Päivä oli melko sateinen. Välillä tuli rankasti vettä voimakkaiden tuulenpuuskien kanssa, välillä tuuli rauhoittui ja pyyhki tummat pilvet pois lämpimästi paistavan auringon edestä. Nyt aurinko paistaa jo kirkkaalta taivaalta, ja taustalla soivat Siionin laulut Kesäseuraradion välittämänä.
Eikö tämä uskovaisen elämä ole vähän samanlaista? Onko sinusta tuntunut koskaan, että kuljet synkkien pilvien alla, hartiat kastuvat jo sateesta ja kylmyys hiipii puseron alle? Elämän vastoinkäymiset, huolet ja murheet saattavat aiheuttaa tällaista tunnetta.
Itse olen kokenut, että erityisesti tunnolle kertyvä synti saa aikaan tällaisen tunteen, niin kuin laulussa sanotaan: ”Pilvet peittää auringon harmaan vaipan alle, mieleen tuoden ahdingon, hädän kaikkialle” (SL 232:1). Sitten kun on saanut korjattua tunnon asioita, on kokenut saman laulun sanoin: ”Pilvipeitteen hajottaa lämmin lounatuuli. Synninpäästön lahjoittaa Isän armo suuri.” Tunnon puhtaus saa auringon paistamaan, ja antaa voimaa myös ajallisten koettelemusten keskelle.
Apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille Jumalan sanan kirkkaudesta: ”Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!” (2. Kor. 3:7–8.) Hengen palveluvirka, josta Paavali kirjoitti, on evankeliumin julistamisen virka.
Lakia ja evankeliumia on verrattu usein kuun ja auringon valoon. Lain valo on kuin kuun valoa, joka vain heijastaa auringosta lähtevää valoa. Siinä ihminen voi havahtua näkemään syntinsä, mutta se ei riitä poistamaan pimeyttä.
Yöllä kirkkaastikin loistava kuu himmenee, kun aurinko nousee. Paavali, jota aiemmin kutsuttiin Saulus Tarsolaiseksi, oli itse saanut voimakkaasti kokea tämän omassa elämässään. Hän oli kulkenut lain alla, omiin tekoihin luottaen, niin pimeässä, että oli tietämättään vainonnut Jumalan seurakuntaa. Jumala kuitenkin pysäytti hänet ja kutsui valtakuntaansa. Aurinko nousi Sauluksen sydämessä, kun Ananias sai siunata häntä armoevankeliumilla.
Virressä 618 lauletaan: ”Ratki taivaassa, on kaikki kirkasta. Eipä auringonkaan paiste niin ole loistava kuin taivaan kirkkaus, Herramme Sebaot. Taivaan iloa, taivaan riemua ei voida kuvailla. Kaikki sanat ovat köyhät kertomaan taivaasta, sen juhlariemusta, oi Herra Sebaot.”
Taivaan kirkkautta ei voi kuvailla. Armon aurinko paistaa kuitenkin edelleen kirkkaasti Jumalan valtakunnassa. Se, joka saa uskoa syntinsä anteeksi, saa tunnolleen rauhan, ja pääsee kerran osalliseksi taivaan kirkkaudesta. Siellä ajan vaivat jäävät, ja Taivaan Isä itse kuivaa viimeisetkin kyyneleet. ”Siihen ilohon, siihen riemuhun vie meidät Herramme. Ristinkuolemasi turva suo, Jeesus, matkalle. Aamen me veisaamme, oi Herra Sebaot.”
Osmo Heikkala
Eikö tämä uskovaisen elämä ole vähän samanlaista? Onko sinusta tuntunut koskaan, että kuljet synkkien pilvien alla, hartiat kastuvat jo sateesta ja kylmyys hiipii puseron alle? Elämän vastoinkäymiset, huolet ja murheet saattavat aiheuttaa tällaista tunnetta.
