Olen mennyt niin huonoon kuntoon, etten usko enää toipumiseen. Jotenkin koko elämän perusta hajalla. Joistain asioista ei vaan toivu. Kaikki alkoi jo kauan sitten ja yritin taatusti tehdä parhaani. Se mitä tapahtui, oli viranomaistaholta paha virhe. Jotain vietiin kahdelta ihmiseltä lopullisesti. En ole siinä kunnossa, että voisin enää tuoda iloa kenellekään, mutta jonkinlaista ymmärrystä toivoisin siltikin. Toivoton olo, päivä päivältä huonompi. Ja en ole se, joka kirjoittaa tutusta työpaikasta. Ikävä helpompia aikoja.
Huonot kortit
Anonyymi
686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Outoa jos joutuu viranomaisten kanssa tekemisiin, ihan ilman syytä.
Viimeksi kun itse olen joutunut omista syistä tekemisiin viranomaisten kanssa, on ihana avioero.
Nyt on hyvä, rakkaudellinen ja turvallinen koti.
Leikkisyys ja mielikuvitus on enkelien sekä henkioppaiden kanssa hyvä olla, silloin he viihtyvät ja sinustakin tuntuu paremmalta.
Tosikko voit sitten olla toisille ihmisille.
Oli kortit mitkä tahansa, jokainen käsi voittaa ja jokainen häviää.
Koskaan ei voi tietää, mikä on voittokäsi. Peli on kuitenkin vielä kesken.
No niin kauan kun on joltensakin vielä fyysinen terveys ok, on vielä toivoa. Mutta vaikea on käsitellä asioita, joissa tehtiin paljon virheitä. Olen saanut anteeksipyynnönkin jopa virheiden tehneiden kollegalta. Mutta se ei muuta enää niitä tapahtumia. Eikä niitä seurauksia, minkä jälkiä korjaan, tai yritän korjata :((
En tiiä mistä tuossa sun tapauksessa on kyse, mut mulla on tosi pahoja kokemuksii lastensuojelusta. En ikimaailmassa ois voinu uskoo että kun hain tukea vaikeeseen perhetilanteeseen, väsymystä ehkä depistäki, että siitä alkaa sellainen helvetti. Ne alko käymään kahvilla kyttäämässä osaanko hoitaa omia lapsiani, ku mua ois eniten auttanu ihan konkreettinen apu vaikka nyt lasten hoidossa, et ois saanu levätä. Siitä tuli vaan yks raskas lisätaakka tuon väsymyksen lisäksi, jatkuva pelon tunne, että viekö ne kohta lapset multa pois. Ihan omin avuin nostin sitte itteni siitä ylös, aloin vähän liikkuun, kiinnitin enempi huomioo omaan ulkonäköön. Näin pienet tekijätki vaikuttaa, ehkä itsevarnuuski tuossa sitte vähä kasvo. No niillä ei ollu sitte enää mitään syytä jatkaa kyttäämistä, ja tekosyytäkään eivät keksineet. Ja pääsin niistä eroon. Ehkä mun piristyny olemukseni sai ne vähä häpeemäänki niitten omaa ulkoista,
Jatkuu.. Ne kun siitä jatkuvasta asiakkaiden luona tapahtuneesta kahvittelusta ja pullan mättämisestä olivat jo aika turvonneita. Ei voi ku ihmetellä, että jotku tosiaan tekee työkseen tuollaista. En ainakaan omassa tapauksessani nähnyt koko toiminnassa mitään hyödyllistä tai tilannettani parantavaa.