Kuinka usein sanotte rakastavanne kultaanne??
Ja kauanko olette seurustelleet?
Itse olen ollut suhteessa n. vuoden.
Alussa rakkaudentunnustus oli melkein jokapäiväistä, mutta nykyään aika harvinaista.
Jätkäni mielestä on kuulemma niin itsestäänselvyys ettei sitä tarvitse toiselle kertoa...
Mut mun mielestä ei tod. ole kyl mikään itsestäänselvyys kun niin usein riidelläänkin ja jätkäni sanoo tosi usein ettei enää jaksa kattoo mua. Vähän epäilyttää...
Ja kauanko olette seurustelleet?
Itse olen ollut suhteessa n. vuoden.
Alussa rakkaudentunnustus oli melkein jokapäiväistä, mutta nykyään aika harvinaista.
Jätkäni mielestä on kuulemma niin itsestäänselvyys ettei sitä tarvitse toiselle kertoa...
Mut mun mielestä ei tod. ole kyl mikään itsestäänselvyys kun niin usein riidelläänkin ja jätkäni sanoo tosi usein ettei enää jaksa kattoo mua. Vähän epäilyttää...
Vastaukset 14
Vanhimmat
joka päivä. mut me ollaankin outoja. ja aviossakin jo seitsemättä vuotta. :)
ehkä kuitenkin osoittaisin toisen arvon teoilla... Rakkaus sanana tekee koko jutusta floppin!
kyllä me sanotaan varmaan yhdesti, joskus kahdestikin päivän aikana.. yhdessä ollaan oltu jotain viisi vuotta.
Meillä sanotaan ihan joka päivä, joko tekstiviestillä tai sitten yhteisen ajan puitteissa.
Olemme seurustelleet 2,5 vuotta:)ja asutaan yhdessä.
Miten se nyt onkaan just noin! Meillä sitä rakastamista ei mainita käytännöllisesti katsoen ikinä, koska sehän ON itsestäänselvyys! Eihän kukaan jaksa kuunnella jankuttamista, niin miksi sinä vaadit miestäsi jankuttamaan jatkuvasti, että "rakastan, rakastan"? Sinä sanot, että teillä riidellään jatkuvasti, ja minä sanon, ettei meillä riidellä ikinä. Pitää osata antaa toisen olla vapaaehtoisesti luonasi, eikä vaatia jatkuvasti lupauksia ja "kullitteluja". Mulla mies on silminnähden onnellinen, kun hän voi olla kotonaan niinkuin KOTONAAN, ilman että täytyisi koko ajan todistella rakkauttaan elämänkumppaniaan kohtaan. Mut tokihan meillä ollaan vapaampia monissa muissakin asioissa, mutta se nyt ei liity tähän ollenkaan...
Ja yhdessä olemme olleet reilut 10 vuotta, josta puolet naimisissa. Minä tein jo seurusteluaikana selväksi sen, ettei poikaystäväni tarvinnut minun mielikseni todistella rakkauttaan. Ainoa oikea rakkaudenosoitus on se, miten kohtelee kumppaniaan.
Toi on kyllä asennejuttu, ja henkilökohtasestui mä en ihan ymmärrä sua. Jokainen toki tyylillään, kunhan on onnellinen.
Tuskin se suurimmalle osalle on mitään ihme rakkauden väkisin todistelua, jos useinkin sanoo että rakastaa toista. Ja suurin osa tuskin on vaatimalla vaatimassa, että toisen pitäs toistella rakastavansa. Ei se ole mikään velvollisuus, se vaan yleensä tuntuu kummastakin hyvältä jos niin tekee.
En mä ainakaan jaksa ajatella sitä jonain ihme jankuttamisena kuten sinä sanot. Musta ainakin on kyse samanlaisesta viattomasta rakkauden osotuksesta kuin halaukset tai pussailu.
Ei toiselta yleensäkään tietenkään voi vaatimalla vaatia huomion rai rakkauden osotuksia, kyllä jokainen niitä osottaa ihan oma-alaoltteisesti jos oikeesti välittää.
Jos toisesta välittää, niin miks ihmeessä sitä ei vois näyttää toiselle vaiikka miljoona kertaa päivässä jos siitä tulee kummallekin hyvä olo?
Haluaisin vaan kuulla edes kerran viikossa "rakastan sua" mut kun ei!
Oon kertonut sen miesystävälleni et tuntuis mukavalta myös kuulla se, mut en siltikään sitä kuule..
Itse enemmän kallistun tuon miljoonan kerran suuntaan kuin "Naidun naisen" mielipiteeseen.
Mutta tärkeintähän tosiaan on, että suhteen molemmille osapuolille rakkaudentunnustuksia on sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän.
Entäs jos kysyisit miesystävältäsi, että mitä hänelle kuuluu, ja mitä hänellä on mielessä, ja mitä miesystäväsi toivoo tulevaisuudeltaan ja oletko sinä suurikin osa hänen tulevaisuuttaan. Teidän pitää vähän keskustella tilanteestanne!
