mitä mieltä toinen on? Uskallatko luottaa omiin oletuksiisi?
Luuletko, että voit toisen ilmeistä, eleistä päätellä paljonkin..
Anonyymi
39235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Jos nostan nokan ylös ja levitä sieraimiani ja katson hymyillen halveksuen sinua, niin tiedät että peilaan sinua.
Haluatko olla nokkava, kun toinenkin on nokkava tai peilaat toista nokkavaksi? Nokkavuus on ylimielisyyttä.
Tein naamallani kaikki nuo kertomasi ilmeet, silmäni suurenivat automaattisesti ja tuon ilmeen tuoma tunne oli outo ja epämiellyttävä. Ei ole kiva pitää tuollaista ilmettä päällä. Siis ei ole minulle luonnollinen.
En tykkää epämiellyttävien ilmeiden tuntemuksista enkä siksi niitä käytä.
Kahdeksankymmentä prosenttia ilmaisusta on eleitä ja ilmeitä, kuten tiedetään. Väitän, että pystyn tulkitsemaan niitä erittäinkin hyvin, hyvässä ja pahassa. Jälkimmäisestä energiasta mainitakseni en voi olla tuntematta suurta ylemmyyttä kun joku yrittää dissata henkisesti suohon ja osoitella paikkaani. Tai hän kuvittelee omaavansa jotain sellaista tietoa, joka tulee osoittautumaan suureksi kuplaksi ja viimeinen oljenkorsi onkin sitten lillukanvarsiin tarttuminen eli vaatetuksesta, jonotustavasta tai kanssakäynnin kohteista tuttavista jne vikojen etsiminen
Kuinkahan paljon on väärää ilmeiden ja eleiden tulkintaa? Ihminen peilaa toista kuitenkin omista lähtökohdista. Asenne ja mielikuvat itsestä ja myös toisista vaikuttaa tulkintaan.
Niinpä. Kumpa mitään auttamisprojektia ei olisi koskaan aloitettu. Aivan järkyttävän liikaa liian kauan.
Aina kun "kerrot" jotain rikot lisää.
Tiedätkö miltä oma vastauksesi vaikuttaa. Olet etukäteen valmistautunut jo siihen että saat jonkun perusteet siihen, että voi olla kuuntelematta, ymmärtämättä, miksi jollakin on jostakin asiasta, ihmisestä mielipiteitä ym.
Vaadit toista olemaan mielikuva, et ihminen joka näkee, kuulee, tajuaa, ymmärtää, puhuu, elää, sanoo, toimii, eikö aina siten miten mielikuvahahmosi asemoitut, ja mihin raameihin haluat hänet saada asetettua. Missä mikään mikä on todellista toiselle ei kosketa sinua.
Kuvastaen sitä omaa sielunmaisemaasi, missä ei toimita toisen kanssa, hyväksi vaan täysin päinvastoin. Odottaen vain tuota hetkeä missä voi syyttää toista siitä ettei sielunmaisemaltaan, ihmisenä kelpaa, kerraten ne tekijät mihin arvelee toisen vetoavan, toissijaisina asioina.
Missä arvelee olevansa ihmisenä teflonia, näkymätön sanoissaan, teoissaan, missä toinen ei saisi nähdä häntä kokonaispakettina, tai juuri ollenkaan muuna kuin näkyville tuotuna kuvana, syventämättä sitä.
Missä toista kohtaan nyt itseensä projektoiden tekee sitä mistä toista syyttää.
Eli tunnet rikkovasi itseäsi avaamalla itseäsi ulkopuolisille ja kertomalla omasta mielestäsi hävettäviä asioita.
Toisaalta on hyvä puhdistaa sisintä tyhjentämällä sieltä rojut ja roskat pois. Ei sillä niin väliä, kuka se vastaanottaja on, oli se ammattilainen tai joku muu, häneen ei kannata ripustautua eikä häneen kannata ladata liikaa painoarvoa. Ajattelee vain, että se oli nyt joku siinä eikä muuta.
