Suomenpystykorvan sekoituksia?

meitin pojassa on suomenpystykorva,ajokoira,karjalankarhukoira, ja isä ilmeisesti seefferi.
Andy on oikeen ihana koiruus.ulkonäkö on muuten kuin pystykorvalla,mutta ei niin siro, vaan "miehekkäämpi" ja hännästä löytyy vähän mustaa.eikä ole niin paljon karvaa.
Luonteeltaan Andy on sisällä ja ulkona kuin kaksi eri koiraa.Ulkona se vetää,haukkuu ja äijäilee(luulis pian sen loppuvan ku mennään kohta kastraatioon) muille pojille.nartut on ihaninta maailmassa,niitä pitää aina vähän ärsyttää,ja töniä tuolta takapäästä.eli siis hyvin halukas poikaystäväksi kaikille tytöille.
Sisällä Andy on ihan minun koira.se on kuin ajatus;ei tarvi kun kerran sormia napsauttaa niin tulee alas sohvalta yms.
Andylla on "pikkuveli",jota ei aina jaksa oikeen katsoa,mutta jos ei Uno huomioi häntä,vaan esim. leikkii sellaisen koiran kanssa josta Andy ei itse pidä, niin pitää mennä väliin ja kertoa kuka on pomo ja kenen kanssa saa leikkiä.
mutta vaikka andy onkin tosi äijä,ja vartioi kotia välillä vähän liiankin kanssa, niin ikinä en pois antaisi!!uskollisempaa koiraa saa hakea.eihän se aina tottele ja sen sekkaista,mutta muitten matkaan se ei iknä lähtis,ei vaikka menis henki.sille on aina tärkein ihminen minä,ja sen jälkeen minun mieheni,vaikka kuka yrittäisi lahjoa ja miten tahansa!

Nii,Mul on Suomenpystykorva-Norjanharmaa-Tiibetinspanieli-sekotus....ulkonäöltään on kuin minipystykorva.....eli periaattees muuten ku pystykorva....mut naama on ku tipsulla,sit sil on sellanen vähän pidempi runko...ja hännäs pitkät karvat....luonteeltaan on sellanen ärhäkkä luupää....uros ku on,ikää herral on 1v2kk....ja vieläkään ei ole oppinu et omalta pihalta ei mihinkään lähetä....

Mulla on suomenpystykorva/suomenlapinkoiralabradori sekoitus.
Ulkonäöltään muistuttaa enemmän pystykorvaa,mutta ruumiinrakenne on vahvempi(lapinkoira).
Sekä hännänpäässä mustaa sekä selässä.
Luonteeltaan..hmm..jästipää(poika kun on), mutta oikein leikkisä ja koko ajan menossa.
Rakastaa pitkiä lenkkejä,sekä lintujen jahtausta..=)
En tiedä miten iso koirasta tulee, koska se on vasta n.5kk vanha..mutta innolla odottelen.
Kaikinpuolin aivan mahtava persoona!

Meiltäkin löytyy kaksi suomenpystykorvan sekoitusta. Toisessa on lisäksi kultastanoutajaa. Hän on korkeampi ja vaaleampi kuin pystykorva. Toisessa on lisäksi saksanpaimenkoiraa. Hän on enemmän pystykorvan näköinen, lukuunottamatta mustaa kuonoa ja hännänpäätä. Molempien luonteet ovat lähellä pystykorvaa. Haukkuminen on herkässä ja kaikki kissaa pienemmät elukat kiinnostaa todella paljon.

Suomen pystykorvan ja saksan metsästys terrierin sekoitus...ulkonäöltään todella söpö...säkäkorkeus n.45 eli pystykorvan kokonen,mut ruumiinrakenne "laihempi"...turkki ei niin tuuhea...korvat pystyssä ja häntä pystykorvan.turkki on väritykseltään hieman mustaa ja paljon ruskeaa..ja on aika herkkähaukkuinen:) luonne on aika ärhäkkä ja itsepäinen mutta kyllä löytyy lempeyttäkin:) meidän koira tykkää kaikista eniten nuolla tuttujen korvia..:)

Meidän koiramme on sekoitus suomen pystykorvaa,snautseria ja katalonianpaimenkoiraa.turkki on niin kuin pystykorvalla,mutta lyhyempi,ja lähtee samallalailla tupottain kuin pystykorvalla.naamasta on ihan snutserin näköinen,korvat ovat lupat ja säkää on n.50cm. ihana otus =) tässä sivussa kyselen koiranne luonnetta,haukkuuko kuin pystykorva vai mimmonen on?

