Syömishäiriön takia osastolle?

Ei me voida täällä tietää, millanen käytäntö on jossain osastolla X. Sun pitää puhuu hoitajien kans siellä. Ja jokainen potilastapaus on erilainen, varmaan on jotkut ohjeistukset, mut aina katotaan tilanne yksilön tilanteen mukaan.

Mikä pointti on olla hoidossa ja olla syömättä? Se on ihan sama ku alkoholisti, joka menee katkolle mukanaan haluumansa määrä viinaa, mut kuvittelee jotenki kuitenki lopettaneensa, koska kerran on katkolla. Ei se osasto sua paranna, vaan se et töitä sen eteen et ruokasuhde ja kehosuhde paranee. Osastolla ne voi tukee sua, mut sä oot se joka tekee duunit. Ei kukaan tuu paraneen sun puolesta tai pysty parantaa sua ulkoapäin.

Älä valehtele itselles. Hoitajille et pysty, kyllä ne tietää miten riippuvainen mieli toimii. Ei oo olemassa sellasta vaihtoehtoo, jossa voit yhtäaikaa oireilla ja olla terve, tai jossa muka teet jotain paranemisen eteen, vaik oikeesti vaan välttelet sitä.

Paraneminen sattuu ja on vaikeeta. Sit kun kohtaat ne pelot, niin näet, mikä sun kierrettä oikeesti ylläpitää. Nyt ois tilanne huomata et hei, sairaus vie sua 6-0 ja lopettaa leikkiminen sen kanssa.

Mä en oo ollut syömishäiriöosastolla koskaan, mut psyk.osastolla vapaaehtosesti muusta syystä ennen ku syömisoireet on alkanu. Siellä allekirjoitettiin sopimus, et ei saa käyttäytyä itsetuhoisesti. Ekasta kerrasta tuli varoitus ja tokasta siirto pakkohoitoon. Ja mä vaan raavin vatsaa ja reisiä kynsillä, niin et ihoo meni vähän rikki, en tehny mitään oikeeta edes. Oon ollut oikeestikin itsetuhoinen, ni tuntu tosi turhalta, et jonkun naarmujen takia on pakkohoidossa. Mun piti olla siellä 4 viikkoo, ni olin sit jotain 4 kk.

Toises sairaalassa tiedän yks nainen joi jotain alkoholia hoidon aikana avo-osastolla, se lensi sieltä ulos, ku jäi kiinni. Tai siis ei se juonu siel osastolla, mut sinä hoitoaikana, ku oli siellä.

En tiä tosiaan, mite syömishäiriöiden kans tehdään, mut noi muuten musta loogiset seuraukset. Itsetuhoisuudesta pakkohoito, koska on vaaraks itselleen ja voi huonommin ku ne, jotka voi olla avo-puolella. (Vaikka musta niillä oli ylitiukka käsitys siitä, mikä on itsetuhoa. En mä mihinkään naarmuihin kuole.) Mut sit taas jos joku menee baariin kesken hoidon, ni ei sil oo mitään hätää, todistaa enemmän, et ei ota vakavasti hoitoa ja sit paikka annetaan jollekin, joka ottaa.

Jos on aliravitsemustila ja voi huonommin, et ei pärjää avohoidossa, ku ei pysty oleen vastuus omasta syömisestä ite, ni mä aattelisin, et ennemmin pakkohoito ku et lentää ulos. Ainakin sen logiikan mukaan mitä oon ite kuullut ja nähny muuten sairaalassa.

Koita syödä vaan ja oikeesti parantuu. Ku tiedät, et ei oo realistinen kuva omasta tilanteesta, ni se tarkottaa et oot oikeesti laiha. Voit luottaa siihen, vaikkei tunnu siltä. Eikä ketään syötetä siellä lihavaks, kun sopivasti hoikaks, sillai vaan et on terve.

Mäki oon laitoksessa (asun laitokses) ja koitan olla syömättä mahd. pitkään niin et ei kukaan tajuu. Oon muuttanu tänne just vähän aikaa sitte, niin sanoin et mul kestää aina uudes paikas et alan nukkuu kunnolla ja syödä enemmän, ni se meni läpi sillai, ja sit en anna kenenkään huomaa, et en syö ollenkaan. Mä en oikeestaan ees haluu laihtuu, haluun vaa olla syömättä. En tiedä miks. Haluun vaan.

Tuskimpa Suomessa anoreksian takia 18 vuotta täyttänyt joutuu (pääsee) pakkohoitoon. Kyllä siihen vaaditaan muut kriteerit.
Uskoisin että osastolta pannaan ulos jos hoitoon ei sitoudu. Turhaan ei kehenkään rahaa haaskata, osastohoito on kallista. Vuodeosastohoito on noin 230 euroa/vrk veronmaksajille, joten todellakaan ketään ei siellä pidetä täyshoidossa turhaan. Erikoisyksiköissä sitten tietysti enemmän.
Jos motivaatiota parantua ei ole, pysy suosilla poissa.