Pahoittelen, että aikaisempi kirjoitukseni saattoi kuulostaa hieman hyökkäävältä, mutta kyllä minä oikeastaan ymmärrän ihan molempia näkökantoja... Toisille ne rakkaudentunnustukset ovat ihan arkipäivää, kun taas toiset käyttää saman ajan johonkin muuhun. Niin se vain on.
Onko teillä sitten niin, että miesystäväsi sanoo liian harvoin sen "rakastan sua"? Vaiko että et saa häntä millään sanomaan sitä koskaan? Auttaako sinua yhtään se, että minä kerron, etten halua "jankuttaa" miehelleni "rakastan sua", vaikka häntä rakastankin? Minusta vain se rakkaudentunnustus tuntuu itsestäni niin typerältä, etten ollenkaan välitä sanoa sitä ääneen. Minusta rakkaus on niin paljon enemmän, kuin noiden kahden sanan summa, että osoitan rakkauteni mieluummin tuhat kertaa päivässä millä tahansa muulla tavalla!
Ei minun mieheni tarvitse pelätä, etten häntä rakastaisi tai että säästelisin sanoja jollekin toiselle. Joidenkin suuhun ne vain eivät sovi. Kyllä minä uskon, että jos sanat ovat sinulle tärkeitä, mutta miesystävällesi eivät, niin asia voi kasvaa hyvinkin suureksi teidän tulevaisuudessanne. Meillä ollaan molemmat samanlaisia, joten ei ole pienintäkään ongelmaa!
Minä tarkoitan rakkaudentunnustuksilla sanoja "Minä rakastan sinua", enkä siis halauksia, suudelmia enkä seksiä/rakastelua...
Kyllä minä ymmärrän, että joillekin rakkaudentunnustukset ovat arkipäivää. Ja tiedän senkin, että yleisimmin avioerotkin tulevat JUURI niille pareille, jotka ovat kaikkein innokkaimmin niitä rakkaudentunnustuksia latelemassa! Ensin ollaan NIIIN rakastuneita, ja sitten tulee myrskyisä ero, kun pienistä vastoinkäymisistä ei kyetä keskustelemaan ollenkaan. Jotkut miehet tunnustavat, että "eukon saa pidettyä hiljaisena" kun vain jaksaa monta kertaa päivässä sanoa, että "minä rakastan sinua". Menee pohja koko sanomiselta, kun se tehdään tavallaan toisen vaatimuksesta! Ja sitten kun yhtenä kirkkaana päivänä päättää, että taidettais sitä vähemmilläkin rakkaudentunnustamisilla selvitä, niin heti on toinen epäilemässä, että on jotakin vikana!
Tuttavaperheessä mies on hyvin herkästi lurittelemassa tunnustuksiaan vaimolleen, mutta seinän takana puuhailee juttuja, jotka saisivat vaimoparan raivon valtaan! Nuorena seurasin, kun aikuiset ihmiset vaihtoivat elämänkumppaneitaan, ja yhtä vakuuttavasti väittivät rakastavansa aina kulloistakin kumppaniaan!
Olen ihan "hyvistä piireistä" kotoisin, ja olen pienestä pitäen saanut seurata rakkaudentunnustusten väärinkäyttöä, joten ei ihmekään, että olen oppinut elämään ilman niitä... Minun tunteistani ainakin voi olla varma, kun en todellakaan kätke mitään pelkkien sanojen taakse. Mutta kukin tavallaan!
Jos yhtään lohduttaa, niin hokemiseen voi kyllästyäkin. Totuushan on, että jossakin määrin tuo sanaparsi menettää tehoaan liiallisesti käytettynä. Silti meillä mokomaa jankutetaan päivittäin (ainakin ennen nukkumaanmenoa). Ehkä se sitten on syy, miksi olemme olleet yhdessä melkein neljä vuotta.
Meillä sanotaa joka päivä ja se on mun mielestä ihanaa....yhdessä ollaan oltu kohta puoliin kaks vuotta.
Minä sanon sen joka päivä.Olemme olleet naimisissa yli kymmenen vuotta.Minulle oli vaikeaa sanoa "rakastan sinua" vaimolleni. Sanoinkin seurustelu aikana mutta sitten se unohtui, pidettiin kai itsestään selvänä että rakastan,rakastan. Mutta nyt noin vuosi sitten meillä oli pieni kriisi, opettelin uudelleen sen sanan Rakastan Sinua ja nyt se tulee niin luontevasti joka päivä ja se tuntuu hyvälle. Ilman sitä ei voisi elää, se on niin rauhoittava ja mukava sana. Ja sen kyllä tietää tarkoittaako sillä sanonnalla totta.Sano kaverillesi että ei pidä sitä itsestään selvyytenä, jos sitä ei kuulu olisiko siihen joku syy? Mitä voisi tehdä?Sanon tämän ohjeen: Keskustelkaa asiasta.