Mielen sairauden hoito ei onnistu julkisella, paitsi jos on rahaa käydä yksityisellä

Itselleni ainakin eläke on itsessään ollut helpottava tekijä. Ja niin se on suurimmalle osalle sairauseläkkeelle jäävistä, olipa vaiva sitten psyykkistä, fyysistä tai sekä että. Eli sen suhteen ei pitäisi kauheasti olla valittamista.

Henkilökohtaiset ja maailman kriisit eivät pyyhkiydy eläkkeellä pois, mutta samanaikaisia kriisejä on muutama vähemmän, kun ei tarvitse taistella työpaikoista nuorien, vahvojen ja terveiden kanssa. Nyt tietysti korona on koetellut monen päätä. Kotiin jääminen ja liikunnan loppuminen lie yhtä suuri syy kuin itse koronaepidemia.

Jos sinulla on varaa, niin mene yksityiselle. Eihän se ole kuin käynti tai pari. Itse en lääkkeitä käytä. Itseään saa hoidettua myös mm. liikunnalla. Psyykenlääkkeitä ei ole aina pakko syödä. Niillä on myös sivuvaikutuksia. En ymmärrä, miten elämäni muuttuisi paremmaksi psyykenlääkkeillä. Jos uskot lääkkeiden parantavaan voimaan, niin oma on asiasi.

Omalla kohdalla masennuslääkkeet eivät auttaneet koska eivät poistaneet masennuksen syitä .Vasta kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle niin masennus hävisi koska ne syyt poitsuivat elämästä jotka aiheuttivat masennuksen ja ahdistuneisuutta.Masennuslääkkeet eivät esim poistaneet huonoa itsetuntoa ja vaikeutta oppia uusia asioita.Niihin lääkkeet eivät tehoneet.Koska työelämässä pitää omaksua monia asioita mulla lääkkeet eivät auttaneet siihen että olisin oppinjut ja omaksunut uusia asioita.

Eivät lääkkeet tuekaan uuden oppimista, päinvastoin, kun syö lamauttavia lääkkeitä on paljon vaikeampaa oppia mitään uutta.

"En puhunut nyt bentsoista tai muista euforiaa tuottavista aineista, vaan masennuslääkkeistä."

Eikö kaikkien mielialalääkkeiden tarkoitus ole parantaa henkistä vointia.Nykypäivänä näyttää olevan vallalla se käsitys että jos lääkkeestä tulee hyvä olo se on pahin mahdollinen sivuvaikutus.

Masennuslääkkeet ovat suunnilleen samaa sarjaa kuin kaikki muutkin lääkkeet joita psyykesairauksiin käytetään.

Masennuslääkkeet latistavat tunteet ja kun ei mitään tunne niin voi varmaan ajatella mitä siitä seuraa.
Mieli painuu alemmas entisestään ja ihminen muuttuu apaattisemmaksi ja sitä kautta menee mielenkiinto moniin asioihin.
Tavallaan laiskistuu, jos nyt sitä sanaa voi käyttää, ja se vaikuttaa esim. uuden oppimiseenkin.