Itse olen kokenut, että erityisesti tunnolle kertyvä synti saa aikaan tällaisen tunteen, niin kuin laulussa sanotaan: ”Pilvet peittää auringon harmaan vaipan alle, mieleen tuoden ahdingon, hädän kaikkialle” (SL 232:1). Sitten kun on saanut korjattua tunnon asioita, on kokenut saman laulun sanoin: ”Pilvipeitteen hajottaa lämmin lounatuuli. Synninpäästön lahjoittaa Isän armo suuri.” Tunnon puhtaus saa auringon paistamaan, ja antaa voimaa myös ajallisten koettelemusten keskelle.
Apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille Jumalan sanan kirkkaudesta: ”Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!” (2. Kor. 3:7–8.) Hengen palveluvirka, josta Paavali kirjoitti, on evankeliumin julistamisen virka.
Lakia ja evankeliumia on verrattu usein kuun ja auringon valoon. Lain valo on kuin kuun valoa, joka vain heijastaa auringosta lähtevää valoa. Siinä ihminen voi havahtua näkemään syntinsä, mutta se ei riitä poistamaan pimeyttä.
Yöllä kirkkaastikin loistava kuu himmenee, kun aurinko nousee. Paavali, jota aiemmin kutsuttiin Saulus Tarsolaiseksi, oli itse saanut voimakkaasti kokea tämän omassa elämässään. Hän oli kulkenut lain alla, omiin tekoihin luottaen, niin pimeässä, että oli tietämättään vainonnut Jumalan seurakuntaa. Jumala kuitenkin pysäytti hänet ja kutsui valtakuntaansa. Aurinko nousi Sauluksen sydämessä, kun Ananias sai siunata häntä armoevankeliumilla.
Virressä 618 lauletaan: ”Ratki taivaassa, on kaikki kirkasta. Eipä auringonkaan paiste niin ole loistava kuin taivaan kirkkaus, Herramme Sebaot. Taivaan iloa, taivaan riemua ei voida kuvailla. Kaikki sanat ovat köyhät kertomaan taivaasta, sen juhlariemusta, oi Herra Sebaot.”
Taivaan kirkkautta ei voi kuvailla. Armon aurinko paistaa kuitenkin edelleen kirkkaasti Jumalan valtakunnassa. Se, joka saa uskoa syntinsä anteeksi, saa tunnolleen rauhan, ja pääsee kerran osalliseksi taivaan kirkkaudesta. Siellä ajan vaivat jäävät, ja Taivaan Isä itse kuivaa viimeisetkin kyyneleet. ”Siihen ilohon, siihen riemuhun vie meidät Herramme. Ristinkuolemasi turva suo, Jeesus, matkalle. Aamen me veisaamme, oi Herra Sebaot.”
Osmo Heikkala
Vastaukset 2
Vanhimmat
Päivä oli melko sateinen. Satoi vähän mutta ei kovin paljon. Välillä satoi sitten enemmän ja aurinko oli pilvessä. Välillä sitten sade lakkasi ja aurinkokin pilkisti. Jossain vaiheessa päivää sade jatkui taas. Juuri kun olimme kaivamassa esiin sadetakkeja, sade lakkasi. Riisuimme sadetakit ja kaatosade tuli aivan kuin nurkan takaa hiipimällä. Sateiden jälkeen tuuli tuuli. Tuulen tyynnyttyä alkoi tihkusade.
Tihkusade vaihtui taas kaatosateeksi ja aurinkoa ei enää näkynyt.
Sadepilvet vaeltelivat taivaalla. Sade pysähtyi kuin seinään. Sitten satoi enää vain ihan vähän. Otimme sadetakit pois päältä ja sitten alkoikin rankkasade.
Jumalanrauhaan
..saa uskoa syntinsä antee... kuka on se Raamatun vääristelijä joka on tuon opin takonut lestalaisten päihin suuhun ja joka paikkaan !!=?
eikö aikuiset ihmiset opi lukemaan itse ja toteamaan ettei Raamattu tiedä mitään sellaisesta opista!
on se kumma kun ananiasta haetaan joka asiaan jossa tarvitaan pönkää lestaharhoille, vaikka A ei ollenkaan kehottanut Saulusta uskomaan anteeksi omia syntejään.
edes joskus jonkinalinen lookisuus ei olisi pahitteeksi vai mitä.