Rakastuin mieheeni kun näin hänet ensimmäisen kerran,niin hän myös minuun. Ongelmana on vain hänen exmuijansa jonka kanssa hänellä on 9 kuukautinen vauva. Tämä nainen ei alunperin halunnut koko miestä muuta kuin siitosoriksi.Heidän suhteensa ei alusta asti ollut ns.normaalisuhde. Tämä nainen on kylmä,tosi itserakas ja ilkeä ihminen. HÄn käytti miestäni rahallisesti ja "siittiöllisesti" hyväksensa. Mieheni sanoi että hän tunsi ettei millään ollut enää väliä kun hän alkasi tämän naisen kanssa. Hän sanoi olleensa varma että ei saa ikinä kunnon naista kunnes kohtasi minut. Olemme todella läheisiä ja rakastamme toisiamme paljon. Koko suhteen ajan mieleni on ollut tosi paha tästä lapsesta. Mieheni joutuu taistelemaan että edes näkisi lasta ja nyt asia on menossa oikeuteen. Yritän olla mieheni tukena,mutta en voi olla vihaamatta tätä muijaa ja sitä lasta. Yritämme omaa lasta mutta ei ole vielä onnistanut. Olen diagnosoitu masentuneeksi. Itken paljon,raivoan tai juon. Mieheni yrittää ymmärtää. Olen todella mustasukkainen vauvasta. En halua olla kakkonen. Kerranki kun löysin ihanan miehen niin aina jostai kusee. Olen välillä todella epätoivoinen ja surullinen. Mies tapaa lastaan turvakodilla ja minulla ei ole asiaa sinne. Jos jollakulla on tai on ollut samantyylisiä kokemuksia kertokaa miten selvisitte ja miten nykyään elätte asian kanssa.
Kiitos paljon
Kiitos paljon
Vastaukset 34
Vanhimmat
Taas yksi kertomus kuinka ex vaimot ovat rasittavia, ja uusi naikkonen tosi kunnon nainen??? heh... alkaa kuulostaa jo vanhan toistolta! Sori, ei jaksa kiinnostaa, eikä tuntea sääliä, ainakaan sua kohtaan!
Tuosta hyvästä sulle sattuu jotain ikävää, eikä tarvii sun sitä alkaa valittmaan. Opitpahan ainakin kunnioittamaan! Älä koskaan ivaa!
Exät voivat halutessaan olla todella rasittavia ja hankalia.
Lapset ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseen mihin ovat aikuisten tahdosta joutuneet ja se kannattaa pitää mielessä.
Suhteesi tuon miehen kanssa ei onnistu koskaan jos vihaat hänen lastaan ja mies haluaa silti pitää lapsensa elämässään.
Kun on vapaus valita,kannattaa katsoa itselleen sellainen mies jolla ei ole lapsia.
Niin kauan kun tunteesi ovat tuollaiset niin kannattaa jättää se oma lapsi hankkimatta.
Kohta tilanne on se että sinä olet 9kk:n ikäisen vauvan yksinhuoltajaäiti joka tappelee omasta lapsestaan oikeudessa.
Lisäksi kun podet nyt masennusta niin kannattaa hoitaa ensin itsensä kuntoon ennenkuin hankkii lapsia.Arki on lasten kanssa raskasta ja jos teidän tulevaisuudessanne on tilanne se että minun lapseni ja mieheni kakara niin ei hyvältä näytä.
Tulkitset asiat niikuin itsellesi paras,et tiedä oikeaa asiain laitaa.Usein eron tullen,exää parjataan.
Suhde on pahassa jamassa,mikäli olet lapsesta mustasukkainen.Se mies on lapsen isä-sinä et ole mitään sukua.
Kerrot että itket,juot ja raivoat...sellaiseen paikkaan jossa maijailee tuonkaltainen ihminen-en antaisi lastani.
Vaikutat lapselliselta ja anteeksi vaan kykenemättömältä hoitamaan lasta!! Vaikka lapsen saisitkin,miehen ensimmäinen lapsi on edelleen olemassa ja toivon mukaan lapsella välit isään jatkuu.
Ymmärrätkö että olet itse riistämässä lapselta isää,mitä sinä muuten tapaamisissa tekisit?Se on lapsen ja isän yhteistä aikaa!
