Olen joutunut taas tänään hallitsemaan itseäni yli sietorajan. Nyt ajattelen vain, että en reagoi mitenkään, vaikka talo sortuisi alta tai meteoriitti iskisi, pysyn viilipyttymäisen rauhallisena. Muutosta haen koko elämääni, jotta saan sietokykyä. Viikonloput joskus melko rankkoja. Nyt taas yksi vehje hajotettu.
Ikävä hermoja
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No nyt taitaa jo nukkua. Omaa aikaa hetken. Taidan kuunnella jotain rentouttavaa musiikkia. Aamulla saa taas nousta uuteen päivään.
Saatan heittää ap:n kiukaalle löylyä mutta tuosta hajottamisesta, muistin kun eräs tuttu aikoinaan suhdeongelmissaan ja sitä myöten kiukuspäissään paiskasi läppärinsä näytön pöydän reunaan rikkoontuneella seurauksella. Satuin olemaan läsnä ja tuumasin perään että "helpottiko?", ei vastausta. Niin se läppäri, oli edelleenkin vaiti, ymmärtämättömänä. - cu-
Älä hyvä mies riko esineitä, perinteisesti naiset heittävät astiat seinään...
Arvaamaton käytös voi myös pelottaa naisia.
Joku rattiraivo soitti perässäni taukoamatta torvea ja tuli peräluukusta läpi.
Itsellä jo ylinopeutta...vaikka viehätysvoimainen jonkun mielestä olenkin tuli tunne että kiilaa, vetää pistoolilla otsaan.