Minkälainen koira on Karjalankarhukoira ja pystykorva,sekarotuisia uros.kannaattaako ottaa Kerrostaloon ?

Karjalankarhukoira,onko kerrostalokoira minkälainen koira tästä tulee, pian luovutus kannaattaako ottaa.

Tulee uusi vastaus vanhaan ketjuun mutta vastaanpa kuitenkin. Meillä on saksanpaimenkoiran ja pystykorvan risteytys. Kerrassaan valloittava tyyppi! Ihan saksanpaimenkoiran näköinen, mutta vähän pienempi eikä kasvoiltaan ihan niin "kova", tullee pystykorvan puolelta pehmentävät piirteet. Säkä n. 62 cm ja painoa vajaa 40 kg. On toki vielä 1,5 v että en tiedä kasvaako tuosta vielä. Oikein kaunis, melkein täysin musta tyttönen ja todella hyväluontoinen. Rakastaa hellittelyä, rapsutteluja ja (KYLLÄ!) myös halaamista. Lapset on hänen silmissään ihania, toisten koirien kanssa tulee toimeen mutta ärähtää kyllä takaisin jos joku isottelee. Vahtii ja suojelee meitä ja reviiriään, mutta ei liiaksi. Tarkoittaa siis että terveellä tavalla. Pupun perään pinkoo heti jos vaan vapaana ollessaan näkee, mutta palaa aika nopeasti luokse käskettäessä. Tottelee lähes ehdoitta ja helppo kouluttaa, jopa aivan typerän helppo välillä. Kynsien leikkuu jostain syystä on kuin tuomiopäivän koitto, mutta esim. turkin harjaus on lempipuuhaa heti pallon perässä juoksemisen jälkeen. Huoltotoimenpiteet saa kynsien leikkuuta lukuun ottamatta tehdä herkuitta ja antautuu täysin muille toimenpiteille. Eläinhoitaja sai kyllä leikata kynnet, ja hänen mukaansa oli niin nättiä tyttöä että harvan kynnet saa niin helposti leikattuakaan (?!).

Osaa mennä maate, odottaa (kunnes vapauttaa),tulla luo, mennä kauemmas (poistuminen ei uponnut kun ei halua lähteä viereltä), ei-käskyn, sekä seuraa-käskyn jotenkuten kun on koulutus vaiheessa. Ei enää hypi vieraiden päälle ja osaa myöskin rauhoittua olemaan itsekseen. Ei myöskään enää vedä lenkillä eikä hauku vastaantulijoille, naapureille kylläkin vielä kun muutti maalta lähiöön, mutta vähentynyt sekin. Täsmennän, että hän ei ole ollut meillä koko ikäänsä, vasta 3 kk ja ei osannut oikeastaan muuta kuin istua joten oikein hyvin siihen nähden sopeutui ja otti meidät omakseen.

Alussa oli kodin vaihdosta todennäköisesti johtuen tavaroiden järsimistä ja selvästi haki paikkaansa laumassa, ikävöi kovasti ja pelkäsi olla yksin. Tähän koiraan tepsi johtajan osoittaminen, ja kun lopulta hermo meni kun sohvaan oli kajottu niin ymmärsi lopunkin. Sen jälkeen oli niin lellikki että, ja siitä aika nopeasti tilanne lähti paranemaan. Itse päättelin niin että ei tiennyt mikä hänen tehtävä uudessa laumassa on, ja sen selvittyä rauhoittui huomattavan paljon.

Että semmonen koiruus meillä :)

Täällä on suomenpystärin ja saksanpaimenkoiran sekoitus.. Muistuttaa enemmän saksanpaimenkoiraa, mutta on PALJON siitä isompi ja selkä ei ole musta, turkki on pehmeä ja pitkä. Luonteeltaan kumpaakin rotua, suojelee aina loppuun asti ja on todella innokas oppimaan uusia asioita. Myös suomenpystärin metsästysvietti löytyy ja pientä haukkuherkkyyttä kanssa. Ei hauku ikinä turhaan, mutta kun haukkuu silloin se jatkuu pitkään. Jääräpäisyyttäkin löytyy vähän, mutta vain vähän. On kovin puhelias ja herttainen koira, ja parempaa koiraa en voisi mistään ikinä löytää, hän on kaikista rakkain nallekarhu!