Sain diagnoosin vähintään keskivaikea masennus tammikuun alussa. Lääkkeeksi sain mirtazapinia ja tarpeen vaatiessa myös oxepamia. Mieliala alkoikin kohentua ja reilun kuukauden sairausloman jälkeen palasin työhön. Terapia käynteihin tuli muutaman käyntikerran jälkeen katkos itsestäni riippumattomista syistä.
Nyt kuitenkin kaikki mättää taas pahasti. Henkinen kanttini ei tällä hetkellä ole niin vahva, että voisin avioeroprosessin käydä läpi. Tiedän, että se on väistämätöntä mutta en nyt juuri pysty siihen.
Tuntuu kuin olisin ansassa. En pysty kunnolla nukkumaan ja olen taas alkanut viillellä itseäni. Tiedän, että se on väärin mutta fyysistä kipua on helpompi käsitellä kuin psyykkistä... en mikään teinityttö ole vaan jo iältäni 40 ...
Eli onko tämä asiaan kuuluvaa aaltoliikettä paranemisprosessissa vai olenko ihan oikeasti "tulossa hulluksi"?
Nyt kuitenkin kaikki mättää taas pahasti. Henkinen kanttini ei tällä hetkellä ole niin vahva, että voisin avioeroprosessin käydä läpi. Tiedän, että se on väistämätöntä mutta en nyt juuri pysty siihen.
Tuntuu kuin olisin ansassa. En pysty kunnolla nukkumaan ja olen taas alkanut viillellä itseäni. Tiedän, että se on väärin mutta fyysistä kipua on helpompi käsitellä kuin psyykkistä... en mikään teinityttö ole vaan jo iältäni 40 ...
Eli onko tämä asiaan kuuluvaa aaltoliikettä paranemisprosessissa vai olenko ihan oikeasti "tulossa hulluksi"?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paraneminen on todellista aaltoliikettä, et ole tulossa hulluksi. Oma pettymys uuteen huonoon oloon pahentaa asiaa, se on vain hyväksyttävä. Ehkä sairaslomasi oli liian lyhyt ja avioeroprosessin käsittely voi odottaa. Kevät ihme kyllä saa usein aikaan takapakkia, mutta jos jaksaisit ulkoilla edes kymmenen minuuttia, söisit vitamiineja ja kalanmaksaöljyä lääkityksen tueksi, voisi uusi nousu alkaa.
Kuulostaa kyllä siltä, et toi sun sairasloma oli "todella" liian lyhyt toipuaksesi masennuksesta.Itse olin vuoden,ja nyt pikku hiljaa alkaa toipumista olla,mut mullekin tää kevät on aina ollut raskasta aikaa.
Kokeile nonimehua. Älä anna periksi. Sinulla on vielä paljon hyvää elämää elettävänä. Jos tuttusi tietää nonista, niin hyvä, mutta jos haluat, voin kertoa lisää.
Kiitokset teille kaikille rohkaisevasta palautteesta. Tuo noni on mulle ihan outo juttu, mutta kuulisin mielelläni lisää.
Töissä en saa mitään aikaiseksi, itkettää koko ajan. Olo on rauhaton ja nukkuminen sitä sun tätä.
Ehkä mun pitäis uskoa lääkäriä ja jäädä uudelleen sairaslomalle. Pelottaa vaan sekin...en tiedä miks.
Ihan hirveä halu olis jättää kaikki, mutta koska minulla on lapsia niin pakko on jatkaa päivästä toiseen... ehkä tää tästä!
Kuules...nyt uudestaan lääkäriin ja aloita itsesi parantaminen,tuolla menolla asia pahenee vain,sairas lomassa ei ole mitään häpeämistä!!sulla on lapset jotka vielä kauan tarttee äidin hoivaa,usko lääkäriä jos hän on jo ehdottanut pitempää taukoa töistä.Nuo noni höpötykset unohda,niistä et muuta hyötyä saa kuin rahat menee hukkaan.Oikea lääkitys ja terapia esim. miel.terv.toim.auttavat:Itse toivuin monta vuotta kestäneestä masennuksesta juuri näin,mut nyt ystävä hyvä meneppäs uudestaan lääkäriin..voimia lähetän.
Eroprosessia pitäs vetää täälläkin. on niin helvetin paha olla että nipistelen yhdenlaisilla hiuspidikkeillä käsiäni. viilteyä vastaavaa.kun psyykkinen kipu ylittää jonkun kynnyksen fyysinen kipu lievittää psyykkistä kun ei muuta osaa tehdä. nukun jollain lailla kun pistän korvalappustereot soimaan isolle ja Apocalyptikaa tuleen, kun herään käännän kasetin.
on niin saatanan paha olo ennen osaa selittää. syön kyllä zoloft-nimistä lääkettä 100 mg päivässä, ehkä se vähän auttaa.
lapsiakin on ja huoli niiden kestämisestä tässä helvetissä.
terapiassa olen elämäni aikana käynyt.
sitä vain ihmettelen että mitä sitten kun asun yksin eikä tätä ole. mitä tilalle. pitäs muka kaiken olla hyvin, siihen en usko. mitä eron jälkeen. miten siitä toivutaan. mihin helvetin kriisiin sitä sitten ajautuu kun muuttaa uuteen asuntoon. tää kriisi on kyllä nyt niin kova etten enää jaksais uusia.
voimia sinulle