oon vasta 17 v.tyttö.. ja oon sairastanu vaikeeta masennusta jo kauan.. ei auta mitkään lääkkeet eikä terapia. En halua sairaalaan.
mikään ei tunnu hyvältä, en jaksa reagoida mihinkään, haluan vain satuttaa itseäni. vihaan itseäni ja pelkään paljon asioita, varsinkin kuolemaa ja läheisten menttämistä.. meinaan kuristua ja tukehtua välillä kun pelon aalto tulee. mistä tämä johtuu? ei mun fyysinenkään terveys parhaimmasta päästä ole, aina jotain paikkaa kolottaa, on rytmihäiriöitä jne.
vaadin itselt'ni paljon ja tunnen olevani luuseri jos olen vaikka tunnin päivällä vain sängyssä tms tekemättä mitään.. en ikinä suoriudu mistään mielestäni tarpeeksi hyvin. olen haalinut itselleni paljon tehtäviä ja asioita joita pitää tehdä ja suorittaa.. on kahdenlaista koulua, työtä, harrastuksia.. joista sittneh kuitenkaan en enää jaksa suoriutua ja yhä useammin jään vain kotiin itkemään tai ahdistuneena tuijottamaan esim jotain kirjainta. esineet saattavat välillä tuntuvan liikkuvan ja pelkään olenko todella siellä missä olen.. näen ihmisiä joista yhtäkkiä tuleekin kaksi ihmistä..
AUTTAKAA!! en tiedä kuinka kauan jaksan, mutta kuitenkaan en halua kuolla. viiltelen pahimpaan tuskaani mutta siitä olen yrittänyt päästä eroon.. haluan vain selviytyä ja olla onnellinen.. on niin ruma, saamaton, onneton, pelokas, kamala olo... luottamusta ei ole ja aika ei ole tuonut parempaa vaikka niin ollaan väitetty...
mikään ei tunnu hyvältä, en jaksa reagoida mihinkään, haluan vain satuttaa itseäni. vihaan itseäni ja pelkään paljon asioita, varsinkin kuolemaa ja läheisten menttämistä.. meinaan kuristua ja tukehtua välillä kun pelon aalto tulee. mistä tämä johtuu? ei mun fyysinenkään terveys parhaimmasta päästä ole, aina jotain paikkaa kolottaa, on rytmihäiriöitä jne.
vaadin itselt'ni paljon ja tunnen olevani luuseri jos olen vaikka tunnin päivällä vain sängyssä tms tekemättä mitään.. en ikinä suoriudu mistään mielestäni tarpeeksi hyvin. olen haalinut itselleni paljon tehtäviä ja asioita joita pitää tehdä ja suorittaa.. on kahdenlaista koulua, työtä, harrastuksia.. joista sittneh kuitenkaan en enää jaksa suoriutua ja yhä useammin jään vain kotiin itkemään tai ahdistuneena tuijottamaan esim jotain kirjainta. esineet saattavat välillä tuntuvan liikkuvan ja pelkään olenko todella siellä missä olen.. näen ihmisiä joista yhtäkkiä tuleekin kaksi ihmistä..
AUTTAKAA!! en tiedä kuinka kauan jaksan, mutta kuitenkaan en halua kuolla. viiltelen pahimpaan tuskaani mutta siitä olen yrittänyt päästä eroon.. haluan vain selviytyä ja olla onnellinen.. on niin ruma, saamaton, onneton, pelokas, kamala olo... luottamusta ei ole ja aika ei ole tuonut parempaa vaikka niin ollaan väitetty...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikeasta elämäntilanteesta ei pääse helpolla yli, joten ymmärrän sinua täysin ystäväiseni. Hyväksy virheesi, sinä olet ainutlaatuinen ihminen, sinulla on tunteet ja ansaitset elää. Nauti elämästäsi. Älä jatkuvasti takerru negatiivisiin asioihin.
Jos elämä ylittää stressinsietokykysi, tee silloin jotain sellaista mistä todella pidät. Syö vaikka koulun jälkeen iso jäätelöannos.
Viiltely ei auta, se jättää rumat arvet käsiin. Näin lopuksi haluaisin kirjottaa runon:
Olenko ikuisesti eksyksissä,
synkän pelon siimeksessä,
kauhu valtaa aatteeni,
se toistaa sanaa juokse,
rikon heikot vaatteeni,
mut en välitä,
mä pääsen mahdollisuuksien luokse.
Kuin huomaamatta,
tunnen itseni vihdoin,
vapaaksi ihmiseksi
ja kuulen tulevaisuuden kuiskaavan korvaani.
Jos tekee mieli luovuttaa, muista tämä viesti. Tiedän että sinulla on tahdonvoimaa voittaa paha.
Mua masentaa..ja ahdistaa. OOn kans viillelly itteeni. En haluis kuolla, mutten haluis tätä eläämää tälläsenäkään.. mä en jaksa. En tiiä mitä pitäis tehdä. Musta tuntuu, että kaikki menee aina vaan pieleen mitä yritän tehdä :( Ja silti mä aina vaan jaksan yrittäää ja asetan kans itelleni kaikkii tavotteita ym, mut en vaan tiiä miten kauan jaksan tätä ankeeta elämää..