Teoria.
On todellisuus ajassa ja paikassa.
On subjektiivinen epätosi (tosiasiallinen valhe) koskien aikaa ja paikkaa.
Ei ole objektiivista "tallennetta" ajasta ja paikasta.
Tosiasiallisesti asiaa ajassa ja paikassa ei pystytä näyttämään tosiasian mukaisena.
Seuraus.
Subjektiivinen epätosi (tosiasiallinen valhe) ei kerro todellisuutta ajasta ja paikasta.
Subjektiivinen epätosi (tosiasiallinen valhe) ei siten voi olla oikeudellinen todiste.
Nykytila.
Subjektiiviset todisteet aiheuttavat välttämättä epätoteen perustuvia oikeudellisia tuomioita.
Pohdinta.
Tilastolliselta kannalta oikean tuomion mahdollisuus ei voi oikeuttaa vääriä tuomioita, väärällä tuomiolla on suurempi merkitys kuin oikealla.
Subjektiivisia todisteita ei voida käyttää oikeudellisina todisteina.
Taustaa.
Rehellisyys ja valhe. Tilastollisesti ihmisluonteessa on rehellisyyttä sekä epärehellisyyttä. Hyvin usein ihminen valehtelee oman etunsa vuoksi tai myös vahingoittaakseen toista.
Tässä valossa on erityistä että subjektiivisilla "todisteilla" on niin suuri painoarvo oikeudellisessa päätöksenteossa.
Ratkaisu.
Todellisuuden kuvauksen pitää perustua objektiivisiin tosiseikkoihin ja reunaehtoihin, minkä lisäksi todellisuuden kuvauksen pitää sopia laajoihin aihetodisteisiin, loogisiin todennäköisiin seurausketjuihin ja tilastollisiin todennäköisyyksiin.
Alkuperäinen kysymys.
Valehtelun (kunnianloukkaus rikos) todistaminen.
Valehtelu on "todistettu" valheeksi ekslusiivisesti (pois sulkevasti) ilman objektiivisia todisteita valhetta koskevasta ajasta ja paikasta.
Oikeudellinen nykykäytäntö.
Asianomistajan (valehtelun uhrin) on todistettava valehtelu todeksi mikä ei ole mahdollista.
Oikeudellisten perusteiden muutoksen jälkeen.
Edellisen mukaisen ratkaisun mukaisesti, valehtelu on todistettu valheeksi ilman vastaajan (valehtelijan) objektiivisia todisteita tai yhteensopimattomana laajoihin aihetodisteisiin, loogisiin todennäköisiin seurausketjuihin ja tilastollisiin todennäköisyyksiin.
On todellisuus ajassa ja paikassa.
On subjektiivinen epätosi (tosiasiallinen valhe) koskien aikaa ja paikkaa.
Ei ole objektiivista "tallennetta" ajasta ja paikasta.
Tosiasiallisesti asiaa ajassa ja paikassa ei pystytä näyttämään tosiasian mukaisena.
Seuraus.
Subjektiivinen epätosi (tosiasiallinen valhe) ei kerro todellisuutta ajasta ja paikasta.
Subjektiivinen epätosi (tosiasiallinen valhe) ei siten voi olla oikeudellinen todiste.
Nykytila.
Subjektiiviset todisteet aiheuttavat välttämättä epätoteen perustuvia oikeudellisia tuomioita.
Pohdinta.
Tilastolliselta kannalta oikean tuomion mahdollisuus ei voi oikeuttaa vääriä tuomioita, väärällä tuomiolla on suurempi merkitys kuin oikealla.
Subjektiivisia todisteita ei voida käyttää oikeudellisina todisteina.
Taustaa.
Rehellisyys ja valhe. Tilastollisesti ihmisluonteessa on rehellisyyttä sekä epärehellisyyttä. Hyvin usein ihminen valehtelee oman etunsa vuoksi tai myös vahingoittaakseen toista.
Tässä valossa on erityistä että subjektiivisilla "todisteilla" on niin suuri painoarvo oikeudellisessa päätöksenteossa.
Ratkaisu.
Todellisuuden kuvauksen pitää perustua objektiivisiin tosiseikkoihin ja reunaehtoihin, minkä lisäksi todellisuuden kuvauksen pitää sopia laajoihin aihetodisteisiin, loogisiin todennäköisiin seurausketjuihin ja tilastollisiin todennäköisyyksiin.
Alkuperäinen kysymys.
Valehtelun (kunnianloukkaus rikos) todistaminen.
Valehtelu on "todistettu" valheeksi ekslusiivisesti (pois sulkevasti) ilman objektiivisia todisteita valhetta koskevasta ajasta ja paikasta.
Oikeudellinen nykykäytäntö.
Asianomistajan (valehtelun uhrin) on todistettava valehtelu todeksi mikä ei ole mahdollista.
Oikeudellisten perusteiden muutoksen jälkeen.
Edellisen mukaisen ratkaisun mukaisesti, valehtelu on todistettu valheeksi ilman vastaajan (valehtelijan) objektiivisia todisteita tai yhteensopimattomana laajoihin aihetodisteisiin, loogisiin todennäköisiin seurausketjuihin ja tilastollisiin todennäköisyyksiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeudelle riittää kun muutama ihminen kertoo asiaoista saman suuntaisesti.
Tai kun edes yksi ihminen todistaa syyttäjän haluaman, vaikka useampi muu todistaisi toista.