Onko kellään muulla koskaan tunnetta, että kaikille muille olisi kaikkein paras jos vain ei olisi heidän elämässään?
Tai että on ihan ylimääräinen?
Pidän kyllä itseäni ihan mukavana perus tyyppinä ja minulla on kavereita ja rakkaita läheisiä. Ja ymmärtääkseni olen ihan pidettykin kai. Mutta välillä vaan tulee hetkiä, että mitä ihmettä kukaan näkee minussa. Olen aivan turha ja tylsä, en osaa mitään, olen huono kaikessa. Vai toisaalta, pitääkö minusta kukaan oikeasti ja aidosti? Esittää vaan.
Olenko vain ihan p*ska, sosiaalisesti vajaa, psyykkisesti heikko, saamaton, kynnysmatto, tyhmä, en osaa olla oikeanlainen, en osaa olla mitään. Entä jos aiheutan vain harmia, pahaa oloa ihmisille.
Tai että on ihan ylimääräinen?
Pidän kyllä itseäni ihan mukavana perus tyyppinä ja minulla on kavereita ja rakkaita läheisiä. Ja ymmärtääkseni olen ihan pidettykin kai. Mutta välillä vaan tulee hetkiä, että mitä ihmettä kukaan näkee minussa. Olen aivan turha ja tylsä, en osaa mitään, olen huono kaikessa. Vai toisaalta, pitääkö minusta kukaan oikeasti ja aidosti? Esittää vaan.
Olenko vain ihan p*ska, sosiaalisesti vajaa, psyykkisesti heikko, saamaton, kynnysmatto, tyhmä, en osaa olla oikeanlainen, en osaa olla mitään. Entä jos aiheutan vain harmia, pahaa oloa ihmisille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.