Kyllä näitä tapauksia on kuule paljon, jolloin lähi on kaikin keinoin tehnyt elämän helvetiksi. Paljon on myös etämiehiä, jotka ovat heittäneet pyyhkeen kehään.
Pari vuotta mekin jaksoimme taistella - mutta ei siitä mitään tullut. Äityli sanoi aivan suoraan, että ei muuta halua kun elarit ja piste.
Runsaat 2 vuotta sosiaali- tuomiorumbaa ynnä rahanmenosta puhumattakaan riitti. Nyt 5 vuotta maksettu elaria - ei ole lasta nähty/kuultu. Elari menee suoravelotuksesta on ikäänkuin joku veroluontoinen maksu. Elämä on uomissaan ja mukavasti asiat. On vaan oman perheen ilot ja surut. Kaiken energian voi suunnata oman ja perheensä hyväksi.
Mitä tekee tollasella lapsella, jonka kylkiisenä on pakkoyhteydenpito ihmiseen, joka tekee oman ja läheisten tärkeiden ihmistenkin elämän helvetiksi - kysyn vaan? Pakkoyhteydenpito ei ole hintansa ja kärsimystensä väärtti.
lapsella joka on sen miehen omaa lihaa ja verta?
Mä kysyn tätä sinulta sitten kun miehesi löytää uuden naisen ja sinä jäät lapsinesi yksin.
Häpeä edes kirjoittaa tuollaista roskaa.
Ehkä se lapsi tarvitsisi myös sitä isää elämäänsä,onko tullut mieleen?
Mieheni exä tekee kaiken kiusan minkä suinkin osaa.Lastenvalvojalla käytiin sanomassa että tapaamiset ei toimi ja sieltä tuli sellaista noottia sille lapsen äidille että pakko oli antaa lapsi isälleen.Jos ei sovinnolla anna lasta ja virallinen tapaamisoikeus on määrätty isälle niin tehkää kuten me,paperin kanssa poliisit mukaan ja poliisien kanssa hakemaan lapsi tapaamiseen.Ei tarvinnut hakea kuin kerran.
Jos sosiaaliviranomaiset ovat sitä mieltä teillä että isä ei tarvitse lastaan niin siinä miehessä on silloin jotain vikaa.Normaali ihminen saa tavata lastaan,eri asia on jos on väkivaltaa tai päihdeongelmia tai mielenterveysongelmia.
Tasapainoiselta terveeltä isältä ei lapsen tapaamisoikeutta kukaan evää.
Meillä mies ei laske rahassa mitä tulee maksamaan,hänelle merkitsee lapsen hyvinvointi enemmän.Mies rakastaa lastaan niin paljon että on valmis ollut jokaiseen nöyryytykseen mitä on kokenut,syytetty väkivallasta,insestistä,kyttäämisestä,kiusanteosta ja vaikka mistä mutta nekin pitää kyetä näyttämään todeksi.
Vaatiihan se vaivannäköä,aikaa ja rahaa mutta jotkut isät ovat valmiita yrittämään kaikkensa eivätkä vain unohtamaan kuten sinun miehesi.
Mies on ihan lainkuuliainen kansalainen. Ei alkoholiongelmaa ei ikinä edes pysäköintisakkoa.
Ei kuitenkaan varakas. Tekee pätkätöitä eli on välillä työttömänä. Ikäväkyllä ei edes rahatilanne olisi sallinut enempiä töistä poisoloja eikä oikeudenkäyntejä. Ei millä kyllä ollut valitettavasti kovin hyvää juristiakaan - sen olemme tässä jälkikäteen huomaanneet. Koko juttu lähti alunpitäen menemään vinoon johtuen juuri tästä meidän ensimmäisestä juristista ja tietysti siitä, että oltiin itse niin vihreitä - kun ei ollu aikasemmpaa kokemusta tällaisista rumbista.
Kun se heti alussa meni pieleen niin sitä ei sitten enää saanu korjattua. Äitylillä puolestaan oli tosi asiantunteva ja erityisen härski juristi ja kun vielä sattui, että olivat ystävyksiä sosiaaliviranomaisen kanssa niin... eipä siinä sitten muuta.