Hyvästellä sen jälkeen kaikki mieltä pahoittanut ja kuormittanut painolasti ja alkaa elää elämää ns. puhtaalta pöydältä. Miettiä tarkasti mitä elämältä haluaa ja lähteä matkaan pienin askelin, ei kannata odottaa liikoja, olla tyytyväinen pieniin edistymisiin ja ilon tuojiin. Rakentaa elämää uudenlaisista palikoista. Taaksepäin ei kannattaa tuijottaa, se elämä on ollutta ja mennyttä, vaan nokka kohti tulevaisuutta ja uusia tuulia, mutta vain hetki kerrallaan.
Jos tarkoitat kuuntelijaa vaikka ammattilaista, hän on lähinnä kuuntelija ei mitään muuta. Ulkopuolisena ehkä ottaa johonkin kantaa ja yrittää ymmärtää.
Mutta tärkeintä on ihmisen päästä sopuun itsensä ja menneisyytensä kanssa. Ei kuuntelija voi päästä kuunnellettavan pään sisään.
Kuuntelija " auttaja" on sivuroolissa ja toimii sivullisena. Varsinaisen työn tekee autettava itse.
On se myös niin, ettei kaikissa tavoissa kohdata toinen ole yksinkertaisesti tulkinnanvaraa ja tipautan mielelläni maanpinnalle siinä tapauksessa
Pystyn tulkitsemaan. Olen haka siinä, varmasti monet muutkin ovat.
Suuri tiedejulkaisu Me naiset julkaisi jutun mikä todistaa juuri kirjoittamani ajatuksen: Rakkaus ei riitä, vaan tarvitaan ymmärrystä. Pitää osata asettautua toisen hlön kengiin.
Tosin siinä puhuttiin pitkäaikaisen suhteen peruspilareista (toisen ymmärtäminen pohjalla), siitä en sen enempää, mutta luulisi jos se jo alussa on kuvioissa, sen kivempaa yhteistaival kirkkaiden tähtien alla voisi olla.
Lukekaa ja sivistäkää itseänne 💪
Toisinaan on niin, että asioista kertominen, ymmärryksen jakamiseen pyrkiminen, missä pitäisi jossain kohtaan tajuta, mitä ja miten tulisi ihmisiä kohdella ko tilanteiden vallitessa, tai ylipäätään ihmisen itsensä mielestä, käännetään juuri tuollaiseksi, otin itseeni, minussa ihmisenä on vika ei siinä että en osaa välittää tms ja silti odotan jotain parempaa toisilta jne
Ihan miten vaan kukin oman kuoppansa kaivaa.
Lähes aina osuu oikeaan.
Kun tapasin nykyisen rakkaani, tiesin heti, nyt ollaan oikeasti hyvän äärellä.
Kaikki hänessä viestitti siitä. Asia vaan selkeytyi, kun luontainen puolustusmekanismi alkoi laskea.
Kuinka hyvän äärellä olin, en voinut tietää. Vastaavasta kun ei koskaan ole ollut kokemusta.
Exän vihaisuusasteen, myös paljasti kehon kieli. Ei tarvinnut edes nähdä. Hänen ei tarvinnut sanoa.
En pysty päättelemään yhtään mitään. Olen kuvitellut näkeväni kiinnostusta itseäni kohtaan ihmisiltä, jotka eivät ole olleet millään tavalla kiinnostuneita. Yksikin mies oli esim. homo. Ja sitten taas on tullut ihan puskista joidenkin ihastumiset minuun.
ne ei ole faktoja ne on omia oletuksia.
Kuinka paljon me ihmiset ajatellaan ja toimitaan noiden omien oletuksiemme ja väärienkin tulkintojen mukaan! Joskus esimerkiksi suututaan jostakin ihan turhasta, kun tulkinta toisesta on mennyt ihan pieleen.
Luullaan, että vastapuoli ymmärtää ja arvaa kertomamme oikein ja hänen vastauksen perusteella huomaamme, että hän on ymmärtänyt asian ihan väärin.
