Erosen Maailmaan ?
Kyllä ne viljapellot oli maaseudun ihmisten juurevaa maailmaa, ei mitään Diivojen pateettista lausuntaa.
Mitä ? Eikö jokainen joka aamu ulos mennessään henkäise haltioissaan:
"Aah, viljapellot kultaisin värein !"
No. Vaikka viljapellot eivät avautuisi jokaisen näkökenttään heti aamusta, eiköhän meillä kaikilla ole jonkinlainen muisto/kokemus niistä..)) Joskus täytyy tyytyä niihin.
Onhan meille kyllä kerrottu, että korona-aika on lisännyt ihmisten kiinnostusta luontoon, saanut hakeutumaan sinne. Tietysti taitaa olla niin, että sieltä nyt haetaan vahvistusta ja potkua omaan elämään, eikä kiinnostus ole välttämättä herättänyt halua suojelella.luontoa. Lennetään heti kun siiville päästään, eletään kuten ennenkin, elämyshakuisesti.
On valpastumista varmasti tapahtunut ja halua punnita uudelleen omaa käyttäytymistä, omia arvoja, mutta riittääkö se saavuttamaan esimerkiksi ne tavoitteet mitä hallitusohjelmassa kirjattin hiilineutraalisuuden- ja muiden ympäristötavoitteiden osalta ?
Aamulenkillä kävellessäni pitkin Saimaan kävely-rantatietä, mieleen tupsahtaa monenlaisia ajatuksia elämästä luonnon keskellä. Joka päivä näkyy ympärillä luonnon kuiskeita saapuneesta syksystä. Koivujen latvuksistta näyttää mahla alkanneen pikkuhiljaa valua maahan, odottamaan seuraavaa kevättä-uutta kasvukautta-hiirenkorvia- etelästä tänne Pohjolaan palaavia lintupesueita. Viime viikolla olivat muuttolinnut laumoissa lähdössä kohti etelän lämpimiin maihin.
Saimaan rantaa kävellessä katson veden läikkyvää pintaa, mieleni valtaa Saima Harmajan runo, joka kertoo kaiken mielialasta, tänä alkusyksyn päivänä:
"Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt –---"!
Saima Harmaja
Etelärannikolla elokuu on vielä selkeästi kesäkuukausi vailla mitään ruskan merkkejä, lämpötilakin on kesäinen. Mereen on varastoitunut lämpöä, lempeää syksyä voi kestää pitkällekin. Meri ja kuutamo on upea yhdistelmä. Aamusumut ja voimaskas yökaste tänäkin miltei hellelukemiin nousevan päivän alussa muistuttaa ajankohdasta. Etenkin Uudellamaalla saa ihailla kulttuurimaisemia, laajoja peltoaukeita , tämä on Suomen vilja-aitta.
Nykyisin viljapellot eivät juuri aaltoile kultaisina, koska suositaan hyvin lyhytkortisia lajeja. Viljat ovat satoisampia kuin ennen, raskas tähkä painaisi pitkän korren lakoon. Ohralla on muita pitempi korsi, sen tähkäpäät runollisesti kumartuvat. Koulussa opittiin vihneiden perusteella erottamaan viljalajit, kaurallahan on helpeet. Elovena-tyttö päivitettiin vaatetukseltaan sinimekkoiseksi, kasvinsuojeluaineet ovat aikoja sitten hävittäneet elokaunokin eli ruiskaunokin.
Yhä tuleentuneessa viljapellossa on meille suomalaisille jotain pyhää, kun on saatu leipä turvatuksi seuraavaa talvea varten. Eino Leinon Nocturnen "tähkäpäiden päällä täysikuu" on kuin täyttynyt lupaus. Miksei saisi tunnelmoida vaikka vähän pateettisestikin, minullakin on lämmin nurkka sydämessä Tapani Kansalle ja muunmuassa tuolle laululle. Kyllä viljapellot kuiskivatkin , tuuli niiden kanssa leikkii.
Jokapäiväisen leivän lisäksi kauneus ruokkii meitä.
"Kysytte, miks elokaunokki
kasvoi pellon leipäviljahan,
kyntömies vaikk’ ei ois tahtonut? –
Taivassinellään se muistuttaa,
että on maan päällä muutakin –
taivahista, pyhää, ihanaa –
paljon muutakin kuin leipä vaan."
J.H. Erkko
Ramoona
Minä olen myös "syksyihminen". Etenkin alkusyksy on usein parasta aikaa vuodesta minulle. Sadonkorjuu, syksyn leimuavat värit , usvaiset aamut, ja nuo jo mainitut tuleentuneet viljapellot ovat silmiä hivelevä näky. "Jumalan kultaista viljaa" on paljon käytetty fraasi syksyn anteliaisuudesta. Mekin ihailemme peltoja, vaikka emme ole koskaan viljelleet maata, mutta tulemme maaseutukodeista.