Miehen sairastuttua masennukseen psykiatri antoi neuvon, että lopettakaa hyvän sään aikana ennenkuin tapahtuu mitään vielä kauheampaa. Niin tehtiin ja vähitellen asiat ovat taas raiteillaan - tuntuu kuin koko juttu olisi ollut pahaa unta.
Että mua ottaa pannuun lukea tollasta paskaa että on lihaa ja verta ym. So fucking what?! Jos homma ei toimi niin se ei toimi. Ei auta vaikka olis kuinka lihaa ja verta. Mulla on ollut isäpuoli 13 vuotiaasta asti ja se on ollut tukena ja turvana aina. Käyttäytynyt niinkuin isän pitääkin. Biologinen isäni ei edes kiinnosta mua. Oo kiinnostanu moniin vuosiin. Mulle riittää hyvin yksi isä. Tämä exmuija saa syyttää ihan itseään kun meni huijaamaan itsensä raskaaksi ja täten riistämään lapselta mahdollisuuden kunnon isään. Miestäni ei kiinnostanut lapsi tämän naisen kanssa missään vaiheessa! Muijat on törkeitä kieroilijoita ja itsekkäitä. Hankkiudutaan raskaaks ja miehen kuuluu maksaa. Mites mies? Tollasesta kieroilusta olis syytä joutua linnaan! Kauaks aikaa
jos hän olisi samaa mieltä sinusta kuin sinäkin että so fuckin what,mitä sillä äpärällä on väliä?
Onko sun ikäsi 16 vee vai miksi olet noin helvetin lapsellinen.
Eiku suokaa anteeksi 16 vuotiaat,oma lapseni on sitä ikäluokkaa eikä ajattele noin lapsellisesti elämästä.
Minäminäminäminäminä ja minun tunteeni,entäs sen lapsen ja sen miehen tunteet.Sekö sinua nyt kaivelee että mies haluaakin kantaa vastuunsa ja osallistua sen lapsen elämään kun lapsi nyt kerran on syntynyt?
"Muijat on törkeitä kieroilijoita ja itsekkäitä. Hankkiudutaan raskaaks ja miehen kuuluu maksaa. Mites mies? Tollasesta kieroilusta olis syytä joutua linnaan! Kauaks aikaa"
Anteeksi lainaus, mutta kirjoitit tuolla aikaisemmin, että haluat lapsen myös, jos nyt en aivan väärin ymmärtänyt, vai?
Kyllä joo,mutta en huijaamalla itseni raskaaksi.
Olemme YHDESSÄ niin sopineet.
Olisi mukava kirjoittaa jotain rohkaisevaa ja mielekästä, koska ymmärrän tilanteen olevan rasittava. On silti yhdyttävä muiden mielipiteeseen että lapsi on aina 1, uudet ja vanhat eukot aina ja ikuisesti 2 sijalla. Näin ainakin pitäisi olla. Ja jos saisit miehesi kanssa yhteisiä lapsia tulevaisuudessa, etkai kuvittele heidän olevan tätä ensimmäistä lasta tärkeämpiä. Kyllä se niin on, että ensimmäisellä on yleensä se oma merkitys. Ja toivoisitko omien lapsiesikin tulevan vasta sinun jälkeesi? Entäs jos miehesi jättäisi teidät ja löytäisi uuden naisen joka ajattelisi lapsistasi samanlailla kuin sinä nyt miehesi lapsesta?
Onnea ja menestystä sinulle kuitenkin. Yritä nyt keksiä asiaan joku ratkaisu. Mutta jos tiedät jo ettet ikinä voi hyväksyä lasta ja tilannetta, niin silloin on parempi lopettaa suhteenne jo nyt. Vaikka tekisi kuinka kipeää.
Kuinka monella vastaajista on lapsia? Kuinka monella ero takana?