Sanotaan, että jos kaksi ihmistä on samalla aaltopituudella, he osaavat lukea toisiaan kuin kirjaa. Jopa ensinäkemältä.
Yhden muijan ilmeistä näki suoraan ett ei arvostanut mua ja asenne oli muutenkin yläluokkainen muita kohtaan siellä paikassa eli hän oli ns.syntynyt kultalusikka perseessä. Hänestä näki heti milloin oli puhunut paskaa musta mun selän takana, naamalla oli omahyväinen, ilkeä ilme. Tosi kylmä ihminen, silmätkin oli kuin kaks palaa jäätä, pahansuopuus huokui hänestä, ei tehnyt mieli olla samassa huoneessa sellasen ihmisen kanssa kahdestaan. Eikä tykännyt, jos joku toinen sanoi ett voin tulla taukohuoneeseen samaan aikaan, ilme meni tosi happamaksi. Oli nostanut itsensä samalle tasolle paikan pomon kanssa vaikka oli ihan rivityöntekijä siellä, veikkaan ett pomolle tulee vaikeuksia sen naisen takia, kun antoi vastuuta väärälle ihmiselle..nooh, kyllä se pomokin näkee joku päivä millainen se nainen oikeasti on luonteeltaan, saattaa ruveta pomottaa pomoakin kun asema on noussut päähän.
Tuollaisia itseänsä täynnä olevia pomottajia näkee silloin tällöin, kismittää kukkoilijat, mutta onneksi on toisen tyyppisiäkin ihmisiä.
exanoppini :))
Hyväuskoisena hömelönä en luota omiin oletuksiini. Paitsi silloin, kun näin hänen silmänsä. Se on eri juttu!
Nämä silmäasiatkin voi saada luulottelemaan. Joillakin on sen muotoiset ja väriset silmät, että ne näyttää kuin niistä muka näkisi jotain, mutta ei takaa välttämättä paljastukaan mitään lämpimiä tunteita oikeasti.
Narsisteilla on kylmät ilmeettömät kalansilmät.
Oletko sinäkin narsisti?
Mihinkään oletuksiin ei voi luottaa ollenkaan, kun ei voi luottaa edes siihen mitä toinen puhuu. Näköjään suu suoltaa mitä sattuu ja mitään sieltä tulevaa ei voi uskoa.
Eleet ja ruumiinkieli ovat helposti tulkittavissa. Ne ovat yllättävän uskottavia livetilanteissa. Osaan spontaanisti tehdä uskottavan kuvan, toisin kuin palstan vilpillisyyden koukeroissa.
Kasvot kertovat paljon, kulmakarvat, suu, silmät, huulien liikuttelu puhuttaessa. Pupillit jos mitkä ovat viestin välittämisessä tärkeässä osassa.
Toisen aidon hymyn tuntee pitkään. Se on kuin sukellus sydämen seutuville:)
Mutta mutta ihminen voi jutella toisen kanssa ja ajatukset ovat kuitenkin aivan muualla, vaikkapa tikussa sormessa. Et se siitä kehonkielestä.
Kokemuksella sanon ettei todellakaan ole luottamista.
Riippuu ihmisestä. Vilkas mielikuvitus epärealistisella tasolla oleva itsetunto aiheuttaa virheitä
Ihminen joka ajattelee helposti et kaikki on ilkeitä, vihaa heitä, vittuilee, hylkii, haluaa vaan pahaa. Tulkitsee kaikki ilmeet ja äänensävyt sinne suunalle mihin ajattelunsa on taipuvainen
Taasen jos itsetunto on pöhöttynyt saattaa tavallisetkin ystävällisyydet, hymyt jne tulkita kuolettavasti rakastuneen merkiksi
Realistinen ihminen jolla jalat maassa ja normaali itsetunto osuu useimmiten oikeaan. Eli hän tunnistaa ilmeen oikein ja miettii miltä itsestä tuntuu sisällään kun hänellä sama ilme ja kun itsetuntemus kohdillaan tunnistaa oman tunteen ja sitä kautta ymmärtää muiden tunteitakin.