Kesä jatkuu ilmojen puolesta maalikylistä on lomalaiset kaikonneet kesän keskeltä, pariviikkoa sitten olin jälkikavun kanssa saimaan vesillä oli liikkujia paikoin ruuhkaksi asti, alkuviikolla kävin puumalassa oli hyvin hijaista. Suomen lomailijoiden näkökulmasta kesä on avuttoman lyhyt, muutamassa kuukaudessa siitä elävien on tienattava tulonsa.
Nuorempana käytiin ahkerasti mökillä muikun ja siian kutuun asti, ikäisemme poistuneet kuvioista vaikka ei mökit ole mihinkään hävinneet, niin pienempi nuori ikäluokka ei niin innostunutta mitä 70-luvulla oltiin.
Siitä huolimatta syksyn ilman-ala erillainen aamu kasteineen, luonto valmituu hiljalleen kuolemaan. Itse tykänny aina luonnon heräämisestä kun päivät pitenee päivä päivältä, kevään jälkeen lyhyt valoisa kesä alkaa hiipumaan näihin aikoihin vaikka lehti on puussa vielä parikuukautta.
Syksyllä aattelee pitkä aika kevääseen, ihmeen nopeasti se mennee kun ei jää miettimään on taas kevät, kesä, sitten taas syksy talvineen.
Mitä paatosta. Suomen kansa on niin ylevää.
Niin juhlallisessa paatoksessa kansa arkeaan viettää.
Kermaperseilyä ja sitä tursotetaan vähän jokapaikkaan, lierihattujen lierille enimmäkseen.
Paatoksellisuutta yleväisyydessään.
Kulttuurin ystävänä itsekin en ole sentään moisiin korkeuksiin
onnistunut itseäni haltioituttamaan. Tuntuisi teennäiseltä.
Poppoo on viettänyt kesäleiri elämää ampuen naamakuva tauluihin.
Kateus parka, tule tänne , täällä on sinun kotisi! Eikö vaan?
Pidän syksystä, sen raikkaasta ilmasta, väreistä., vaikka olen syntynyt kevät talvella .
.
Mikä yhtymkohta syksyllä ja sinun syntymäajankohdallasi on ?
Tuskin muistat siitä mitään.
Mitään syksyn merkkejä en ole havainnut vielä muuta kuin että kaikenlainen lentävä linnunruoka on lisääntynyt, kun tainneet pikkulinnut siirtyä jo muille maisemille.
Monenlaista ötökkää työntyy sisällekin, joitten nimiä en tunne.
No yhden tunnistin heinäsirkaksi, kun parvekkeelta tultuani tunsin niinkuin jonkun nipistelevän paljaalla olkapäälläni. Mitenhän se kolmanteen kerrokseen olikin eksynyt ja just minun olkapäälleni.
Meillä on ollut hellettä (25-30) koko elokuun ajan, eikä alle 20 näy kiikarissa vieläkään.
Heinäsirkka kolmannessa kerroksessa?
Olisiko se voinut kulkeutua joidenkin tuomiesi kasvien/mullan mukana sinne? Ehkä jo ihan pienenä ja siellä sitten kasvanut.
Onhan ne melkoisia hyppääjiä ja onhan niillä siivetkin, mutta ei ne kai kolmanteen kerrokseen sentään pääse.
Jospa se onkin kulkusirkka ja pian on taas uusi vitsaus päällä. Elämme ankeita aikoja.
Bessie
Varmaan tiiliseinää pitkin kiipeillyt, luulisin.
Ei minulla nyt ole parvekkeella enää mitään kasvejakaan. Heittänyt menemään sikäli kun ovat kuolleet. Seinästä sen on pitänyt olkapäällenikin hypätä.
Komeita hyppyjä se tosin teki, kun laitoin sen parvekkeelle, mutta ei niin korkeita, että lattialta olisi pystynyt olkapäälleni hyppäämään.
On se sieltä jonnekin häippässyt nyt.
Seinää myöten, yhtenä vuotena tuli mulle pikku muurahaisia kolmanteen kerrokseen, viime syksyna kävi rotta parvekkeella roskpussin kimppuun, jälki sen näköistä ettei voinu olla hiiri eikä joku varislintu.
Syksy on myös minun vuodenaikoina, raikas ilma, kirkkaat päivät ja ruska siinä innoittavani.
Pirre.
..innoittajani
..
Mihin kaikkeen innoitut syksyisin ?