Kiitos kaikille vastanneille. Erityisesti niille jotka tietävät miltä minusta tuntuu. Pitää lukea se kirja! Te jotka toitotatte että eka lapsi on ykkönen kaikista lapsista ja muutenkin minun pitäisi tulla vasta kakkosena täytää sanoa että katkeruus paistaa teistä läpi. Olette ilmeisesti yksinhuoltajia ja teidät on jätetty ja mies joka teidät on jättänyt on perustanut uuden perheen ja te haluatte että juuri teidän lapsi olisi se nro:1 koska se nyt sattumoisin on syntynyt ekana. Lapsellinen ajattelutapa. MIhin katosi oikeudenmukaisuus? Ja vaikka aika ajoin vihaankin sitä lasta en voisi sille kuitenkaan pahaa tehdä. Ja kun me saamme mieheni kanssa lapsia ne kaikki tulevat olemaan samanarvoisia. Mieheni ei ikinä halunnut tätä ekaa lasta mutta exmuija kieroili itsensä raskaaksi eikä suostunut aborttiin. Nyt mieheni pitää maksaa elatusmaksuja seurv.18 vuotta erehdyksestä. Ja teidän mielestä se on oikein?!
Katkeria olette. Tämä ei ole helppoa minulle eikä miehellenikään. En pyri olemaan itsekäs. Olen ollut mieheni tukena joka paikassa ja yrittänyt auttaa,mutta entä minä ja minun psyyke? Sen verran kunnioitan itseäni että haluan parantua masiksesta ja katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Se kun kirjoitin että raivoan,juon ym..Oli ehkä liian suoraan sanottu. En ole juonut mitään kaatokännejä,mutta kavereiden luokse olen mennyt pullojen kanssa itkemään ja miehelle raivonnut. Ihminen minäkin vaan olen. Kiitos kaikille niille jotka tajusivat asian oikean laidan
Tuolla näyttääkin se kirja olevan ketjussa pdf-muodossa - voit sieltä sen ottaa ja lukea.
Kannattaisi varmaankin käydä psykiatrin juttusille - ihan yhdessä, niin siitä voisi olla molemmille apua.
Ainakin meille siitä oli hyötyä. Kävimme sekä yhdessä että erikseen - asiat selkeytyi kummasti. Ei välttämättä kannata pyrkiä mihinkään kunnalliseen juttuun. Mielellään joku yksityinen kokenut psykiatri olisi paikallaan.
Toivottavasti saatte asiat järjestykseen.
Joo ollaan käyty vieläpä kunnallisella psykiatrilla. Oli heti mua vastaan aivan kuin olisin paha akka joka on syypää kaikkeen. Vaikka mulla on pahamieli ja itse joudun kärsimään myös mieheni vahinkolapsesta.Psyssyn mielestä minun pitäisi iloita lapsesta mieheni kanssa. Mutta miten voin kun se ei ole minun lapseni? Olen myös puhunu lääkärin kanssa. Hän oli todella mukava,ymmärtäväinen ja ihana. Ei ottanut heti mieheni tai minun puolia vaan oli puolueeton ja ymmärtäväinen.
Kunnalliset psyssyt on ehdottomasti väärä valinta.
Ovat kuukausipalkkaisia virkamiehiä. Virkamiehiä ovat myös sosiaaliviranomaiset, lastenvalvojat jne...ovat ns. yhtäköyttä-yhdistystyyliä.
Siis melkein aina kun asiat liippaa jotenkin asiaa missä on jo joku virkamies laittanut lusikan soppaan tai ylipäätään tuntuu siltä, että on odotettavissa, että virkamiehen lusikka siihen ilmaantuu - niin ihan oman edun vuoksi kannattaa käyttää yksityisiä palveluita aina kun vain voi. Jo senkin takia, että ei välttämättä ole tietoa mitä esiripun takana puhutaan. Nämä lasta koskevat asiat ovat erityisesti punasella.
Tämä on neuvo, joka kannattaa ottaa ihan varteen.
Joten mielellään yksityisen sektorin kokenut (ehkä vähän vanhempi mies henkilö - vähintään keski-ikäinen) edustaja olisi ehdottomasti parempi vaihtoehto.
Joten älä välitä kunnallisen psyssyn nipotuksesta.