Tunteet heijastuu ihmisistä kuitenkin vähän eri tavoin. Osan elekieli on hillitympää ja osan avoimempaa.
Mulla kävi alkuvuodesta huoltomies katsomas home ja kosteusvaurio kohtaa josta olin soitellut.
Se tyyppi oli aika neutri mut kun kerroin et olen itse pyyhkinyt aluetta liinalla ja et se oli ensin tummempi, niin sen elekieli kertoi et tää meni sen tunteisiin. Se pelästyi ja selvästi epäili itsekin homeen mahdollisuutta vaikka mua yritti rauhoittaa et tuskin on vakavaa.
Hänen elekieli kuitenkin paljasti mulle et hänellä heräsi huoli myöskin. En siis turhaan soitellut et voisko joku hiukan kattoo tota
Tapasin ihmisen, joka ei turhia eleillyt, jotenka hänen kanssaan täytyi olla extratarkkaavainen. Tai hän osasi tehdä sen hyvin tiedostaen. Tuli mieleeni eräs ruotsalainen lempparinäyttelijäni. Itse taas elehdin luultavasti niin paljon väliin, että minua voisi pitää seinähulluna. Kuinka ihana kombinaatio tämä onkaan. <3
Ei hänestä ota selkoa, luulen että kyse kuitenkin vain ammatillisesta ystävällisyydestä. Hän vain on sellainen kaikkia kohtaan, välitön, teeskentelemätön, lämmin persoona, joka kohtelee jokaista samalla intensiteetillä, antaen kuvan että olet hänelle tärkeä siinä hetkessä. Sitten kävelen pois ja joku muu on taas yhtä tärkeä.
Tuo on ammatillista ystävällisyyttä ja huolenpitoa, mutta siihen voi jäädä kiinni. Järjellä ajatellen kyllä ymmärtää, että se on vain ammatillisuutta eikä mitään muuta.
Tavallaan luotan, tavallaan en. Jos itsellä on tunteita, helposti erehdyn.
Yleensä olen melko tarkka, pienikin vivahde näkyy, mutta tulkinta menee helposti yli, koska ei kaikkea kehonkieltä tarvitse tulkita. Mutkaton vuorovaikutus ohittaa liian informaation. Liian tarkka hajuaisti tuo oman lisänsä kaikkeen. Ihmisten ominaishajut jne.
Hyvin vaikea päätellä yhtään mitään ihmisten käyttäytymisestä. Myös omat itsetunnon ongelmat vaikuttavat siihen millaisia päätelmiä tekee toisten käytöksestä. Olen esimerkiksi tulkinnut ihastuneen katsekontaktia välttelevän käytöksen tarkoitukselliseksi ignooraukseksi, ja alkanut miettiä syitä tälle. Oma vakio-rbf on herättänyt jopa aggressioita asiakaspalvelutyössä, vaikka tunnetilani on tällöin täysin neutraali, tyyni ja lievästi positiivinenkin.
Jopa asiallisuus voi ärsyttää jotakin.
Siitä, minne ihmisen katse ensimmäisenä hakeutuu, selviää mikä ihmistä eniten kiinnostaa. Enkä nyt tarkoita mitään poikkeustapauksia, vaan yleensä. Tällaisista voi varmaan yrittää opetella pois, mutta se on vaikeaa. Mutta sitten, jos ihminen sisäisesti muuttuu, muuttuu myös se, minne ne silmät ensisijaisesti katsovat
En. Mutta valoa kohti, lämpö syntyy toisen ihailun, arvostamisen, rakkauden ja turvallisuuden kautta.
Huomasin joskus sinun muuttavan asentoasi samanlaiseksi kuin minulla oli. . ,
Noin sitä seuraa toisen liikkeitä, ilmeitä ja eleitä ja tekee niistä päätelmiä. Jos toinen ei ole kiinnostava, ei kenties tarkkaile häntä samalla tavalla kuin kiinnostavaa henkilöä tarkkailee.