kuinka paljon voin vielä jaksaa?poikaani syytetään taponyrityksestä tappelu tilanteessa ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta eihän meille voi käydä näin ja nyt olen ollu toista viikkoo ihan alamaissa ja shokissa ja en tosiaan tiä miten jaksan kun pojankin takia täytyy sempata vaikka hän ei ole näkemässä vastauksia kiitos miten tästä selviää
äidin sydän
äiti
3492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse pohdin tätä asiaa myös tuolta kantilta kun kummipoikani paras ystävä kuoli tappelussa viime kesänä.
Miltä mahtaa tuntua tämän tappajan äidistä?
Kaikkihan yleensä pohtii kuolleen omaisten tuntoja,mutta ei varmaan yhtään helpommalla pääse tämä toinenkaan äiti.
Oma lapsi lienee rakas tässäkin tilanteessa,kaipaa kaiken tuen edes omaisiltaan koska ei varmaan sitä muualta saa.
Ja tästä minun tapauksestani tiedän myös miten tälläinen vaikutta myös ystävien perheisiin.
Kummipoikani vanhemmat olivat ihan yhtä lyötyjä kuin tämä kuollut poika olisi ollut heidän poikansa.
Ja niin turhia kuin nämä jutut ovat.Lapsellisuuksissa tehtyjä juttuja.
Poikasi tarvitsee kuitenkin nyt kaiken tukesi ja rakkautesi,kaikesta huolimatta.
Sinun ei pidä hyväksyä hänen tekoaan mutta tukea voit kuitenkin.
Itsekkin olen nyt tilanteessa,jossa voimavarojani mitataan,mulla ei ole aivan samanlainen tilanne kuin sulla,mutta lapsesta on kyse myös mun tapauksessa.Välillä tuntuu etten jaksa,mutta on vain jaksettava kun on pari muutakin lasta.Tuntuu kuin sydäntä revittäis rinnasta,päätä särkee aamusta iltaan,eikä lääkkeet auta,en saa nukutuksi,kun ajatukset valtaa mielen,mulla on myös paniikkihäiriön oireita tullut taas(viimeksi 1996,kun 3 ystävääni kuoli).On tarve kokoajan puhua jollekkin ja onneksi mulla on ystäviä jotka ymmärtävät,toivottavasti sullakin?Olen myös soittanut "tukinaiseen",joka auttaa kriiseissä ja on jopa ilmainen!Äidinrakkaushan ei lopu milloinkaan,oli sitten lapsi millainen tahansa tai teki hän mitä hyvänsä,lasta ei hylätä.Oma mummoni vielä 90 vuotiaana,oli huolissaan alkoholisti pojastaan joka lähestyi jo 60 ikää!Realisti olen ja tiesinkin että,eteen voi tulla vuosien kuluessa mitä vain,raskasta on ollut ja tulee olemaan,mutta jaksettava on!Toivon että saat apua hätääsi,kyllä asiat vielä selviää niin täällä kuin sielläkin!!
Luin viestin äidistä jolla on hätä pojasta.Tiedän tunteen se raastaa sydäntä.Mitä voit tehdä kun omalla lapsella on hätä ja ongelmia.Olla lapsesi äiti oli haän tehnyt tai jättänyt tekemättä asioita.Olla rehellinen ja uskaltaa näyttää tunteensa sillä sinulla on lapsi joka tarvitsee sinua. Omalla kohdallani käyn yhtä tuskaistatietä.Jo aikuinen tyttäreni ilmoitti reilu vuosi sitten lähettämällä tekstivestin etten ole hänen äitinsä,hänellä on vain yksi äiti ja se on minun siskoni(hänen tätinsä).Kun lapsi hylkää oman vanhempansa,äidin se on kuin yksi kuolema.Kyselen itseltäni mitä minä tein väärin,kun lapseni vihaa minua.Viikko sitten sain lukea lehdestä syntyneiden ilmoituksesta että tyttärelläni on pieni poika.Minä rakastan tytärtäni ja sitä pientä poikaa,he ovat aina minun sydämessäni.Sitä ei minulta kukaan voi viedä vaikka sisarrus kateus vai pahansuopaisuus nakertaa ja tekee omaa työtänsä. Lähimmäisen rakkautta ei täällä koskaan saa liikaa, eikä sitä koskaan anna liikaa.