Kokemusta on, olen melkolailla samanmoisessa tilanteessa itsekin. Mutta sun täytyis kyllä vähän nyt miettiä mitä ajattelet. Vihaa rauhassa miehesi exää, mutta lapsi ei ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Miehesi saa kyllä tapaamisoikeuden lapseen, jos isyys on tunnustettu. Sulla on edessä valinta: Joko hyväksyä ja tutustua miehesi lapseen, tai katkeroitua ja pilata sillä omasi ja miehesi elämä. Tiedän, ettei ole ihannetilanne, mutta minkäs teet, kun maito on jo maassa. Asioista on otettava irti se, mitä niistä irti saa. Katkeroitumisella ja vihaamisella ei ainakaan omaa elämäänsä paranna. Voimia ja hyvää tahtoa.
Älä välitä ilkeistä naljailuista, huomaa että asia on sinulle arka.
Täällä taas ilmeisesti katkerat exät osoittaa mieltään.
Kasvakaa aikuisiksi "haukkujat".
Onko liikaa vaadittu olla ilmaisematta itseään naljailumielessä?
Mun mielestä aina saa ilmaista mielipiteensä, mutta ei sitä tarvitse tehdä niinkuin keskenkasvuiset kakarat.
Voimia sinulle AP!!
Olen miettinyt pääni kipeäksi mikä olisi nyt parasta.En halua hyväksyä lasta ns. äpärää.
Olen aina ollut lapsirakas,mutta tämä tilanne saa minut voimaan pahoin. Työt ei maistu,eikä mikään oikein kiinnosta.Kun nään lapsia kaupassa,ulkona ja missä vaan tulee heti pahamieli. Ennen tykkäsin katsella lapsia,mutta nyt tuntuu että he ovat kaiken pahan alku ja juuri. Haluan palautua tästä olosta normaalimmaksi,mutta mikä loppujen lopuksi on normaalia? Tiedän että exmuija tekee kaikkensa että eroaisimme ihan vaan siksi että hän saisi nauttia että on aiheuttanut sen. Vuosien takkuaminen sen naisen kanssa ei kuulosta ihanteelliselta tulevaisuudelta. Mies väittää rakastavansa minua naisena ja lastaan lapsena. Sen uskonkin,aika ajoin. En vain löydä tähän ratkaisua.
...päästään kipeä jos noin helevetin hullua akkaa katselee.Anteeksi rehellinen ja suorasukainen mielipiteeni.
Onhan niitä lapsettomia vaik kuin paljon! heidän kans vois tehdä omia suunnitelmia ja toteuttaa haaveita! Miks pitää pölliä toisen mies?
Kun jokainen joka suunniteleekin toisen miehen ottamista, niin ajattelisikin et hei, otanpa vapaan! Sillon kelleen ei tulisi pahamieli.
Ei tarvitsisi väkisin haukkua ex vaimoa rasittavaksi, kun perää lapsensa oikeuksia isää kohtaan, kun ei olisi sitä ex vaimoa! Ei tarvitsi juosta karkuun miehen lapsia ja etsiä piilopaikkaa, jottei mis heitä näkisi, kun olisi lapseton mies napattuna!
Eikä tarvitsi ahdistua.
Mieheni ei ollut naimisissa tämän naisen kanssa. Enkä minä keneltäkään miestä ole vienyt. Heidän suhteensa oli loppu ajat sitten kun minä astuin kuvaan mukaan. Se NAINEN jätti mieheni heti lapsen synnyttyä koska hän halusi lapsen eikä miestäni. Joten sulla on nyt hieman eri käsitys asiasta. He eivät ikinä edes asuneet yhdessä ja tällä naisella on toinenkin isätön lapsi. Tämä nainen ei ole mikään enkeli joten kun et tiedä asiasta mitään niin ole hiljaa.Hän käytti miestäni hyväksi. Rakkaudesta ei ollut kysymys kummankaan,tämän naisen eikä mieheni puolesta.Sen takia mieheni ei halunnutkaan lasta hänen kanssaan.
isäpuolesi on ollut sinulle hyvin tärkeä tukija elämäsi aikana. Olet tehnyt myös hyvin selväksi, että et halua olla 2. miehesi elämässä.
Näkökulmia asioihin on niin monta kuin katsojiakin. Tässä pari: 1)Onko ihan mahdoton ajatus olla edes puolueeton miehesi lasta kohtaan? Käännä vihan/katkeruuden tunteet päin vastaisiksi ja päätä minkä asenteen valitset elämääsi. Jos päätät jälleen pitää lapsista, niin varmasti niistä jälleen alat pitämään.
