jälkeenpäin sen hetken milloin oli käynyt niin, ettei ollut enää mahdollisuutta ystävyyteen. Niinä aikoina itkin paljon, koska olin surullinen siitä miksi niin kävi. Kun suru hellitti otteensa en tuntenut enää mitään. Sinä hetkenä oli selvää, että selvitäkseni eteenpäin minun oli irrotettava kaikesta siihen menneessä tapahtuneesta ja kaikista niistä ihmisistä, jotta saisin mielenrauhan.
Ymmärsin vasta
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä, elämän varrella ihmisiä jää aina taakse, vaikkei mitään välejä rikkovaa olisi tapahtunut.
Asiallinen, rehellinen ja hyvä kommentti.