Hei,
Tein taas sen virheen, että jouduin nk. pakkohoitoon (tällä hetkellä tarkkailussa). Psykiatrit tosiaan ovat kieroja ja lähetteen tekemiseksi mukaan ympätään aina tuo arvio mahdollisesta psykoottisuudesta, vaikka kyseessä aika selkeä masennus ilman sen kummempa psykoottisuutta (saikkua olisin tarvinnut). Näin ihan normaali vastaanottotilanne muuttuukin yhtäkkiä M1 lähetteeksi, jota lähettävän psykiatrin kolleegat komppaavat. Ja nyt nk. tarkkaileva lääkäri (ulkomaalainen, hieman murtaen puhuva) esittää muutaman murahtelevan kysymyksen ja haluaa määrätä läjän psyykoosilääkeitä (mitä erityisesti en halua niiden minulle aiemmin aiheuttamien, jopa sairaalahoitoa vaativien haittavaikutusten vuoksi). Ja tämäkö nyt päättäisi siitä joudunko jäämään vastentahtoiseen hoitoon. Viime "hoidon" jäljeen olin 3 kuukautta huonommassa kunnossa kuin sinne jouduttuani ja nyt jo vähällä menettää työpaikkani., kun tuo aiheutti pitkän sairasloman. Viisaota ideoita, miten toimia otetaan vastaan. Ulos pitäisi päästä pian.
Tein taas sen virheen, että jouduin nk. pakkohoitoon (tällä hetkellä tarkkailussa). Psykiatrit tosiaan ovat kieroja ja lähetteen tekemiseksi mukaan ympätään aina tuo arvio mahdollisesta psykoottisuudesta, vaikka kyseessä aika selkeä masennus ilman sen kummempa psykoottisuutta (saikkua olisin tarvinnut). Näin ihan normaali vastaanottotilanne muuttuukin yhtäkkiä M1 lähetteeksi, jota lähettävän psykiatrin kolleegat komppaavat. Ja nyt nk. tarkkaileva lääkäri (ulkomaalainen, hieman murtaen puhuva) esittää muutaman murahtelevan kysymyksen ja haluaa määrätä läjän psyykoosilääkeitä (mitä erityisesti en halua niiden minulle aiemmin aiheuttamien, jopa sairaalahoitoa vaativien haittavaikutusten vuoksi). Ja tämäkö nyt päättäisi siitä joudunko jäämään vastentahtoiseen hoitoon. Viime "hoidon" jäljeen olin 3 kuukautta huonommassa kunnossa kuin sinne jouduttuani ja nyt jo vähällä menettää työpaikkani., kun tuo aiheutti pitkän sairasloman. Viisaota ideoita, miten toimia otetaan vastaan. Ulos pitäisi päästä pian.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sympatiseeraan sinua itsekin mielisairaalassa olleena.
Psykoosilääkkeistä ainakin kannattaa kieltäytyä , siihen pitäisi jokaisella potilaalla olla oikeus. Eli jos sanot vain tiukasti ei psykoosilääkkeille , ei niitä välttämättä väkisin syötetä.
Psykoosilääkkeet ovat pääasiassa tehty potilaan rauhoittamiseksi ja lamaamiseksi joten jos pysyt rauhallisena niitä ei välttämättä pakkosyötetä.
En usko että pakkohoitoon pakotetaan jos potilas on jokseenkin hyvä voimainen.
Ensin on kuitenkin se tarkkailu.
Kun käyttäytyy asiallisesti ja hyvin ja suostuu hyvään vuorovaikutukseen niin saattaahan olla että tarkkailun jälkeen pääsee pois.
Ei ne kuitenkaan täysin ilman mitään syytä laita pakkohoitoon.
No käyttäydyin hyvin. Lähinnä nukuin ja lyhyen alle 2 vrk kestäneen tarkkailun jälkeen kirjoittivat M3:n. Vaihtoehtona ilmeisesti suostua hoitoon, josta viimeksi oli enemmän haittaa (mm. pitkä hoito somaattisella puolella vakavan lääkeainehaitan vuoksi)., kuin hyötyä. En tiedä mitä voisin tehdä, kun tännekaan en ikuisesti (3 kk max) halua jäädä, mutta viimeksi nuo nk. lääkkeet lähes tappoivat minut. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Ole kiltti, nöyristele hoitajia ja psykiatreja. Ole asiallinen ja teeskentele nauttivasi siitä, kun sinua pakkohuumataan. Näin toimivat Usein myös esim. raiskauksen uhrit, koska tietävät, että vastaan pyristely johtaa pahempaan väkivaltaan. Sinua on vastassa sellainen instituutio, että pääset siltä karkuun vain teeskentelemällä. Käy hoidon aikana lenkillä ja urheilemassa ja ole eloisa, jos vain mahdollista. Ole asiallinen äläkä mene henkilökohtaisuuksiin. Älä puhu liikaa, myötäile hoitajia. Sylje lääkkeet roskakoriin sitten, kun olet saanut heidän luottamuksen. Tämä lisää vaikutelmaa eloisuudessasi ja lyhentää vapaudenriiston kestoa. Kun pääset pois, järjestä asiasi niin että he eivät enää tavoita sinua. Pistä kaikki kiellot päälle omakantaan ja muuta toiseen sairaanhoitopiiriin, jos on tarve. Hoida mielenterveysongelmasi yksityisesti vastedes, pyydä saikkua vaikka selkäkivun takia jos masentaa. Älä KOSKAAN enää puhu tunne-elämän ongelmistasi lääkäreille.
Tähänkö+on+tultu?+Että+pitää+valehdella+korvat+heiluen+psykiatrian+ammattilaisille?
Ei tähän ole tultu, eli ei ole mitään uutta.
Jo muutama vuosikymmen sitten oli sama tilanne että valehdeltiin puolin ja toisin.
Ihminen, tässä tapauksessa potilas saattoi pitää paremmin puolensa kun päästeli pikkuisen valheita, helpottaakseen omaa tilannettaan.
Sekin piti vain osata tehdä oikein koska valheella on usein lyhyet jäljet.
Kirjoitin edellisen kappaleen menneessä muodossa viitaten sillä etupäässä itseeni.
Enää ei onneksi tarvitse " huijata " eikä johdatella ketään harhaan.
"Ole kiltti, nöyristele hoitajia ja psykiatreja."
Tähän liitän oman kommenttini, joka puoltaa em. ohjetta.
Kyllä, näin kamalaa se todellisuudessa on, se tilanne. Ei voi muuta kuin valittaa suomalaisen mielenterveyshoidon tasoa.
Aloittajalle voimia. Älä pelästy liikaa näitä varoitteluja kuitenkaan. Pääset varmasti pois ja olet sitten taas yhtä kokemusta viisaampi, ja vahvempikin.
Paras keino päästä sieltä ulos mahdollisimman pian on ottaa ja niellä ne määrätyt lääkkeet. Vastaan pyristely vain pitkittää pakkohoitoa.
Parempi vaihtoehto on jättää lääkkeet salaa ottamatta jos vain mahdollista, lääkkeiden sivuvaikutukset helposti tulkitaan sairauden oireeksi.