2) Jälleen kaikki on kiinni sinun omasta valinnasta, jos päätät olla miehellesi 1., niin varmasti sitä myös olet. Lapsihan ei asu teidän kanssa, joten sinun ei tarvitse "jakaa" miestäsi jatkuvasti teidän omassa kodissa.
Me teemme elämässä valintoja, koko ajan. Vaikka vastassa olisi jyrkänne tai pystysuora seinämä, niin vain sinä voit valita miten siihen itse suhtaudut. Kaikesta kannattaa oppia ja VAIN SINÄ ITSE VALITSET ASENTEESI!
Mieti mitä juuri nyt tässä tilanteessa haluat. Keskitä voimavarasi sitten siihen ja ennen kaikkea LOPETA SURKUTTELU!
Elämässä on paljon ihania asioita ja suurin osa niistä on aivan "nenän edessä" meidän joka päiväisessä elämässä.
Aurinkoista kevättä Sinulle ja miehellesi! Sekä mielettömän loistavaa tulevaisuutta!
tätä. Saatte miehesi kanssa lapsen, suhteenne kuitenkin päättyy eroon (ilmeisen) tasapainottomuutesi vuoksi.
Aikaakaan ei ole ehtinyt kulua kuin VAJAA VUOSI, mutta miehesi on jo löytänyt uuden rakkaan ;) jonka kanssa yrittää saada yhteistä lasta!!?
Vastuuntuntoisena (?) miehenä kuitenkin haluaa olla tekemisissä TEIDÄN lapsenne kanssa,ja sinähän annat varmaan mielelläsi vauvan hänen mukaansa kun tiedät että ex-miehesi UUSI muija vihaa sinua ja ennenkaikkea VAUVAASI???
:::Asuuko tämä ilkeä noita turvakodissa ja kenen vuoksi(?)
:::Miksi lasta pitää tavata noin valvotusti, ei liene yleinen käytäntö...?
Jos todella rakastaisit miestäsi (ei noin lyhyellä tuntemisella edes mahd.)
Arvostaisit hänen haluaan tavata lastaan!
Jos olisit edes lähellä aikuisuutta itse, ymmärtäisit että lasten pitääkin olla ykkösiä vanhemmilleen, kenelle muullekaan ne sitä olisivat?
Miehesi rakkaus lapseen (jos sitä on)EI OLE SINULTA POIS millään muotoa, painitte aivan eri sarjassa!
...Ja vielä :
Perustuuko käsityksesi ex-muijasta miehesi kertomaan? (Nielet purematta kaiken mitä hän tästä kertoo?)
vai tunnetko todella tapauksen ja TIEDÄT näin olevan???....
Toivon todella ettet tule raskaaksi lähitulevaisuudessa, teidän kaikkien vuoksi mutta ennenkaikkea sen olemattoman lapsen...
Ai se entinen ajattelee vain itseään... Ja mitäköhän sinä sitten teet? Et ainakaan miestäsi ajattele!
On se ny kumma kun kaikki kääntyy mua vastaan.Aivan kuin nyt minä olisin se kaiken pahan alku ja juuri.
Eikä kaikki kuulemani perustu mieheni sanomisiin exästä. Kaikki muutkin sen tietävät että hän halusi vaan miehestäni maksumiehen ja sekö on oikein??
Mulla ei oo oikeutta sääliä itseäni ja miestä koska meidän lapsi ei tule ikinä olemaan miehelleni ensimmäinen? Voi ollakin että on myös omasta asenteestani kiinni kaikki,mutta en todellakaan ala hyväksymään tämän naisen tekoja ym. Hän käytti miestäni puhtaaksi hyväkseensä ja minun ei saisi häntä siitä vihata? Aika vaikeaa olla vihaamatta ihmistä joka ajattelee vaan itseään. On se ihmeellistä että minä muka ajattelisin itseäni. Jos ajattelisin VAAN itseäni olisin jättänyt mieheni ajat sitten. Hammasta purren olen häntä tukenut ym,mutta täytyyhän mun oma päänikin saada kuntoon!! Exmuija ei tiedä minun tunteistani häntä eikä lasta kohtaan. Ei olla edes nähty. Sen vaan sanon että mun silmille se ei rupea hyppimään. Kestäkööt hän MYÖS tekojensa seuraukset. Niin kuin minäkin joudun joka vitun päivä. Ja teille jotka inisette minulle että olen idiootti ym niin vaihdetaan osia vähäksi aikaa niin sitten katotaan kuka vielä inisee. Tämä tilanne ei ole helppo eikä asennetta niin vaan muuteta!! Mulla on tunteet en ole mikän kivi!!
Kun luin tuon viestisi, niin ei tuo nyt niin pahalta tilanteelta tuntunut. Tottakai tunteet on pelissä tuossa tilanteessa. Mutta hei, oikeutta kutsutaan oikeudeksi siksi, kun siellä saa edes kohtuullista oikeutta ja katsotaan kylmästi faktat. Äidin, sinun tai isän tunteet eivät siellä vaikuta. Silläkään ei ole merkitystä vaikka nainen olisikin halunnut miehen vain siittäjäksi/maksumieheksi.
Totuus on nyt, että miehelläsi on lapsi ja ilmeisesti haluaa tälle olla isä jos käräjöimään on lähdössä. Aika painava syy pitäisi olla jotta tapaamisia ei myönnettäisi. Siihen ei riitä, että äiti ei halua, nimittäin lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.
Kannattaa kuitenkin ottaa lähtökohdaksi hakea lähihuoltajuutta. Miksi lapsi pitäisi automaattisesti asua äidillänsä?
"Olen diagnosoitu masentuneeksi. Itken paljon,raivoan tai juon. Olen todella mustasukkainen vauvasta."
Eikö kello soi?
"Mies tapaa lastaan turvakodilla ja minulla ei ole asiaa sinne."
Hyvä juttu.
Tuon perusteella miehesi vaikuttaa varsin yksinkertaiselta ja helposti narutettavalta. Näihinkö piirteisiin ihastuit? Miksi vaivaudut olemaan moisen luuserin kanssa? Vai, ajattelitko itsekin käyttää hyväksi? Onhan se hyvä, että on joku jolla on varaa ostaa viinat.
"Olen diagnosoitu masentuneeksi. Itken paljon,raivoan tai juon. Olen todella mustasukkainen vauvasta."
Ai jaa, sä olitkin juoppohullu, sori.
"Mies tapaa lastaan turvakodilla ja minulla ei ole asiaa sinne."
Hyvä juttu.
Painukaa mun puolesta kuumimpaan helvettiin te valittajat. Katotaan sitten kun teillä on asiat niinkuin minulla. Olen huomenna menossa katsomaan lasta joten ähäkutti teille katkerat yksinhuoltajat joisenka mielestä on oikein kusettaa miestä rahallisesti. Sellasiahan te olette. Joten olen päättänyt että minä jatkan elämääni mieheni kanssa. Olemme läheisiä ja onnellisia. Voin paremmin kun huomaan että teitä idioottiyksinhuoltajia on tässä maailmassa pilmin pimein. Jotka vielä olettavat olevansa oikeutetuja tekemään näin ja sitten vinkuu että lapsi on tärkein ym.. täyttä paskaa. Minä olen miehelleni tärkein ja se on tärkeintä. Eikös se ole niin että
Kun vanhemmat voivat hyvin yhdessä niin lapsetkin.
Vai pitäisikö vanhempien keskittyä vain lapsiin??
Niinkuin sanotte että lapsi on oltava ykkönen?
Vähän hämärästi ajateltu. Niitäkö miehen ja naisen pitäisi n**sia?! Lapset voivat huonosti jos isä ja äiti riitelevät koko ajan,mutta jos äiti ja isä ovat läheisiä ja voivat hyvin niin lapsetkin. Parisuhde ensin. Idiootit! Kaiken maailman idiootteja tässäkin maailmassa lisääntyy..
Jätän teidät nyt piipittämään tänne omia typeriä kommenttejanne. Ei voi vähempää kiinnostaa. Ainakaan tyhmien ihmisten kommentit.
Joten mädäntykää rauhassa yksin lapsinenne puutteisiinne!